perjantai 6. kesäkuuta 2014

valoa tunnelin päässä..?

Viime viikon sunnuntai oli niin aikataulutettu että oksat pois, mutta kivaa meillä oli, eikä yhtään kaduta. Aloitimme aamulla Vapun motivointikurssilla. Vappu kertoi ensin parin tunnin ajan teoriaa siitä miten koirasta kasvaa hyvin motivoitunut harrastuskaveri ja miten motivaatiota voi parantaa/lisätä? Vaikka olen kuullut luennon jo kerran aikaisemmin, niin tässäkin pätee se sanonta: "kertaus on opintojen äiti" Taas voisi miettiä miten vahvistaa meidän suhdetta ja mitkä asiat oikeasti motivoivat Lassea? Lassehan on helposti motivoitavissa, mutta toki jotkut asiat ovat sen mielestä parempia kuin toiset ja sitä tietoa pitäisi vaan käyttää enemmän hyödyksi.
Lassen aiheena oli tällä kertaa paikallaolo. Tässä on ollut monenlaista treeniä ja se on jo pariin kertaan myös "rikottu" ja nyt ollaan tilanteessa jossa minä paineistun pelkästä ajatuksesta ja Lassehan huomaa sen jne. Oravanpyörä pyörii vinhasti!? Paikallaoloihin apuvälineeksi Vappu ehdotti lelua, johon Lasse keskittyisi, se saisi ollla kuplassa lelun kanssa? Tämä kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä se on osoittautunut vaikeaksi asiaksi. Lasse ei hoksaa mitä sen pitäisi tehdä? Pitää kysyä Vapulta lisäneuvoja?
Lisäksi päätettiin että Lasse opettelee pitämään leuan alhaalla paikallaoloissa, silloin se ei voi tuijotella ympärilleen ja kuplassa olokin voisi helpottua? Ja tämän lisäksi Lasse opettelee syömään hyvin rivissä. Aluksi sen tarvitsee vain syödä ja syödä kun muut koirat käy rivissä ja menee pois. Minä syötän ja avustaja huolehtii muut koirat paikalle ja pois ja pitää varmuuden vuoksi Lassen hihnasta kiinni, jotta minultakin poistuu stressi. Näillä me nyt jatketaan eteenpäin, pikkuhiljaa ilman stressiä ja aikataulua.
Kurssilta suunnattiin Turkuun Sonjan luo aksaamaan. Sonja hiukan helpotti meidän ryhmälle rataa ja siitä tulikin varsin sopiva vaikeustasoltaan. Alussa oli hyppysuora jonka päässä oli keinu. Mä himmailin ja jarruttelin keinulle, vaikka olisi pitänyt liikkua ja mennä vaan, jotta ehti jatkoon. Kun uskalsin vaan mennä niin huomasin että Lasse kyllä tekee siistin keinun, vaikka mun liike jatkuu. Keinulta hypyn kautta kepeille ja siitä putken jälkimmäiseen päähän, sujui hienosti! Kepit ovat parantuneet hurjasti tänä keväänä. Putkestä putkeen ja sitten tuli radan vaikein kohta, putkesta okserille ja siitä täyskäännös ja putkeen uudelleen. Voi että oli vaikeaa. Mä kai olin liian pitkällä ja seisoin valmiina "jarruttamassa" ja sehän ei Lassea jarruta? Lasse latasi suoraan,  okseri lennossa ja seuraavakin hyppy meni kai yhdellä väliaskeleella? Vaikka piti kääntyä?!? Kun sain jalkani liikkeelle ja kerroin että suunta vaihtuu, niin johan alkoi toimimaan, mutta vaikeaa se mulle oli. Tämän jälkeen puomille ja taas putkeen, siitä pakkovalssilla hyppy, hyppy ja taas kepit ja taas putken ja nyt sai mennä eteen ja ottaa pari hyppyä kaarteessa, sitä putken kautta kepeille, hyppy, putkeen ja pituus ja puomi, putki ja okseri oli viimeinen este! Hei! me tehtiin se, koko rata yhteen putkeen! Ihan mieletöntä, 28 estettä ja me oltiin yhdessä maalissa! Mielettömän hienosti tehty, meiltä molemmilta! Koira oli puhki, ja mulla jalat tutisi, kun tajusin mitä me tehtiin?! Eihän se nyt vielä ihan nollarata ollut, mutta se pysyi koossa, ja me tehtiin yhdessä noin monta estettä! Se tuntui agilityltä, se tuntui helpolta ja sopivasti vauhdikkaalta, ei liian vauhdikkaalta mutta missään nimessä ei liian hitaaltakaan ;)
Kun Tulimme Turusta kotiin oli ruoka-aika, minulla ainakin. Lasse kömpi sängyn alle nukkumaan puoleksitoista tunniksi. Illalla kuuden aikaa vielä yksi startti kotoa, nyt Jaanalle jossa hypättiin rellun kyytiin ja ajeltiin Kauniaisiin tokoilemaan. Mikäpä tokoillessa kauniissa kesäillassa vihreällä nurmikolla. Jaana ja Benji teki Marian kanssa omia juttuja me tehtiin Maijan kanssa pikkuisen tokoa. Aloitettiin paikallaololla. Tein ihan sellaisen pentuversion ja Lasse oli niin rauhallinen tutun koiran rinnalla. Oikein hyvänmielen treeni. Tämän jälkeen kaivoin kassista merkin ja ohjatun noudon kapulat. Tehtiin hieno merkille lähetys ja kun se oli palkattu pari kertaa, niin lopuksi oli vuorossa nouto. Tasamaan nouto, niin että Lasse joutui ohittamaan merkin aika läheltä ja sekin onnistui. Tässä kohtaa osasin lopettaa tältä päivältä. Kotiin tultiin 12,5h sen jälkeen kun aamulla lähdettiin ekaa kertaa reissuun. Oltiin molemmat aika poikki, mutta päivän anti oli erinomainen, joten mitään en olisi halunnut pois jättää. Onni on kyllä hullu koira joka vaan tekee ja tekee! Kun sillä kerran on hullu omistaja?
Viikonlopun jälkeen Lasse piti parikin vapaapäivää. Lenkkeilyä ei lasketa tekemiseksi meillä. Keskiviikkona ajeltiin Hyvinkäälle vinttikoiraradalle roturace harjoituksiin. Paikalla oli koko meidän punahilkka joukkue. Lasse sai kunnian aloittaa ja komeasti aloittikin, juoksi koko matkan kovaa vieheen perässä ja maalissa kantoi sitä ylpeänä, hassu koira?! Lapsoset ei  olleet ihan yhtä saalisviettisiä kuin Lasse, vaan ne muistivat kesken juoksun kaikki, että omistaja jäi lähtöön ja käänsivät kiltisti takaisin puolivälin jälkeen. Kamu kuitenkin juoksi maaliin saakka, mutta Kamu on meillä varakoirana. Tämän jälkeen tytöt, Bria ja Typy uusivat juoksun niin että minä pidin kiinni ja omistajat juoksivat edeltä maaliin ja sitten tytötkin juoksivat hienosti loppuun saakka. Joten sunnuntain strategia on, että Minna pitää koiria lähdössä ja omistajat juoksevat maaliin kutsumaan koiria. Minäkin teen näin, vaikka Lasse ei sitä vaatisikaan?
Hyvinkäältä ei ajettukaan suoraan kotiin, vaan tehtiin mutka Hiidenrantaan, jossa käytiin uimassa Niinan ja hoffien kanssa. Mukana menossa oli myös ihanainen Hups-pentu. Voihan pentukuume.. Ja kun tuli puhetta niin pitihän meidän hiukan vielä tokoakin tehdä. Nyt saatiin taas näkyviin Lassen malttamisongelma. Se ei kuunnellutkaan tarkasti mitä sanottiin vaan se mokasi hiukan. Tosin moka johtui varmaan siitä että Niina liikkuroi ja vei kapulat merkin taakse. Miten voikin olla vaikeaa kun jokin asia muuttuu? Lasse on kyllä varsin häiriöherkkä ja tarkka koira. Se, ikävä kyllä, huomaa kaiken.
Ja taas oltiin oltu reissussa 5h. Joten torstaina ei kauheasti treenattu. Perjantaina olin itse vapaapäivällä, mutta päätin säästää koiraa ja keskityin piirtelemään ratoja epiksiin, ostamaan kukkia ja kuuntelemaan musiikkia. Mun pitää ehkä kanssa opetella rentoutumaan ja vaan olemaan?
Illalla pääsin onneksi tuomaroimaan epiksiä Saukkolaan, ettei koko päivää tarvinnut vaan olla rento ja rauhallinen? Sää oli mitä parhain ja järjestelyt olivat toimivat. Erityisesti mieltä lämmitti minulle varatut gluteenittomat muffinit ja voileivät! Onneksi suurin osa koiraihmisistä on todella mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, joiden kanssa on kiva yhdessä tehdä ja touhuta.
Huomenna treenataan Niinan kanssa jotain, ehkä vepeä, ehkä tokoa tai molempia? Sunnuntaina ainakin juostaan roturacekisat! Roturace on tapahtumana juuri sellainen kiva ja rento tapahtuma jossa ihmiset hymyilevät ja koirat saavat olla koiria ja toteuttaa viettiään ja liikkua vapaana. Sunnuntaina kun tullaan kotiin niin pitää syödä jotain kevyttä äkkiä, koska klo 17 alkaa Sepon treenit. Joten meillä riittää ohjelmaa myös viikonlopuksi, aika monta tuntia.
Pitäisiköhän mun hommata itselleni toinen treenikoira? Toistaiseksi Lasse kyllä jaksaa hyvin ja toivon että se jaksaa tehdä monipuolisesti asioita minun kanssa vielä useita vuosia. Lassen kanssa olen oppinut todella paljon uusia asioita ja kokenut hienoja hetkiä ja tutustunut valtavan ihaniin ihmisiin. Ja uskon että me emme ole vielä lähelläkään loppua tällä ihanalla oppipolulla. Pikkuhiljaa asiat alkavat loksahdella paikoilleen ja kunhan me vielä hiukan harjoittelemme yhdessä niin ehkä me sitten pääsemme valloittamaan kisakenttiä? Se on tavoite, mutta tälle tavoitteelle ei ole asetettu aikataulua, me kisataan sitten kun siltä tuntuu?









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti