Tiistaina oli vuorossa aksaa, Juha koulutti. Hiukan itseäni epäilytti että selviänkö ja jaksanko, kun en ollut vielä pystynyt syömään kuin banaanin ja pari pientä palaa leipää, mutta yrittää pitää aina. Rata ei sinällään ollut kauhean vaikea, ehkä, mutta olin kyllä itse aivan kuutamolla, nestehukka ja matala verensokeri ei ehkä ole paras mahdollinen yhdistelmä treenaamista ajatellen?
Lasse on viime aikoina vajonnut syvemmälle ja syvemmälle koomaan lähdöissä ja tämä alkaa nyt haittaamaan treenaamista, kisaamista en ehkä edes harkitse, ennenkuin olen saanut tämän kooman jotenkin hallintaan? Juhan radalla piti leijeröidä kun koira pujotteli ja sitten se piti vielä saada putkeen. Tämä kohta meni odotettua paremmin mutta putken jälkeen piti saada koira haltuun uudelleen ja se olikin yllättävän vaikeaa, kunnes sain ääntä aikaan ja sain kerrottua jo Lassen ollessa putkessa että mihin mennään? Olen edelleen tehnyt 5 min pätkissä treenit ja siinä on puolensa. Lasse ei mene niin pahasti maitohapoille ja sen vire pysyy sitä kautta ehkä kivempana, toisaalta ovatko lyhyet treenipätkät lisänneet koomaamista? Enpä tiedä?
Keskiviikkona olin jo töissä mutta työpäivän jälkeen olin niin poikki että ilta meni tasan sohvalla nukkuen. Sää oli kyllä myös ihan kauhea, joten eipä ulkona olisi ollutkaan kiva olla.
Torstaina oma olo alkoi kohenemaan pikkuhiljaa ja pystyin syömään jo ruokaakin, vau! Pienet on ilot toisinaan?
Illalla oli Saijan treenit ja eka pätkä tehtiin radanomaisesti. Se meni kuten meni, hyviä pätkiä ja ei niin hyviä pätkiä, siinä missä koira sai irrota se sujui, missä piti ottaa haltuun (kontakteilla) ei sujunutkaan. Pidettiin tauko Lassen kanssa ja sitten takaisin kentälle. Nythän Lasse tiesi että pujottelun jälkeen käännytään ja hoh hoijaa miten se jäi silmällä kiinni putkiiin ja hyppyihin kesken pujottelun! Ihan mahdotonta? Samoin oli mahdoton ajatus tehdä vastakäännös kun koiran kaikki keskittyminen oli jossain ihan muualla. Joten nyt tähän oli pakko puuttua. Saija saa varmaan kohta harmaita hiuksia meidän kanssa, aina on joku uusi pulma, mutta niin se vaan menee, yhden jutun kun korjaat, toinen leviää heti? Kooman murtamiseen kokeiltiin tokoa, kaukokäskyjä. Mutta ei ei, Lasse ei vaan pystynyt, ei ainakaan nousemaan istumaan uudelleen?! Kauhean vaikea vaatimus, joten sitä autettiin ja esteille pääsi vasta kun /jos pystyi luopumaan koomasta? Tämä harjoitus ei ole mikään pikaparannus, vaan kotiin jäi rutkasti tekemistä.
Perjantaina oli ihana ilma ja työpäivän jälkeeen pysähdyin metsänreunaan ja kävin tekemässä jäljen Lasselle. Metsässä oli ihana kulkea ja jäljestä taisi tulla hiukan pidemmän puoleinen? Parin tunnin kuluttua olimme Lassen kanssa metsässä ja aloitimme keppitreenillä, joka ei todellakaan sujunut kovin hyvin.. Lassen ajatukset olivat taas jossain muualla enkä ihan saanut sitä keskittymään siihen mihin piti. Joten treeni jäi lyhyeksi kun en vaan tiennyt mitä tehdä jotta saisin Lassen ajatukset takaisin oikeille raiteille.Mutta itse jäljen ajaminen sujui jo hyvin. Vauhtia oli toki edelleen hiukan reippaanlaisesti, mutta nyt toiminta näytti enemmän jäljestämiseltä kuin vain metsässä juoksemiselta? Pari kertaa Lasse hukkasi jäljen ja silloin se selvästi kysyy minulta apuja, mutta kun vain malttaa antaa sen etsiä, niin kyllä se jälki sieltä löytyi.
Lauantaina oli vuorossa vepen kuivatreenit. Lasse osasi kaiken mitä piti. Toki saatiin paljon ideoita jatkotreenaamiseen ja hyvä niin. Kahden lelun leikki oli helppo juttu, sitä on tehty jonkin verran ja avustajan kanssa leikkiminenkin sujui mallikkaasti vaikka minä käskytin irti ja annoin taas luvan leikkimiseen. Samoin viime kesänä vaikeuksia tuottanut vienti sujuu nyt kuivalla maalla erinomaisesti. Luovutuksessa Lasse hiukan hosuu, kun palkaksi se saa lempipallon joten tätä luovutusta ja sen palkaamista pitää ehkä vielä miettiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti