Haaste, vielä ehtii?

Tuli movember haaste Marikalta, enkä ole saanut aikaiseksi, mutta nyt..

Peppi on helppo:

Lassen kohdalla piti vähän improvisoida? Kiltisti Lasse poseerasi tarkalleen siinä asennossa mitä pyysin:)

Marraskuista menoa

Marraskuu on jo puolivälissä, ihan uskomatonta miten aika kuluu. Lassen kanssa ollaan pikkuhiljaa vähennetty aktiivisen treenin määrää ja tarkoitus olisi pitää ensi kuussa ihan kunnon tauko ja sitten tammikuussa jatkaa täydellä teholla. Olen siis edelleeen sitä mieltä että taukoja tarvitaan, sekä fyysisen että henkisen jaksamisen takia, ainakin ohjaajan kohdalla?
Viime viikonloppu oli varsin rauhallinen, vain aksatreenit la iltana ja silloinkin keskityttiin tekemään vain pari pujottelua ja A:n kontaktia. A:lle taidettiin saada välirauha aikaiseksi, Lasse antoi periksi (?) ja odottaa kontaktilla lupaa jatkaa matkaa, ainakin hetken?
Tälla samalla teemalla oli tarkoitus jatkaa vielä arkenakin, mutta ikävä kyllä minun sairasloma vähän sekoitti pakka ja suunnitelmat jäi toteuttamatta.
Torstaina mentiin kuitenkin kentälle tekemään tokoa ja viikon lepo olikin kerännyt Lasseen hurjasti energiaa ja saatiin jopa se epiksissä ilmi tullut ääntely kuulumaan omalla kentällä! Mutta kun otettiin pari luoksetuloa alkuun niin turhat äänitehosteet hävisivät. Eli Lasselle tekisi hyvää juosta kunnolla ennen tokokokeita?

Tänään ajeltiin Turkuun, missä oli kisat. Olin ilmoittanut meidät kolmelle radalle ja heti alussa oli sovittu että Sonja juoksee hyppyradan, mutta viikolla suunnitelmat muuttuivat ja lopulta Sonja juoksi kaikki tämän päivän kisat Lassen kanssa.
Ensimmäisellä radalla tuli heti esiin pujotteluongelma yms, jota ei ole treeneissä saatu esiin/korjattua. Sonja on onneksi tarkka ja taitava ja luki koiraa hyvin radalla ja huomasi heti mistä kenkä puristaa? Ja kun oli hetki keskusteltu, niin minäkin tyhmä tajusin, että olen tainnut oikoa mutkat suoriksi ja sellainen suht iso osa ihan perusteista on jäänyt rakentamatta, kuten, että miten koiran pitää olla ja toimia kisapaikalla? Tästä johtuen Lasse jännittää kisapaikalla oloa; kuulutuksia, yleisöä, koiria, toimihenkilöitä tms. ja koska Lassen tapa reagoida "ahdistukseen" on aika eläväinen olen syyllistynyt luulemaan sitä kuumumiseksi ja "kuuntelemattomuudeksi". Totuus on kuitenkin että en ole koskaan totuttanut Lassea kisatilanteisiin vaan vein sen suoraan kisoihin ja sitten olen ihmetellyt, että mikä mättää kun kisatilanteissa mulla onkin ihan "vieras" koira radalla?!
No tämän päivän jälkeen mä tiedän mikä on mättänyt ja nyt vieläpä tiedän miten mä lähden korjaamaan tilannetta, joten pitkästä aikaa tunnelin päässä näkyy valoa! Ja luulen että Sonjakin ymmärtää Lassea nyt eri tavalla, jännä nähdä mitä me huomenna treenataan? Iloisesti heiluvaa häntää ja hyvää kontaktia ainakin?
Tässä kohtaa mä olen superkiitollinen Sonjalle, joka käytti ison osan vapaapäivästään minun ja Lassen auttamiseen! On kyllä ollut todellinen onni tutustua Sonjaan, ainakin Lassen kannalta! Lisäksi Sonjan ja Lassen kaksi muuta rataa oli jo varsin hyvän näköisiä! Jos jaksan huomenna etsiä piuhat, niin koitan saada videota tänne?
myös Sari oli kisaamassa ja heilläkin taisi olla sama saldo kuin Lassella, eli kolme hyvää hyllyä joille oli kasattu vielä paljon oppia ja kotiläksyjä. Eli kyseessä on erittäin tarpeelliset ja tärkeät hyllyt:) Ja ensi viikolla on heti meille sopivat epikset, joten sinne harjoittelemaan yhdessä Sarin kanssa siis!
Illan piristyksen tarjosivat Heli ja Kalle. He tulivat Olarinluoman treeneihin ja oli kyllä tosi kiva huomata miten Kallen ja Helin yhteistyö on kehittynyt viime kesän jälkeen, huikeaa työskentelyä!Kalle on saanut hurjasti vauhtia lisää ja Helin ja Kallen yhteistyö on hyvällä mallilla. Toki Kalle on vielä hiukan vallaton, mutta se varmaan korjaantuu ihan iän ja yhteisen tekemisen myötä.

Det har varit lite lugnare vecka, jag har varit sjuk, så Lasse hade mera ledigt. På torsdagen träna vi lydnad med en väldigt ivrig hund!? Han har börja låta mera och mera, men nu lättade de med att han fick springa lite före vi börja jobba. Någonting att tänka på?
Idag var det officiel agilitytävling. Först skulle jag tävla två banor och Sonja en, men sen blev så att Sonja tävla alla tre tävlingar! Sonja märkte att Lasse behöver öva att bara vara på tävlingsplatsen, för att han ska bli trygg där också och kunna jobba ordentligt. Nu stressar han om miljön och det stör en hel del hans konsentration och orsakar onödiga fel på banorna! Men nu när jag vet vad och hur vi tränar, så ska det problemet också lösas?! Tusen tack till Sonja som hjälpte oss!!
På kvällen träffa jag ännu Heli och Kalle på agilityträningarna och Vau hur mycke dem har lärt sej sen sommaren! Deras sammanarbetat var fint och även Kalle hade bra fart på sej:) Väldigt lovande par!

Aksaa ja lisää tokoa

Eli viikko sitten vietettiin agilityviikonloppua ja jos tavoite oli vain pitää hauskaa, niin taisimme päästä tavoitteeseen?
Lauantaina Espoossa odotti taas haasteellinen ja hauska radanpätkä. Sujuvasti esteelle nro 2 saakka ja siitä hiukan myöhässä esteet 3-6, mutta sitkeästi jatkettiin eteenpäin ja lopulta päästiin esteelle nro 17 saakka. A-esteellä meillä on nyt pulma! Lasse tulee sen hyvällä vauhdilla alas, mutta sepä ei pysykään kontaktilla, voi ei!! En ole ehtinyt vielä analysoimaan tarkemmin että mistä pulma johtuu? Se voi johtua siitä, että vauhtia on liikaa ja fysiikka ei vaan mahdollista pysähtymistä tai sitten se johtuu siitä, että kun ei pysähdy, niin pääsee muka (?) nopeammin eteenpäin?!  En tiedä, mutta kontakteja pitää vaan treenata lisää, varsinkin A:ta, puomilla pysähtyy toistaiseksi hyvin ja keinu on ollut tosi hyvä viime aikoina!
Sunnuntaina oltiin Turussa Sonjan luona treenaamassa ja Sonjan rata oli tosi kiva! Alku sisälsi useamman takaakierron ja yhden päällejuoksutyyppisen kohdan, mutta ne sujui yllättävän hyvin. Puomin kontakti oli ok, sitten putkelta hypylle ja siitä käännös kepeille oli loistava. Keppien jälkeen pari hyppyä ja A:lle. A:n jälkeen en ollut osannut lukea rataa oikein, mutta kun Sari meni Pyryn kanssa, niin tajusin miten se pitäisi ohjata, eri tavalla kuin mitä olin tutustunut... Käytännössä tämä oli yllättävän vaikea kohta, mutta jotenkin me siitä selvittiin, sitten putkesta vauhtia keinulle ja siitä muurille ja renkaalle, jossa piti tehdä sokkari ja ohjata A:n alla olevaan putkeen ja sitten piti ehtiä vielä takaakiertoon ohjaamaan, Hui! Keinulta lähti hyvin muurille, renkaalla piti vain luottaa ja kääntyä ja siihen se kaatui! Että jättäisin Lassen selän taakse hyppäämään rengasta ja vain juoksisin ja uskoisin että se onnistuu, nou vei!  Sonjan piti lopulta itse näyttää että se on mahdollista ja kyllähän se sujuu, kun sen osaa! Radan loppu sujui sitten hyvin. Viikonlopun agit oli kuitenkin niin kivoja että innostuin ilmoittamaan Lassen kisoihin. Marraskuun puolivälissä startataan Turussa, saa nähdä miten käy?

Tarkoituksena oli käydä arkenakin kentälllä tekemässä kontakteja, mutta ei me kyllä käyty, oli pimeää, satoi, jne. Lauantaina sain kuitenkin Saijan kaveriksi kentälle joten tuli edes kerran treenattua myös tällä viikolla. Saijalla oli kiva ykkösen rata, jossa riitti kyllä tekemistä, mutta ei ollut mitenkään mahdottoman vaikeaa. Ongelmat A:lla jatkuvat edelleen, todella yllättävää että ne ei poistu treenaamatta?! Ensi viikolla käydään kyllä treenaamassa kontakteja! Olen nyt koittanut itselleni saada ajatusta, että Lassea voisi ohjata enemmän takaa, ettei tarvitsisi kokoajan juosta ja koittaa pysyä sen edellä? Tosin takaaleikkauksia pitää sitten tehotreenata, jos tätä meinaa harrastaa enemmän?
Eilen lähdimme vielä pimeneviä syysiltoja uhmaten jälkimetsään Niinan kanssa. Saimme jäljet tehtyä ja ehdimme jopa ajaa ne ennen kuin tuli säkkipimeää. Tosin kovin vanhoja jäljet eivät sitten olleet. Lassella oli aika lyhyt jälki, jossa oli neljä keppiä. Tuoreella jäljellä vauhti taas nousi aikamoiseksi välillä, mutta kaikki neljä keppiä tuli nostetuiksi ja kulma sujui siististi! Jatkossa pitäisi panostaa enemmän pidempiin jälkiin ja vaikeusastettakin olisi varmaan vara nostaa. Kunhan joskus ehtisi valoisaan aikaan metsään??

Tänään oli sitten tokon tehotreenit. Päivällä ajettiin Tattarinsuolle möllikisoihin. Startattiin AVO:ssa. Jätin paikallaolon väliin, mikä näin jälkikäteen oli varmaan hyvä ratkaisu? Joten meidän ensimmäinen liike oli vapaana seuraaminen. Lasse oli todella innoissaan, silmät vain loistivat ja sitten mukaan tuli äänitehosteet alkumetreille ja pari kenguruloikkaa! Tuomari totesi että hyvin sillä kontakti pysyy, vaikka se hiukan keuli:)
Liikkeestä maahanmenossa oli edelleen äänitehosteita alkumetreillä, muuten liike oli siisti. Luoksetulo oli hiljainen, mutta turhan vauhdikas, stoppi valui aika reilusti, mutta Lasse kyllä yritti.  Seisomisessa on nyt ollut parin päivän ajan jotain levottomuutta ja sitä oli tänäänkin, joten käytin yhden lisäkäskyn ja lopuksi se vielä ennakoi perusasennon, Pöh! Nouto oli oikein hyvä ja siisti ja vauhdikas, kaukot toimi tosi hyvin, kun oivalsin jättää käsimerkit pois ja hypyllä olin supertyytyväinen Lasseen, se malttoi ja kuunteli. Avon hyppyä on treenattu kai 2-3 kertaa, joten se ei ole supervarma liike, vaan vaatii että korvat ovat ON-asennossa ja tänään ne oli! Pisteitä keräsimme 141,5 ja kun paikallaoloa ei tehty. Ei se nyt niin huonosti mennytkään, olen positiivisesti yllättynyt, mä kyllä luulin että meidän "vikalista" olisi ollut pidempi, mutta oikeastaan suurin yksittäinen "vika" oli liika into ja se on mielestäni aika positiivista! Tästä on hyvä jatkaa tiistaina.

tokoilua

Syksyn pimetessä on keskitytty enemmän tokoiluun. Sitä kun voi tehdä aamulla vaikka olisi vielä hämärää ja sisälläkin voi aina tehdä jotain pientä ja kivaa. Tosin mun pitäisi ehdottomasti saada uusia ideoita mitä se pieni ja kiva voisi olla?
Sunnuntaina treenattiin Tanjan johdolla kisapalkkausta ja todettiin, että putkiaivo kelpie on jossain asioissa ihanteellinen tokokoira? Sille kun on palkkaa, kun se saa esim. tulla perusasentoon, joten sitä palkkaa se saa kokeessa aika monta kertaa:)
Lisäksi Lasse palkkaantuu hyvin sosiaalisella palkalla. Lassen kanssa pitää kuitenkin muistaa ettei villitse sitä liikaa, jolloin se saattaa lipsahtaa kehänauhojen ulkopuolelle?

Kotona ollaan lähinnä tehty noutokapulan pitotreenejä ja kaukoja, vaikka niitäkin ollaan tehty hiukan laiskasti nyt. Kotona treenaamisessa kun on se "vika" että täällä ei ole häiriöitä ja niitä me nyt tarvitsisimme?
Eilen Lasse kävi hierojalla nauttimassa elämästä. Mitään suurempia jumeja ei ollut, selästä löytyi vasemmalta puolelta yksi "jumi" ja lisäksi sillä oli "pohkeet" aika tiukat, mutta nyt nekin on hierottu ja taas mennään.

Paikallaoloja on tehty edelleen sitkeästi ja tulostakin syntyy. Ulkona oli sunnuntaina niin kylmä että teimme lähinnä jättötreeniä joka sopii oikein hyvin meille. Tänään hallilla sitten olikin vuorossa pitkä paikallaolo ja paikkakin oli haasteellisesti keskellä riviä. Tämän takia olin piilossa vain hetken ja kun lisäksi vieruskaveri kyllästyi makoiluun, niin oli ainakin hyvää häiriötreeniä. Paikalla istuminen on ihan alkutekijöissä ja sitä palkkaan tällä hetkellä erittäin ahkerasti. Ja tänään huomasin, että tämä on niin uusi asia Lasselle, että se ei vielä kestä häiriötä istuessaan. Vaan menee maahan kun vieruskaveri käskyttää omaa koiraansa. Tähän asiaan auttaa onneksi treenaaminen!

Viikonloppu meneekin enemmän ja vähemmän agilityn parissa. Huomenna on omat treenit Espoossa ja sunnuntaina ajellaan Turkuun. Oikeastaan on ihan kiva mennä treeneihin pienen tauon jälkeen taas. Tosin voi olla, että maanantaina olen taas sitä mieltä, että Lassesta tulee vain toko/jälkikoira, koska sen ohjaaja ei vaan osaa? Mutta nyt tuntuu positiiviselta, jos meistä ei ihan Suomen mestareita tule, niin voihan meillä silti olla kivaa radalla! Vaikka toisaalta voi olla, että mun ei kohta tarvitse juosta ollenkaan? Pidemmän aikaa varoitellut polvi rusahti tänään kivasti, kun istahdin polvilleni hallilla tervehtiäkseni suloista pentua. Toivottavasti polvi rauhoittuu yön aikana?

Hösten och mörkern har kommit på allvar. Vi tränar lite mindre och det är närmaste lydnad nu, för det kan man göra hemma och man behöver inte så bra belysning till det alltid?
Jag skulle behöva nya idéer vad vi kunde göra hemma? vi har gjort mest fjärr och öva med att håll apporten osv. men några nya idéer skulle inte skada?
På söndagen träna vi tävlingsbelöning. Lasse är ganska lätt när allt vi gör är redan lön för honom. Och han uppskattar också social belöning.  Men med honom most man komma ihåg att inte belöna honom för väl, för han kan annars springa ut från ringen??
På torsdag var Lasse hos masserare. Han mår bra, något litet fans i ryggen på vänstra sidan, men ingenting speciellt.
Med platsliggande har vi tagit framsteg. Lasse är nu lungn och trygg och han hålls fast jag gå i gömman! Men att sitta i rad, hups! Där har vi någonting att öva, för när han skulle ha lov att sitta, så då lägger han sej och tvärtom?!
På veckoslutet har vi två agilityträningar och det är kul att träna lite det också efter en par veckors paus. Det kan hända att efter helgen så har vi igen par veckor paus och att det inte känns så kul mera, men nu väntar jag på träningarna. Hoppas bara at mitt knä håller med i farten? den har lit krångla par månader, men idag när jag satt mej på gålvet  i halln och jhälsa på en liten söt valp, så hände det någonting? Vi ska se hur jag går imorgon?

Rtg-kuvia

Tällä kertaa mun koirat eivät ole olleet läpivalaistavina vaan Lassen ja Nemin pennut ovat jo tulleet siihen ikään että saavat ekat kunnon "kännit" ja pääsevät vielä säteilemäänkin:)
Ensimmäisenä kuviin ehti Shy, Norjassa. Norjasta tulikin sitten hyviä ja huonoja uutisia.. Shyn lonkat ovat virallisestikin A/A, kyynärpäät olivat siistit, virallinen tulos ei ole vielä tullut, mutta jotta elämä ei olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, niin Shyn selkä ei ole täydellinen, vaan siellä on jotain vinoa,7.lannenikama/ristiluualueella. Tämä ei tietenkään ole täysin yllättävää, yhdellä Lassen siskolla on välimuotoinen lannenikama ja rodussa on ehkä muutenkin herätty miettimään selkien terveyttä, onneksi. Mutta kyllä tämä teki loka/marraskuun vaihteesta jännittävämmän kuin mitä olin odottanut, 6 pentua kuvaamatta, mitä jos selkämutkia on enemmän?? Voi ei...paniikki!?
Tänään sitten kuvattiin ruskeat pennut, Bria, Typy ja Tore. Tämä oli tapahtuma jonne lähdin mielelläni mukaan, fiilis oli kyllä hiukan huolestunut, mutta toivosta en vielä ollut luopunut. Ensin peilattiin silmät ja ne olivat kaikilla priimaa!! Silloin jo oli hiukan helpompi hengittää, Bria kuvattiin eka ja sen epäviralliset tulokset tulivat ensin, lonkat lähtivät A/A, kyynärät ja polvet 0/0, olkapäät ja selkä priimaaa!!! Jee!!! Ainakin yksi terve pentu:)
Sitten oli vuorossa Tore ja Typy, Ja hienolta näytti niidenkin osalta, lonkat, polvet, kyynärät ja selät!! Helpotus ja iloinen tuuletus Maijan kanssa. Tässä kohtaa olen myös erittäin onnellinen siitä että kaikille pennuille löytyi näin ihanat vastuuntuntoiset kodit, jotka tuovat pennut tarkastukseen ja hoitavat niitä hyvin. Ihania iloisia reippaita kakaroita, jotka nukkuivat kiltisti kun "käskettiin", mutta jotka heti herättyään tulivat syliin ja nuolivat naamaa iloisesti ja olivat taas valmiita uusiin seikkailuihin.
Klinikalla tuli myös taas herättyä miettimään asioiden oikeaa tärkeysjärjestystä, kun sinne tuotiin auton alle jäänyt cockerspanieli. Pientä koiraa oli sattunut ja omistajan ilmeen nähdessä ymmärsi taas paremmin olla kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saa viettää omien koirien kanssa. Siinä kohtaa sillä ei ole paljon väliä jos lonkat on C/C tai selästä löytyy mutka, kunhan koiralle ei satu mitään noin vakavaa.
Mustat pojat kuvataan parin viikon kuluttua. Sen jälkeen on koko katras kuvattu. Ja sitten seuraavaksi tuloksia pitäisi tulla ainakin messukeskuksesta joulukuussa? Ja keväällä pennut tulevat jo agilityn kisaikään, vaikka luulen että niiden kisaamisella ei ole keväällä vielä kovin kiirettä. Varsinkaan jos ovat yhtään isäänsä tulleet, niin voi olla että tarvitsevat hiukan enemmän aikaa kypsyäkseen??

Lasses och Nemis valpar har kommit till den åldern att de ska röntgas. Shy i Norge hann göra det först. Hon fick både glada och inte så glada nyheter. Hennes höfter är A/A, armbågarna ser fina ut, men officiella resultaten har inte ännu kommit, men hennes rygg har konstig "böj" Det tycks inte störa Shy och jag hoppas verkligen att det gör det aldrig.
Idag var det Brias, Typys och Tores tur att ta en "tupplur" men före det så blev de ögönlysta och ögonen är ok. Och samma linje fortsatte med allt annat också. Knäna, höfterna, armbågarna och ryggarna är helt ok!! Hurra, man for ju ännu se vad kennelklubben tycker om deras bilder, men kan nog inte tänka mej att dem skulle hitta något fel på dem heller?
Idag när vi var på kliniken så kom man ihåg igen att vara tacksam av varje dag som man har sina hundar, för det hämtades en cockerspaniel till kliniken som hade träffa ihop med en bil.. Stackaren, den fick förstahjälpen på Mevet och sen åkte ägaren med hunden till veterinärhögskolan för mera hjälp. Man stannar vid sånt hänt och funderar och förstå att vara tacksam för varje dag man få vara med sina hundar, om dem sen skulle ha C-höfter eller en böj på ryggen, vad betyder det??

Syksyn iloksi

Mä niin ajattelin että kun agilityn ulkokausi loppuu, niin meillä koittaa ihanat kiireettömät vapaat illat, arkisin. Mutta toisin kävi, tekemistä on ollut ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja niitä rauhallisia syysiltoja edelleen odotellaan?
Lokakuun alussa kävin heti kouluttamassa agilityä pari kertaa. Ryhmät ovat tasoltaan aika kirjavia ja se ei mitenkään helpota treenien suunnittelua, mutta teknistä pyöritystä tehtiin ja ajoittain ainakin oli kivaa. Lasse sai levätä muutaman päivän ja keskiviikkona se sitten jo pursusi energiaa, joten pitkät metsälenkit tulivat tarpeeseen.
Perjantaina alkoi tokon hallikausi ja ensimmäinen kerta otettiin "varovaisesti" ja tehtiin niitä helpompia juttuja mutta häiriön kera. Hallilla kun ei ole mitään muuta yhteistä ohjattua kuin paikallaolot, niin häiriötreeniä on sitten tarjolla enemmän ja vähemmän loppuaika. Lasse oli ihan onnessaan kun tehtiin taas tokoa tutussa paikassa, ainakaan motivaatiossa ei ole vikaa. Ja kehitystä on taas tapahtunut, häiriöt kestettiin paljon paremmin kuin viime talvena.
Lauantaina oli vuorossa agilityvuoro Espoossa gööttien kera. Meillä oli oikein hauskat treenit ja tässäkin lajissa on tapahtunut kehitystä viime talveen verrattuna. Keppien avokulma oli vielä liian vaikea Lasselle, mutta senkin harjoitteluun on saatu nyt hyvät neuvot, joten eiköhän me se osata ensi kesänä?
Sunnuntaina oli vuorossa ohjatut tokotreenit, teemalla häiriöt. Saija koulutti ja olen itse asiassa tyytyväinen Lassen suoritukseen. Kyllähän se vielä vähän reagoi välillä häiriöön, mutta palauttaa nopeasti fokuksen takaisin minuun ja siihen pitää olla tyytyväinen. Paikallaolo ja seuraaminen sujuivat parhaiten, sitten alkoi pienellä pää savuamaan ja keskittyminen kävi vaikeaksi, mutta jotenkin me selvittiin myös luoksetulon käskytyksestä ja kaukojen häiriöistä. Mutta positiivista on että tässäkin mennään kokoajan eteenpäin.

Maanantaina jatkettiin aksalla ja vaikka itse treeni meni ihan ok, (kai ?) niin minulle iski totaalinen epäusko. Tuleeko meidän tekemisestä koskaan mitään valmista ja onko edes mitään järkeä jatkaa? Mutta hyvin nukutun yön jälkeen epätoivo laimeni ja jostain mustan pilven takaa kurkisteli taas usko ja toivo, kyllä me vielä opitaan, tai lähinnä kyllä minä vielä opin, Lasse osaa aika kivasti?
Tiistaina Lassea hemmoteltiin ja se pääsi Niinalle fyssariin. Oikea "etukulma" oli jumissa, muuten ei löytynyt mitään ihmeellistä. Hiukan rintaranka oli joustamaton, mutta käsittelyssä se aukesi hyvin. Syvät lihakset ovat vahvistuneet kesän aikana ja sen kyllä huomaa monessa asiassa arjessakin.
Perjantaina jatkettiin taas tokoilulla. Paikallaoloon otettiin pienet piiloset mukaan kuvioon ja hyvin sujui. Lasse retkotti rennosti lonkalla pää alhaalla. Tämä on nyt seuraava asia josta mun pitää tehdä periaatepäätös, hyväksynkö rennon asennon ja kivan rennon asenteen vai lähdenkö kuitenkin vääntämään parempaa asentoa ja sitä kautta sitten uudelleen hyvässä asennossa olevaa rentoa asennetta? Juuri nyt musta tuntuu että en vaan "jaksaisi" alkaa asennosta niuhottaa, mutta piiitkällä tähtäimella olisi ehkä kuitenkin parempi tehdä se nyt, kuin tuskailla parin vuoden kuluttua, että miksi en silloin tehnyt sitä ja sitä..? 
Välillä kyllä turhauttaa aika paljon, kun asioiden tekninen opettaminen ei ole se vaikea juttu, vaan lisätyötä aiheuttaa ihan muut asiat... Periaatteessa ne on vaan juuri niitä asioita joista mä niin kovasti pidän Lassessa, sen periksiantamattomuus, into, halu työskennellä, älykkyys, uteliaisuus ja vauhdikkuus!! Siinä paketissa ei ole mitään sellaista mistä haluaisin luopua, mutta ne ongelmat mitkä tulevat juuri tästä kombinaatiosta ovat välillä haasteellisia ratkaistavia?!
Eilen illalla jatkettiin aksan parissa ja radassa riitti taas haastetta. Ensimmäinen putken pään ohitus ei oikeastaan ollut edes vaikea, mutta sitten, kun sinne putkeen mentiin, niin sieltä tultiin renkaalle josta jatkettiin toiseen putkeen ja se oli vaikeaa! Ei siinä muuta vaikeaa ollut kuin se rengas, hajoava rengas, onneksi? Koska kun se kerran hajosi, niin sittenhän Lasse tiesi; ei tarvitse hypätä tarkasti, kyllä se rengas antaa periksi, ou nou! Joten aika monta toistoa jouduttiin tekemään että Lasse uskoi, tällä kertaa ainakin, että vaikka rengas hajoaa, se pitää silti hypätä nätisti!
Puomin kontaktista jouduin kerran huomauttamaan, tosin silloin olin itse kaukana sivulla ja takana, mutta näitäkin pitää siis vahvistaa. Lopussa ollut pituus, hyppy, hyppy ja väärään päähän putkea kohta oli sitten se vaikein. Lasse sen suoritti hyvin, jos ohjaaja oli kartalla ja ehti valssiin ja valssasi oikeaan suuntaan. Maija onnistui tässä minua paremmin, mulla on tällä viikolla ollut jotenkin vaikeaa hahmottaa mihin suuntaan ne valssit pitäisi tehdä?
Tänään tehtiin jälkeä ja opeteltiin lisäksi ilmaisua ja tehtiin esineruudun alkeita. Tästä hyvästä Pk-koulutuksesta kuuluu suurkiitos Niinalle! Mä olen niin aloittelija näissä asioissa, mutta kivaa meillä oli. Sää suosi ulkoilua, aurinkoista +10c ja upeat ruskan värit! Lasse oli yllättävän pätevä, sen kanssa pitää vaan muistaa olla rauhallinen, selkeä ja johdonmukainen. Lasse tekee hienosti töitä, kunhan se tietää mitä ja miten pitää tehdä? Kotona Lasse sitten nukkuikin kiltisti illan.


Vi har träna agility, lydnad och spåra. I agility finns det vissa saker som vi ska ännu träna, jag ska lära mej åt vilket håll man ska göra valserna och Lasse ska komma ihåg att man ska hoppa igenom ringen, inte emot den!
I lydnad har vi träna ganska mycke störning pga. att innesesongen börja och i hallen tränar 8st andra hundar samtidigt. Det är trevligt att märka, att Lasse har tagit väldiga framsteg med störningarna, som har varit såå svåra! Ännu markerar han något, men har återkommer snabbt tillbaka till jobbet.
Platsliggande har blivit bättre hela tiden. Men nu borde jag välja, är det ok, att han ligger med hakan i backen och böjer framtassen under sej, eller borde jag ändo lära honom först och ligga md hakan ner utan att böja på frambenet? För vår fysioterapeut, Niina hitta på varför han har det obekvämt? Han lämnar armbågarna för fram och därför blir ställningen konstig?! Man kunde lära honom att dra frambenen/armbågarna bakåt och sen sätta hakan ner och ligga rak! Det känns bara att jag orkar inte börja skola honom och ligga på ett vist sätt, inte nu, när han hålls annors bra på plats?! Men om jag inte nu gör något till saken, så ångrar jag mej senare? Det bli svårare senare, om jag accepterar nu det här som han bjuder? Det är inte alltid lätt det här. Men jag most först välja vad jag vill göra, före det kan jag inte fortsätta med att träna platsliggande?

Så under tiden jag funderar så har vi haft en bruksdag idag. Ett 130m spår med 4 pinnar som alla blev hittade och sen ännu att leta efter föremål. Lasse ä ivrig med allt vi gör, men han är väldigt starkt fäst i det vi har gjort, efter att han hade spåra vad det svårt att få honom bli intreserad om föremålen? Men när vi böt utrustningen och kasta boll lite, så fick jag hans tankar på "nya kanaler" och han jobba otroligt finnt, när man tänker att det här har vi alldrig gjort förr!?! Vilken hund!Och det är min ägen! Jag är lycklig!

Bilden är tagen i november 2011, Lasse har vuxit sen des, men farten och attityden har inte minska:)
kuva on otettu marraskuussa 2011, Lasse on kasvanut sitä hetkestä paljon, mutta vauhti ja asenne ovat ennallaan:)

Virettä ja motivointia

Viime viikko oli melkoista menoa! Maanantaina, kun palattiin kotiin, niin illalla oltiin jo aksaamassa Vantaalla. Tiistaina Saija koulutti niistoja ja sylivekkejä omalla kentällä. Keskiviikkona Lasse pääsi Tuijalle hierottavaksi ja torstai olikin sitten ihan vapaapäivä. Perjantaina oli aksatreenit, omatoimiset ratatreenit, A. Saviojan kakkosluokan radalla. Hiukan tekemistä oli, mutta ei mitään kovin mahdotonta. Lauantaina oli vuorossa jälkitreenit. Tein taas neljä lyhyttä jälkeä, namikuppipalkoilla. Ensimmäinen jälki oli hyvä, toisella jäljellä asenne oli hiukan sinnepäin ja kolmannella jäljellä Lasse vaan päätti että; "Pöh, tuolla oikealla on jotain kivempaa?" Tässä kohtaa pidettiin neuvottelu siitä voiko työt jättää kesken jos ei huvita? Ja lopulta sain Lassen uskomaan että työt tehdään kunnolla loppuun saakka ja loppujälki (20m.) sujuikin hienosti. Viimeinen jälki oli se pisin ja hiukan jo harmittelin tilannetta kun en ollut ihan varma mikä Lassen motivaatio jäljelle mahtaa olla?  Mutta kun tultiin janaa pitkin jäljelle niin nokka putosi heti alas ja nousi ylös vasta kun loppupurkki oli löytynyt ja namit syöty! Aivan uskomattoman hienoa työtä Lasse teki! Eikä sen motivaatiolle tapahtunut mitään negatiivista vaikka se piti nostaa valjaista takaisin töihin kolmannella jäljellä. Lasse on vaan hiukan äijä ja se näköjään "testaa" välillä mikä menee läpi ja mikä ei?!
Sunnuntaina alkoi sitten Sonjan valmennuskurssi. Voi apua, hallikausi ja hallien ahtaat radat. Heti alkusuora tuotti suuria vaikeuksia, kun hypyt oli lähekkäin ja Lassen olisi pitänyt malttaa ja katsoa miten se hyppää, eikä se mitään malttanut eikä katsonut. Kolmosrima tuli alas monta kertaa ja parhaiten sen sai pysymään ylhäällä kun hiukan tein kulmaa Lassen linjalle. Sama ongelma toistui hypyllä nro 14, muuten radasta selvittiinkin aika kivasti. Illalla oli vielä tokotreenit ja aiheena oli tunnari. Hiukan minua epäilytti että jaksaako Lasse miettiä enää mitään kun viikko oli kuitenkin ollut aika "kiireinen" mutta hyvin Lasse ratkoi Sarin tekemät nenänkäyttötehtävät. On tuolla Lassella vaan uskomaton moottori!
Tällä viikolla ollaan tietoisesti treenattu rauhallisemmin. Alkuviikolla tehtiin vain pitkiä lenkkejä ja loppuviikolla otettiin kuvioon mukaan hiukan tokoa. Mutta perjantaina oltiin taas aktiivisia ja ensin käytiin jäljestämässä pari pientä jälkeä ja siitä suoraan kesäkauden viimeisiin aksatreeneihin. Jäljet sujuivat jo hienosti, mitään erimielisyyksiä ei tullut, kerran Lasse otti sivuetäisyyttä ja katsoi minua. Mutta kun kutsuin sen luokseni se tuli ja pisti nokan maahan suoraan mun edestä ja jatkoi jälkeä. Nyt namipurkkeja oli 4kpl jäljellä ja purkkien päällä oli tunnarikapulat, jotka Lassen piti nostaa jotta namipurkit aukesivat. Tämäkin sujui todella kivasti, joten tällä tavalla varmaan jatketaan jonkin aikaa.
Kesäkauden viimeisten treenien aiheena oli ratatreeni. Se helpompi versio sujui jotenkuten ja päätimme kokeilla vaikeamman version alkua. Se sitten ei meinannut sujua millään? Minun kädet irtoaa liikaa ja koira lentää sitten. Sitten Marika ei hyväksynyt mun "pidän kiinni korvista" ohjausta vaan käski luottamaan ja liikkumaan. hui miten vaikeaa, mutta kyllähän se lopulta jotenkin onnistui. Lopuksi mietittiin niitä jarruja ja Marikan moitteet mun päälle hyppäämisestä oli riittävän painokkaat, koska sen jälkeen Lasse hienosti kasasi ja hyppäsi hallitusti ja kääntyi hyvin!
Tänään oli vuorossa Vapun motivointiklinikka. Aloitimme luennolla josta jo sai valtavasti ideoita ja kun olimme pari tuntia kuunnelleet/keskustelleet niin siirryimme kentälle tositoimiin.
Ensimmäisenä parina olivat Marika ja Rico. He työstivät seuraamisen asennetta ja miettivät keinoja miten Rico selviäisi "ahdistavista" tilanteista.
Seuraavana olivat jaksi ja Ninja. Jaksi sai tehtäväksi istu&odota tyyppisen harjoituksen. Ninja olikin tyytyväisen oloinen ja istui rauhallisesti paikallaan kun ensin oli hiukan palkattu istumista ja paineet otettiin pois.
Seuraavana oli vuorossa Hara. Kontaktia ainakin harjoiteltiin.
Sitten oli Lassen vuoro päästä estradille. Lasse aloitti malttamisharjoituksella, joka ei sujunut hirmuisen hyvin. Lasse on varsin peräänantamaton ja sillä on vahva kyky muodostaa mielikuvia. Ominaisuuksia jotka ovat toki harrastukoiralle erittäin toivottavia, mutta toisaalta tämän tyyppisessä harjoituksessa vaikeuttavat asioita aika paljon.
Sitten koitettiin sada näkyville meidän pujotteluongelmaa... Onhelman esiin saaminen olikin yllättävän vaikeaa. toisaalta esiin tuli ihan eri asioita. Kuten se että minä päästän Lassen liian helpolla, se osaa pujotella ilman minua todella hyvin, se kestää häiriötä uskomattoman hyvin ja se osaa kun vaan itse päättää tehdä asiat oikein. Minä en saa auttaa sitä toistelemalla käskyjä, yksi käsky riittää! Kun/jos tulee virhe, niin "Oho, yritä uudelleen" riittää. Muuta ei tarvita. Ja koska Lassen tapa tehdä asioita on aika raju, niin säännöllinen käyminen Niinan luona on tarpeellista.
Lasse sai lempinimen Batman, se menee rohkeasti päin mitä vaan eikä ahdistu mistään ja sen ulkonäkö lisää katu-uskottavuutta! Vain viitta puuttuu, mutta se lienee olla vain järjestelykysymys?

Det har varit ganska mycke program på sista veckorna. Vi fick farten upp på lägret och har lite tappa bort bromsarna? Förra veckan träna vi agility flera gånger, två kursdagar och två gånger "fri träning" Sen spåra vi på lördag och träna lydnad på söndagen. Visst hade Lasse två lediga dagar också och han var på massage. En aktiv hund behöver också aktiv vård!
Den här veckan har varit lugnare. Början av veckan blev det mest långa promenader och sen lite lydnad. På fredagen spåra vi lite grann, med fyra matburkar, med pinnar på locket och alla fyra burkar hitta vi. Nu spåra Lasse fint, sista veckan blev det lite bus, men efter en alvarlig diskution så spåra Lasse då också till slutet...
idag hade motiveringskurs! Vappu Alatalo hade först en föreläsning om hundens motivation och om vilka saker påverkar det. Sen hade vi restiga dagen övningar med hundarna. Lasses "problem" är inte att han skulle vara dåligt motiverad, utan han "kokar över" han blir så ivrig att han "bara" springer, utan att atänka alls. Vi börja med en övning där Lasse skulle vara lugn och sansa sig. Det var en svår övning, för Lasse är så orubblig och han har förmoga att göra minnesbilder, så att när inte fick belöning från vänstra handen så kom han ihår att han hade fått godis från högra handen och då belöna han sig själv med att suga på högra handens fingrar, fast där inte nu var godis! men där hade varit...
Sen träna vi att göra slalom till slutet ända! Det har varit svårt på tävlingar nu några gånger. Men idag kunda Lasse göra slalom hur bra som hälst! Det var ingen skilnad hur än jag sprang och vifta med leksaker, när Lasse ska göra slalom, så då gör han bara slalom! Otrolig hund! Vi tog andra kursmedlemmarna och hjälpa; de gick, prata osv. bredvid slalom käpparna och jag sprang bakom dem och ändo så gjorde Lasse slasom lika bra! Vappu kalla Lasse till Batman! En modig typ, som är totalt orädd!! Han har inga ångest och han gör vad han ska göra, människorna få prata och gå best de vill!! Jag är nog Stolt!! Min fina hund! Undrar bara vem det är som skolar honom i smyg? För jag visste nog inte att han kan göra slalom så här bra!?!