Olen nyt pohtinut ja puhunut ja kirjoitellut tästä aihesta kavereiden kanssa ja olen hiukan kallistumassa siihen selitykseen että alussa tehtiin suurin virhe? Lasse on opetellut pujottelemaan kujakepeillä ja siinä olen tehnyt sen virheen että annoin sen juosta liian kauan leveällä kujalla. Lassen mielikuva sanasta "kepit" on että; nyt muuten juostaan kovaa palkalle. Kun mielikuvan ehkä pitäisi olle enemmän siihen suuntaan että kepit; nyt pitää olla tarkka! Varsinkin Lassen tyyppisellä koiralla tämä ero on merkittävä. Mielikuvan ja vireen pitäisi olla hyvä jotta asiat onnistuisivat.
Ja torstain treeneissä Lasse sitten yllätti minut lopulllisesti pujottelemalla kahdesti niin kovaa ja hienosti että kouluttamassa ollut Satu ei uskonut että meillä mitenkään voisi olla jotain ongelmia pujottelussa?!
No tällä mennään ja Linan kanssa on tarkoitus olla viisaampi? Olen yhä vahvemmin kalistumassa 2by2 menetelmään? Kunhan ehtisin perehtymään miten se opetetaan? Tai sitten lintsaan ja etsin jonkun kurssin jossa joku opettaa asian meille molemmille?
Onneksi lokakuun alussa treenit siirtyivät sisälle kun säät viilenivät aika reippaasti aivan upean ja lämpimän syyskuun jälkeen.
Lina treenaa ahkerasti tokoa. Ja pikkuhiljaa se on edistynytkin? Liikkeiden alut ja malttaminen on edelleen keskeneräistä ja syypää löytyy kun katsoo peiliin. Oleme taas treenanneet luopumista hiukan eteenpäin. Leluista luopuu aika hyvin, namit ovat vaikeampi asia. Mutta kun pohjat luopumiselle on kuitenkin tehty niin tämänkin asian opettelussa päästiin taas eteenpäin.
Sunnuntaina meillä oli Sirke Viitanen kouluttamassa tokoa. Hänellä oli monta hyvää ja kivaa ideaa ja ajatusta. Ja erittäin selkeä, lähes matemaattinen tapa opettaa uusia esim tunnaria. Linan kanssa pohdimme seuraamista, miten parantaa sitä ja ajatuksena on nyt aluksi katsoa miten paljon saan aikaan ihan vain muuttamalla palkkausta. Ja lisäksi minä koitan kääntää katseen suoraan eteenpäin ja lakkaan vahtimasta Linaa? Lisäksi sain toimivan idean liikkeestä istumiseen, nimenomaan siihen että istuisi eteenpäin ja alkeistreenit ovatkin näyttäneet lupaavalta?
Tunnarissa oli siis uudenlainen lähestymistapa joka kyllä vaikutti loogiselta! Lina sai harjoitella tällä tavalla ja se selvisi hienosti treeneistä. Se käyttää hyvin nenäänsä ja sen motivaatio on kohdillaan! Hyvä motivaatio ja asenne tekemiseen ilahduttaa minua tavallista enemmän, koska Lina on selvästi juoksujen jälkeen valeraskaana. Valeraskaus ei kuitenkaan toistaiseksi ole vaikuttanut Linan motivaatioon eikä asenteeseen treeneissä. Lina tekee edelleen kaiken täysillä ja iloisesti! Todella toivon että minulla on tällainen "uraäiti" joka hoitaa aina työt ensin ja perhe saa odottaa sen aikaa ;) Ainoa hiukan ärsyttävä asia on että arkilenkit eivät Linan mielestä ole niin kovin kiinnostavia/motivoivia vaan ne voisi Linan mielestä lyhentää minimiin. Alkumatkasta Lina kulkee oikein hyvin, tarjoaa kontaktia ja seuraamista oikealla ja vasemmalla puolella, mutta sillä hetkellä kun käännytään kotiinpäin niin iskee: kiskon, vedän täysillä kotiinpäin, asenne. Ja Lina todella vetää remmissä rumasti ja kontaktin saaminen siihen on työn ja tuskan takana. Ja kun vaatimalla vaadin että nyt on vain kuljettava kunnolla se kyllä kulkee vetämättä, mutta henkisesti se on jo kaukana, kotisohvalla ilmeisesti? Sitten kun olemme kotona niin mitään oireita ei esiinny?! Lina on samanlainen sylihiiri kuin mitä se on ollut kaiken aikaa. Ei se tee pesää eikä hoivaa leluja, ainakaan vielä?? Juoksun loppumisesta on vain neljä viikkoa aikaa, ehtihän tässä tapahtumaan vaikka ja mitä vielä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti