Joskus on vaikeampaa kuin aina? Ainakin agility Lassen kanssa on sitä ajoittain. Juuri nyt motivaatio tehdä agilityä on hiukan huonoa? Lasse on keksinyt että radalla voi tuijotella esteitä ja vaipua omaan teräskuplaan johon ei ainakaan minulla ole mitään mahdollisuuksia päästä mukaan, Ärsyttävää! Lasse sujahtaa kuplaansa jo lähdössä ja sitten ne lähdöt on juuri sen näköisiä myös. Se istuu tai seisoo koomassa, ei kuuntele eikä sen pitkistä korvista ole mitään iloa, se ei kuule, näe eikä haista muuta kuin edessä olevan radan. Tätä koomaa ollaan muutama viikko nyt koitettu purkaa torstaisin Saijan kanssa ja onneksi valoa hiukan pilkottaa pitkässä pimeässä tunnelissa, muuten mä varmaan löisin hanskat tiskiin just nyt!
Tiistain treenissä sain kuitenkin mielestäni omituisen neuvon: "Älä välitä siitä! Paimenkoira on jalostettu tuijottamaan." Siis mitä..? Saa toki paimentaa lampaita ja lehmiä, jep, mutta silloinkaan ei saa yksin kuplassa tehdä mitä tykkää ja miten tykkää!? Kuplaan mennään yhdessä ohjaajan kanssa tai sitten sinne ei mennä ollenkaan! Ainahan Lasse on käyttänyt silmää jonkin verran, mutta tämä miten vahvan kuplan se on tehnyt tuonne aksaan tuli hiukan puun takaa ja yllätti minut. Olen varmasti itse syypää tähän tilanteeseen, en ole huomannut, ymmärtänyt mihin suuntaan ollaan kuljettu ja liian myöhään tajusin ja silloin ei jarrutus enää onnistunutkaan, vaan nyt ollaan eri puolilla teräskuplaa.. Toistaiseksi tätä ei onneksi esiinny kuin aksassa, joten ehkä nyt tehdään tokoa ja rallytokoa yms yhteistä kivaa ja puretaan kuplaa pala palalta Saijan kanssa?
Kuvissa näkyy selkeästi ero Pepissä ja Lassessa. Pepistä löytyy monta kuvaa jossa meillä on hyvä vahva YHTEINEN kupla! Kuvia Lassesta ja minusta yhteisessä kuplassa on erittäin vähän....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti