Mulla alkoi talviloma ja heti pe-la yönä heräsin klo. 2.09 kun kurkku oli niiin kipeä! Voi ei!! Aamulla kuitenkin päätin että viikonlopun aksaleiriä Mouhijärvellä ei joku typerä flunssa pilaa, joten riittävästi buranaa koneeseen ja menoksi. Reetta tuli Rukan kanssa hakemaan meitä ja Lasse hypähti iloisesti autoon kauniin kelpie tytön naapuriksi. Sää oli oikein sopiva talviurheiluun, mutta ajamista ajatellen 10-15cm lunta ei ollut kovin ihanteellista. Matka kuitenkin sujui hyvin.
Mouhijärvellä meitä odotti varsin haasteellisen oloinen rata. Lassen kanssa ensimmäiseksi haasteeksi osoittautui lähdössä pysyminen, josta piti muistuttaa pari kertaa. Tämä on vähän tällainen ikuisuusjuttu, kun kerrankin lipsun kriteereistä, niin sitä taas jankataan jokunen kerta. Lähdöstä kun selvittiin niin radalla riitti tekemistä. Markolla oli kiva ja kannustava tyyli kouluttaa, joten treenistä jäi hyvä mieli. Radasta suoritimme vain 10 ensimmäistä estettä. Mutta kun siinäkin oli tekemistä ja sain jo siihen mennessä monta hyvää neuvoa, niin ei minua harmittanut, varsinkin kun itse sanoin jo tutustumisen aikaan että tavoite on 10 estettä? Koko päivä kului hallilla myös kavereiden suorituksia ihaillen ja jutellen niitä näitä. Meillä oli kiva porukka ja juttua ja naurua riitti.
Treenien jälkeen suunnattiin Vammalaan, Vammalan seurahuoneelle, jossa yövyttiin. Tässä vaiheessa kuumemittarin lukema oli 37,5, joten lisää buranaa koneeseen. Meillä oli Reetan kanssa tilava huone, jossa oli myös parveke. Parvekkeella emme tosin käyneet. Suihkun jälkeen suuntasimme syömään ja päädyimme kiinalaiseen ravintolaan. Ruokalistalta ei selvinnyt oliko tarjolla mitään gluteenitonta?? Mutta kysyvä ei tieltä eksy ja tarjoilija kertoikin mitkä ruoat sopivat. Kana, herkkusienet ja bambu olikin hyvää ja riisiä oli riittävästi;) Muuta ottivat aterian johon kuului alkuruokana kevätkääryleet ja jälkiruokana friteerattu banaani, jäätelön kera. Jälkiruoan kohdalla ihan vaan pikkuisen harmitti, friteeratut banaanit ovat niin hyviä... ikävä kyllä.
Koirien iltalenkin vielä annos buranaa koneeseen sen jälkeen pää painui tyynyyn varsin nopsasti ja kymmenen uutisista ei minulla ole mitään havaintoa? Yöllä heräsin kun Sami Hintsasen bändi soitti ravintolassa, mutta uni voitti taas.
Aamulla olo oli tukkoinen, mutta pahin kurkkukipu oli hellittänyt, joten aamu alkoi buranalla ja lenkillä. Sitten katsastamaan mitä saisimme aamiaiseksi? Tarjoilu näytti hyvältä ja tarjoilija lupasi tuoda minulle gluteenitonta leipää. Sain peräti yhden sämpylän!! No joo, onneksi tarjolla oli jogurttia, munia, pekonia ja hedelmiä, joten yksi sämpylä riitti ja voihan olla että olisin saanut lisää, jos olisin pyytänyt?
Aamiaisen jälkeen pakattiin kamat autoon ja ajettiin ProCanis hallille jatkamaan treenaamista. Tämän päivän rata oli helpomman tuntuinen kuin eilinen ja toiveikkaasti tutustuin peräti 17 ensimmäisen esteeseen. Radalla oli kai 31 estettä, mutta minusta olisi ollut kovin epärealistista kuvitellakaan että selvitämme niin monta, joten käytin ajan hyödyksi ja tutustuin paremmin siihen minkä piti olla tehtävissä.
Tänään lähdössä oleminen sujui astetta paremmin, mutta muuten alku oli tuskainen. Kakkonen ja kolmonen olivat molemmat takaakiertohyppyjä ja kolmoselle suunnittelin saksalaista, mutta enpä muistanut juuri silloin miksi en yleensä valitse sitä; koska minähän en osaa sitä. kaiken lisäksi Lasse oli varmaan väsynyt ja se turhautui ja päätti "opettaa" mua ohjaamaan, eli tuli palautetta hampailla ja sitten oli mun vuoro antaa palautetta, se kuulemma kuului ulos saakka? Tämän pienen "keskustelun" jälkeen kuitenkin jatkoimme treenejä ja nehän suorastaan sujuivat hyvin? Jarrutukset olivat hyviä, kontaktit toimivat, irtosi ja tuli haltuun, Vau! Minulle tuli ihan hetkeksi sellainen tunne, että me osaamme jotain? Toki montaa kohtaan piti viilata ja parantaa, se mun katseen suunta, jalkojen suunta, liikkeen ja rytmityksen oikea-aikaisuus, tekemistä riittää, mutta silti oli kivaa! Pääsimme lopulta 18 estettä ja jopa aika sujuvasti. On toi Lasse silti, kaikesta huolimatta aika ihqu!
Kotimatkalla poikkesimme vielä Riihimäessä moikkaamassa Lassen Tore pentua, joka ei ole pentu enää vaan ihana iloinen pusukone! Noita pentuja on niin kiva nähdä joka kerta! Hauskoja otuksia! Tämän jälkeen menimme Riihimäen abc:lle syömään ja tankkaamaan auton. Syödessä mietimme abc:n ympärijuoksua, mutta luovuimme ideasta vedoten flunssaan ja ähkyyn.
Nyt ollaan kotona ja Lassea ei juuri ole näkynyt, se nukkuu! Ja kohta nukun kyllä minäkin. Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet? Mitähän tekisin ekana lomapäivänä?
Lopuksi pieni pätkä videota, jossa näkyy sekä lähtöongelma sekä se että en osaa saksalaista...
http://youtu.be/WVLgQqgBraw
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti