Walkabout läger!

Viikko sitten oltiin Ruotsissa leirillä. Lassen kasvattaja järjesti leirin Klotenin fritidsby:ssä. Paikka oli hieno, upea nurmikenttä tokoiluun ja valtavat metsät jälkien harjoitteluun.
Matkaan lähdettiin keskiviikkoiltana ja klo 22.30 Finnlinesin laiva irtosi satamasta ja suuntasi nokan kohti Kapelskäriä. Aamulla 5.30 paikallista aikaa oltiin perillä ja sitten piti vielä suunnistaa vajaat 300km leiripaikalle. Reitti oli onneksi selkeä ja parin tauon voimin saavuimme perille puolenpäivän aikoihin. Pääsimme majoittumaan heti pariin ihastuttavaan mökkiin joista saimme ensimmäiseksi illaksi toisen ihan vain omaan käyttöön. Lisää porukkaa oli onneksi tulossa perjantaina. Kun kamat oli purettu ja kahvit juotu, niin meillä oli myös jonkinlainen suunnitelma päivän ohjelmaksi. Aloitimme tokoilulla joka ei sujunut kauhean hyvin. Lasse oli selvästi väsynyt matkasta ja sen keskittymiskyvyssä oli puutteita. Kun tokossa oli nähty mistä kenkä puristaa, niin siirryttiin tekemään jälkiä. Felicia teki Lasselle helpohkon jäljen, jossa oli 5 lelua esineinä. Minä taas tein Lassen Leo-veljelle 300m jäljen, kolmella kepillä. Lisäksi Mari ja Cecilia tekivät toistensa koirille pidemmät jäljet.
Kun tuli aika ajaa jäljet niin Lassen ongelma näkyi heti! Hirmu vauhti, hirmu sähellys ja esineistä löytyi vain 3, jotka minä poimin maasta, ilman että Lasse niitä sen enempää ehti merkata. Mulle tuli taas se turhautunut olo, kun meidän jäljestys on yhtä sirkusta, mutta Maria rauhoitteli, että Kylie oli nuorena samanlainen ja kyllähän Lasse osaa, kunhan se saadaan keskittymään. Leo velikin jäljesti aikamoisella vauhdilla ja kiihtyi hurjasti kepeillä, mutta se sentään nosti kepit! Tosin ääniefektit oli välillä melkoiset:) Lyra ja Lenka jäljestivät sitten huomattavasti järkevämmin. Mutta Lyran jäljeltä oli hävinnyt pallo?!? Tässä vaiheessa kukaan ei kuitenkaan vielä epäillyt mitään, kuten loppuviikosta sitten jo mietittiin kadonneita esineitä. Koska joku kävi poimimassa esineitä parempaan talteen jälkien vanhetessa. Tämä ilmiö ei ainakaan helpottanut jälkitreenejä?
Illalla syötiin pitsaa ja puhuttiin vaikka mistä. Kylien pentujen tempaukset saivat monta iloista naurua aikaiseksi ja samalla todettiin että olimme kuitenkin kaikki tyytyväisiä koiriimme.
Perjantaina aloitettiin aamulla kl 9.00 tokoilulla. Olin valinnut aiheeksi seuraamisen häiriötreenit ja paikallaolon. Kun olimme jonkin aikaa treenanneet upealla nurmipohjaisella jalkapallokentällä, sinne pölähti mönkijä ja kuljettaja kysyi sopisiko meille että heidän leiriporukka tulisi ampumaan nuolipyssyillä kentän toiseen päähän. Koska kenttä oli iso niin toivotimme lapsiryhmän tervetulleiksi ja totesimme saavamme ainakin hyvät häiriötreenit, lapsia/nuoria nimittäin pölähti kentälle 20-30kpl! Tänään Lasse oli selvästi pirteämpi ja seuraaminenkin alkoi näyttämään taas normaalilta. Paikallaolossa sekin oli malttamaton, mutta ensimmäinen minuutin mittainen paikallolo mun ollessa piilossa saatiin kuitenkin tehtyä.
Tokoilun jälkeen ajettiin Ludvikaan tapaamaan eläinlääkäriä, ekinokkilääkityksen tiimoilta! Samalla keikalla kävimme kaupassa Hennan, Samin ja Pinjan kanssa. Ostimme koko porukalle illaksi grilliruokaa, salaattia yms ja totesimme että ruoka on Ruotsissa halvempaa kuin Suomessa, mutta bensa on kalliimpaa!
Kun palasimme mökille niin tarjolla oli lähes 3tuntia vanhat jäljet. Lasselle oli tehty 5 lyhyttä jälkeä joiden lopussa oli kissanruokaa nuuskapurkissa. Vain yksi purkeista oli hävinnyt! Lasse kuitenkin rauhoittui hyvin tekemään töitä, kun jäljet olivat hiukan vanhempia, selkeitä ja sopivan lyhyitä. Viimeinen jälki todella antoi minullekin tunteen että tätä pitää jatkaa! Lasse jäljeti hienosti, tarkasti ja keskittyneesti.
Ilta meni taas leppoisesti nyt kolmea kieltä puhuen ja hyvää ruokaa syöden. Tuli ainakin kunnon kielikylpy saatua.
Lauantai oli lähestulkoon toisinto perjantain ohjelmasta, mutta nyt ei tarvinnut käydä lääkärissä eikä kaupassa, joten koko päivä treenattiin, vain tunnin mittainen luonastauko pidettiin.  Tokossa jatkettiin seuraamisella, mutta lisäksi tehtiin noutoa ja ruutua piti tehdä, mutta Lasse oli jo aika väsynyt, joten luovutin, kun se ei enään yhtään ajatellut! Lounastauolla laitoin Lassen nukkumaan ja se saikin jäädä nukkumaan kun lähdimme tekemään jälkiä, mutta silti Lasse oli selvästi väsynyt eikä jäljestäminenkään sujunut yhtä hyvin kuin perjantaina. Tosin nyt jälki oli yhtämittainen ja siellä piti olla 5 purkkia, joista yksi taas hävisi! Ja se oli vieläpä se viimeinen purkki, joka oli vielä merkitty, joten kyse ei voinut olla siitä että Lasse ei olisi tehnyt oikein töitä, vaikka mietin kyllä että mikä/kuka oli jälkeä käynyt sotkemassa, kun Lasse meni yhdessä kohtaa ihan sekaisin ja yritti raivokkasti oikaista suoraan viimeiselle purkille. Jokuhan siellä oli käynyt ja ylittänyt Lassen jäljen ja vienyt loppupalkan mennessään. Onneksi minulla oli yksi ylimääräinen palkkapurkki taskussa, joten Lasse sai kuitenkin lopuksi palkan. Mutta tämä jälki söi todella voimat koirasta. Jälki kulki suolla ja se hirmuinen sähellys&etsintä kesken jäljen oli selvästi liikaa Lasselle, vaikka koiran kunniaksi on sanottava, että se ei missään vaiheessa lakannut yrittämästä, tosin välillä se makasi ja puuskutti, mutta hetken hengähdyksen jälkeen se taas yritti. Jatkossa tehdään taas lyhyitä ja ytimekkäitä jälkiä ja keskitytään nyt jonkun aikaa ilmaisun rakentamiselle.
Lauantai-ilta oli hauska, hyvää ruokaa, juotavaa ja seuraa! Iloinen puheensorina ja hirmuinen nauru kaikui pari tuntia mökissä ja sitten olikin aika pistää pää tyynyyn, eikä nukkumattia kauan tarvinnut odotella!
Sunnuntaina saimme muutaman tunnin armonaikaa eikä mökkejä tarvinnut luovuttaa kuin vasta kl. 15, joten aamulla ehti vielä hyvin tokoilemaan! Tokoilussa jatkoin paikallaolojen, noutamisen ja ruudun parissa hommmia ja nyt Lassella oli taas energiaa ajatellakin. Treenistä jäi hyvä mieli ja intoa jatkaa treenaamista kotona. Lisäksi pääsin ihailemaan mm. Lyran EVL:n liikkeitä, jotka suoritettiin kisamaisesti.
Kaikenkaikkiaan leiri oli mahtava! Sää oli upea, aurinkoista ja lämmintä, aamut olivat sumuisia ja illat pimeitä, mutta syyskuussa kuuluukin olla näin.
Porukka leirillä oli mahtava, nauru kaikui ja porukalla mietiin ratkaisuja ongelmiin. Monta hyvää ideaa tulikin ja toivon että myös muut saivat leiriltä yhtä paljon ideoita kuin itse sain. Vertaistuki vilkkaiden kelpieiden omistajilta oli terapeuttista ja into treenata kasvoi kun näki miten hienolta näyttää kun yhteistyö todella toimii! Toivon todella että Maria jaksaa jatkossakin järjestää leirejä ja että meillä olisi mahdollista osallistua niille. Ehkä me vielä joskus pidämme leirin Suomessa? Oman kameran kuvat ovat vielä lataamatta koneelle mutta eiköhän niitäkin jossain vaiheessa tänne lisätä?

En vecka sen var i Sverige på Walkabout läger. Maria hade ordna lägret i Kloten, där det fanns fina stugor och bra lydnadsplan och tillräckligt med skog för spårandet.
På torsdagen planera vi lite veckans program och kolla lite vilka "problem" alla hade. Vi träna både lydnad och spår. Lasse hade större svårigheter med spårandet, men jag har nog inte spåra med honom heller..
På fredagen kom Henna och hennes familj med och på dagen visitera vi Ludvikas veterinär, för avmaskningsintyg.
Fredagens lydnad fungera bra och spårandet med flera korta spår fungera också fint. Lasse kan nog, han behöver bara mera rutin. Kvällen med grillmat och gott sälskap var rolig.
På lördagen fortsatte vi på samma sätt. Lydnad på förmiddagen, sen lunch, och sen spår. Med Lasse träna vi platsliggande, ff och rutan, men då var Lasse trött i skallen och han tänkte inte alls, så han fick ta en lite längre paus i stugan före han kom till skogen och spåra. Spåret hade 5 katmatburkar, men sista burken försvan! Så någon eller någonting hade varit på vårt spår och orsaka lite störning? Lasse jobba ändo bra och till sist så klara vi spåret på något sätt. Och sen var Lasse trött!! Kvällen tillbringades på samma sätt som på fredagen och lika roligt hade vi!
På söndagen hade vi ännu par timmar tid att träna lydnad, så det blev ännu mera platsliggande och rutor för Lasse. Sen åt vi tillsammans ännu lunch och sen var det dags att packa, städa stugan och åka hemåt. Hemresan gick bra, men i Norrtälje börja det och regna och när båten starta så gunga det en hel del. Men vi sov nog helt bra ändo hela gänget.
Tusen Tack till Maria som ordna det här och Tack till alla som var med och gjorde det så roligt som det var! Hoppas vi har ett läger nästa år också?!