Hiljaa mutta varmasti päivät pitenee ja kun lumet jo sulikin, niin ulkokautta odotan ihan extra innokkaasti. Tosin meidän trenikauteen on tulossa pieni tauko maaliskuun loppupuolella, kun päätin kastroida Lassen. Aika on varattu 20.3. Klo 9.00.
Syitä päätökseen on useita, mutta suurin syy on kuitenkin selvästi lisääntynyt urosaggressiivisuus. Mä en halua elää silmät selässä koko aikaa. Mä haluan voida luottaa edes inauksen mun koiraan, mä haluan että se keskittyisi oleelliseen eikä sivusilmällä vilkuile uroksia ja mieti miten saisi tappelun pystyyn? Eihän kastraatio ratkaisi koko ongelmaa, sen mä tiedän, mutta haluan viheltää pelin poikki, ennenkuin tästä tappelemisesta tulee tapa? Lassellahan hormonit on virrannut vilkkaasti jo aikaisemmin ja kun tuota luonnetta herralla on jonkin verran, niin arki ei ihan aina ole superhelppoa sen kanssa? Kotonahan se on kiltti ja kiva, 99% ajasta. Lenkillä nenä ja narttujen hajut vie poitsua turhan paljon ja nyt kun usealla lähistön nartulla on ollut juoksuja peräjälkeen, niin lenkkeilyyn on tullut varsin ei toivottuja piirteitä; Lasse heittäytyy maahan, nuolee ja kuolaa pissoja, jopa vahtii hyviä hajuja Pepiltä!? Se ottaa kierroksia niistä hajuista ja mun on täysin mahdoton kontrolloida sen viretiloja, kun hajuja siltä ei pysty ottamaan poiskaan...
Muuten treenirintamalla ollaan tehty vähän sitä ja vähän tätä. Tokon motivaatio, minun siis on hukassa, kun en tiedä voiko Lassea pitää irti? Ja tokoilu liinan päässä ei motivoi, enkä ole vielä saanut aikaiseksi lähteä yksin ulos treenaamaan, joten sitä on tehty liian vähän, mutta jos sitten huhtikuussa?
Aksaa ollaan tehty muutama kerta. Keskiviikkona oltiin Salossa Sonjan treeneissä. Rata oli kiva, kunnes keinulta piti kääntyä vasemmalle ja hypätä hyppy takaakiertona ja Lasse ei sitten lukenutkaan ohjausta, vaan posotti täysillä keinulta edessä olevalle renkaalle ja sen takana olevalle putkelle. Putkella se tosin pysähtyi ja ihmetteli kovasti että mihin sä jäit? Mutta sitten kun käänsin oman rintamasuunnan niin sitten Lassekin alkoi oivaltamaan mihin ollaan menossa. Joten vika on edelleen ohjauksessa, yllättäen. Toisaalta Sari ohjasi Pyryä aika lailla kuten mä eka ja Pyry kyllä luki Sarin ohjauksen..Ja alussa taas Lasse kääntyi hyvin peruskäännöksellä ja Sarin "piti" tehdä siihen vastakäännös. Joten kovin erilaisia ohjattavia nää meidän pojat vaan on, vaikka molemmat menee kovaa!
No torstaina meillä alkoi jääkausi Lasselle, kun ei hyvällä päästy yhteisymmärrykseen säännöistä. Ja sen vaikutukset vaikuttavat lupaavilta? Lauantaina treeneissä mulla oli niin kiltti ja kuuliainen kelpie. Kertaakaan ei lähdössä hötkyilyt, yhtään rimaa ei edes kolauttanut, oli kyllä koira niiin kuulolla että! Oli oikein ilo treenata ja tuli jotenkin myös sellainen olo, että ehti itse vaikka ja minne? Asiaan voi toki vaikuttaa että tuo kuuliainen versio Lassesta ehkä lukee mun rytmitystä ja rytmiä hiukan tarkenmmin, kuin se "tuli hännän alla" versio, joka kiitää miljoonaa. Joten jos käskemällä koiran pois sängystä ja vähentämällä huomiota kotona saa toimivan treenikoiran , niin ei ole vaikea mihin kallistun? Onhan mulla Peppi sylissä pidettäväksi ja hellittäväksi;)
Våren kommer och det märker man. Lasse har blivit "tokig" med alla löptidstikar. Så jag bestämde att kastrera honom. Tiden har han den 20.3. kl 9.00.
Han har blivit aggressiv mot andra hanar och det är svårt att träna med honom i grupp träningar, när man most hela tiden ha ögön i ryggen också. Visst har Lasse alltid haft lite tendens att "glo" på andra hanar, men nu när så många tikar har löptid här i närheten, så har hans beteende blivit sämre. Och på promenaderna lever han i sin egen luktvärld, legger sej , darrar och dräglar osv. Så kastreringen känns som en bra ide.
Annors har vi träna lite agility. Mycke fart och händelser. Ibland går det bättre och ibland inte så bra? Men på lördagen var det nästan perfeckta träningar. Lasse var extra lydig, han lyssna finnt och jobba bara för mej, viken känsla, vau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti