Mutta Lassen lomaillessa pikkusisko pääsi kokeilemaan aksaa. No Lina ei siis osaa mitään ja näköjään se hakeutuu luontaisesti minun taakse, joten jos joskus aksaa tehdään, niin työmaata riittää.
Juuri kun olin epätoivoinen kun rallytokokisoihin pääseminen on niin vaikeaa niin sitten tuplatärppäsi! Joten eilen olimme kisaamassa Tuuloksella ja ensi viikolla kisaamme Espoossa.
Eilinen kisa ei ollut mitenkään superhyvä ja syy siihen käveli kahdella jalalla, hiukan huterasti ehkä, mutta muuta ei voi, kun on potenut rajun vatsataudin ja ollut syömättä 1,5 vrk. Kun kisapäivän aamuna syö aamupalan ja lähtee urheasti kisaamaan ja huomaa tutustumisen jälkeen että janottaa hurjasti ja huimaa, niin ei ole realistista odottaa suurta menestystä. Onneksi kisat pidettiin ostoskeskuksen parkkihallissa ja ehdin käydä ostamassa litran mehua ensiavuksi.
Olin verkassa juoksuttanut Lassea läheisellä pellolla lumipallojen perässä ja tehnyt vauhdikkaita luoksetuloja jotta se pääsisi edes vähän purkamaan ylimääräistä energiaansa. Toisaalta voi olla ettei tämä ollut hyvä ratkaisu, ehkä se jopa nosti kierroksia entisestään? No en tiedä, mutta aika kauhealta tuntui kehässä ensimmäiset kymmenen kylttiä. Kyltillä 5 tehtiin tuplamoka! tehtävä oli: istu, koira eteen, oikealta sivulle, Istu! Ensin Lasse sähläsi ja juoksi minun ympäri kun pyysin sen eteen, joten uusimme. Nyt se tuli eteen ok ja jopa kiersi oikein vasemmalle puolelle, mutta sitten minä sähläsin enkä odottanut että se olisi istunut?! Tajusin sen kun olin kävellyt pari askelta, mutta hups, se meni jo?! Kyltillä 9-10 Lasse rauhoittui, piipitys loppui ja se jopa seurasi kontaktissa! Spiraali oli ok, käännökset olivat ok, paitsi että minä otin liian suuren askeleen kyltillä 12 joka oli: istu, käännös vas, istu! joten virhepisteitä 23 ja kun Lassen alun ääntelystä meni vielä -2p. niin lopputulos oli 75p. Hohhoijaa.. Mutta sekin riitti koulariin! Joten RTK2 on uusi titteli :)
Tämän jälkeen join ja join ja olokin parani. Olin ilmoittanut Lassen voittajaluokkaan nollakoiraksi, siltä varalta että seuraavana viikonloppuna kisataan voittajaluokassa. Joten aloitimme käytösruudusta ja nyt Lassekin oli tasannut kierroksensa ja oli todella hienosti käytösruudussa. Voittajaluokan rata oli kivan oloinen. Uutta meille oli puolenvaihdot ja oikealla seuraaminen kisanomaisessa tilanteessa. Lasse kuitenkin osasi ihan kivasti, vaikka puolenvaihdoista se ottaa hiukan kierroksia. Mutta nyt paketti pysyi kasassa, Lasse teki töitä hiljaa! Tuomarin kommentti antoi uskoa tulevan viikonlopun kisaan. Jatkoa varten on tehty suunnitelma, mitä ja miten tehdään. Suunnitelmasta puuttuu vielä osa: koska tehdään? Nyt olemme saavuttaneet hallikauden tavoitteen. Ulkokauden tavoite on ehkä saada RTK3 tai sitten ei? Katselin eilen mestariluokan piirrosta ja hui miten vaikealta se näytti?! Me emme ole valmiita siihen luokkaan vielä. Ensin on pakko saada vire tasaantumaan.
Linan kanssa olemme käyneet muutaman kerran Niina Mantereen tokotreeneissä ja saaneet sieltä hyviä neuvoja! Pari viikkoa sitten Niina ehdotti että opettaisin kartion kiertämisen tarjoamisen kautta. Ok, kokeillaan? Minulta meinasi usko loppua kun Lina ollessaan epävarma passivoituu näköjään. Toisaalta vaikka se oli ensin täysin passiivinen, makasi kuin sfinksi, niin yht´äkkiä se nousi ylös ja kävi kiertämässä kartion?! No en tajuu, mutta ei se mitään, pitää vain vahvistaa aktiivisuutta ja varoa ettei vahvista passiivisuutta. Kuulostaa helpolta? No saimme kuitenkin kartion kiertämisen toimimaan yllättävän helposti. Joten jatkossakin tulen käyttämään tarjoamista opetusmenetelmänä jonkin verran. Juuri siksi että sillä voi vahvistaa aktiivisuutta. Niinan ehdotus tänään oli että vahvistaisin aktiivista luopumista tarjoamisen kautta. Järkevä neuvo jossa selvästi olisi monta etua. Pitäää hiukan mietiä ja kokeilla miten pääsemme alkuun ja miten siitä eteenpäin?
Hakumetsässä ollaan ehditty käymään kahdesti. Viikko sitten Hihan treeneissä tehtiin partiontia ja se sujui hyvin ja lisäksi tehtiin muutama näyttöjuoksu. Lasse alkaa oivaltamaan ja intoa alkaa löytymään. Heti maanantaina oli mahdollisus lähteä Hankoon hakuilemaan ja kun pääsin töistä aikaisin, niin matkaan mars! Hangossa olikin iso porukka treenaamassa ja mikäs treenatessa kun aurinko paistoi ja linnut lauloi! Lasse sai tällä kertaa aloittaa muutamalla hajuhaulla ja tehdä niihin näyttöjuoksut. Lasse puhkui intoa ja se selvästi oli varma siitä että se tiesi mitä pitää tehdä, Hyvä! Sitten lähdettiin partioimaan. Alueella oli kaksi maalimiestä ja niitä jouduttiin etsimän jonkun aikaa, mutta kun Lasse sai hajun lopulta se kyllä tiesi mitä tehdään! Toisen maalimiehen etsiminen oli hiukan epävarmemman oloista, olisiko Lasse jo ollut väsynyt? Aivohiki varmaan oli ainakin? Se on yllättävän rankaa etsiä ja etsiä ja kokoajan muistaa että pitää etsiä? Ja kun minä en sano sanaakaan vaan annan Lassen itse pohtia ja etsiä ja muistaa mitä pitää tehdä. Se on minulle se vaikea osuus, kun ei saa sanoa mitään eikä saa auttaa, vaikka toinen selvästi kysyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti