Lomalla on ihana olla! Voi nukkua pitkän ja lisäksi ehtii nukkua päikkäreitä ja ehtii metsään koirien kanssa ja ehtii katselemaan karsintoja Turkuun jne. Karsintoja käytiin katsomassa molempina päivinä ja olipahan jännää! Mielenkiintoisia ratoja, hienoja koirakoita, paljon tuttuja, upeita onnistumisia mutta myös sitä lajin julmuutta. Se vikana ollut okseri sortuu, koira livahtaa väärään putkeen jne.
Kun viikonloppu kului penkkiurheillessa niin maanantaina oli lopulta omien koirien vuoro päästä hallille treenaamaan. Molemmat olivat keränneet virtaa enemmän kuin tarpeeksi ja aloitin Lassen kanssa viikonlopun inspiroimana hyppy-rengas-putki-Kepit! Ja vau! Lasse osasi! Kyllä se kotona osaa...
Sitten piti hiukan rakentaa lisää rataa ja laskin molemmat kelpiet juoksemaan siksi aikaa. Lina oli kerännyt kierroksia ja leikissä se vaan nappasi Lassea kyljestä kiinni ja Auts! Lassen leikki loppui siihen se uikutti ja tuli minun luokse ihan hädissään! Apua, nyt sattui, oli ensimmäinen ajatus, juuri kun saatiiin etupää kuntoon, voi ei! Mitään en kuitenkaan löytänyt mutta en uskaltanut treenata koska oli selvää että jotain kävi?! Lasse sai siis mennä odottamaan kun Lina tokoili. Lina siis sai tokoilla kun se kävi kovin kuumana. Hyvin se jopa teki, luopuminen kaipaa edelleen vahvistamista, ikuisuusprojekti?
Sitten lähdettiin ulos ja silloin näin märän läikän Lassen kyljessä. Nopea vilkaisu ja tiesin että lääkäriin on lähdettävä. Käveltiin kotiin ja sitten alkoi sellainen soittorumba että! Uskomatonta, minun puhelimesta löytyy 14 eläinlääkärin numeroa ja silti oli erittäin vaikea saada aika! Soitin moneen paikkaan ja paras tarjous vaikutti olevan 14.30 aika, useimmat tarjosivat ilta-aikoja klo 18 aikaan, Höh! Mutta kun kello oli vain 11.15 niin harmitti. Mutta sitten onneksi soitin talliklinikalle ja sieltä löytyi aika jo klo 13! Ja onneksi oltiin oltu treenaamassa aamulla, enkä ollut antanut aamuruokia. Lasse on hiukan haasteellinen rauhoittaa,mutta nyt onnistui. Minnan klinikka on erittäin kodinomainen, koiria eikä omistajia ei jännitä samalla tavalla? Lasse sai piikin ja vein sen autoon rauhoittumaan ja kymmenen minuutin kuluttua se nukkui kuin tukki. Haava oli onneksi vain ihossa ja siihen ommeltiin 6 tikkiä. Lasse heräteltiin ja se pääsi itse jopa hyppäämään autoon! Kotona Lasse kuitenkin oli hyvin tokkurainen, aluksi se nukkui ja nukkui ja herätessään se hätäili kyljessä tuntuvaa kipua. Yllättävän pitkään tuota tokkuraisuutta kesti ja vielä illalla 20.30 aikaan se huojui kun se istui. Aamulla Lasse oli kuitenkin oma itsensä.
Nuolemisen estäminen on helppoa, mutta haasteeksi osoittautui miten estää raapiminen takajalalla?? Ensimmäinen ilta sujui niin että vahdin, Lasse torkkui minun vieressä joten se oli helppoa, mutta mikään pitkän ajan ratkaisu tämä ei olisi. Vaikka olen lomalla niin en aio vahtia Lassea kymmentä päivää! Lopulta vaatehuoneesta löytyi hevosen villapinteli jota olen käyttänyt omassa kädessä joskus. Kiedoin pintelin rintakehän ympäri ja aika hyvä tuli. Kokonaisuuden viimeistelee t-paita joka estää raapimasta pinteliä pois paikaltaan :) Ja tämän ratkaisun myötä Lasse ei tarvitse kauluria kun olemme kotona! Yksin jäädessään se saa kaulurin ja sukan takajalkaan!
Loppuviikon Linalla onkin suorastaan kiire, se kun saa nyt treenata omat ja Lassen treenit! Muta onneksi siinä riittää virtaa, tuskin se on kovin pahoillaan! Huomenna aloitetaan aksalla ja illalla Lina saa edelleen opetella uimista! Torstaina on "vapaapäivä" ja perjantaina on tokoa koko rahan edestä Christan opissa! Lassella on lupa remmiliikuntaan ja johonkin rauhalliseen tekemiseen, joten harkinnassa on torstaina jäljestää tai jos sataa kaatamalla mennään kahdestaan hallille tekemään rallyä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti