sunnuntai 21. syyskuuta 2014

viikkopäivitystä

Ja jotenkin ihmeen nopeasti tämäkin viikko vaan hävisi johonkin? Alkuviikolla satsattiin lenkkeilyyn eikä treenattu juurikaan? Tiistaina kävin ratsastamassa Geysirillä ja se on kyllä niin superkivaa! Täydellistä kavioterapiaa, ratsastaa aurinkoisessa syyssäässä iloisella reippaalla täysjärkisellä hevosella!
Keskiviikkona kouluttelin aksaa ja torstaina jo treenattiinkin Lassen kanssa aksaa hallilla. Alkuun taas mietittiin lähdössä pysymistä, tässä on varmaan käynyt taas joku ketjutusjuttu ja toi keepie luulee että sen kuuluu jumpata lähdössä hienoja istu-seiso-istu kaukoja? Miten niitä kaavoja taas rikottiinkaan?
Viikonloppu hurahti käppänöiden parissa. Peppi oli ilmoitettu näyttelyyn, käppänäerkkariin, joka pidettiin Muijalassa. Peppi vain innostui hiukan liikaa kun Hän pääsi mukaan reissuun. Jo kotona eteisessä se pomppi kuin kumipallo ja ulisi onnesta ja ääni ei suinkaan vähentynyt näyttelyyn saavuttaessa. Ajomatkaa oli siis huimat 2,5km!
Näyttelypaikalla jouduttiin hetki miettimään kuka ja miten Peppi esitetään kehässä, kun veteraanirouvalla oli sen verran vauhtia että sitä oli vaikea saada ravaamaan. Peppi on selvästi saanut vaikutteita tuosta sen kelpiekaverista? Kovaa ja korkealta?
Lopulta Peppi saatiin rauhoittumaan kävelyttämällä sitä pitkään ja hartaasti ympäri hallia ja sen pystyi viemään kehään, ilman että se äänteli tai riehaantui kauheasti. Kehässä Peppi esiintyi kivasti, pöydällä selvästi hiukan jännitti, mutta siitä selvittiin ja seisomiset ja liikkuminen sujuivat kivasti. Peppi on siitä kiva kaveri näyttelykehässä että sitä voisi vaikka esittää vapaana, talutin on pelkkä koriste? Tuomari osasi asiansa ja arvostelussa luki pirteä veteraani, saisi olla vahvempi kuono-osa ja karkeampi karva. Hyvät silmät, korvat, purenta ja runko ja liikkeet. ihastuttava tempperamentti! Tuomari Maija Mäkinen oli aidosti pahoillaan kun hän "ei voinut"antaa ERI:ä, vaan antoi EH:n. Mutta Jos hän olisi antanut ERI:n olisi kuulemma arvostelun linja kärsinyt? Peppi kuitenkin palasi kehään vielä, nyt Argentoneron kasvattajaryhmässä. Ryhmä oli hienosti ROP ja lopulta myös BIS2 kasvattajaryhmä!
Sunnuntaina oli Lassen vuoro päästä harrastamaan. Ohjelmassa oli aksaa Järvenpäässä, kahden startin verran. Tuomarina oli Suomalaisen Jari, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Radat olivat ihan kivoja, eivät ehkä kovin helppoja, mutta aika sujuvia kuitenkin. Toisaalta niissä oli kyllä ansojakin sujuvasti suoritettavaksi ;) Agiradalla Lasse lankesi juuri tällaiseen ansaan, kun en ehtinyt/osannut kääntää sitä riittävästi hypyltä kohti keinua vaan Lasse bongasi vieressä olleen hypyn. Pelkkä huutaminen ei siis riitä, pitäisi ohjatakin? Sanovat että siitä olisi hyötyä agilityssä?
Hyppyradan alku oli lupaava, hyppy, putkeen, kepit, siitä hyppyjä ja putkia taas ja koira saa vauhtia hurjasti ja sitten pitikin sada se haltuun ja ohjata se oikeille esteille, kun niitä vääriäkin oli taas tarjolla? Sain Lassen riittävästi haltuun, mutta samalla tuli yksi rima alas. Siitä vaikeasta kohdasta selvittiin yhdellä piiitkällä kaarteella, mutta heti sen jälkeen Lasse kaarratti muurista ohi?! Se kiersi lopulta koko muurin mutta sitten sain sen korjattua ja jatkettiin kohti loppusuoraa. hyppy, suora putki ja maalihyppy. Ja Lasse se irtosi hienosti, ihan sama että minä tulin seuraavalla junalla perässä. Onneksi aika otetaan koirasta! 


1 kommentti:

  1. Hienosti se Lasse meni, ja huh sitä vauhtia! Saa kyllä ohjaajana olla tosi nopea ja ennakoiva vauhdikkaan koiran kanssa. =) ps. olin itse töissä agikisoissa ratahenkilökuntana :)

    VastaaPoista