Tai ainakin luulen niin? Olen nyt viikon verran miettinyt ja pohtinut ja päätynyt siihen tulokseen että jatkamme paikallaoloja kuten tähänkin saakka. Lasse on edellisen kerran noussut rivissä joulukuussa 2013. Siihen oli varmasti useampi syy. Minä en todellakaan ollut kunnossa, koirakaan ei ollut kunnossa eikä meidän kommunikaatiokaan toiminut, kun kumpikin oli kipeä, väsynyt ja ärtynyt.. Ja häiriö oli sitten vaan sillä hetkellä liikaa Lasselle?
Siitä on tie kulkenut hitaasti mutta varmasti kohti parempaa oloa, jaksamista ja kommunikaatiota. Meidän yhteistyön laatu on tällä hetkellä ihan erilaista kuin mitä se oli tuolloin. Parhaiten se näkyy aksassa, mutta esim tänään metsässä tajusin miten paljon paremmin me toimitaan tiiminä, Lasse haluaa olla mun vieressä ja me tehdään asioita yhdessä. Ei meidän yhteistyö toimi 100% koko ajan, mutta sitä yhteistyötä on silti paljon olemassa. Ja kun minä sanon niin Lasse uskoo kohtuu hyvin. Sellainen testaaminen: "onko pakko?" on vähentynyt selvästi, ihanaa!
Huomenna jatkuu tokotreenit, Heidi Pesosen koulutuksella. Me ollaan kyllä käyty nyt tosi ahkerasti koulutuksissa ainakin. Ja ainakin saatu motivaatiota ja pohdintaa paljon lisää. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö se näin mene? Jälkeä piti tehdä tällä viikolla, mutta sää on ollut niin kylmä että ei ole kyllä tehty mitään jäljen näköistäkään. Onneksi kohta on uusi viikko ja uudet kujeet. Ja pääsiäinenkin lähestyy ja sen myötä useampi vapaapäivä, yes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti