Rallatellen

Viime viikon lauantaina suuntasimme Lassen kanssa kohti Raaseporia ja rallytokokisoja. Tuomarina toimisi Taru Leskinen. Hän koulutti rallyä meille hihan kesäleirillä ja sain häneltä muutaman todella hyvän neuvon silloin.
Lauantaina oli kiva sää, ei edes satanut ja kävimme ilmon jälkeen ihan rauhassa metsässä kävelyllä. Lasse oli innokas ja touhusi jonkun verran, mutta niinhän se nyt aina tekee. Kisat alkoivat mes-luokalla ja katselin parin kaverin suoritukset ja sitten piti jo keskittyä omaan rataan tutustumiseen. Rata ei vaikuttanut mitenkään mahdottoman vaikealta, pari puolenvaihtoa ja spiraalia. Mutta ei houkutusta eikä hidasta käyntiä! Hurraa! Kolmen askeleen peruutus oli tietysti, Auts! Lasse tuntui kivalta alkuverkassa, se rauhoittui kivasti makuulleen ennen meidän vuoroa vaikka halli ei ole suuren suuri! Mutta voi apua kun astuimme kisakehän puolelle, Lassen vireet pomppasivat taivaisiin! Ihan oikeasti pelotti, kun otin taluttimen irti, Lasse oli sen oloinen että se voi koska tahansa lähteä kunniakierrokselle?! No sain sen pysymään vieressä, mutta ei me missään yhteisessä kuplassa oltu, aika kaukana siitä? Mutta lähtöviivalle oli vain astuttava ja saimme luvan lähteä liikkeelle. Lasse ei sentään äännellyt, mutta muuten se oli varsin yli-innokas. Heti alussa tuli pieniä virheitä, vino ja kontr. mutta kyltillä 5 homma läks lapasesta! Lasse oli oikealla puolella ja piti mennä liikkeestä maahan, mutta eipä pudonnut, vaan jäi istumaan! Hetken tuijotimme toisiamme ja sitten ilmoitin että uusimme. Rauhassa Lasse viereen istumaan, tsekki että se on jotenkin mukana ja liikkeelle ja sama juttu, ei mennyt maahan vaan jäi istumaan! Johan nyt on! tämä jos mikä on Lassen bravuuri! Uusin, sanoin uudelleen.. Nyt hiukan tiukempi äänensävy ja entistä pidempi mietintä- ja hengitystauko ennen uutta yritystä ja nyt Lasse olikin palannut maan pinnalle ja se meni hienosti maahan! Uusimiset oli käytetty mutta onneksi Lasse oli taas työskentelyalueella ja se teki loppuradan todella kivasti töitä. Peruutuksesta tuli -1 vino, mutta muuten loppurata oli virheetön! Käytösruutuun olin ihan tyytyväinen, Lasse istui edessä hyvin.
Lopputulos oli 82p. Vau saimme tuloksen! Mutta palkintojenjaossa tuli pienoinen yllätys kun meidät kutsuttiin ykköspallille! Lasse yllättää niin hyvässä kuin pahassa. Eipä ainakaan elämä ole tylsää!
Tällä viikolla emme ole edes ehtineet paljoa treenaamaan muuta kuin vähän kotitokoa/rallyä. Mutta torstaina oli aksaa. Lasse oli kiva, olimme samalla radalla, takaaohjaus toimii, Lasse pujotteli lopuksi todella hienosti! Siinäpä se. Tosin kun olin katsonut etukäteen rataa, niin en olisi uskonut, että voisimme saada niin monta sujuvaa pätkää kuin mitä saimme, Vau!
Tänään oli hallitokon ekat treenit. Linalla siis treenipäivä. Kävelin hallille ja teimme pari namiruutua pohjalle. Näitä tarvitaan huomenna, onneksi ei ollut vaikea opettaa ;)
Mutta voi apua kun tulimme halliin. Lina ei ollut yhtään kiinnostunut minusta tai nameista. A-este, muut koirat, viereisen kentän aksatreenit veivät pienen tyttösen koko huomion. Voi Hem..tti! Hetken meinasin kävellä kotiin? Mutta sitten päätin kuitenkin yrittää. Otin namit taskusta ja teimme luopumista namikasasta ensin, sittten maaten tassujen päälle laitetuista nameista ja lopuksi myös kädessä olevasta namista piti luopua. Aluksi oli aika vaikeaa, mutta kun lamppu syttyi niin ongelma hävisi! Ja aikaa tähän meni pari, kolme minuuttia! Uskomatonta! Tämän jälkeen laitoin taluttimen taskuun ja siellä se pysyi seuraavat 30min! Treenasimme hiukan seuruuta, täyskäännöksiä, rallyn 360 käännöksiä ja eteentuloja. Teimme kontaktitreeniä, perusasentotreeniä, paikallamakuun ja istumisen ryhmässä, luoksetuloa, pari ruutuun juoksua ja kun tämän kaiken jälkeen vielä ahnehdin kartion kiertoa niin tajusin olleeni ahne! Lina oli tehnyt töitä todella hyvin ja pitkän setin, nyt se oli väsynyt! Aivohiki oli ihan ilmeinen, ressukka! Joten lopuksi istuimme vain hetken ja juttelin kaverin kanssa. Lina olisi saanut tarjota 2o2o puomilla, mutta se ei jaksanut. Se vain kävi maaten minun viereen. Mutta onneksi väsymys oli henkistä laatua ja kotiin Lina käveli reippaasti ihan itse!
Huomenna saamme vieraita Ruotsista. Lassen sisko Lyra tulee kylään omistajan ja Rissie kultsun kanssa! Todella kiva nähdä Cissiä pitkästä aikaa. Viimeksi olemme tavanneet toukokuun alkupuolella Klotenissa. Meillä on suunnitelmissa koirapitoinen viikonloppu ja uskon että juttua riittää taas myöhään iltaan saakka. On niin terapeuttista kun joku ymmärtää ja tietää millainen pakkaus Lasse voi olla pahimmillaan/parhaimmillaan <3