lauantai 31. lokakuuta 2015

Vatsatautia tällä kertaa :(

Tämäkin viikko lähestyy loppuaan. Päivät ja viikot vain kiitävät hurjaa vauhtia. Tämä viikko on kulunut koirien vatsavaivoja parannellessa. Lasse sairastui su-ma yönä ja aamulla oli melkoinen sotku vastassa kun klo 5.30 nousin ylös. Hyvä että ehdin töihin, kun piti siivota hiukan ja pestä pari mattoa. Ja ulkona meni tavallista enemmän aikaa Lassen kanssa.
Kun tulin kotiin töistä pesin vielä kerran lattian ja ulkoilutin Lassea huolella. Sitten olikin kiire kuntokurssille. Ihan huolestuttavaa? Minä, joka en ole koskaan käynyt jumpassa, paitsi pikkutyttönä Vihdin naisvoimistelijoissa, olen nyt tänä syksynä ilmoittanut itseni kahdelle (!) kuntokurssille. Tämä on varmaan joku ikäkriisi??
Tiistai oli välipäivä ripulin siivoamisessa mutta keskiviikkona Peppi ripuloi. Peppi tosin oli varsin siisti tyttö ja ripuloi vain kylpyhuoneeseen ja ulos! Tosin sekin oksensi lattialle.
Tämän jälkeen jännitin että koskahan Lina sairastuu, mutta ei se ole ripuloinut! Tämä on varsin positiivinen yllätys. Lina kyllä on oksentanut pari kertaa viikon aikana, mutta toisaalta se on syönyt/pureskellut takkapuita ja oksentanut sitten puupalasia, ne ei ilmeisesti sula?

Vatsataudista johtuen ollaan minitreenattu vain kotona tämä viikko. Lenkitkin ovat olleet lyhyitä. Lasse oli ma-ti aika huonovointinen ja vaisu. Hetken jo mietin että pitääkö se viedä lääkäriin, mutta onneksi se tiistai-iltana palautui ja oli nälkäisempi kuin aikoihin.

Tänään tehtiin oikein kunnon metsälenkki harjulla ja voi että sitä riemua! Kelpiet pääsivät yhdessä juoksemaan, melkoista menoa! Linaa ärsyttää, kun Lasse on nopeampi. Ja kun minä vielä luoksetulon yhteydessä otin pari juoksuaskelta poispäin niin Linasta kuului pari kiukkuista haukahdusta!?!
Linan kanssa käytiin tänään muutenkin ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kertaa neuvotteluja luoksetulosta. Linan luoksetuloissa ei ole ollut mitään ongelmia aikaisemmin, jos ei lasketa kun se pikkupentuna eksyi kotipihan pensasaidan takana. Mutta tänään neiti päätti että: "en mä ehkä tulekaan?" Se jäi seisomaan parin metrin päähän, eikä edes toisella kutsulla tullut! Kolmatta kutsua ei tullut, vaan taktiikka muuttui! Älä sitten tule, MURR!!!  Ja kohta Lina taas tuli täysiä perille saakka ja sai palkkaa :) Ja tässä kohtaa olin erityisen tyytyväinen Lasseen joka nätisti odotti "käy" käskyn alla kun koulutin Linaa. Toivoa siis on, koska jos olen saanut Lassen opetetua niin kyllä minä Linankin saan!
Lassekin alkaa vihdoin ja viimein olemaan taas täysin kunnossa myös selän osalta. Tänään se minun ilokseni hyppäsi kevyesti kirjoituspöydälle katsomaan tokon PM-kisojen liva streamia! Lasse ei siis ole hypännyt sinne elokuun puolivälin jälkeen. Muutenhan se on liikkunut ja hypännyt autoon yms ihan normaalisti elokuun lopusta lähtien. Onneksi, onneksi maltoin enkä treenannut aksaa. Lasse saa siis jatkaa toipumista ilman säännöllistä aksaamista loppuvuoden enkä varaa sille mitään aksatreenejä ensi vuodellekaan. Ehkä ensi kesänä päästään taas rakkaan harrastuksen pariin, kumman koiran kanssa, sitä en vielä tiedä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti