Koko viikko on mennyt ihan pieleen kun jo viime viikonloppuna alkanut kuumeilu ja kurkkukipu yltyi su-ma yönä täysimittaiseksi influenssaksi? Kuumetta, lihassärkyä, kurkkukipua, nuhaa jne. Joten tiistain aksatreenit peruttiin, samoin kävi keskiviikon ratsastukselle, mutta torstaina olin jo niin kyllästynyt potemiseen että menin töihin ja illalla vielä Saijan treeneihin. Saijalla oli minun onneksi tekniikkatreenit kahdella hypyllä, mihinkään sen enempään en kyllä olisi kyennytkään. Joten tehtiin takaakiertoja kymmenellä eri tavalla..?
Perjantaina ei tehty muuta kuin toivuttiin työpäivästä takan ääressä mutta la iltana aktivoiduin kun flunssa alkoi lopultakin helpottaa. Kävin tekemässä aika helpon selkeän jäljen ja laitoin sinne kolme keppiä. Parin tunnin kuluttua olimme Lassen kanssa yhdessä metsässä ja ensin tehtiin ilmaisutreeni, 7 keppiä hyvin tallatulle alueelle ja Lasse töihin. Ensimmäinen keppi nousi hienosti heti, sitten tuli yleistä sähläystä osio. Kun sähläys ei tuottanut tulosta (namia) Lasse kokeili käyttää nenää ja nosti kaksi seuraavaa keppiä aika hyvin. Sitten se koitti valeilmaisua, eli kaikki kepit maasta vaan suuhun, käykö? Kun tästäkään ei palkkaa herunut Lasse joutui miettimään! Mutta kyllähän Lasse osaa miettiä ja pari keppiä se vielä nosti, tosin viimeisen kepin se puri palasiksi, hiukan oli ehkä turhautunut? Tämän harjoituksen jälkeen Lasse pääsi lopulta oikeisiin töihin.
Mutta tämä alkulämmittely oli loistava, Lasse oli poikkeuksellisen rauhallinen ja keskittynyt heti alusta saakka. Janalla se toimi hienosti, ei todellakaan mitään riskiä takajäljestä. Jälki ei ollut hirmuisen pitkä n 600m. eikä vaikea, kulmat olivat loivia ja maasto aika helppoa, mutta Lasse ei ole kovin kokenut jälkikoira, joten se ansaitsee ehkä sellaiset harjoitukset että se voi onnistua. Ja tänään se todella onnistui! Kun tulimme ensimmäisellä kepille Lasse reagoi keppiin heti, se itse hidasti ja tarkensi upeasti ja nosti kepin itsevarman oloisesti. tästä tuli naksu ja lihapullaa, vau! Matka jatkui hienosti ja keskittyneesti seuraavalle kepille joka ilmaistiin ainakin yhtä hienosti, vaikka sitä piti hiukan etsiä sammaleesta, VAU! Tässä kohtaa Lassen mielentila oli jo ihan zen ja minun riemulla ei ollut rajoja, joskin flunssan takia minusta ei tule ääntä juurikaan joten lihapulla merkkasi edelleen Lasselle minun tyytyväisyyttäni. Matkaa jatkettiin ja kolmas keppi löytyi kun olimme ensin ylittäneet polun ja kulkeneet yhdestä kulmasta, mutta Lasse nosti sen aivan yhtä hienosti, Super!! Tämän jälkeen piti edetä enää pieni pätkä ja sitten löytyikin lelu! Lelulla leikittiin ja Lasse pääsi juoksemaan pienen lenkin hyvin tehdyn työn päätteeksi.
Tämä jos mikä oli hyvän mielen treeni! Sain roppakaupalla uskoa tähänkin lajiin ja siihen että pystyn kyllä opettamaan Lasselle näitä asioita, vaikka joskus se hiukan hidasta onkin? Huomenna, jos ei sada kaatamalla, jatketaan harjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti