Hiljaa nyt mennään

Meidän rauhallinen; tehdään mitä jaksetaan, tahti jatkuu. Onneksi Lasse on fiksu koira ja kestää myös sen että aina ei vaan tehdä täysillä hommia ja näköjään nämä useamman viikon jaksotkin sujuu. Jotenkin toivoin että kun vaan jätän gluteenin pois ruokavaliosta, niin sitten olo parane hetkessä ja energiaa riittää taas. Mutta ei ainakaan kahden ensimmäisen viikon aikana mitään ihmeitä ole tapahtunut. Pahin mahakipu on helpottanut, mutta energiaa ei kyllä edelleenkään kauheasti ole, paitsi koirilla. Jopa Peppi on alkanut oireilemaan tätä talvihorrosta. Pepin kanssakin tulee aina tehtyä jotain pientä kun Lassen kanssa tehdään juttuja. Nyt Peppi riehuu lenkillä, se jopa on pari kertaa vetänyt taluttimessa, meidän Peppi?!?!
Ollaan me jotain pientä tehty, kaukoissa näkyy ehkä valoa tunnelin päässä, tosin se tunneli on edelleen piiitkä ja valo on ihan vain aavistus valosta, mutta mutta.. Olisikohan Lasse vihdoin oivaltanut mitä siltä halutaan? Metallinoutoakin ollaan tehty ja sekin sujuu jotenkin. Nyt Lasse ainakin tuo metallin mulle joka kerta, joten edistystä tämäkin. Tosin kapulan nosto, palautusvauhti, ote ja loppuperusasento on vielä levällään kuin Jokisen eväät. Mutta mitä siitä, nyt se sentään noutaa metallia, kotona..
Viime viikollakaan ei päästy hallille treenaamaan, kun auto sanoi sitten sopimuksen irti. Minusta se oli varsin keljusti tehty, kesken työmatkan vielä, murrr!! 
Nämä pakkasetkaan ei mitenkään houkuta viettämään aikaa ulkona, lenkillä ollaan toki käyty ja jatkuvasti pitenevät illat parantavat koko ajan lenkkeilymahdollisuuksia. Lasse nauttii hurjasti kun se saa juosta vapaana, kuten myös Peppi. Mutta nyt en ole pitänyt niitä yhtä aikaa vapaana kun tuntuu että vauhdin hurmassa se vähäinenkin järki katoaa molemmilta ja kun kokoeroa kuitenkin on, niin turvallisuussyistä ovat nyt juosseet erikseen.
Sununtaina olin Hi-Han tokokisoissa hommissa ja kun ilmossa oli aika rauhallista, niin ehdin hyvin katselemaan kisoja. Erittäin iloinen olin, kun EVL:n voitti snautseri!! Se voitti kaikki bortsut yms, hyvä, hyvä!! Koiralla ja ohjaajalla oli kehässä todella kivaa yhdessä, se näkyi. Ihastuttavaa yhteistyötä, snautserin kanssa pärjätäkseen pitää kyllä yhteistyön ja koiran motivaation olla hyvässä kunnossa, hatun nosto ohjaajalle! Kisoja oli kiva olla katsomassa, mutta ei minulle kyllä tullut sellaista oloa, että olisi jotenkin kiire itse kisaamaan. Ei tietysti voi ollakaan, kun ei olla treenattu ja liikkeet on levällään, mikä enemmän, mikä vähemmän? Pitäisi ensin selvitttää millä mallilla mikin liike on? Sitten pitäisi tehdä suunnitelmä miten treenataan liikkeet kuntoon ja sitten pitäisi vielä treenata! Hoh hoijaa... Kevväämmällä?

Vi fortsätter ännu med lungn takt. Fast jag äter nu rätt, tror jag,(?) så jag mår nog inte ännu bättre. Eller jag har inte så ont i magen mera, men energin har inte kommit tillbaka.
Så vi har gjort bara små saker och varit ute. Fast ute är det lite onödigt kallt. Peppi särskilt fryser lätt. Lite lydnad hemma har vi träna. Fjärr, kan det vara att det skulle börja fungera snart? Det ser lite, lite, lite bättre ut nu?
Metallapporten har blivit bättre. Lasse hämtar den tillbaka nu! Gripande, farten och slutet är ännu på hälften, men det är fint att nu tar han metallen upp och kommer till mej ändo.

På fredagen skulle vi och träna, men min bil tyckte att det var för kallt! Så den lämna mej på morgonen på vägen. Det var ny upplevelse till mej, att åka till jobbet med bärgningsbil, spännande? Men bilen fick stanna på service över veckoslutet, så det blev inga träningar på fredagkvällen. Och ända felet som bilen hade var att den var isig! Så jag har ingen vinterbil? Visst var det -20c på fredagmorgonen, men haloo!?! Min bil ska nog tåla vinter och kyla. Kanske jag behöver en ny bil igen?

Uusi vuosi ja uudet kujeet?

Tammikuu on jo pitkällä ja valon määrä on lisääntynyt silminnähden. Talvi tuli vihdoinkin ja ja hiukan luntakin saatiin ja paljon pakkasta!
Lassen treenejä koitan taas saada käyntiin pikkuhiljaa. Toistaiseksi ollaan tehty lähinnä aksaa, kun keskiviikkona alkoi Sonjan valmennuskurssi Salossa. Oli kiva taas mennä tutun kouluttajan treeneihin, Sonja tietää sen mitä tarvitsee, minä pääsen selittelemästä: tää nyt tekee näin tai noin. Sonja osaa neuvoa heti ensimmäiseltä hypyltä alkaen; laita Lasse vinoon noin, muuten se tulee miljoonaa sun syliin etkä saa sitä kääntymään! Eilisen iltatreeneissä jatkoin Sonjalta saatuja kotitehtäviä ja Lasse oli jopa ihan pätevä, putki/puomi erottelukin toimi ja useampi hyvä takaakierto saatiin tehtyä - kaukaa!
Itse kävin torstaina gastroskopiassa ja vaikka virallinen diagnoosi  on vielä saamatta, niin lääkäri sanoi selvin sanoin, että minä en jatkossa enää saa syödä gluteenia sisältäviä ruokia, eli kotimaiset viljat, miinus puhdas kaura, jäi pois ruokavaliosta torstaina. Nyt pitää vaan opetella mikä mitäkin on ja miten niistä "uusista" tuotteista tehdään ruokaa?? Voiko gluteenittomista makaroneista tehdä makaroonilaatikkoa, mitkä jauhot sopivat sämpylöihin jne..? Kai tämä tästä, mutta hiukan pitää nyt ehkä keskittyä hoitamaan itseään ja saada ruokahuolto pelaamaan, sitten ehkä jaksaisi paremmin tehdä ja treenata?
Tämä diagnoosi oli kyllä yllätys , en ollut koskaan ajatellut että syy väsymykseen ja useamman vuoden jatkuneeseisiin mahavaivoihin voisi kuitenkaan olla elimellistä. Toisaalta on helpottavaa kun sai syyn, varsinkin kun hoito on olemassa, mutta toisaalta harmittaa; muutokset ja ruokavalion tarkkaileminen, monesta ihanasta herkusta kieltäytyminen ja sekin että jos olisin tiennyt aikaisemmin niin olisin saanut apua myös vuosia sitten? Aika ristiriitainen olo...

Toko on nyt ollut ihan tauolla, motivaatio on täysin hukassa. Ulkona ei vaan voi  nyt treenata ja hallivuorolla on ongelmia ja minun tavoite treeneille olisi edelleen treenata tokoa, ei ratkoa muita ongelmia jotka eivät ehkä ole edes minun ongelmia? Lasse ressu, se niin haluaisi treenata tokoa ja kotonakin se innokkaasti tarjoaa perusasentoa, kaukoja yms, "jos kuitenkin tehtäisi edes vähän, please?"  Joten kai tästä vaan on etsittävä joku motivaatio ja ryhdyttävä hommiin?
Lassen kastraatio on ollut mielessä useasti, mietin vaan että ratkaiseeko sekään ongelmaa, varsinkin jos ongelma tuleekin Lassen taipumuksesta vahtia, niin silloin kastraatio ei ehkä auta? En mä vaan tiedä?
Lumikenkäilemään ei olla päästy, kun ei ole sitä lunta. Mutta kunhan oma olo paranee, niin ainakin lenkkeillään ahkerasti, tässä on oma ja koiran kunto jo rapistuneet ihan liian kauan aikaa. Mutta kaikki ajallaan.

Nya året har börja med agilityträningar. Sonjas kurs börja på onsdagen och första träningen var toppen. Lasse kan och jag hinner, om vi bara jobbar tillsammans samtidigt? det gör vi nog inte alltid, men hela tiden lite mera ändo.
Lydnaden har varit nu på paus. Min motivation är försvunnen? Har haft problem på inneträningarna och skulle inte äns villa gä dit nu. Så vi har inte äns träna. Lasse älskar nog lydnad och "längtar" för träning, så jag most bara lösa problemet på något sätt och fortsätta med nya mål.
Jag var på torsdagen på gastroskopi och fick diagnos: celiaki! Så det blev ändringar på maten. Lite ledsen för att man kan inte mera äta allt som är gott, men lite nöjd också när jag fick en förklaring till symptomen och tröttheten. Kanske det bli nu bra när jag äter rätt. Det är bara att fortsätta framåt.

Vuosi 2013

Loppuyhteenveto vuodesta 2013. Hyvä vuosi, vaikka kaikenlaista onkin ollut matkan varrella. Alkuvuosi meni Lassen mystistä ontumaa selvitellessä ja treenaaminen kärsi aikalailla. Kun helmikuussa syy selvisi ja lääke löytyi niin sitten alkoivat tositoimet. Alkuvuodesta tehtiin hajutunnnistusjuttuja ahkerasti ja rakennettiin peruskuntoa. Kun päivät pitenivät ja sää parani, niin siirryttiin enemmän ja enemmän agilityn ja tokon pariin. Hajutunnistus jäi taka-alalle. Keväällä käytiin kerran paimentamassa ja pari kertaa hakumetsässä. Molemmat lajit olisivat kivoja, mutta aika ei riitä kaikkeen. Näyttelyssäkin Lasse pyörähti kerran. Erkkarista tuli EH. Ja Tore oli BIS pentu!
Kesällä kisattiin vähän agilityä, mutta ne tulokset ei olleet kovin ihmeellisiä? Pari hyvää hyllyä ja jokunen lähes katastrofirata tehtiin.. Kesällä pitää myös uida ja nauttia lomasta ja sitäkin tehtiin.
Alkusyksyllä Lasse säikäytti saamalla neurologisia oireita Frontline punkkisuoja-aineesta ja siitä toipumiseen meni jokunen päivä. Mutta onneksi syy selvisi ja jatkossa pitäisi olla helppo välttää tällaisia oireita.
Syksyn tullen me kisattiin tokossa yksi kisa ja sen tulos olikin sitten hieno. Tavoite oli  että olisi ehditty tänä vuonna vielä avoimen luokkaan kisaamaan, mutta luoksetulon stopit ei pysähdy kovin hyvin, joten kisatavoitteet siirtyivät eteenpäin. Kisaamaan mennän sitten kun se siltä tuntuu.
Syksyllä jatkettiin Sonjan opissa aksaa ja jotain pientä kehitystä on havaittavissa? Aksassa ei kisata nyt hetkeen, meillä on pieni projekti ensin, Lassen mielentila  kisoissa pitää saada rennommaksi. Nämä mielentilat on muutenkin olleet taas tapetilla, kun Vappu Alatalo piti syyskussa motivointipäivää meille. Lassella niitä kierroksia riittää, se on peräänantamaton ja sitkeä. Upea harrstuskoira siis;)
Syyskuussa olimme Ruotsissa leirillä ja siellä innostuin jäljestämisestä. Lasse nyt tykkää kaikesta tekemisestä, joten minä saan valita lajit:) Jälkeä tehtiin pitkin syksyä ja edistymistäkin näkyy. Nyt Lasse ilmaisee jo kepit, vaikka tekniikka jättää kyllä toivomisen varaa? Mutta tätä voisi opetella vaikka talvella?
Loppusyksy/alkutalvi on sitten taas ollut rauhallisempaa ja nyt Lassella on taas tulehtunut anaalirauhanen ja ab-kuuri päällä. Mutta toivon että ensi vuonna saadaan taas harrastaa ilman lääkekuureja?
Lisäksi vuoden aikana ollaan iloittu Lassen pentujen hienoista tuloksista. Tuloksia on lähinnä näyttelykehistä ja terveystarkastuksista, mutta sitäkin hienompia tuloksia. Näyttelyistä on 5pennulla  eri/sa jokunen sertti ja pari varaserttiä. Kolme juniorivoittajatitteliä, yhdellä ja samalla pennulla ja lisäksi Kalle on startannut lupaavan oloisesti ja vauhdikkasti pari mölliagikisaa! Shy on Norjassa syuorittanut hyväksytyn vahingoittuneiden eläinten jälkikokeen ja on Norjan juniorivoittaja!  Eli pikkuhiljaa niitä käyttötuloksiakin alkaa näkymään? Ainoa ikävä asia oli Shy:n selkämutka ja Niilon välimuotoinen lannenikama. Mutta täytyy vain toivoa että ne eivät koiria tule haittamaan?

Året 2013. Ganska mycke har det hänt. Året börja med haltande som störde ganska mycke, men som var lätt att sköta om, när man först hittapå vad det var.
Vi jobba med ID-spåret på vintern, men när solen kom fram så blev det mera agility och lydnad.
Vi har varit och valla en gång, i sökskogen par gånger och på utställning en gång. Allt är roligt med Lasse, men tiden räcker inte till allt.
På sommaren njöt vi, simma och träna och hade semester också. Vi tävla lite agility, med par fina disc. banor och med några inte så fina banor? Dem riktigt fina felfria banorna väntar ännu...
På hösten blev det mera lydnad och en officiell tävling också. Tävlingen gick fint, 166p. och uppflyttad till öppen klass. Men när inkallningens stopperna inte ännu fungerar så nästa tävling väntar ännu..
I september åkte vi till Sverige på Walkabout läger och hade roligt med mycke träning och bra sälsskap. Efter lägret blev jag ivrig med spår och det gjorde vi hela hösten, med fina "resultat". Markeringen behöver ännu lite förstärkning, men annors ser det bra ut nu.
December har varit lungt och nu har Lasse antibiotika för hans analsäckar är inflamerede igen:( 
Och sen har vi varit glada för fina resultateten som Lasses valpar har gjort. Mest har det varit utställningar, 5x EX/CA. Några Sert och fyra st. juniorvinnare-tittlar!! En till Shy i norge och 3st till Kalle!! Valparna har blivit röntgade också med fina resultat, bara Shy hade en "virvel" i ryggen och Niilo har en övergångskota, men ryggen är rak.  Allas höfter och armbågar är UA.
Vi önskar att det bli mera fina resultat för oss och för valparna nästa år!?

Hiljaista ja pimeää

Koirarintamalla ei ole tainnut tapahtua juurikaan mitään. Sonjan treenit päättyivät mutta onneksi lisää tätä loistava koulutusta on luvassa lisää ensi vuonna ja vieläpä lähempänä, Salossa. Loppuvuosi taidetaan keskittyä tokoiluun, JOS tammikuussa kuitenkin kokeiltaisi kisata Avossa??


"yht´äkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun ja luulet, että tästä on mahdotonta ikinä toipuu? Hullu sä et ole mutta joskus sitä romahtaa kivipohjaan.  Hiljaa nyt mennään, mutta henkiin sä jäät. Hullu sä et ole, mut juuri nyt on vaikeaa"  Janna Hurmerinta
Tämä laulu osui ja upposi. Nyt mennään pikkuhiljaa sillä tavalla mikä tuntuu hyvältä ja toivotaan että uuden vuoden myötä energia ja valo taas palaa arkeen. Ja jos vaikka pääsisi jatkotutkimuksiin tuon jatkuvasti oireilevan vatsan kanssa ja JOS saisi jopa jotain apua siihen??

Peppi täytti 8 vuotta lauantaina, bileet olivat aika pienimuotoiset, mutta hetken ajan varsin vauhdikkaat, kun koirat saivat lahjat, joita vaihtoivat heti kättelyssä. Joten Peppi sai apinan ja Lasse nappasi itselleen vaaleanpunaisen papukaijan! Papukaija olikin ihan superjuttu, Lasse juoksi onnellisena ympäri ämpäri ja vingutti sitä. Peppi vietti syntymäpäiviään hiukan rauhallisemmin kun Pepin päivän kohokohta ajoittui iltaan, kun oli satanut hiukan lunta!! Peppi loikki ja hyppi ja työnsi kuonon lumeen ja oli selvästi iloinen, kun lunta oli sopiva määrä:)
 Lasse parka, sen mielestä tää nykymeno on ihan tyhmää.. Mutta jos pikkuhiljaa saataisi edes jotkut treenit tehtyä?

Det har varit tyst på hoppysidan. Min mage vill inte, läkaren mistänker på keliaki, men det borde undersökas mera och nu väntar jag på dom undersökningarna. Så hundarna har haft det lite slöt, men kanske det här bli bättre? Om jag skulle få inkallningens stopperna och fungera, så kunde vi tävla i januari, men nu har vi för mycke fart i det. Annors borde det inte vara någonting speciellt med öppen klass, sen skulle vi kunna börja jobba mot vinnare klassen? Där har vi vissa saker redan "färdiga" men vittringen och rutan är inte färdiga och metallen borde förstärkas mycke..
Pepi fyllde 8år på lördagen. Nya leksakerna var upskattade och Peppis dag blev reddad när det snöa lite på kvällen. Bara lite snö, inte för mycke, inte för kallt och inte för vått, perfekt!

Haaste, vielä ehtii?

Tuli movember haaste Marikalta, enkä ole saanut aikaiseksi, mutta nyt..

Peppi on helppo:

Lassen kohdalla piti vähän improvisoida? Kiltisti Lasse poseerasi tarkalleen siinä asennossa mitä pyysin:)

Marraskuista menoa

Marraskuu on jo puolivälissä, ihan uskomatonta miten aika kuluu. Lassen kanssa ollaan pikkuhiljaa vähennetty aktiivisen treenin määrää ja tarkoitus olisi pitää ensi kuussa ihan kunnon tauko ja sitten tammikuussa jatkaa täydellä teholla. Olen siis edelleeen sitä mieltä että taukoja tarvitaan, sekä fyysisen että henkisen jaksamisen takia, ainakin ohjaajan kohdalla?
Viime viikonloppu oli varsin rauhallinen, vain aksatreenit la iltana ja silloinkin keskityttiin tekemään vain pari pujottelua ja A:n kontaktia. A:lle taidettiin saada välirauha aikaiseksi, Lasse antoi periksi (?) ja odottaa kontaktilla lupaa jatkaa matkaa, ainakin hetken?
Tälla samalla teemalla oli tarkoitus jatkaa vielä arkenakin, mutta ikävä kyllä minun sairasloma vähän sekoitti pakka ja suunnitelmat jäi toteuttamatta.
Torstaina mentiin kuitenkin kentälle tekemään tokoa ja viikon lepo olikin kerännyt Lasseen hurjasti energiaa ja saatiin jopa se epiksissä ilmi tullut ääntely kuulumaan omalla kentällä! Mutta kun otettiin pari luoksetuloa alkuun niin turhat äänitehosteet hävisivät. Eli Lasselle tekisi hyvää juosta kunnolla ennen tokokokeita?

Tänään ajeltiin Turkuun, missä oli kisat. Olin ilmoittanut meidät kolmelle radalle ja heti alussa oli sovittu että Sonja juoksee hyppyradan, mutta viikolla suunnitelmat muuttuivat ja lopulta Sonja juoksi kaikki tämän päivän kisat Lassen kanssa.
Ensimmäisellä radalla tuli heti esiin pujotteluongelma yms, jota ei ole treeneissä saatu esiin/korjattua. Sonja on onneksi tarkka ja taitava ja luki koiraa hyvin radalla ja huomasi heti mistä kenkä puristaa? Ja kun oli hetki keskusteltu, niin minäkin tyhmä tajusin, että olen tainnut oikoa mutkat suoriksi ja sellainen suht iso osa ihan perusteista on jäänyt rakentamatta, kuten, että miten koiran pitää olla ja toimia kisapaikalla? Tästä johtuen Lasse jännittää kisapaikalla oloa; kuulutuksia, yleisöä, koiria, toimihenkilöitä tms. ja koska Lassen tapa reagoida "ahdistukseen" on aika eläväinen olen syyllistynyt luulemaan sitä kuumumiseksi ja "kuuntelemattomuudeksi". Totuus on kuitenkin että en ole koskaan totuttanut Lassea kisatilanteisiin vaan vein sen suoraan kisoihin ja sitten olen ihmetellyt, että mikä mättää kun kisatilanteissa mulla onkin ihan "vieras" koira radalla?!
No tämän päivän jälkeen mä tiedän mikä on mättänyt ja nyt vieläpä tiedän miten mä lähden korjaamaan tilannetta, joten pitkästä aikaa tunnelin päässä näkyy valoa! Ja luulen että Sonjakin ymmärtää Lassea nyt eri tavalla, jännä nähdä mitä me huomenna treenataan? Iloisesti heiluvaa häntää ja hyvää kontaktia ainakin?
Tässä kohtaa mä olen superkiitollinen Sonjalle, joka käytti ison osan vapaapäivästään minun ja Lassen auttamiseen! On kyllä ollut todellinen onni tutustua Sonjaan, ainakin Lassen kannalta! Lisäksi Sonjan ja Lassen kaksi muuta rataa oli jo varsin hyvän näköisiä! Jos jaksan huomenna etsiä piuhat, niin koitan saada videota tänne?
myös Sari oli kisaamassa ja heilläkin taisi olla sama saldo kuin Lassella, eli kolme hyvää hyllyä joille oli kasattu vielä paljon oppia ja kotiläksyjä. Eli kyseessä on erittäin tarpeelliset ja tärkeät hyllyt:) Ja ensi viikolla on heti meille sopivat epikset, joten sinne harjoittelemaan yhdessä Sarin kanssa siis!
Illan piristyksen tarjosivat Heli ja Kalle. He tulivat Olarinluoman treeneihin ja oli kyllä tosi kiva huomata miten Kallen ja Helin yhteistyö on kehittynyt viime kesän jälkeen, huikeaa työskentelyä!Kalle on saanut hurjasti vauhtia lisää ja Helin ja Kallen yhteistyö on hyvällä mallilla. Toki Kalle on vielä hiukan vallaton, mutta se varmaan korjaantuu ihan iän ja yhteisen tekemisen myötä.

Det har varit lite lugnare vecka, jag har varit sjuk, så Lasse hade mera ledigt. På torsdagen träna vi lydnad med en väldigt ivrig hund!? Han har börja låta mera och mera, men nu lättade de med att han fick springa lite före vi börja jobba. Någonting att tänka på?
Idag var det officiel agilitytävling. Först skulle jag tävla två banor och Sonja en, men sen blev så att Sonja tävla alla tre tävlingar! Sonja märkte att Lasse behöver öva att bara vara på tävlingsplatsen, för att han ska bli trygg där också och kunna jobba ordentligt. Nu stressar han om miljön och det stör en hel del hans konsentration och orsakar onödiga fel på banorna! Men nu när jag vet vad och hur vi tränar, så ska det problemet också lösas?! Tusen tack till Sonja som hjälpte oss!!
På kvällen träffa jag ännu Heli och Kalle på agilityträningarna och Vau hur mycke dem har lärt sej sen sommaren! Deras sammanarbetat var fint och även Kalle hade bra fart på sej:) Väldigt lovande par!

Aksaa ja lisää tokoa

Eli viikko sitten vietettiin agilityviikonloppua ja jos tavoite oli vain pitää hauskaa, niin taisimme päästä tavoitteeseen?
Lauantaina Espoossa odotti taas haasteellinen ja hauska radanpätkä. Sujuvasti esteelle nro 2 saakka ja siitä hiukan myöhässä esteet 3-6, mutta sitkeästi jatkettiin eteenpäin ja lopulta päästiin esteelle nro 17 saakka. A-esteellä meillä on nyt pulma! Lasse tulee sen hyvällä vauhdilla alas, mutta sepä ei pysykään kontaktilla, voi ei!! En ole ehtinyt vielä analysoimaan tarkemmin että mistä pulma johtuu? Se voi johtua siitä, että vauhtia on liikaa ja fysiikka ei vaan mahdollista pysähtymistä tai sitten se johtuu siitä, että kun ei pysähdy, niin pääsee muka (?) nopeammin eteenpäin?!  En tiedä, mutta kontakteja pitää vaan treenata lisää, varsinkin A:ta, puomilla pysähtyy toistaiseksi hyvin ja keinu on ollut tosi hyvä viime aikoina!
Sunnuntaina oltiin Turussa Sonjan luona treenaamassa ja Sonjan rata oli tosi kiva! Alku sisälsi useamman takaakierron ja yhden päällejuoksutyyppisen kohdan, mutta ne sujui yllättävän hyvin. Puomin kontakti oli ok, sitten putkelta hypylle ja siitä käännös kepeille oli loistava. Keppien jälkeen pari hyppyä ja A:lle. A:n jälkeen en ollut osannut lukea rataa oikein, mutta kun Sari meni Pyryn kanssa, niin tajusin miten se pitäisi ohjata, eri tavalla kuin mitä olin tutustunut... Käytännössä tämä oli yllättävän vaikea kohta, mutta jotenkin me siitä selvittiin, sitten putkesta vauhtia keinulle ja siitä muurille ja renkaalle, jossa piti tehdä sokkari ja ohjata A:n alla olevaan putkeen ja sitten piti ehtiä vielä takaakiertoon ohjaamaan, Hui! Keinulta lähti hyvin muurille, renkaalla piti vain luottaa ja kääntyä ja siihen se kaatui! Että jättäisin Lassen selän taakse hyppäämään rengasta ja vain juoksisin ja uskoisin että se onnistuu, nou vei!  Sonjan piti lopulta itse näyttää että se on mahdollista ja kyllähän se sujuu, kun sen osaa! Radan loppu sujui sitten hyvin. Viikonlopun agit oli kuitenkin niin kivoja että innostuin ilmoittamaan Lassen kisoihin. Marraskuun puolivälissä startataan Turussa, saa nähdä miten käy?

Tarkoituksena oli käydä arkenakin kentälllä tekemässä kontakteja, mutta ei me kyllä käyty, oli pimeää, satoi, jne. Lauantaina sain kuitenkin Saijan kaveriksi kentälle joten tuli edes kerran treenattua myös tällä viikolla. Saijalla oli kiva ykkösen rata, jossa riitti kyllä tekemistä, mutta ei ollut mitenkään mahdottoman vaikeaa. Ongelmat A:lla jatkuvat edelleen, todella yllättävää että ne ei poistu treenaamatta?! Ensi viikolla käydään kyllä treenaamassa kontakteja! Olen nyt koittanut itselleni saada ajatusta, että Lassea voisi ohjata enemmän takaa, ettei tarvitsisi kokoajan juosta ja koittaa pysyä sen edellä? Tosin takaaleikkauksia pitää sitten tehotreenata, jos tätä meinaa harrastaa enemmän?
Eilen lähdimme vielä pimeneviä syysiltoja uhmaten jälkimetsään Niinan kanssa. Saimme jäljet tehtyä ja ehdimme jopa ajaa ne ennen kuin tuli säkkipimeää. Tosin kovin vanhoja jäljet eivät sitten olleet. Lassella oli aika lyhyt jälki, jossa oli neljä keppiä. Tuoreella jäljellä vauhti taas nousi aikamoiseksi välillä, mutta kaikki neljä keppiä tuli nostetuiksi ja kulma sujui siististi! Jatkossa pitäisi panostaa enemmän pidempiin jälkiin ja vaikeusastettakin olisi varmaan vara nostaa. Kunhan joskus ehtisi valoisaan aikaan metsään??

Tänään oli sitten tokon tehotreenit. Päivällä ajettiin Tattarinsuolle möllikisoihin. Startattiin AVO:ssa. Jätin paikallaolon väliin, mikä näin jälkikäteen oli varmaan hyvä ratkaisu? Joten meidän ensimmäinen liike oli vapaana seuraaminen. Lasse oli todella innoissaan, silmät vain loistivat ja sitten mukaan tuli äänitehosteet alkumetreille ja pari kenguruloikkaa! Tuomari totesi että hyvin sillä kontakti pysyy, vaikka se hiukan keuli:)
Liikkeestä maahanmenossa oli edelleen äänitehosteita alkumetreillä, muuten liike oli siisti. Luoksetulo oli hiljainen, mutta turhan vauhdikas, stoppi valui aika reilusti, mutta Lasse kyllä yritti.  Seisomisessa on nyt ollut parin päivän ajan jotain levottomuutta ja sitä oli tänäänkin, joten käytin yhden lisäkäskyn ja lopuksi se vielä ennakoi perusasennon, Pöh! Nouto oli oikein hyvä ja siisti ja vauhdikas, kaukot toimi tosi hyvin, kun oivalsin jättää käsimerkit pois ja hypyllä olin supertyytyväinen Lasseen, se malttoi ja kuunteli. Avon hyppyä on treenattu kai 2-3 kertaa, joten se ei ole supervarma liike, vaan vaatii että korvat ovat ON-asennossa ja tänään ne oli! Pisteitä keräsimme 141,5 ja kun paikallaoloa ei tehty. Ei se nyt niin huonosti mennytkään, olen positiivisesti yllättynyt, mä kyllä luulin että meidän "vikalista" olisi ollut pidempi, mutta oikeastaan suurin yksittäinen "vika" oli liika into ja se on mielestäni aika positiivista! Tästä on hyvä jatkaa tiistaina.