Aksakisoissa

Kun sattui olemaan sopivasti vapaapäivä ja lägillä kisat niin ilmoitin Lassen kisaamaan. Nykyään pitää vähän kisata työn ehdoilla, mutta onneksi kisoja on kohtuullisen matkan päässä lähes joka viikonloppu.
Tuomarina oli Marjo Heino. En ole hänen radoilla kisannut juurikaan, en ainakaan muista, mutta jostain oli syntynyt käsitys että saattaa olla vähän tekemistä radoilla? Kisat alkoivat ykkösillä, joten aamupäivällä ehti tekemään muutakin. Kahden aikaan lähdettiin hallille ja kun ilmo oli ok, niin lenkille. Pakkasta oli kivasti -4c ja tehtiin hyvän mittainen lenkki. Lasse oli hiukan intona, mutta niinhän se aina on.
Ekana oli hyppyrata ja ilahduin kun rata alkoi "ulospäin" kohti seinää, koska tätä on Sonjalla useampi kerta treenattu ja tiesin että Lasse osaa tämän. Ja lisäksi se ei pääsisi varastamaan lähdössä. Muuten rata oli hiukan mielenkiintoinen, alussa oli kolme lyhyttä putkea joissa suihkittiin sinne sun tänne ja sitten lähdettiin kiertämään hallia eikä menty enää putkiin. Lasse oli kivasti kuulolla ja putkijarrutkin oli kohtuullisesti hallussa. Suullinen taka-taka käsky toimi ja pelasti paljon ja kun Lasse kiltisti vielä odotti ja kyseli niin mikäs oli ohjatessa. Oksarin takarima tipahti mutta kun se oli ainoa virhe niin sijoituimme toisiksi. Nollia tuli siis vain yksi.
Seuraavaksi oli aksarata ja se sentään alkoi perinteisesti ja vähän piti saada jopa etumatkaa mutta tältä radalta tuli jo nolla ja sillä taas toiseksi. Ajassa hiukan jäätiin ammattilaiselle mutta se ei kyllä edes harmittanut. Lasse teki kontaktit ja pujotteli kerralla loppuun saakka ja sekin on jo voitto Lassen kanssa. Loppusuoralla sai taas irrota ja Lassehan irtoaa, ei katsele pussin jälkeen että mihin jäin, kun on annettu lupa suorittaa.
Nyt oli oma fiilis jo korkealla, kaksi sijoitusta ja kaksi ehjää rataa!! Lassen kanssa tämä on niin harvinaista herkkua että todella arvostan sitä ja iloitsen siitä. Kolmannelle radalla oli hiukan hankala saada ajatuksia kasaan, ainakin jännitys oli täysin hukassa ja lähdin tutustumiseen pää pyörällä. Rata tuntui kuitenkin täysin tehtävältä, vaikka sillä ei ollut yhtään putkea. Alussa oli pussi mutta sitten oli tarjolla hyppyjä, kontakteja ja pujottelu. Lasse oli kiltisti lähdössä ja sen kanssa juokseminen oli ihan puhdasta iloa. Me oltiin niin yhdessä koirakkona radalla. Me juostiin yhdessä kohti samaa päämäärää ja vuorovaikutus oli saumatonta. Yksi rima putosi kovassa vauhdissa kun ilmeisesti minä jarrutin vähän rajusti? Mutta Lasse oli super. Päästiin kokeilemaan myös in-in käskyä käytännössä ja sekin toimi!! Siis niin siistiä vaan juosta ja luottaa. Startin jälkeen vein Lassen lenkille ja tulin takaisin halliin kun vika koira tuli maaliin. En olettanut että olisimme vitosella enää palkinnoilla, mutta hupsista, kukaan ei ollut tehnyt nollaa ja voitimme sillä vitosella.
Olo oli iloinen tottakai, samalla hiukan hämmentynyt? Kuinka ihmeessä me tämä tehtiin?

Niin kuinka tämä ihme tapahtui? Lassehan on se kuuluisi "hullu kelpie" jota ei voi edes kouluttaa? No eihän tähän ihan helpolla tietysti ole tultu. Ollaan molemmat opittu matkan verrella paljon ja vieläkään ei kaikkea osata mutta kyllä meistä koirakko on kasvanut. Aksan osalta suurin kiitos kuuluu Sonjalle. Hän on jaksanut aina uskoa Lasseen ja sitkeästi kouluttanut meitä, myös silloin kun muut kouluttajat nostivat kädet pystyyn. Toki muitakin hyviä ja kannustavia kouluttajia on matkan varrelle osunut, kiitos Saija, Marjo, Lotta, ja kaikki Hihan ihanat kouluttajat! 
Suurin pelastus on ehkä kuitenkin ollut suullisten käskyjen käyttöönotto. Lasse ei turhaudu vaan se saa tiedon ajoissa ja se saa itsenäisesti valita reittinsä ja ponnistaa ilman että minä huidon edessä.

Tästä on hyvä jatkaa! Kenties jopa takaisin kolmosiin joskus?

Uusi vuosi, uudet kujeet

Viime vuoden loppu oli hiukan hässäkkää, uusi työpaikka ja vuorotyö ja arki meni uusiksi. Hiukan on pitänyt vähentää vauhtia ja blogin kirjoittaminen on aivan jäänyt hunningolle. Koirista Lina on lomaillut loppuvuoden marraskuussa sattuneen tapaturman vuoksi. Kinner otti osumaa jossain ja siitä seurasi kahden viikon täyslepo pentuaitauksessa. Lina suhtautui lepoon hienosti. Se viihtyi yllättävän hyvin "vapaalla" ja se silminnähden rentoutui aitauksessa, kun se ei voinut osallistua kaikkeen.  Lasse sen sijaan osallistui ihan kaikkeen, myös Linan nose work kurssille. Lasse edistyi kyllä ihan parilla treenillä joten oli hyödyllistä ja hauskaa. Erkku on hyvä ope!
Joulukuun alussa Lina yllätti aloittamalla juoksut kaksi kuukautta aikaisemmin kuin olin odottanut. Toisaalta meni juoksutauko samalla tauolla saikun kanssa ja lähes samalla kipulääkekuurilla. Kipulääkettä jouduin jatkamaan pari päivää juoksujen takia. Ja samalla tein päätöksen että koitan steriloida neidin kevään aikana.
Lasse osallistui myös Sonjan aksatreeneihin ja sen kanssa on ollut ihan ilo juosta ja se on jopa oppinut uutta tänä syksynä. Muuta ei sitten ole taidettu tehdäkään. Lenkkeilty Lassen kanssa kahdestaan muutama viikko ja nyt on taas Linakin mukana menossa. Sen kinner on parantunut kivasti eikä ole tullut takapakkia. Aksaamaan se ei kyllä pääse vielä tammikuussa. Helmikuussa voisi aloittaa varovaisesti. Tosin en tiedä miten Lina ja varovainen sopii samaan aksahalliin?
Käytiin joulukuun lopulla tekemässä yksi rallytokorata ja sekin meinasi olla liian kivaa. Mutta maltilla pikkuhiljaa paluu kohti normaalia arkea olisi tavoitteena.

Viime vuonna en kirjannut mitään erityisiä tavoitteita. Ei meillä kuitenkaan ihan tulokseton vuosi ollut. Molemmat kelposet teki aksassa yhden nollan ja Lasse jopa nousi kolmosiin sillä. Tosin pudotin syksyllä sen takaisin kakkosiin. Kolmoset ei tuntuneet meidän jutulta.
Tokossa molemmat teki kivan ykkösen avoimessa luokassa. Lasse teki sen vieläpä SM-kisoissa.
Ja molemmat suorittivat BH:n hyväksytysti. Lasse kävi vepekokeessa ja jäi tuloksetta. Rallytokoa ei kisattu, eikä edes treenattu oikein tosissaan. Lina periaatteessa oppi jotenkin oikean puolen seuruun, mutta jos haluaisi kisata pitäisi treenata ihan eri tahtiin sitäkin.
Haussa Lasse oppi ilmaisut ja nyt se sujuu hienosti. Haku on sellainen hyvänmielen laji. On ilo katsella sujuvasti työskentelevää koiraa ja olla piilosilla luonnon rauhassa.
Yksi iso ilo oli myös toukokuun kelpieleiri Ruotsissa. Sen järjestely vei aikaa keväällä jonkin verran mutta se oli ehdottomasti vaivan arvoista.

Tämän vuoden tavoitteet.
Lasse: Pysyä terveenä!!!  Sydänultrassa käynti.
 Aksassa kisoja ja kivoja treenejä. Ei mitään hirmuista vääntämistä vaan enemmän sujuvia flow ratoja. Jos nollia tulee useita niin takaisin kolmosiin, ehkä??
Tokossa voittajaluokka kasaan ja kokeeseen.
Vepeä ehkä? Rallytokoa ehkä??
Nosea kyllä!

Lina: Parantua kunnolla ja pysyä terveenä.
Aksaa jos kinner kestää niin treenaamaan ja kisaamaan keväällä.
Tokossa pitää miettiä asennetta ja tavoitteita ihan tosissaan.
Rallytokoa voisi kisata kunhan opettaa oikean puolen seuruun.
Jälkeä ihan ehdottomasti.

Heli: Pysyä terveenä ja säilyttää ilo tekemisessä. Pohtia ja oppia uutta. Iloita jokaisesta päivästä terveiden hörökorvien kanssa.

Aksaa ja Pepin kuulumisia

Kun loppukesä tokoiltiin ahkerasti niin pimeidenja kylmien ilmojen alettua on siirrytty halliin aksaamaan. Lina siis mitattiin yhdellä mittauksella mediksi, 41-42cm. Helpotuksen huokaus, eipä tarvitse miettiä tuota asiaa enää. Linan kanssa treenitkin sujuvat aika kivasti, näppärä neiti joka oppii uutta nopeasti. Joten huomenna kisataan Linan kanssa pari rataa. Ihan ensimmäistä kertaa Lina on ilmoitettu myös aksaradalle. Villi veikkaus on että kontaktit menevät tehotreenaukseen kisojen jälkeen.
Lassen kanssa ei ole kisattu, kun yhdet kisat kolmosissa SM-joukkuekisan lisäksi eikä kisamotivaatiota Lassen kanssa ole näkynyt näillä kulmilla.
Lassen uran jatkon ratkaisi yksi treeni jossa ensin sai hiukan luukuttaa mutta sitten pitikin olla kuulolla ja tehdä vaikka mitä twistejä. Lasse kuumui ja kuumui, eikä tehtävä onnistunut, ei noin eikä näin. Päätin jatkaa suoraan eteenpäin mutta Lasse oli niin kuumana että sen hampaat tulivat iholle, rystysissä oli äkkiä iso mustelma. Lassen kanssa ei vaan voi hinkata vaikeita asioita, se kuumuu ja on äkkiä sellaisessa mielentilassa jossa se ei ainakaan opi uutta, mutta konfliktien todennäköisyys lisääntyy huomattavasti.  Jos haluaisi opettaa tekniikat sille kunnolla, pitäisi ensin työstää aksan mielentilaa kunnolla, sitten pitäisi aina suunnitella treenit niin että ehtisi opettamaan jotain ennenkuin se pillastuu. Eli treenien kesto olisi enemmän sekuntteja kuin minuutteja? Lasse on kuitenkin jo 8v. Onko tuossa suunnitelmassa mitään järkeä? Pääsisin ehkä (?) kisaamaan ensi kesänä, jos Lasse muuten olisi terve lähes yhdeksän vuotiana? Onneksi sagi suostuu nykyään siirtämään koiria myös alaspäin ja niinpä siirsin Lassen takaisin kakkosluokkaan. Viime keväänä meillä oli kivaa kisoissa ja vaikka nollia ei tullut niin radat olivat useinmiten sujuvia. Joten marraskuussa olisi tarkoitus kisata taas Lassen kanssa.
Peppi on voinut kesän aika vaihtelevasti. Helteillä se oli väsynyt ymmärrettävästi, mutta kun syksyn raikkaudessa se virkistyi kuitenkin taas. Pari viikkoa sitten varasin sille ajan kilpirauhaskontrolliin ja samalla tietysti katsottiin yleisvointia muutenkin. T4 oli edelleen alhainen ja lääkitystä muutettiin. Sydän kuulostaa höyryveturilta, mutta keuhkoissa ei ole nestettä ja maksa ja perna näyttivät rtg-kuvassa siisteiltä.
Vajaa viikko tarkastuksen jälkeen Peppi säikäytti kunnolla kun aamulla sen vasemman puolen jalat eivät kantaneet. Hiukan kauhuissani annoin kipulääkettä ja sovin että siskoni käy katsomassa potilasta päivällä ja sitten varasin ajan eläinlääkäriin. Kun tulin töistä niin Peppi oli ennallaan, mutta kun käytin kelpiet ulkona se piristyi sen verran että oli itse siirtynyt eteiseen.
Nappasin Pepin kainaloon ja lähdimme Espooseen. Klinikalla Peppi jo "käveli" itse, tosin vasen takajalka kulki omassa rytmissä. Mutta Peppi oli pirteä eikä se vaikuttanut kipeältä, joten päätimme että annetaan nyt kuitenkin mahdollisuus vielä. Ja se oli hyvä päätös, kuin ihmeen kaupalla Peppi on piristynyt päivä päivältä ja loppuviikosta se jo laukkasi ulkona häntä heiluen. Mikä tuo outo "kohtaus" sitten olikaan, en tiedä, välilevy, selkäydininfarkti vai mikä lie ollut? Pääasia on toki että se meni ohi nopeasti ja Peppi tuhisee edelleen täällä meidän ilonamme.

Tokoillaan taas

Syksy on mennyt varsin tokopainotteisesti molempien koirien kanssa. Linan oli tarkoitus kisata pari kisaa avoimessa ja Lasse sai korkata voittajan, vaikka tiesin että ykköseen ei ole mahdollisuuksia, koska osa liikkeistä on kesken.
Linan osalta pm-joukkuekisa meni ihan pieleen, kun edellisenä yönä Linaa närästi ja valvoimme  useamman tunnin yöllä, kunnes kaurapuuro ja mustikat rauhoittivat masun ja nukahdimme uudestaan. Lina oli aamulla kotona ihan pirteän oloinen eikä sitä ainakaan närästänyt, joten lähdimme kuitenkin Hyvinkäälle. Vielä kisapaikalla se touhotti, otti kontaktia ym mutta jotenkin se tuntui väsähtäneeltä, jalat juoksi, mutta pää oli unessa. Paikallaistuminen märällä nurmikolla epäonnistui, kun Lina heittäytyi luovaksi ja suorittikin minuutin paikalla seisomisen liikahtamatta. Tuomari ei arvostanut tätä versiota. Avoin luokka oli jaettu kahteen osaan ja ekassa osassa vain ruutu meni nollille, mutta Lina tuntui niin omituiselta että vakavasti harkitsin että keskeytän kisan jo ensimmäisen kehän jälkeen. Mutta kun oli joukkuekisa niin päätin kuitenkin vielä yrittää, mutta toisessa kehässä Linan fiilis oli vielä surkeampi, joten jätin leikin kesken ja tuomarikin oli sitä mieltä, että Lina ei näyttänyt olevan ihan kunnossa, joten saimme kisakirjan kansliasta ja pääsimme kotiin nukkumaan, Ihanaa!  Joukkue kuitenkin sijoittui hienosti toiseksi.

Lassen kanssa olen jo vuosia pähkäillyt kaukoja ja ennen Lassen  kisaa oli pakko myöntää että nolla oli tulossa. Lasse kertakaikkiaan ei välitä/ymmärrä tekniikasta ja minun treenistä pätkääkään vaan se kävelee eteen- ja taaksepäin ja sivusuunnassakin se liikkuu, Kääk! Ja vaikka kuinka olen palkannut läheltä hyviä vaihtoja niin Lasse ei tunnu ymmärtävän miksi välillä saa palkkaa ja välillä ei ja se turhauttaa sitä.  Pitäisi keksiä uusi tapa opettaa Lasselle asia? Hassua on, että ihan samoin opetettu Lina on hyvin oivaltanut mitä ja miten pitää tehdä.

Linan kanssa muutin palkkausta paljon rauhallisemmaksi touko/kesäkuun vaihteessa ja aluksi tuntui että se todella auttoi. Linan mielentilat oli paljon parempia ja jopa kroonisesti vino perusasento alkoi suoristumaan, mutta pikkuhiljaa alkoi näkymään myös huonoa motivaatiota ja treeneissä tuli enemmän konflikteja kun Lina yksinkertaisesti ei tehnytkään pyydettyjä osaamiaan asioita. Se jätti noutokapulan noutamatta, se ei lähtenytkään ruutuun, se lakkasi kuuntelemasta jättävissä mitä sanottiin. Treenaaminen ei ollutkaan enää kivaa eikä nousujohteista. Lisäongelman aiheutti Linalla loppukesästä todetut virtsakiteet ja niiden hoitoon määrätty tiukka ruokavalio, kun se karsi pois nakit, juustot, sisäelimet ym superherkut. Onhan Lina toki häiritsevän ahne koira ja se syö lähes mitä vaan, mutta näköjään palkaksi pitäisi kuitenkin olla jotain aidosti houkuttavaa.

Piirimestisten jälkeen päätin, että käydään Kaisalla kyselemässä apuja kadonneeseen motivaatioon. Ja Kaisa totesi että nopeasti että ongelma oli yksinkertaisesti palkan suunta ja se että en ole vaatinut rehellistä ja täydellistä luopumista. Kun korjaisin nämä pikkuasiat niin voisin kyllä palkata Linaa jatkossakin leluilla. Linahan ei ääntele vaikka se kuinka odottaisi palkkaa.
Nythän namit ovat vasemmassa taskussa ja lelut oikeassa. Namit annetaan tarkasti housun sivusauman vierestä, mutta lelut olen antanut ihan mistä vaan suunnasta, eli yleensä edestä polvien kohdalta ja minnepä minun pikkuneiti onkaan menossa, Joo-o sinne polvieni suuntaan ja miksi? Niinpä!! No tulipa tämäkin asia selväksi ja tiedän miten opetan sen kuuluisan "seuraavan koiran" ja miten voin korjata Linan vinoutta ja kurkottelua.
Viime viikolla venäytin selän töissä ja viimeistely ennen oman seuran tokokisoja jäi vajaaksi. Toisaalta ongelma ei kuitenkaan ollut ylivireiset koirat vaan se että ne eivät vaan osanneet. Tai no Lina nollasi vain ruudun ja jäi ykkösestä harmillisesti 2,5p toki se edelleen sijoittui toiseksi, mutta ruokapussi jota Lina ei edes voi syödä oli aika laiha lohtu. Joku Linaa kyllä häiritsi kehässä ja se esitti mm. elämänsä huonointa seuraamista.
Lasse siis starttasi voittajassa ja totesin että Lasse on urhea koira joka teki töitä ihan kiltisti huonolla valmistautumisella. Paikkiksen häiriökävelyä ei ole treenattu piiitkään aikaan, kenellekään ei vaan ole tullut mieleen että sitäkin pitäisi välillä tehdä. Sinänsä Lasse pysyi hienosti paikkiksessa ja sai siitä 10p. Jee!
Yksilöliikkeet tehtiinkin sitten yhteen pötköön joka ei ole Lassen kanssa paras vaihtoehto, kun sen kanssa sos. palkkaus on hiukan hakusessa ja kun se turhautuu se ääntelee. Liikkeet alkoivat kaukoilla, Hah! Ja nolla tuli, eka setti S-I-M sujui yllättävän kivasti, mutta kun piti jatkaa maasta ylös niin Lasse jäi katselemaan tuomaria ja jouduin korottamaan ääntä ja annoin tuplakäskyn ja Lasse havahtui että Oho! Mamma puhuu ja hän ei nyt ihan kuule ja lähti hipsimään joka vaihdossa pari askelta eteenpäin.
Sitten tehtiin L joka sujui ihan ok. Luoksetulossa se valui rumasti, murr! Ja sitten olikin metallinouto joka nollattiin, kun Lasse ei edes nostanut kapulaa. Se kyllä hyppäsi, tutki kapulaa, hylkäsi sen, palasi kapulan pariin kun toistin käskyn HAE mutta ei ottanut sitä suuhun, vaan tuli häntä heiluen takaisin luokseni hienosti perusasentoon.
Ohajttu nouto oli hyvä! Alun seuruu oli hiukan epätarkka. Sitten olikin vuorossa seuraaminen, hohhoijaa! Pitkä palkattomuus todellakin näkyi ja kuuluikin vielä. Tämän jälkeen oli jäljellä enää tunnari ja ruutu. Tunnariin Lassella oli aivan liian kova vire ja tiesin ettei se pysty tekemään hyvää tötä kun se piippasi jo kun kapuloita vietiin ja niinhän se nappasi käytännössä ekan kapulan ja toi sen. Mutta positiivisuuden vuoksi on sanottava että tunnarin pureskeluongelma ja kapulan pudottelu ongelma oli hävinnyt johonkin. Mutta tiesin että tunnari on 50/60 että se onnistuu. Ja nyt se ei onnistunut. Jäljellä oli ruutu. Ennen kehän alkua oli mietitty että se on vaikeassa paikassa kun kentällä oli varjoja ja aurinkoa ja ruutu oli juurikin varjoisessa nurkassa. Mutta eipä mitään Lasse teki varmaa työtä ja sai ansaitusti kympin ruudusta! Kiva onnistuminen johon oli mukava päätää kisa. Tulosta ei saatu, hyvä kokemus kuitenkin ja saatiinhan me se vikalista jota lähdetään työstämään kunhan on pidetty pieni tokotauko ensin.

Linan kanssa pidetään ensin pieni saikku, kun se oli katkaissut kannuskyntensä jossain. Huomasin katkenneen kynnen sopivasti ell klinikalla jossa olimme korva/virtsakide kontrollissa. Joten kynnen jämät napattiin samalla pois ja tassu laitettiin pakettiin. Pari päivää ihan vaan ollaan ja sitten pitää varmaan treenata hallissa jonkin aikaa, soralla tai märillä nurmikoilla ei nyt voi treenata. Oletan että se ei haittaa Linaa laisinkaan.
Ja sunnuntaina onkin jännä päivä kun Lina mitataan taas virallisesti. Sehän mitattiin 1,5v sitten mutta seuraavana kesänä tuli päätös että kaikki on mitattava uudestaan. Joten sunnuntain jälkeen voin sitten päättää jatkaako Lina vaatimatonta aksauraansa vai ei?

Paluu arkeen

Työt alkoivat ja palattiin arkeen pehmeällä laskulla, kun Velde jatkoi lomailua vielä pari viikkoa ja koirilla oli seuraa päivisin. Huomenna on sitten normaali arki taas ja koirat saavat nukkua päivisin ihan rauhassa.
Helteet loppuivat ja ollaan taas päästy treenaamaan. Ja treenit ovatkin kyllä tarpeen. Koirat ovat keränneet melkoisesti virtaa kesäloman aikana ja ensi viikonloppuun mennessä olisi ainakin Lasse saatava tasattua. Lina ei onneksi yleensä edes keitä niin pahasti yli ja sen kanssa keväällä saadut vinkit ovat tuottaneet ihan kivaa tulosta. Lasse on sitten hankalampi tapaus. Se kun keittäessä alkaa sähläämään ja ääntelemään aika herkästi. Tulevalla viikolla taidetaan koittaa jäljestää, treenata kivoja rentoja juttuja ja lenkkeillään paljon. Perjantaina lähdetään ajelemaan ja lauantaina kisataan.

Tunnaria ollaan tehty aika ahkerasti ja senkin tunnelin päässä näkyy jo hiukan valoa, molempien koirien kanssa. Lassen kanssa on jo pystytty tekemään tunnaria ulkona muualla kuin omalla takapihalla ja Lina tekee sitä tällä hetkellä aika kivasti olohuoneessa. Lassen kanssa on jopa juteltu nätisti pitoasioista ja kun mielentila on valmiiksi aika hyvä niin pitokin on parantunut kerta kerralta. Lina kanssa ei moiseen vielä puututa, eikä se toisaalta ihan yhtä kovasti pure kapulaa.
Seuraava koira saa ehkä opetella tunnarin hajuerottelun kautta. Jos sillä saisi mielentilan alusta saakka pysymään parempana, että ei tulisi tuota juoksen ja noudan moodia? Tosin seuraavan koiran hankinta ei ole mitenkään ajankohtaista tällä hetkellä eikä ole edes mitään ajatusta rodustakaan.  Kelpie tietysti olisi varmudella kiva mutta enstäs pieni partasuu tai jotain mustavalkoista?? Hmmm...tätä onneksi ehtii pohtimaan vielä jonkin vuoden.

Helteistä tokoa

Viime lauantaina luin kaikessa rauhassa kirjaa kun puhelin piippasi. Hetken kuluttua luin viestin ja siinä sanottiin että meille olisi paikka avoimeen luokkaan Huittisten tokokokeeseen seuraavana päivänä. Kirja jäi kesken ja hetken pohdinnan jälkeen päätin ottaa paikan vastaan, helteestä huolimatta.
Joten su aamuna meillä oli herätyskello soimassa ja virkeästi vaan ylös. Tavarat ja Lina autoon ja menoksi. Onneksi avoimen luokan alkamisaika oli jo 10.15, eli matka Huittisiin ainakin saatiin ajella ihan ok kelissä.
Perillä olimme hyvissä ajoin ja ilmon jälkeen ehdin vielä lenkittää Linaa hiukan. Lina tuntui mukavan rennolta. Tuomarina oli Ilkka Sten ja liikkurina Jyrki Heino. Ilkka on tuttu entuudestaan mutta liikkurin tapa puhua erittäin kuuluvasti (karjua?) oli hiukan yllätys. Tälläista häiriötä ei muuten olla treenattu.
Toinen asia mitä ei myöskään oltu treenattu oli kalkilla piirretty ruutu. Lina on vielä aika kiinni ruudun reunanauhoissa, joten hiukan jännitti miten se hahmottaisi hiukan erilaisen ruudun?
Avoin luokka alkoi paikallaoloilla kahdessa ryhmässä ja kun Lina oli luokan ensimmäinen koira niin saimme reunapaikan ensimmäiseen paikkisryhmään. Paikallaistuminen sujui hyvin. Kun suoritus oli ohi ja tuomari vielä jakoi pisteitä näytin varovaisesti vähän Linalle ruutua, joka oli käytännössä ihan meidän vieressä.
Toisessa paikkisryhmässä sitten tapahtui enemmänkin, kun staffiuros lähti haistelemaan viereisen rotikkauroksen takamusta, Kääk! Mutta täydet pisteet rotikalle joka ei tainnut edes päätään kääntää vaan istui tyynesti kuten oli käsketty. Staffin kisa katkesi siihen ja jouduimme hiukan odottamaan kehään pääsyä, kun sen papereita kirjoitettiin. Odotellessa Lina tuntui kivalta, ihan rennosti istui vieressäni.  Liikkeet tehtiin taas sekoitetussa järjestyksessä.
1. Hyppy 10p.
2 Kaukot  10p.
3. Nouto 8p (tuplakäsky lopussa)
4 Liikkeestä seisominen 10p.
5. Luoksetulo 10p.
6. Kartion kierto 8p. (tuplakäsky taas lopussa)
7. Ruutu 8p. (tuplakäsky kun kääntyi liian aikaisin)
8. Seuraaminen 8,5p. Ehdottomasti parasta seuraamista mitä ollaan ikinä kisassa tehty, Jee!!
9 liikkeestä istuminen 9p.
10 kokonaisvaikutelma 9p.  Minä kuulemma käytän liikaa tuplakäskyjä sanoi tuomari. Mutta kun koira ei ihan vielä osaa niin valitsin auttaa sitä.

Helteestä huolimatta oli tosi kiva kisapäivä ja Linan mielentila oli super! Lopulta saimme pisteitä 291,5 ja se riitti KP ruusukkeeseen ja luokkavoittoon. Seuraavaksi nokka kohti voittajaluokkaa. Tosin voi olla että syksyllä vielä piipahdamme piirimestaruuskisoissa avoimessa luokassa. Voittajan liikkeet ovat vielä senverran keskeneräisiä.

Kesän riemuja!

Aksan SM-kisat tuli ja meni, tulosta ei saatu joukkueena eikä Lassen kanssa edes radalta, mutta olipa silti hieno kokemus osallistua. Maksien rata oli ehkä hiukan haasteellinen meille, varsinkin kun ohjaaja ei luota koiraan. Tässä meille tekemistä syksyn pimeneviin iltoihin.
Juhannuksena käytiin kisaamassa aksaa Turussa, Lina pääsi ykkösen hypärille ja Lasse pääsi aksa- ja hyppyradalle. Lina teki itseasiassa tosi kivasti töitä ja jos ohjaaja luottaisi ja uskaltaisi liikkua niin tuloksia voisi jopa tulla.
Lasse oli hiukan vallaton joka näkyi varsinkin aksaradalla, hypärillä en vain ehtinyt. Mutta molemmilla radoilla oli hyvät kepit!
Juhannuksen jälkeen keskityttiin taas tokoon, koska Lina oli ilmoitettu tokon rotumestaruuskisoihin. Linan toko koki melkoisen muutoksen toukokuussa ja nyt uusi versio on alkanut tuottaa tulosta. Treeneissä on jo näkynyt ihan kivaa virettä ja tarkkaa tekemistä. Nyt lähdettiin katsomaan miten uusi vire kantaa kokeessa?
Lähdimme juuri alkaneen kesäloman kunniaksi liikkeelle jo lauantaina ja ajoimme Jyväskylään jossa meillä oli hotellihuone varattuna ja kun se oli selvitetty jatkoimme Tikkakoskelle Velden serkun luokse. Tikkakoskella oli ihastuttava kesäpaikka järven rannassa, mutta valitettavasti järven takana jossain oli ampumarata. Lassea ei haitannut, mutta Lina alkoi hermostumaan ja aika nopeasti se oli sitä mieltä että: tämä on ihan kauheaa, haluan pois. Valitettavasti se ei vain onnistunut, vaan Lina joutui kuuntelemaan ajoittaisia laukauksia pitkin iltaa.  Ja kun tulimme takaisin hotelliin niin Lina oli edelleen aika kierroksilla.
Aamulla Lina oli aika ok, mutta edellisen illan jännitys oli huomattavissa sen tavasta koko ajan kuunnella tarkasti ympäristöä. Ajoimme Vihtavuoreen ja kävin ilmoittautumassa ja löysin liikejärjestyksen. Liikejärjestys oli:
1. luoksetulo 
2. liikkeestä seisominen
3. liikkeestä maahanmeno
4. Nouto
5. Kaukot
6. Hyppy
7. Ruutu
8. Kierto
9. Seuraaminen ja lopuksi paikkikset
Monessa liikkeessä oli paljon hyvää ja toisaalta monessa liikkeessä näkyi pientä ylivirettä ja epätarkkuutta. Kokonaisvaikutelmasta saatiin 10 ja tuomari totesi että hektisyydestään huolimatta LIna pysyy kuitenkin hallinnassa. Ja tässä kohtaa nähtyäni videot on sanottava että se näyttää paremmalta kuin tuntuu. Mutta erityisesti kuitenkin ilahdutti paljon parantuneet perusasennot luoksetulossa ja hypyssä! Ja ne kertovat että vire ei ole enää ihan järkyttävä edes kisoissa. Lopptulos oli 251p ja sijoitus 3. Sisko Moora nappasi rotumestaruuden avoimessa luokassa!
Tämä kisa kuitenkin ratkaisi että elokuun tokon SM-kisoihin lähden Lassen kanssa. Lassea ei järkytä vaikka olisi ukkosta tai ampumarata samalla kentällä ja se osaa liikkeet varmasti. Sen vire on luultavasti vaikeampi hallita kuin Linan, mutta toisaalta Lasse on tuttu ja turvallinen. Ja nämä luultavasti jäävät sen viimeisiksi tokon sm-kisoiksi. Tokoilua ei ole tarkoitus lopettaa Lassen kanssa, mutta ylemmissä luokissa on parempia koirakoita joukkueeseen.

Lassen kanssa ollaan tietysti myös vepeilty ja se on nyt sujunut hyvin, kun ymmärsin ottaa joka treeniin jotain uutta ja hauskaa. Ja kun jopa hukkuva alkoi sujumaan kivasti niin päätin kokeilla kisaamista. Mutta siitä taidan tehdä oman päivityksen.

Koirat ovat olleet terveitä ja ollaan päästy sen puolesta treenaamaan ja elämään normaalia arkea. Aksassa pitäisi opettaa Linalle keinu kunnolla ja muutkin kontaktit ja sitten sen kanssa voisi katsella kisaamista. Lassea en ole ainakaan ihan heti pudottamassa takaisin kakkosiin vaan katsellaan jos senkin kanssa jonkun kisan kävisi juoksemassa. Olisihan se kiva saada edes yksi hyväksytty tulos kolmosista.
Rallytokoakin voisi kisata Lassen kanssa, mutta koska siinä on edelleen melko

inen vireongelma niin se jää varmaan odottamaan syksyn tylsiä kelejä ja katsellaan sitä kun vepekausi on loppu. Linalle olen hiukan opettanut keväällä oikean puolen seuraamista ja puolenvaihtoja ja käännöksiä, mutta ne ovat kaikki vielä kovin kesken, joten jostain pitäisi löytää aikaa treenata niitäkin.