Kohti kolmosia??

Tämä viikonloppu on ollut melkoisen vauhdikas? Eilen tein jotain ihan kummallista ja ompelin Lasselle takin! Siis minä ompelin, ja siitä tuli vielä sopiva vaate, joka jopa pysyy Lassen päällä ja Lasse jopa pystyy liikkumaan se päällään :) Minä en koe olevani mitenkään kovin taitava käsityöihminen? Ja jotta sain tehtyä takin, piti ensin lainata ompelukonetta, Kiitos Leena!
Tästä urakasta kun selvisin, niin siirryin Lägin hallille valmistautumaan illan kisaan maksi 3 luokassa. Sain lainaksi Saijan Voltin hyppyradalle, jännää! Itse olen viimeksi kisannut kolmosissa syyskuussa 2011, Pepin kanssa. Joten edellisestä kolmosen radasta on vierähtänyt aikaa ihan kohtuu paljon ja kun tämän lisäksi en ole koskaan kisannut maksikolmosissa, niin jotain uudenlaista oli siis luvassa. Voltilla olen sentään kerran treenannut.
Hyppyrata näytti aika vauhdikkaalta ja siltä se kyllä tuntuikin, mutta voi miten oli superkivaa. Hyllyhän me sitten tehtiin pituusesteen jälkeen, kun en uskaltanut tehdä vastakäännöstä pituudelle, mutta muuten ohjaukset toimi ja oli kivaa!
Tänään oli Lassen vuoro kisata Lägin hallilla, Saijan kanssa. Aamulla herättiin ajoissa ja helpottaakseni edes hiukan Saijan elämää, vein koirat harjulle juoksemaan tunniksi. Lasselle tekee niin hyvä saada päästellä liikoja höyryjä heti aamulla, silloin se yleensä on loppupäivän ihan kiva.
Kisat alkoivat hienosti Lassella ja Saijalla, nollavoitto! Joten nyt puuttuu enää yksi nolla kakkosiin noususta? Sitä nollaa pitää siis lähteä metsästämään. Mutta mihin sitä menisi? Turkuun vai Vantaalle? Molempiin on noin tunnin ajomatka, pitää varmaan heittää lanttia? Kirkkonummelle mennään varmaan ja  Riihimäkikin houkuttelisi, vaikka samaan aikaan olisi Turussa kisat ja sinne olisi lahjakortti. Ja marraskuun lopussa on taas Lohjalla kisat ja sinnekin on nyt lahjakortti.Vaikeita päätöksiä? ja kuinka monta kisaa tarvitaan jotta päästään kakkosiin? Kuinka pitkälle pitää varata viikonloppuja kisaamiseen? Koska kun me noustaan kakkosiin, me pidetään pieni tuumaustauko :) Ja kun siltä tauolta palataan, niin suunnataan ensin hallille treenaamaan, kakkosten kisakorkkaus ei juuri nyt tunnu ajankohtaiselta?

Heppähöperön päiväkirja?

Mitähän me taas ollaan tehty? Lenkkeilty ja tokoa ollaan kotona harjoiteltu. Mä olen ratsastanut viimeksi kuluneen viikon aikana paljon, ainakin jos vertaa siihen että vuosiin en ole ratsastanut kuin 1-3x vuodessa ja nyt ratsastin koko viikonlopun ja jatkoin vielä maanantaina ja tänäänkin ratsastin, ihanaa! Tähän voisi tottua, mutta sitten kyllä koiraharrastukset kärsisi, joten kun kaikkea ei voi saada, niin jatketaan tätä koiraharrastamista päälajina.
Eilen oli vähän "jännä" päivä, Lassen rokotukset uhkasi mennä umpeen sunnuntaina ja se kun on ilmoitettu taas kisoihin, niin piti sitten rokottaa se. Tuija Vihtivetissä rokotti Lassen eikä Lasse edes huomannut pistosta, kun Lassen mielestä kauheinta koko käynnissä oli stetoskooppi?!Se kun otettiin esiin niin Lasse tunki pään mun kainaloon ja häntä hävisi koipien väliin..
Illalla oli sitten aksaa vuorossa. Mun piti keskiviikkona olla reipas ja mennä aamulla hallille treenaamaan, mutta jotenkin nukutti niin kauheasti, että siirsin kellon soimaan tuntia myöhemmäksi ja jatkoin unia, Sorry Lasse. Tosin Lasse nukkui lisätunnin tyytyväisenä mun kanssa peiton alla ;)
Mutta eilisen Saijan treeniin me toki mentiin. Saijalla oli 29 esteen rata rakennettuna ja tutustuessa tuli sanottua kerran jos toisenkin:"mutku" ja pieni epäilys kyllä heräsi että kuinka nyt käy?
Me vielä oltiin Lassen kanssa eka koirakko radalla, joten tartuin härkää vaan rohkeasti sarvista ja sitten mentiin ja mentiin muuten yllättävän hyvin? Paikoitellen meno tuntui tosi kivalta ja sujuvalta ja kai se sitä jossain määrin olikin? Pitäisi ehdottomasti ottaa videokamera mukaan myös treeneihin? Moni asia on vielä vaikea, kuten se että mä en suinkaan tiedä mitä ohjauksia kannattaa käyttää, paitsi takaaleikkaus, aina kun mahdollista ;) Mutta ei sillä kovin pitkälle pötkitä teknisemmillä radoilla, joten talvi opiskellaan ahkerasti eri teknikoita ja toiveena olisi oppia lisäksi mitä mihinkin kannattaa käyttää? Koira ainakin toimi eilen hyvin, jarrutti, kasasi ja kääntyi kuin unelma, mun super-Lasse! Me siis suoritimme pätkissä koko radan! Alussa taisi mennä sujuvasti 7 estettä ja lopussa 9 estettä yhteen putken, joten keskiosan putkihäsäkkää piti vain enemmän pilkkoa, mutta sekin saatiin tehtyä, joten tästä treenistä jäi ihan hyvä mieli.

Rallikisat!

Olen monesti verrannut Peppiä turvalliseen perhe Toyotaan ja Lassea formula-Ferrariin. Peppi on erinomainen perhekoira, se ei yleensä yllätä oli keli mikä tahansa, mutta Lasse on yllätyksiä täynnä, Lasse ei sovi hirmu hyvin kaupunkiajoon, mutta kisaradoilla sen ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa.
Mutta vaikka Lasse onkin ferrari, niin tänä syksynä olemme haastaneet itsemme rallin (rally-tokon) parissa. Olemme siis käyneet kaveriporukalla treenaamassa muutaman kerran ja kun onnistuin saamaan meille kisoihin paikan niin lähdimme tänään kisaamaan Karjaalle. Tiesin että olemme harjoitelleet aika vähän, mutta kun Lassella on kuitenkin tokoa tehty aika paljon, niin ajattelin että selviämme kyllä hengissä rally-tokostakin. Toki sille piti kiireesti opettaa eteen tuleminen, täyskäännökset vasemmalla ja ns. saksalainen täyskäännös. Onneksi Lasse on fiksu ja se oppi nämä asiat kivuttomasti.  Tosin näitä uusia asioita on tehty luvattoman vähän ja yhtään rallytokon häiriötreeniä ei ole tehty, mutta rohkea rokan syö?
Kisapaikalla ostin ensin kilpailukirjan ja sitten Lasse piti mitata, se on edelleen 52cm. Sitten piti odottaa ja odottaa, miten 30 min. tuntui hirmuisen pitkältä ajalta?
Rataantutustuminen oli selkeä ja siihen oli varattu riittävästi aikaa. Rata vaan ei ollutkaan niin helppo kuin olin ajatellut? Se alkoi liikkeestä maahanmenolla, jonka jälkeen tuli juoksua ja juosten pujottelu edestakaisin ja siitä kun siirryttiin kävelyyn niin seuraava kyltti oli istu- Maahan-kierrä koiran ympäri. Ei muuten ole meille se kaikista helpoin tehtävä? Eka maahanmeno oli hyvä, sitten se juoksu, ou nou! Pujottelusta ei vaan tullut mitään? Tai kyllä kai minä edes juoksin oikein, mutta Lasse kyllä teki omat kuviot? Tämä olisi siis pitänyt uusia, mutta kun en usko, että se olisi sujunut yhtään paremmin vaikka olisin uusinut sen kahdesti, joten jatkettiin matkaa. Seuraavat pari kylttiä sujuivat hyvin, mutta sitten tuli saksalainen täyskäännös ja kun sanoin Lasselle kierrä, niin sepä näppäränä ja nopeana kiersi myös sen kyltin ja niinhän ei saa tehdä -10p! Tässä kohtaa tiesin että hyväksyttyyn tulokseen ei kauheasti ole mahdollisuuksia, joten jätin tämänkin uusimatta, tosin tulosta katsoessa niin olisi kannattanut vaan uusia, Höh!
Loppuradalla osa sujui hyvin ja osa ei. Jonkun käännöksen Lasse ehti kuitenkin istua ja spiraalissa se haahuili jo ihan vailla kontaktia. Se bongasi kentän laidalta agiesteet ja olisi halunnut kai sinne? Lopputulos oli +64p, eli ei vielä tulosta, mutta kiva kokemus.
Jäämme siis harjoitteleman lisää ja koitamme saada pari kisapaikkaa vielä tälle vuodelle?

Niin lähellä, mutta niin kaukana?

Oltiin kisaamassa aksaa sunnuntaina Helsingissä. Purinalla oli kolme starttia ykkösluokille. Aloitimme Heidi Viitaniemen kivalla agi-radalla. Osasin kyllä neuvoa pätevästi kaverille, että koira kannattaa hakea putkelta ettei se livahda puomille, mutta en sitten tehnyt itse niin, puupää!! Joten hyl oli tulos, vaikka muuten rata oli oikein sujuva ja kivan oloinen. Kepitkin sujuivat ja kontaktit ja jopa lähtö olivat hyvät. Paljon enemmän positiivista kuin negatiivista siis. Lasse vaan on hiukan omatoiminen välillä, eikä ole enää niin kiinni minussa koko ajan, positiivista sekin?
Tonen agi-rata oli ulkona ja Anne Saviojan käsialaa. Alku oli hauska, hyppy, keinu, putki suoraan vaan. No vauhdin sai pidettyä kohtuullisena, kun lähdössä meni jo keinulle stoppaamaan. Radalla oli pari putkeen vientiä joita hiukan mietin, mutta päätin luottaa Lassen tapaan hypätä piitkälle ja niinhän se nytkin hyppäsi riittävän pitkälle eikä mitään ongelmaa tullut. Nyt muistin myös hakea sen putkelta mukaan ja ohjasin sen kepeille kunnolla, jotka Lasse pujotteli hyvin. Sitten oli pituus ja kolme hyppyä ennen putkea ja tässä kohtaa ajattelin että minulla ei ole kiire, voin vaikka ohjata takaa, mutta en tehnyt niinkään, vaan ennemmin ohjasin vierestä ja yksi Lasse! riman päällä ja meidän nolla muuttui vitoseksi, tyhmä minä! Mutta onneksi oli video, niin tiedän miksi se rima putosi.. Lasse oli siis täydellinen ja aika nopeakin vielä, etenemä oli 4,89m/s. Mä edelleen ihmettelen että minä pystyn ohjaamaan koiraa joka kiitää noin kovaa radalla?! Oho!
Kolmas rata oli edellen Annen tuomaroima hyppis. Hypyradat ei ehkä ole ihan meidän juttu? Siellä tuntuu aina tapahtuvan vaikka ja mitä? Ehkä agi-radat sopii nyt paremmin, kun se toistaiseksi ainakin pysähtyy kontakteilla :) radalta tuli kymppi, ensin tuli kielto kolmoshypyltä ja sitten pituuden jälkeen oli "vaikea" käännös ja annoin tarkoituksella Lassen hypätä pituuden pitkäksi, että olisi tilaa/aikaa kääntää se kepeille. Sinänsä hyvä suunnitelma, mutta vauhti pääsi kasvamaan liikaa eikä Lasse taipunut kepeillä ekaan väliin.. Olisiko pitänyt hiukan jarruttaa? Mutta loppu oli taas ihan sujuvaa menoa.
On se vaan ihan mahtava fiilis kun palikat alkaa osumaan paikoilleen. Nyt tarvitaan vaan hiukan hienosäätöä ja sitten me voidaan jopa saada nollia aikaiseksi? Nyt pitää vaan tehdä  jonkunlainen treenisuunnitelma, jotta saataisi niitä nolliakin? Rutiinin puute on yksi tekijä joka näkyy meillä edelleen ja ajoituksen vaikeus ja sen lisäksi mulla on kyllä edelleen vaikeuksia hahmottaa Lassen vauhtia radoilla? Välillä yliarvioin omaa liikkumistani ja välillä taas yllätyn itsekin siitä mihin saakka ehdin? Mutta onhan se kiva että meillä on vielä opittavaa yhdessä! Mutta siitä olen tosi iloinen että nykyään me teemme ratoja yhdessä, Lasse on helppo ja kevyt ohjata kun olen vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan, se ihana tunne se flow! Wau!!
http://youtu.be/-w-vkoZdpZk Video Annen aksaradalta..

Jäljillä pitkästä aikaa?

Mikä lie minuun iski, mutta tällä viikolla ollaan tehty jälkeä jopa kaksi kertaa! Keskiviikkona työpäivä loppui jo klo 14.18 ja aamulla olin tajunnut ottaa jälkikamat mukaan, joten kotimatkalla painuin metsään tekemään  jälkeä Lasselle. Jäljestä tuli kohtuu pitkä ja keppejä kylvin sinne 5kpl. Sitten kotiin, koirat lenkille, jne. Pari tuntia myöhemmin lähdettiin Lassen kanssa metsään.
Lasse oli innoissaan ja heti kun laitoin sille valjaat se alkoi kovasti tutkimaan ympäristöä löytääkseen jäljen, Hyvä! Janalla se lähti ensin takajäljelle ja minä hosuheikki hiukan jopa kutsuin sitä, vaikka pitäisi kai antaa sen itse selvittää noitakin? No jäljelle lähdettiin reippaasti mutta kohtuullisen tarkasti. Lassella oli taas hiukan turhan reipas tempo, mutta en kuitenkaan joutunut juoksemaan. Eka keppi nousi ok. Kulman se ajoi hyvin ja tienylitys sujui tosi hienosti. Sitten tuli "keppitulitusta" eli kolme keppiä aika lähekkäin, viimeisestä kepistä se meni yli mutta ilmeisesti se kuitenkin haistoi sen, vaikka ei sitä etsinytkään sen kummemmin, koska tässä kohtaa tekeminen keskeytyi, tuli epävarmuutta, Lasse seisoi ja haisteli tuulta, pyöri hiukan ja etsi jotain ilmasta? Parin kehoituksen jälkeen se kuitenkin jatkoi jäljestämistä ja nyt se alkoi näyttämään jäljestämiseltä, Jes! Jälki kulki varsin suoraviivaisesti kivassa maastossa ja Lasse ajoi jälkeä kuin oppikirjasta olisi lukenut että näin se tehdään! Vika keppi löytyi ja sitten pidettiin bileet! Lasse kyllä huomasi miten supertyytyväinen olin sen toimintaan ja koko koira säteili tyytyväisyyttä kun palasimme autolle, Super-Lasse!

Perjantaina oli rallytokotreenit. Piia toi meille avoimen luokan radan joka oli oikein kivan oloinen. Mähän en siis tiedä lajista tai radoista yhtään mitään oikeasti, mutta  tämä ainakin oli ihan tehtävissä, jopa meidän taidoilla. Vime viikolla harmaita hiuksia tuottanut eteentulo on parantunut jo viikossa ja sitä harjoiteltiin myös nyt, sekä radalla että kentän reunalla. Lassen ongelmahan eteentulossa on että se epävarmuudesta johtuen haluaisi tulle perusasentoon, mutta nou hätä, kyllä tämäkin on opettavissa oleva asia.
Lauantaina jatkettiin teemoilla rallytokoa ja jälkeä. Ensin siis ajeltiin Veikkolaan katsomaan rallytoko kisoja. Alokasluokka oli menossa ja sitä katseltin Jaanan kanssa ja todettiin että ei se niin pahalta näyttänyt. Kyllä meidän kisat parin viikon kuluttua pitäisi sujua ihan ok. Oman jännityksen asiaan tuo toki häiriöt, ne ei ole edelleenkään Lassen varminta osaamista, mutta toisaalta jopa niissä on tapahtunut edistystä. Kun olimme katselleen rallyä "riittävästi" suuntasimme metsään. Veikkolasta löytyi kivasti hyviä maastoja ja teimme jälkiä oikein koko rahan edestä. Lasse ja Lumi saivat pitkät jäljet ja Pena sai pentujälkiä, muutamat.
Kun jäljet oli tehty, pidettiin evästauko, Nam!
Ensin Pena sai ratkoa omia tehtäviään ja paikoitellen Pena teki tosi kivasti töitä. Sitten olikin Lumen vuoro päästä metsään. Lumella oli paljon keppejä ja se löysi hienosti kaikki, yhtä lukuunottamatta, mutta minä olin erittäin vaikuttunut Lumen työskentelystä. Se teki töitä rennosti ja iloisesti, hätäilemättä.
Lopulta koitti Lassen vuoro. Lassen jälki oli pidemmällä metsässä, joten ensin piti kävellä jonkin matkaa. Lasse sai kävellä normivarusteissa alkumatkan ja se oli kyllä hiukan pöllö. Vauhtia ja energiaa riitti hurjan paljon. Toisaalta olihan se istunut autossa jo kolme tuntia, ei ihme että touhusi hiukan. Mutta kun laitoin valjaat päälle parisataa metriä ennenkuin tultiin jäljelle, niin Lasse rauhoittui hetkessä. Se veti syvään henkeä ja avasi korvat sekä nenän, Vau!
Se nosti hienosti jäljen, takajälkeä piti taas hiukan tarkistaa, mutta nyt tuli itse pois. Minä olin ihan ällikällä lyöty, kun Lasse lähti jäljelle, se ajoi niin hienosti, kiltisti ja jopa tarkasti. Tempo oli täysin ideaali ja se pysyi jopa primäärijäljellä suurimman osan aikaa. Kulma aiheutti selvästi epävarmuutta ja sen jälkeen se tarkasti aika laajasti ympäristöä, mutta jatkoi sitten jälkeä hyvin. Nyt tuli taas keppitulitusta, neljä keppiä 100m matkalla. Kepit nousi kivasti, helposti menee hiukan ohi, mutta palasi ja nosti. Malttoi syödä hyvin ja jatkoi eteenpäin. Siten tuli tienylitys, joka sujui hienosti. Tien toisella puolella oli aika paljon tiheämpää metsää ja Lassella vauhtikin alkoi kasvamaan. Mutta se kyllä jäljesti edelleen ja kun loppupalkkana oli pallo, niin riemulla ei ollut rajoja? Eli kaikenkaikkiaan olen super-tyytyväinen päivän antiin!
Huomenna kisataan aksaa Purinalla. Tavoite taitaa olla hauskanpito ja samalla radalla pysyminen ja ne lähdöt tietty? Mutta se on huomisen murhe, nyt käytän koirat lenkillä ja sitten saunaan ja sitten sohvalle.

viikkopäivitystä

Ja jotenkin ihmeen nopeasti tämäkin viikko vaan hävisi johonkin? Alkuviikolla satsattiin lenkkeilyyn eikä treenattu juurikaan? Tiistaina kävin ratsastamassa Geysirillä ja se on kyllä niin superkivaa! Täydellistä kavioterapiaa, ratsastaa aurinkoisessa syyssäässä iloisella reippaalla täysjärkisellä hevosella!
Keskiviikkona kouluttelin aksaa ja torstaina jo treenattiinkin Lassen kanssa aksaa hallilla. Alkuun taas mietittiin lähdössä pysymistä, tässä on varmaan käynyt taas joku ketjutusjuttu ja toi keepie luulee että sen kuuluu jumpata lähdössä hienoja istu-seiso-istu kaukoja? Miten niitä kaavoja taas rikottiinkaan?
Viikonloppu hurahti käppänöiden parissa. Peppi oli ilmoitettu näyttelyyn, käppänäerkkariin, joka pidettiin Muijalassa. Peppi vain innostui hiukan liikaa kun Hän pääsi mukaan reissuun. Jo kotona eteisessä se pomppi kuin kumipallo ja ulisi onnesta ja ääni ei suinkaan vähentynyt näyttelyyn saavuttaessa. Ajomatkaa oli siis huimat 2,5km!
Näyttelypaikalla jouduttiin hetki miettimään kuka ja miten Peppi esitetään kehässä, kun veteraanirouvalla oli sen verran vauhtia että sitä oli vaikea saada ravaamaan. Peppi on selvästi saanut vaikutteita tuosta sen kelpiekaverista? Kovaa ja korkealta?
Lopulta Peppi saatiin rauhoittumaan kävelyttämällä sitä pitkään ja hartaasti ympäri hallia ja sen pystyi viemään kehään, ilman että se äänteli tai riehaantui kauheasti. Kehässä Peppi esiintyi kivasti, pöydällä selvästi hiukan jännitti, mutta siitä selvittiin ja seisomiset ja liikkuminen sujuivat kivasti. Peppi on siitä kiva kaveri näyttelykehässä että sitä voisi vaikka esittää vapaana, talutin on pelkkä koriste? Tuomari osasi asiansa ja arvostelussa luki pirteä veteraani, saisi olla vahvempi kuono-osa ja karkeampi karva. Hyvät silmät, korvat, purenta ja runko ja liikkeet. ihastuttava tempperamentti! Tuomari Maija Mäkinen oli aidosti pahoillaan kun hän "ei voinut"antaa ERI:ä, vaan antoi EH:n. Mutta Jos hän olisi antanut ERI:n olisi kuulemma arvostelun linja kärsinyt? Peppi kuitenkin palasi kehään vielä, nyt Argentoneron kasvattajaryhmässä. Ryhmä oli hienosti ROP ja lopulta myös BIS2 kasvattajaryhmä!
Sunnuntaina oli Lassen vuoro päästä harrastamaan. Ohjelmassa oli aksaa Järvenpäässä, kahden startin verran. Tuomarina oli Suomalaisen Jari, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Radat olivat ihan kivoja, eivät ehkä kovin helppoja, mutta aika sujuvia kuitenkin. Toisaalta niissä oli kyllä ansojakin sujuvasti suoritettavaksi ;) Agiradalla Lasse lankesi juuri tällaiseen ansaan, kun en ehtinyt/osannut kääntää sitä riittävästi hypyltä kohti keinua vaan Lasse bongasi vieressä olleen hypyn. Pelkkä huutaminen ei siis riitä, pitäisi ohjatakin? Sanovat että siitä olisi hyötyä agilityssä?
Hyppyradan alku oli lupaava, hyppy, putkeen, kepit, siitä hyppyjä ja putkia taas ja koira saa vauhtia hurjasti ja sitten pitikin sada se haltuun ja ohjata se oikeille esteille, kun niitä vääriäkin oli taas tarjolla? Sain Lassen riittävästi haltuun, mutta samalla tuli yksi rima alas. Siitä vaikeasta kohdasta selvittiin yhdellä piiitkällä kaarteella, mutta heti sen jälkeen Lasse kaarratti muurista ohi?! Se kiersi lopulta koko muurin mutta sitten sain sen korjattua ja jatkettiin kohti loppusuoraa. hyppy, suora putki ja maalihyppy. Ja Lasse se irtosi hienosti, ihan sama että minä tulin seuraavalla junalla perässä. Onneksi aika otetaan koirasta! 

Lisää treeniä?

Tämä viikko ollaan otettu hiukan rauhallisemmin. Keskiviikkona käytiin hallilla tekemässä aamutreeni. Olimme hallilla klo 7.15 ja kun treenit oli tehty klo oli n. 7.30, tehokas päivän aloitus! Treenasimme keppejä ja puomin kontaktilla häiriötreeniä ja kuten aina kun ollaan hallilla omalla porukalla niin kaikki toimi ihan loistavasti. Jotain pientä korjattavaa kuitenkin löytyi kuten aina, joten treenit jatkukoon ensi viikollakin.
Keskiviikkona oli myös tämän kesäkauden viimeiset vepetreenit meidän osalta, ensi viikolla on mun koulutusvuoro, joten hiukan haikeana tehtiin vielä veneestä hyppy, veneen haku ja vienti. Kaikki saatiin onnistumaan ja hyvillä mielin jäämme tauolle. Vepe on ollut kesän kohokohta, jotain ihan uutta meille molemmille. Paljon uutta ollaan opittu ja kun kesä oli lopulta varsin lämmin, niin mikä sen parempi harrastus kuin vepe ja nyt kun syksykin on ollut lämmin, niin olisihan treenejä vielä voinut jatkaa, mutta ensi kesänä ollaan kyllä mukana taas heti kun jäät sulaa?

Lauantaina kisattiin aksaa Kirkkonummella. Tuomarina oli Luomalan Henkka ja radat olivat oikein kivan oloisia, ei mitään liian vaikeaa, mutta ohjata kyllä piti, muuten kävi hassusti. Eka radalla Lasse irtosi oletettua paremmin ja mä hämäännyin ja läksin liian aikaisin kääntymään, jolloin mun tielle osui yksi hyppy, Hups! Ja sitä kiertäessä menikin aikaa ja Lasse ehti tulemaan putkesta ja kilttinä koirana sen tuli mun luo kyselemään ohjeita joten kieltohan siitä tuli. Seuraava kielto tuli ihan melkein heti perään, kun se rytmi hukkuu, niin se vaan hukkuu? Loppurata selvitettiin kuitenkin virheittä, mutta ei tullut nolla ei. Toisella radalla oli vain yksi "paha paikka" jota tutustuessa mietin, lähinnä mietin ehtimistä ja niinhän siinä kävi, että kun en uskonut ehtiväni, niin videolta kyllä näkyy, mä en edes yrittänyt, Höh! joten hyl, kun Lasse taas putken jälkeen tulee mun luo kyselemän ja lopulta hyppää väärinpäin hypyn. Loppurata oli sitten vielä nollaa, mä takaaleikkasin kepeillä ja kaikkea ja ja ainoa mitä en osannut tehdä oli uskoa ja juosta, Argh!
Kolmas rata oli hypäri. Ou nou ajattelin ensin, mutta oikeastaan meillä oli tosi kivaa! Lähtöön tultiin hiukan huonosti valmistautuneena kun lähdettiin jo toisena luokassa, agiradoilla oltiin 6 lähtijä, mutta hyppärillä oli pois monta koiraa. Joten lähtöön juoksujalkaa melkein. Mutta sepä ei Lassea haitannut, vaan ukko istui lähdössä rennosti ja rauhallisesti. Juuri tätä mä olen hakenut, se mielentila ja vire, nyt ne oli oikeat lähdössä, Jee! Kolmas este oli pituus ja siitä Lasse jo tuli ohi sujuvasti, mutta kun se oli jo melkein nelosputkessa en vaan jaksanut/ehtinyt korjata vaan hyllyn kera jatkettiin eteenpäin. Kepit oli tosi Vau ja hypyt sen jälkeenkin. Rimat oli tosin vain 50cm korkeudella, joten en osannut edes miettiä niitä, ainoa mitä siitä seurasi, oli että vauhti kasvoi? Sitten hyppysuoran päässä piti saada koira kääntymään 90 asten kulma ja siitä taas 90 astetta ja putken. Me jätettiin se hyppy väliin kun käännös hiukan levisi? Eteenpäin vaan! Loppurata oli helppoa kuin heinänteko ja maalissa tuuleteltiin iloisesti. Meidän rata oli tosi sujuva ja aikakin olisi varmasti ollut tosi hyvä? Aikaa vielä olisi parantanut meidän tosi sujuvat esteiden ohitukset.
Tänään kävin nauttimassa ja nollaamassa omaa päätäni ihastuttavan islanninhevosen kanssa maastossa. Geysir fr Sahala oli ratsuna ja se on kyllä tosi hieno ja kiva ratsu! Juuri sellainen issikka jollaisen olisin toivonut Huldasta saavani, mutta se onkin ihan toinen, aika surullinen tarina :( Paljon jäi kokematta ja tekemättä? Ostin Huldan varsana ja luulin että minulla olisi siitä hevosta seuraavat 30 vuotta, mutta toisin kävi. Jouduin päästämään Huldan ikivihreälle laitumella sen ollessa vain 7v. Molemmissa etupolvissa oli sen verran paha nivelrikko, että olisi ollut julmuutta pitää Huldaa hengissä ontumassa...

Mutta illalla oli vielä tokotreenit, joilta en osannut odottaa mitään kovin ihmeellistä, kun aiheena oli häiriötreeni ja ryhmä itsessään on jo sellainen "häiriö" että. Tanjalla oli hyvä pointti, on olemassa koiran häiriöt ja lisäksi tulevat ohjaajan häiriöt ja jotenkin tuli sellainen olo, että meistä kahdesta mä olen häiriöherkempi kuin Lasse? Lasse nimittäin suoriutui päivän treeneistä todella hienosti. Se kestää yllättävän isoa häiriötä niin kauan kun ollaan hommissa ja liikutaan. Paikalla ollessa on vaikeampaa, mikä ei sinänsä ole yllätys, ei se paikallaolo olisi niin vaikeaa, jos se kestäisi häiriötä paikallaan :) Joku pieni tarkkaavaisuuden häiriö ehkä? Mutta oli häiriöitä tai ei, niin me jatketaan treenejä. Ensi viikolla treenataan ainakin rallytokoa, tokoa ja aksaa ja sinne jälkimetsään olisi kyllä kiva mennä?
                                Lopuksi kuva kesän vepetreeneistä, kuivalla maalla tällä kertaa :)