Viime viikolla elimme hiukan ruhallisempaa elämää? Tiistaina Lina kävi hierojalla ja siksi Lina piti vapaata ti-to. Se oli tosiaan hiukan jumissa edestä varsinkin vasemmalta puolelta ja selkä oli jumissa, minkä jo tiesin. Sksi vein sen hierottavaksi. Minun koirat käyvät yleensä (lähes aina) Niinalla hoidettavana, mutta nyt piti saada nopeasti aika Linan selän takia ja Tuija Juseliuksella oli kivasti tiistaille ilta-aika vapaana, joten Lina kävi hänen luonaan tällä kertaa.Olin oikein tyytyväinen myös Tuijan hierontaan ja niin oli myös Lina joka tosiaan nukahti hoidon aikana niin sikeästi että lopuksi jouduin herättämään sen.
Torstaina oli vuorossa aksaa Sadun koulutuksessa. Alkuun piti taas pohtia lähtöä, koska nyt otin asian heti kättelyssä tiukasti haltuun, sillä seurauksella että Lasse kiersi kahdesti ykköshypyn ja tuli suoraan käteen kun olin kakkoshypyllä tekemässä pakkovalssia.. What?! Satu tulkitsi että se paineistui lähdössä. Joo varmaan se on oikea tulkinta. Mutta on sitä koko ikänsä joutunut käskemään eikä se ole tuollaista ennen esittänyt. En oikein osannut suhtautua tähän mitenkään, vaan hämmentyneenä otin lähdön uusiksi ja hiukan muutin Lassen paikkaa ja omaa paikkaani ja sitten ohjasin sen ykkösen yli, mikä on ihan höpöhöpö juttu, Lasse on 6v koira joka osaa hypätä ykköshypyn yli kun se on ihan sen edessä! Joo tiedän että se näyttää vähintään hakatulta ja säälittävältä pieneltä kiltiltä koiralta. Mutta en siltikään ole unohtanut että se on sama koira joka pari päivää aikaisemmin oli samalla sohvalla minun ja Lina kanssa ja yhdellä katseella se pakotti sekä minut että Linan pois "hänen" sohvalta. Tosin kun sain Linan välistä pois niin sitten lähti myös herra Kelpie pois, eikä päässyt takaisin sinä iltana. Lasse ei ole kovin pehmeä eikä sen kanssa pärjää jos aina ja joka tilanteessa vaan silittää ja juttelee mukavia. Uskon ehdottomasti positiiviseen vahvistamiseen varsinkin kun opetetaan uutta. Tiedän että koira yleistää huonosti ja että toistoja tarvitaan jotta se oikeasti osaa asiat. Mutta kotihallissa lähdössä pysyminen on jotain minkä Lasse ihan satavarmasti osaa. Ja jos se ei sitä tee normaalilla käskyllä niin ihan varmasti jatkossakin käskytän niin tiukasti että se pysyy. Olkoon sitten ihan miten surkeannäköinen tahansa.
Perjantaina pääsin aikaisin töistä ja ehdin valoisaan aikaan tekemään jäljet koirille metsään. Ensin tein Lasselle 300-400m pitkän kiemuran jossa oli 5 keppiä. Siten ajoin pienen pätkän helpompaan maastoon ja tein Linalle lyhyen n. 100m jäljen. Linan jäljelle laitoin kokeilun vuoksi kaksi keppiä. Halusin vain nähdä mitä se tekee niille, huomaako se niitä ollenkaan?
Lina sai aloittaa jäljestämisen tunnin kuluttua. Sehän on jäljestänyt erittäin vähän, pellolla 3-4 kertaa ja metsässä 2-3 kertaa. Jäljen se nosti hienosti ja ajoi sen kivasti. Ensimmäiselle kepille se jäi haistelemaan ja kun kehuin sitä se nappasi kepin suuhun ja toi minulle! Toisella kepillä se jo "tiesi" mitä kannattaa tehdä ja palkan ja kehujen kera tulimme tyytyväisenä metsästä pois.
Lasse nosti jäljen hienosti ja ajoi sen hiukan vauhdikkaasti mutta yllättävän tarkasti ja sekin ilmaisi kaikki kepit! Loppupalkalla se vaikutti oikein tyytyväiseltä ja illan se nukkui kiltisti murisematta kenellekään mistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti