perjantai 2. tammikuuta 2015

Kohti kevättä tai ainakin kohti valoa!

Päivät pitenevät jo joten kevättä kohti kuljetaan. Tänään aurinko nousi klo 9.28 ja se laski 15.27, viikon kuluttua se nousee klo 9.22 ja laskee vasta 15.40! Eli päivä pitenee viikossa 19 minuuttia! Ihanaa kun on valoisampaa, satakoon sitten vettä, räntää tai lunta, kunhan ei ole kokoajan pimeä? Koska huonoa säätä ei ole, on vain vääränlaisia varusteita? Tuo on hyvä motto ja sillä mennään, vaikka juuri nyt ei huvita mennä ulos ollenkaan, sen verran navakka on tuuli tänään.
Tämä joululoma on ollut todella ihanaa. Paljoa ei olla vielä treenattu, mutta se vähä mitä ollaan tehty, onkin ollut laadukasta? No ei edes oikeastaan sitä, mutta mukavaa ainakin on ollut. Pujottelun sisäänmenoja treenattiin alkuviikolla ottamalla verkko avuksi ja hei, se oli siinä. Hyvin Lasse oivalsi että sillä onkin jotain väliä mistä pujottelun aloittaa? Ja torstain treenissä se aloitti hienosti jopa ne vaikeat kulmat, vau!
Muuten ollaan enemmän keskitytty kunnon kohotukseen ja nautittu tästä harvinaisesta mahdollisuudesta lenkkeillä valoisaan aikaan. Lasselle tuli kyllä pientä aivohikeä, kun poikkesimme tutusta ja turvallisesta rutiinista ja siirryimme polulta umpimetsän puolelle lenkkeilemään, Hui? Lasse joka yleensä metsässä juokseen 20-30m mun edelle tyytyväisenä ja pitää huolta etten eksy, niin meni ihan hämilleen kun en pysynytkään polulla. Se pyöri mun ympärillä, koitti jopa komentaa/paimentaa mua takaisin ruotuun ja kun se ei onnistunut, ei siis ollut sallittua, niin Lasse alkoi kaivamaan lumesta keppejä pahimpaan ahdistukseensa.
Lassehan purkee ahdistusta mielellään puremalla jotain? Normi remmilenkeillä meillä on sitä varten narulelu remmissä kiinni, jotta voi retuuttaa sitä tiukkojen tilanteiden jälkeen, mutta metsässä ei ollut remmiä kaulassa eikä näinollen ollut myöskään narulelua saatavilla, Apuuva?!  Joten jatkossa pitää lenkkeillä hiukan vaihtelevimmissa maastoissa ja tutustua uusiin polkuihin. Rutiinit ovat toki kivoja ja tuovat turvaa, mutta ei ne näin tärkeitä voi olla?
Joten jos tämän vuoden tavoite olisikin rikkoa rutiineja? Kun moni kirjoittaa blogiin hienoja tavoitteita niin minusta ei ole siihen. Tavoitteita toki on, mutta en halua sitoa niitä mihinkään tiukkaan aikatauluun, ainakin nyt tuntuu siltä, katsellaan, jos se aikataulu vaikka muodostuisi tässä talven aikana?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti