tiistai 20. marraskuuta 2012

Pientä kivaa!

Vaikka lepo edelleen jatkuu olemme keksineet kaikenlaista kivaa mitä voi tehdä. Huomenna Lassella on aika Ninalle joten sitten saadaan tietoa jatkuuko lepo vielä vai joko saa taas juosta? Lasse ei ehkä välttämättä kaipaa edes treenejä, mutta kunnon juoksuspurtteja se varmasti kaipaa ja sen kyllä huomaa...
Mutta koska juokseminen ei nyt tule kyseeseen niin olemma satsanneet treenaamiseen, lähinnä erilaisia noudon osia ja kontaktiharjoituksia ja kaukoja, kaikkea mitä voi lähes paikallaan tehdä?
 Aluksi tehtiin ihan puukapulan pito harjoituksia, ne sujuvat kivasti, metalli on sitten jo paljon vaikeampi, sitä voi vielä pitää suussa hetken, mutta sen nostaminen lattalta ylös ja sen pitäminen suussa pidempiä aikoja on jo aika vaativaa?
Vaikenta on kuitenkin tunnarin siisti pitäminen, huh huh! Lassella on oikein lupaava alku tunnarille, se hakee nenällä hyvin, ei nostele vääriä kapuloita tms, mutta se kapulan tuonti minulle; ou nou! Lasse siis etsii innokkasti ja tietää hyvin mitä tekee, kunnes oikea kapula on löytynyt, sitten tule selvästi joku "black out", Lasse tulee kyllä luokse, mutta matkalla se aina ehtii pureskella kapulaa, heitellä sitä, pudottaa sen jne. eikä Lasselle oikein ole tainnut koskaan valjeta mitä tunnarikapulalle pitäisi tehdä kun sen on löytänyt?!?
Joten härkää sarvista ja puskemaan, aluksi tehtiin sitkeästi pelkkiä pitoharjoituksia, Lasse istuu mun vieressä ja pitää kapulaa purematta, eli myös täysin liikkumatta, koska se keskittyy kovasti, eikä silloin voi liikkua:) Se haluaisi myös pitää kapulaa sikarina vain toisessa suunpielessä, mutta en ole ihan varma mitä mieltä tästä olen, koska minusta tuntuu että se lisää pureskelun riskiä? Kun tätä oli tehty kolme päivää annoin tänään Lassen taas yrittää tuoda kapula kasasta, ihan lyhyeltä matkalta vaan, ettei vauhti kasva. Yksi "ongelma" on myös se että lasse mene kapuloille aika vauhdilla ja kapulat vähän tahtoo lennellä...
No se pääsi kapuloille joita oli ripoteltu lelujen sekaan ja etsi hienosti oman ja se toi sen perille saakka vain yhdellä otteen vaihdolla!! Joten treenit tuottavat tulosta, tästä on hyvä jatkaa, pitää vaan edelleen pilkkoa asiaa pieniin paloihin?!


Viikonlopuna kuulin kivoja uutisia Lassen ja Nemin pennuista, ovat kuulemma kovin reippaita ja rohkeita! Uudet omistajat ovat innoissan pennuista ja kaikilla on mennyt tosi hyvin. Kuvan ottamisesta on kulunut vain muutama viikko ja nyt pennut ovat jo maailmalla!


Hörde på veckoslutet roliga nyheter om valparna! De är alla modiga och nyfikna, nya ägarna och Maija är nöjda med sina valpar! det var trevligt att höra! Hoppas att kunna följa med hurdara valparna bli när dem växer?

Lasse vilar ännu. Imorgon har han tid till Nina och sen få vi veta om han får springa igen, för det är säkert det han längtar mest!
Fast det är vila, så har vi hittat på allt möjligt roligt att göra, utan att röra på sig?!
Mest har vi träna olika apporter, bara att hålla apporten och vänta, träd är helt ok, metallen är lite jobbig, om han hamnar vänta länge och han tycker inte heller att lyfta den up från golvet, plääh... Men sakta och säkert bli det också bättre.
Men sen finns det stora problemet, vittringen, Ou nou! Han kan fint söka rätta pinnen utan att plocka andra pinnar upp, men sen... När han ska hämta den till mig, han tuggar på den, kastar den i luften, lämnar den osv. Han har total "black out" vad han borde göra? Men  vi har haft nu tid att lösa problemet:) Så vi börja med att han bara skulle sitta och hålla pinnen fint! Det kräver mycke och han konsentrera sig så at han inte kunde alls röra på sig, stel liten kille:)  Han skulle också villa ha pinnen bara i andra mungipan, men jag vet inte riktigt, jag upplever att det ökar risken att tugga pinnen? Men vi alltså träna att bara sitta och hålla pinnen fint i tre dagar och idag testa vi hur vittringen nu ser ut? Det ser ut redan nu mycke bättre, han bet bara en gång på den när han kom tillbaka c. 1meter. Andra problemet är att han rusar till pinarna, farten är för hård, men det problemet ska vi nog också lösa när vi hinner... Man most bara träna allt  små små bitar.



2 kommenttia:

  1. Toivottavasti Lasse saa taas pian luvan juosta:) Juokseminen tuntuu olevan Lassen tyttärelle Brialle myös niin siistii!

    T. Eine ja Bria

    VastaaPoista
  2. Me ollaan kyllä niin fiiliksissä meidän pikku Typylistä, vaikka pennussa on enemmän hommaa kuin sitä muistiaan, aika kultaa muistot ;) Mutta ihania pentuja nämä Lassen ja Nemin vauvelit <3
    Paranemisia Lasselle!

    VastaaPoista