Kisaamassa

Tämän vuoden kisakausi käynnistyi, ei niin kovin ryppyotsaisissa merkeissä, kun sunnuntaina osallistuimme Roturace kisaan. Meillä oli hieno kelpiejoukkue, Lasse ja Lassen lapset, Bria, Typy ja Kalle. Tosin Typy aloitti juoksut varsin huonona hetkenä la iltana ja varakoirana juoksi sitten pentujen "serkku" Kamu.
Meillä oli joukkueen nimenä punahilkat. Näillä punahilkoilla oli varsin kiltit sudet matkassa ja aika nopeatkin sellaiset. Joukkueen numero oli 2. Joten pääsimme nopeasti matkaan. Lasse juoksi ekana ja teki sellaisen pohja-ajan että sitä ei yksikään mediluokan 187 koirasta alittanut. Vieheen kanssa oli pieniä ongelmia ja Lasse meinasi saada sen kiinni ja Kallella viehe jäi matkalle, mutta Kalle onneksi jatkoi matkaa Helin luo vieheestä välittämättä. Meidän joukkue oli lopulta 4. Pronssi hävittiin yhdellä sadasosalla :) Mutta joukkueen henki oli loistava ja yhdessä oli kiva kisailla. Kiitos kaikille! Itseasiassa Lassen aika olisi riittänyt maksi luokassa toiselle sijalle ja se hävisi whippeteille n. 0,3s. Aikamoinen menijä!
 
Kuvassa punahilkka ja "susi" Huom. jopa asusteeseen oli satsattu ;)

Ja kun roturace oli kisattu ja palkinnot haettu, niin ajeltiin kotiin jossa vaatteet vain vaihtuivat ja matka jatkui hallille, jossa Seppo piti meille viimeisen kerran treeniä liikkuvuus ja ketteryyskurssin merkeissä. Alkuverkan jälkeen piti ihan suorittaa rataa. "Välillä on vaikeampaa kuin aina" päti myös tässä. Vaikka tutustumisessa kuinka miettii tasapainoa, kaarteita ja jarrutuksia niin koiran kanssa ne kaikki asiat jotenkin unohtuu kun tulee muka kiire? Lassen kanssa oman haasteensa tuo vielä se että Lassen estefokus ei aina ole riittävä ja sitä joutuu "auttamaan" liikaa, joka taas hidastaa omaa etenemistä, eli erittäin huono yhdistelmä.
Kotiläksyksi tuli vahvistaa Lassen estefokusta ja irtoamista itsenäisesti suorittamaan esteitä, luvan kanssa tietysti! Kun oli treenattu koirien kanssa niin tehtiin lisää kordinaatioharjoituksia pihalla. Kartioiden kiertämistä ja tikapuilla taiteilua. Lisäksi käytiin nopsasti läpi juoksutekniikkaa ja tämän mä melkein osaan! Onhan ne spurtit aina olleet mun suosikkeja, mikään pitkän matkan menijä en ole koskaan ollut. Lopuksi tämäkin piti tehdä koiran kanssa, niin että koira lähetettiin puomille ja itse piti spurtata vierellä. Tämä oli helppo tehdä kun mulla oli varsin vakaa luotto Lassen kontaktilla pysymiseen ja siellähän se pysyi, kai se taas luki mun liikkeestä että mulla ei ollut aikomustakaan ohjata sitä mihinkään puomin jälkeen. Vähänkö ärsyttävää treenata noin tarkan koiran kanssa?
Kun treenit ovat viime aikoina tuntuneet niin kivoilta niin pitihän meidän lähteä kokeilemaan miltä meno maistuu tositilanteessa ja ilmoitin Lassen maanantai illaksi Purinalle kisoihin. Ensimmäinen rata oli agirata ja tuomarina oli Anne S. Rata ei ollut ihan kaikista helpoin, mutta tehtävissä kuitenkin. Alussa oli kolmen esteen suora jonka päässä oli putki, puomin alla. Ajattelin jo tutustumisessa, että JOS Lasse pysyy lähdössä niin putkeen ohjaus ei ole mikään ongelma, mutta hyppy nro 5 tulisi olemaan sitä, koska en ehtisi millään vaihtamaan puolta 4-5 välissä. Ja niinhän siinä kävi, kökittiin vitosella ja se johti sitten kutosella kieltoon. Mutta Lasse teki hyvän puomin kontaktin, jarrutti ja kääntyi hienosti puomin jälkeen ja pujotteli upeasti! esteellä nro 13 Lasse meinasi livetä käsistä, mutta sain sen huutamalla takaisin haltuun, vaikka tässä tilanteessa yksi rima putosikin, mun moka. Lopputulos oli siis 10p ja aikaan -10,75 ihan ok aika yhdellä kiellolla siis. Ja Lasse pysyi lähdössä tosi hyvin!!
Hyppyrataa katselin lähinnä kauhulla. Mitä on tapahtunut niille helpoille ykkösten radoille joissa juostiin vaan suoraan, suoraan ja putkessa käännyttiin ja taas mentiin kenttä päästä päähän? No tutustumisessa totesin että ei se nyt niin paha ehkä ole? Kepeille vienti ja keppien jälkeinen elämä mietitytti eniten ja se oli sitten se osa joka meni parhaiten :)
Alussa meno takkusi aika pahasti, heti toisena ollut rengas hajosi, ja 4 ja 6 rimat tuli alas. Osittain ne tulivat alas kun mun ohjaus oli myöhässä ja epäselvää, osittain syy oli kyllä Lassen mielentilassa, joka ei ollut ihan optimi... No me kuitenkin saimme tuloksen tältäkin radalta ja siitä olen tosi tyytyväinen. Tulos oli siis 15p ja -9,70. Me tehtiin tuplatulos! Se on melkoinen parannus viime kesään verrattuna jolloin paras tulos oli tuplahylky!Eikä noissa ajoissa ole mitään hävettävää. Peppi kulki parhaimmillaan hyppyradoilla yli 4m/sek ja Lasse tekee sen jopa yhdellä kiellolla ja pysäytyskontakteille. On mulla kyllä hiukan oppimista tuon ohjaamisessa.
Nyt Lasse on saanut levätä pari päivää ja huomenna tokoillaan hiukan. Viikonloppuna kerätään lisää motivaatiota Sm-kisoista ja juhanuksena kisataan lisää. Pikkuhiljaa tämä tästä alkaa sujumaan, ehkä?