perjantai 28. huhtikuuta 2017

Linan lääkärireissut

Lina on kai pienen ikänsä, kohta muuten 2v! reagoinut ääniin enemmän tai vähemmän. Aluksi se ei juuri reagoinut ja jossain kohtaa se alkoi tulemaan minun luokseni kun jostain kuului liian kova ääni. Ensimmäinen uusivuosi meni aika hyvin, ulkona kun käytiin pikapissalla nin se ei tykännyt äänistä, mutta teki tarpeensa ja sisällä se oli ihan ok. Jo silloin mietin että jotain olisi ehkä syytä tehdä? Toisaalta Lina ei reagoinut arjen ääniin ja päätin antaa sille aikaa. Sehän oli vain pentu.
Viime keväänä, toukokuussa olimme Ruotsissa MH testissä ja siellä se reagoi selvästi laukauksiin. Jotenkin minulle jäi mieleen, että kun ammuttiin toinen laukaus niin Lina vinkaisi ja päästi lelusta irti. Se kuitenkin palautui tilanteesta hyvin ja sille ammuttiin vielä kolmas laukaus, jolloin se yritti kiivetä minun syliin ja viimeistä laukausta ei ammuttu, vaan paperiin merkittiin 5. Muutenhan Lina oli tosi reipas ja rohkea koko MH-testin ajan.
Kesällä, heinäkuussa naapurissa sijaitsevassa päiväkodissa tehtiin piharemonttia ja siinä oli kaivinkone ja hiekkarekkoja. Se oli Linalle aivan liikaa!?! Näitä se pelkäsi jo aika tosissaan, jopa niin, että kun lähdettiin lenkillä siihen suuntaan, niin Lina ei halunnut kävellä. Joten siedätin sitä isojen koneiden ääniin ja mietin että mitä ihmettä tästä tulee?
No siitä tuli juoksut elokuussa ja niiden jälkeen oli vielä yksi vaihe kun se reagoi enemmän ääniin, mm autojen ovien pamahdukset huomioitiin..
Syksyllä loppusyksystä, muistan sen myös kerran iltalenkillä kulkeneen pää vinossa, mutta kun oire loppui sisään tultuamme ajattelin että sillä oli hyttynen tms korvassa?! 
Joulukuussa treenattiin pari kertaa 6mm starttipistoolilla laukauksia ja samalla piti syödä nameja, mutta tämä ei ollut toimiva tapa. Lina yhdisti treenit kaveriin, hänen koiriin, paikkoihin jne. Ja nyt se reagoi todella pieneen ääneen! Joten joulukuun puolivälissä hain jo tuubin Sileota uudeksi vuodeksi. Ja hyvä niin. Sille oli kyllä käyttöä, myös Peppi hyötyi siitä kovasti!
Uudenvuoden päivänä olimme metsässä lenkillä klo 13-14 kun joku alypää päätti ampua lisää raketteja. Nytkin Lina tuli minun luokseni, mutta loppulenkin ajan se oli pidettävä kytkettyna ja nyt se jo pelkäsi ja hermoili vaikka raketteja lopulta ammuttiin vain 4-5kpl. ja lenkki jatkui aika kauan sen jälkeen.Kääk! Tälle olisi tehtävä jotain! Kun Peppi kävi ell hammashoidossa otin Linan mukaan ja ell katsoi sen korvat, koska mulla oli vain sellainen olo... Mutta korvat olivat siistit kuin oppikirjassa!  Joten aloitettiin kotona suht helpoilla harjoituksilla ja Lina siedättyi kattilankansiin ja leikkuulautojen kolinaan ym keittiön ääniin. Ulkona se sen sijaan alkoi hermoilla koska jääkiekkokaukalo on jotain ihan kauheaa!! ja pikkuhiljaa jossain vaiheessa se reagoi taas autojen oviin, roskisten kansiin, päiväkodin porttiin jne. Lenkkeily kävi haasteellisemmaksi ja haasteellisemmaksi, koska jos alkumatkasta kuului kova ääni, niin loppulenkin Lina läähätti ja hermoili. Ei kovin kivoja lenkkejä aina siis :(
Ja pikkuhiljaa tilanne paheni, vaikka jääkiekkokaukalo suli niin Lina ei suostunut hermostumatta kävelemään sinne päinkään. Lopulta maaliskuun lopulla, Lina hermostui totaalisesti joka kerta, kun menimme ulos. Ja kun sanon että se hermostui niin se todellakin oli lähes paniikissa. Se läähätti, kuolasi ja reuhtoi kotiinpäin lähinnä hysteerisenä!
Huhtikuun alussa otin yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan koska emme voineet enää lenkkeillä kotona ainakaan! Vieraassa paikassa Lina vielä rentoutui jonkin verran (y)
Sain ideoita ja ajatuksia Kaisalta ja samaan aikaan koitin muuttaa Lina mielentilaa pihalla. Eli otin Linan yksin ulos valjaissa ja 5m liinassa. Ja mukaan otin "säkillisen" nameja! Idea oli lyhyesti vakuuttaa Linalle että ulkona on ihan kiva olla. Tavoitteena ei ollut edes että se tekisi tarpeena vaan että se ei pelkäisi?! Aluksi tehtiin minilyhyitä lenkkejä 100-150m ja nameja satoi käytännössä sen eteen! Tämä kyllä auttoi! Lina rentoutui jonkin verran ja otin sisällä tehtyjä äänitreenejä mukaan ulos. Lina jopa selvisi treeneistä menemättä paniikkiin, kunhan nameja satoi  riittävästi.
Mutta samaan aikaan varasin sille kuitenkin ajan eläinlääkäriin. Jos ne korvat vielä kerran katsotaan oikein tärykalvoon saakka! Kiirastorstaina Linalla oli aika Lohjalle Evidensiaan. Jätin autoni Prisman P-halliin ja käveltiin siitä hissille, ja kadun yli. Mutta voi kauhistus. P-hallissa työnnettiin ostoskärryjä! Lina hermostui ja tilanne paheni kun kadulla oli nuorisoa joilla oli skeittilautoja. Nyt näin kuitenkin jotain mitä en ollut ainakaan ennen huomannut?! Kun kuului kovia ääniä Lina pakeni/hermostui pahasti mutta samalla se painoi vasemman korvan ihan ruttuun ja jopa käänsi päätä vasemmalle?!?
Ell tutki korvat huolella ja totesi että vasemman korvan tärykalvo punoittaa/verestää. Lina sai 10vrk antibioottikuurin. Lohjalla ei ollut välineitä tutkia korvaa tarkemmin, mutta ell suositteli video-otoskooppitutkimusta.
Sain ajan tutkimukseen Saloon ehyt-klinikalle viime maanantaille. Joten maanantaina olimme Salossa ja ensin ell kuunteli sydämän huolella kun mainitsin että suvusta löytyy sydänvikaa, mutta Linan sydän sykkii kuten kuuluukin! Lina rauhoitettiin ja sen korvat tähystettiin ja voi pientä ressukkaa. Sillä on välikorvan tulehdus ja ilmeisesti sen tärykalvo on jossain vaiheessa revennyt ja parantunut sen jälkeen. Välikorvan tulehduksia hoidetaan pitkillä antibioottikuureilla, jopa kuusi viikkoa!? 
Nyt Lina sai lisää antibioottia ja kortisonia ja sen jälkeen vielä kipulääkettä! En edes jaksa nyt laskea dopingvaroaikoja...
Mutta jo ensimmäisen lääkekuurin aikana Lina alkoi sietämään taas ulkoilua paremmin ja olemme käyneet jopa metsässä lenkillä Linan kanssa. En ole treenannut nyt mitään lajeja kun Lina on ollut lääkekuurilla, mutta ensi viikolla on tarkoitus tehdä jotain pientä tokoa, rallytokoa ja ehkä pikkiriikkisen aksaa? Se meidän pujotteluprojektikin on ihan kesken...
Tässä on video MH testistä. Tuossa reaktion näkee, mutta se on vielä kaukana paniikista. Tällä hetkellä olen lähes valmis hyväksymään tämän reaktion, vaikka hiukan toivon että saisin senkin pienenemään?
Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen että vein Linan lääkäriin! Ainoa oire oli että se meni paniikkiin ulkona. Ja EHKÄ JOS olisi osannut katsoa paniikissa riehuvasta koirasta niin vasemman korvan ruttuun painaminen, mutta minusta se painoi molemat korvat niskaan ja halusi vain kotiin. Ei se kuunnellut eikä kallistanut päätään enää millekään.
Mutta tänään ulkona ollessamme kuului joku pamaus, ja siitä huolimatta pystyimme jatkamaan lenkkiä. Hetkeksi Lina painoi hännän alas ,mutta opettelemillamme jutuilla se pystyi rentoutumaan uudestaan ja saatoin jatkaa lenkkiä iloisen reippaan Linan kanssa <3<3<3 




1 kommentti:

  1. Toivottavasti Linan korva paranee ja äänireaktiot helpottuu pysyvästi!

    VastaaPoista