Juhannuksen viettoa

Tänä vuonna sää ei suosinut keskikesän viettoa, mutta kivaa on silti ollut. Torstaina kun työt loppui kävin kampaajalla ja leikkautin polkkatukan. Vaihtelu virkistää, sanovat?  Illalla mentiin Lassen kanssa hallille ja tehtiin pikkupätkä muutamalla hypyllä ja yhdellä putkella, teemana oli: rimat ei kolise? Ja kun heti alussa pääsin sanomaan riman putoamisesta, niin lopuksi Lasse hyppäsi tarkasti ja keskittyi oleelliseen. Lassen kanssa on niin superkiva käydä hallilla kahdestaan, se ei keitä eikä kiehu, oikein laatuaikaa ja monesti myös laadukkaita treenejä. Sääli että omalla halilla ei saa kisata ilman yleisöä ja muita koiria?
Perjantaina ajeltiin jo aamulla Turkuun kisoihin. Pääsimme aloittamaan Anne Saviojan hyppyradalla, joka vaikutti ensin aika haastavalta, mutta tutustumisen jälkeen olin sitä mieltä että sen pitäisi olla tehtävissä, ei ehkä nollana, mutta kuitenkin? Me olimme lähdössä kolmantena radalle ja tsau:n hallilla oli ihanan väljää ja hiljaista, joten olosuhteet olivat aika kivat startille. Sain kävelytettyä Lassea ihan lähtöhetkeen saakka rauhallisesti, joten sen ei pitäisi täysin räjähtää, kun sen päästää irti? Lähdöön jätin sen maahan, mutta eihän se siinä pysynyt, Höh! Radalle kuitenkin lähdettiin pienen hiippailun jälkeen ja viisi ekaa estettä sujuivat ilman suuria ongelmia. Kuudes este oli pujottelu ja siinä tuli ongelmia. Lassen mielestä pääsee nopeammin kun jättää joka toisen kepin pujottelematta? Tästä olemme sekä tuomari että minä, hiukan eri mieltä, joten uusiksi meni, mutta Lassekaan ei anna periksi, joten se toisti virheensä ja sitten se olin minä joka antoi periksi, Lasse sai jatkaa rataa, hyppy, pussi, pituus sujui vielä ok, pituuden jälkeen piti kääntyä putkeen, mutta Lasse latasi korvat luimussa muurille. Korjasin putken ja loppurata suoritettiin joten kuten yhteisymmärryksessä loppuun. Jostain syystä Lasse oli taas kehittänyt painetta korvien väliin ja loppupalkka ei toiminut, ei syönyt eikä leikkinyt, Höh! Mutta rimat sentään pysyi ylhäällä!
Agi-rata oli ulkokentällä ja sitä tuomaroi Asko Jokinen. Tämäkään rata ei vastannut minun käsitystä ykkösten radoista, joten voi olla, että minun pitäisi päivittää oma käsitys asiasta? Medien kisan aikana alkoi satamaan ja lopulta kisa jopa keskeytettiin hetkeksi, kun tuli rakeita. Onneksi maksien alkaessa sää oli kohtuullinen. Hallin seinällä oli joku ihmeellinen lista ja osa kilpailijoista oli hämillään kun sillä listalla koirat eivät olleet numerojärjestyksessä, vaikka siis ihan numerojärjestyksessä kisattiin, kuten yleensä. Tästä sekaannuksesta johtuen joku koira jäi pois ennen meitä ja menin radalle hiukan hätäisesti, ei hyvä? Nyt olin päättänyt että Lasse pysyy lähdössä ja tekee kontaktit kunnolla ja niinhän se teki. Lähdössä sain käyttää kaiken käskytysvaltani, jotta se onnistui, mutta 1-0 mulle! Kepeillä Lasselle tuli taas aivopieru ja se keskeytti kepit 4. kepin jälkeen, HÖH! Ne siis uusittiin taas ja nyt se pujotteli loppuun saakka. Mä vaan en uskaltanut irrota kepeiltä yhtään, joten jatkossa olin pahasti myöhässä ja se kostautui esteellä nro. 8 kun Lasse hyppäsi sen edestakaisin. Mutta tämä meni täysin mun piikkiin, Lassen kanssa ei vaan voi pysähtyä radalla, siitä seuraa hylky, varmasti! Loppurata sujui aika kivasti, kontaktit olivat epävarmoja, Lasse ihmetteli ja empi, mutta kun oli hylly alla, niin käytin niillä tarvittavan ajan ja ne tehtiin kunnolla. Puomille jopa palautin sen, kun se lähti ilman lupaa liikkeelle. Eli 3-0 mulle! Ja maalissa Lasse leikki! Lasselle pitää vaan näköjään kertoa että kisatilanne on ihan kuin treeneissäkin, asiat voidaan tehdä vain yhdellä tavalla, piste. Mutta jokunen kisa voi kyllä mennä vielä ennenkuin saadaan tämä täysin selväksi? Lassehan on varsin peräänantamaton luonne ;)
Lauantaina Lasse sai palautua kisoista, vaikka illalla käytiin kyllä göötien kanssa lenkillä metsässä. Lasse sai siis juosta kavereiden kanssa sydämensä kyllyydestä.
Sunnuntaina olikin treenipäivä teemalla: vähän kaikkea. Kalle ja Heli tulivat meille treeniseuraksi ja aloitimme tokolla. Lasse sai ensin näyttää avo: n liikkeet Helille ja se teki ne itseasiassa yllättävän kivasti. Ehkä siitä tulee koevalmis joskus? Sitten taisteltiin ruudusta, voi miten se oli vaikeaa tänään. Lassesta merkkiä on nyt tehty niin paljon ja sen arvoa nostetiin niin korkealla että se yrittää pelata "varman päälle" ja tarjoaa sitä nyt ruudussakin ja sitten se on ihan hämmennyksissä kun ei kelpaa? Joten n. joka kolmas ruutuun lähetys on loistava, kun se koittaa välttää merkille menoa, mutta sitten se taas sitkeästi änkeää merkille, on se hirmuinen jääräpää ja huono kuuntelemaan, höh!
Kallen kanssa sitten etsittiin oikeaa asennetta seuraamiseen ja löytyihän se. Tosin siinä sivussa saatiin aikaan aika kovaa haukkumista ja komentamista, johon auttoi kyllä pieni huomautus. Kalle vaikeni ja katseli ihmeissään että eikö muka saa komentaa jos tahtoo? Taitaa Kalle olla hiukan isän poika :) 
Kun koirat oli väsytety tokolla Lasse pääsi metsään jäljelle, mutta ikävä kyllä meidän jäljellä oli käyty lenkittämässä koiraa. Miten mä aina onnistun tekemään yli-super vaikeita jälkiä? Tai ei ne jäljet ole vaikeita, mutta ne häiriöt! Lasse kuitenkin ajoi jäljen aika kivasti, mutta kepit se kyllä aika tehokkaasti jätti metsään. Omatoimisesti se nosti yhden kepin ja vika keppi nousi autettuna, pienen tahtojen taistelun päätteeksi!? Joten puolet kepeistä "löytyi".
Lassen keppimotivaatio on siis täysin hukassa taas. Toisaalta eihän me olla tehty jälkeä tänä kesänä kuin pari kertaa. Tämä pitää ehdotttomasti korjata nyt lomalla. Uskaltaisiko ottaa tavoitteeksi että lomalla tehdään  kolme jälkeä per viikko? Siitä tulisi 12 jälkeä heinäkuun loppuun mennessä. Eihän se oikeastaan olisi edes paha. Ja kun oltiin sopivasti hallin pihalla autojen luona niin päätin käydä vielä hallilla tekemässä parit pujottelut. Ja voi veljet miten toi koira osaa! Se pujotteli oikein vaikka vedätin niin se ei tullut pois kesken, se pujotteli mun edellä, se pujotteli kun takaaleikkasin, se pujotteli oikein kun laitoin sen kepeille poispäinkäännöksellä ja jatkoin 90 asteen kulmassa eri suuntaan kuin Lasse, se olisi varmaan pujotellut silmät sidottuna, jos olisin pyytänyt? No nyt mä ainakin tiedän että se osaa pujotella, siltä voisi vaikka alkaa vaatimaan sitä myös kisoissa? Koska mehän kisataan lisää, kunnes alkaa sujumaan myös siellä. Siihen voi toki hetki mennä, mutta ei kai meillä mihinkään kiire ole?