torstai 13. maaliskuuta 2014

Yritetään ymmärtää toisiamme?

Ulkokentät ovat jo priima kunnossa ja sitä mukaan treenien määrä lisääntyy, kun voi ihan lenkin ohella pysähtyä ja tehdä pari juttua.
Tuollaisia pikkutreenejä ollaan tehty useampia. Tokossa on lähinnä tehty seuraamisen käännöksiä, luoksetulon stoppeja ja jättäviä. Seuraaminen ja käännökset on aika kivalla mallilla, pieniä kikkoja ollaan kokeiltu ja aika hyvin ne toimii. Halutessaan Lasse on tarkka poika ja osaa kyllä.
Luoksetulon stopit pysähtyy seisomaan kivasti, kunhan matkaa ei ole "liikaa" eli tätä pitää selvästi ruveta treenaamaan. Ensin pitää vaan selvittää että miten edetä tässä treenissä järkevästi? Otanko vaan kerralla pitkän matkan ja siten väännetään vai pidennänkö matkaa metri kerrallaan?
Jättävät on hyvällä mallilla, ilman häiriöitä. Lasse siis osaa ne, mutta osaaminen ei ole riittävän vahvaa, jotta se kestäisi häiriötä? Tai sitten mua huijataan?
Sunnuntaina oltiin tokoilemassa ryhmässä. Tosin ohjelmassa olleet kaukot suoritettiin yksitellen. Lasse voi Lasse... Sillä kiehahti pikkuisen yli ja kaukoista ei meinannut tulla mitään..? Kotona eteisessä tekniikka kestää kohtuullisesti kaiken paitsi S-I ja S-M vaihdot. Niissä molemmissa se tulee inauksen eteenpäin monesti. Satunnaisesti nämäkin onnistuu, mutta kyse on tuurista, ei taidosta, vielä! Mutta ulkona ei kyllä liikkeestä tullut kuin iso itku. Lasse piippasi, liikkui eteen-taakse ja sivusuunnassa. Siis ei todellakaan kuin Strömssössä! Mutta harjoittelu siis jatkuu kotona, pihalla, vieraalla kentällä, omalla kentällä, halleilla jne. Otamme härkää sarvista ja puskemme!
Su treenin lopuksi tein luoksetulon ja sitä ei ehkä olisi pitänyt tehdä? Lasse pysähtyi hyvin, mutta kun Laura liikkuroi uuden kutsun sanomalla: "käsky", niin Lasselta meni pasmat ihan sekaisin, Voi hyvänen aika?! Se istui, nousi seisomaan, meni maahan, hiipi lopulta nolona mun selän takse? Siitä otin sen vielä eteen seisomaan ja kun se kesti yhden Lauran sanoman: "käsky", niin se sai palkan ja vein sen pois kentältä. Mikä tuota otusta vaivaa? Ei tämä ole se Lasse jonka mä tunnen? Ei Lasse paineistu liikkuroinnista, se voi kyllä ottaa siitä häiriötä ja tehdä väärin, vaikka kymmenen kertaa peräkkäin, mutta ei se sen iloisuutta vähennä, päinvastoin?

Eilen oli Sonjan aksatreenit Salossa. Meidän vikat tänä keväänä. Yksi kerta olisi jäljellä, mutta kun Lasse on saikulla vielä silloin, niin vika kerta jää väliin, Lasselta ainakin.
Eilen siis tehtiin parinkymmenen esteen rataa. Alku oli jo jännä, mutta oletin että siitä selviää valssilla ja jatkonkin ajattelin hoitaa tönäisy, valssi menetelmällä. Ja menihän se niinkin, mutta sitten Sonja ehdotti kakkosesteelle niisto-persjättöä ja valssia vasta nelosesteelle ja vitoselle jo jaakotusta. Pitihän sitä kokeilla ja se jopa toimi, vaikka itse epäilin, ettei Lasse mene kolmosputkeen poispäinkäännöksellä? Lasse meni putkeen sillä, ilman ongelmia. Nelosen takaakierto ja vitosen jaakotus sujui hyvin, ajoitukset olivat kerrankin kohtuuoikeat, ainakin niin oikea-aikaiset, että Lasse ymmärsi ja kääntyi hyvin. Pujottelussa mun pitää malttaa ja antaa Lassen aloittaa rauhassa, se toimii hyvin nyt.
Lopuksi juteltiin treenaamisesta, sen kestosta ja koiran jaksamisesta. Lasse tekee edelleen kaiken täysillä tai ainakin 99%, joten se ei jaksa tehdä mitään maratontreenejä. 10min on sopiva pätkä sille. Sen jälkeen se alkaa tehdä virheitä ja rimat alkaa olemaan herkässä. Tämäkin on asia joka pitää ehdottomasti ottaa huomioon kun treenaa ja tämä asia pitää muistaa kertoa myös kouluttajalle. Itse asiassa viikonloppuna ollaan menossa aksaleirille ja siellä mun pitää muistaa ottaa tämä piirre koirassani huomioon.
Ensi viikolla Lähdetään Velden ja Lassen kanssa Naantaliin vuorokaudeksi kylpemään. Lasse ei ehkä pääse kylpemään, mutta saapahan sekin viettää lisää hotellielämää. Ja Peppi saa viettää luksuslomaa mun äidin luona:)
Torstaina sitten on Lasselle varattu aika VihtiVetiin. Mä luulen että tämä on Lassen mielestä: ei niin hyvä idea, mutta aina ei pieniltä kelpieltä kysellä? Itse asiassa tällä viikolla Lasse on ollut rauhallisempi lenkeillä ja kotona. Vaikka ei ne kotiongelmat taida hormoneista johtua? Mä koitan oikeasti oppia ymmärtämään Lassea paremmin ja olemaan itse mustavalkoisempi, jotta Lassen olisi helpompi ymmärtää mua. Siinäpä meillä onkin tekemistä?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti