Ihanaa kun on valoisaa ja lämmintä ja kun siihen lisätään muutama extra vapaapäivä, niin ei voi valittaa. Lassen kanssa ollaan tehty jälkeä ja aksaa ja lenkkeilty. Jälkitreenit sujuisivat varmaan kivasti kunhan ensin löytyisi sopivaa metsää jossa harjoitella ilman että törmää verijälkeen tms?
Eli perjantaina löytyi kivaa jälkimaastoa tästä läheltä. Tein sinne Lasselle jäljen yhdellä kulmalla. Jälki ei ollut kovin pitkä, pääpaino on nyt keppien ilmaisussa. Lasse nosti hyvin jäljen janalta, eka keppi nousi hienosti! Toinen keppi nousi jotenkuten ja sitten se meni yhdestä kepistä yli. Seuraavaksi olisi ollut kulma, mutta Lasse alkoi painamaan vasemmalle ja hukkasi tietysti jäljen ja kun sitten annoin sen hakea sitä uudelleen se löysi kulman jälkeisen suoraan, mutta ei itse kulmaa. Annoin sen kuitenkin jatkaa jälkeä, kun se sen edes jostain löysi. Seuraava keppi vielä nousi, mutta sitten alkoi hirmuinen veto taas vasemmalle ja syy selvisi. Lasse oli löytänyt jonkun tekemän verijäljen ja sen kaadon. Verta oli paljon maastossa, se näkyi jopa paljaalla silmällä, joten meidän jäljestys loppui käytännössä siihen. Verijälki kiinnosti Lassea aivan liikaa. En edes osaa kauheasti moittia koiraa, itseäni kyllä. Verijäljen ajaminen on kai maailman luonnollisin asia kaikille koirille? Mutta minun pitää oppia katselemaan tarkemmin ympärilleni kun teen niitä jälkiä.
Lauantaina oltiin kylässä siskon luona. Kyllä nämä perheen parissa vietetyt juhlat vaan on niin kivoja. Miten sitä muka ei ehdi arjessa tavata rakkaitaan useammin?
Sunnuntaina jatkettiin pääsiäisen viettoa kyläilemällä ja lenkkeilemällä. Nyt käytiin Kauklahdessa syömässä lammasta ja pashaa. Ja se vasta olikin hyvää.
Maanantai olikin sitten kaiken syömisen ja löhöilyn jälkeen oikein tehopäivä. Ensin ajoimme Veikkolaan tampajan kartanolle jossa kävin tekemässä taas haasteellisen jäljen, nyt se kulki hirven ja teeren papanoiden keskellä. Keppitreeniä helpotin laittamalla keppien alle aluset, näin me harjoiteltiin viime syksynä ja sitä olisi ehkä pitänyt jatkaa pidempään? Sillä aikaa kun jälki vanheni tein tuttavuutta kivan suomenhevosen kanssa. Varsin hieno heppa ja ilo oli suuri kun sain hetkeksi kiivetä sen selkään. Kyllä rehellinen suokki on vaan niin hyvä terapiaheppa! Siinä tuulihousuissa ravatessa ei kyllä voinut keskittyä kuin oleelliseen, kaikki murheet katosivat hetkeksi ja hevosella ravailu oli niin kivaa! Mitään koulua en edes yrittänyt ratsastaa, nautin vain terapiatuokiosta. Tuokion jälkeen Lasse pääsi tositoimiin. Jälki nousi hyvin, hiukan se tarkisti takajälkeä, mutta vain metrin verran. Vauhtia oli taas kun jälki oli sen verran tuore, mutta kuudesta kepistä viisi nousi hyvin! Ja nyt kun palkkana oli vain yksinkertaisesti pala lihapullaa, niin yllättäen Lasse ei hosunut eteenpäin vaan malttoi odottaa lupaa jatkaa matkaa, vau! Keppien ilmaisukin oli rauhallisempaa kuin yleensä. Vain jäljen lopussa työskentely muuttui epätarkaksi, mutta hiukan yllättäen alkanet kesäkelit saattavat selittää epätarkkuuden. Lämpötila lähenteli +20c ja Lasse läähätti aika paljon, eikä me olla tehty jälkeä lämpimillä keleillä varmaan koskaan? Joten tähänkin asiaan ratkaisu lienee olla treeni ja siedätys?
Jäljeltä kotiin palattuamme hengähdimme hetken ja sitten alkoikin aksatreenit. Olimme nyt ensimmäistä kertaa uudessa maanantain ryhmässä, kun valitettavasti meinasivat treenit mennä päällekkäin? Tätä se nyt on kun haluaa harrastaa useampaa lajia. Maannatain ryhmä on aika värikäs ja eri tasoisia koiria näkyy olevan? Osa selvästi harjoittelee vielä esteitä ja Lassen kanssa tavoite olisi kuitenkin siirtää pääpainoa esteiltä ohjaukseen. Mutta maanantain treeni oli kiva ja Lasse toimi ihan kuten pitääkin. Kiltti koira! Tosin yleisöllä taisi olla hiukan hauskaa meidän menolle jossain kohtaa? Mutta kun tarjosin mahdollisuutta tulla itse tekemään Lassen kanssa paremmin, niin vapaaehtoisia ei näkynyt, yllättävää? Lasse lepäsi jo kiltisti tämän jälkeen loppuillan kun minun viherpeukaloa taas alkoi kutittaa sen verran että oli pakko päästä pihalle hiukan touhuamaan.
Torstaina käytiin hallilla hiukan tekemässä aksaa ja perjantaina suunnattiin Espooseen epiksiin.Tavoite oli käydä kokeilemassa kisaamista vieraassa paikassa ja katsoa missä mennään? Me mennään kovaa ja korkealta, ja kontakteilla malttamista pitää treenata lisää. Positiivista oli että Lasse ohjautuu paremmin kuin ennen vaikka olen myöhässä! Eli olen edelleen myöhässä ajoittain.
Påsken har vi träna och träffa familjer och kompisar. På fredagen spåra vi, men tyvärr så gick Lasses spår över ett blodspår och det var det! Blodet dofta så starkt att Lasse spåra inte sitt eget spår mera. Det är ju delvist mitt fel, jag borde kanske har märkt andra märken när jag gick spåret??
Lördag träffa vi mina föräldrar och syskon och på söndagen var det Veli-Mattis mamma och syskon som vi träffa. Maten var god och sälskaper var trevligt.
På måndagen var jag väldigt aktiv. Först gjorde jag spår till Lasse, sen var jag och rida en liten stund. Efter ridande spåra vi och Lasse var super! 5 pinnar av 6st hitta han! Men i slutet jobba han slarvigt, kan hända att det beror på värmen med solsken? Det var väldigt varm dag och vi har inte spåra i så varmt som det var. På kvällen hade vi ännu agilityträningar. Dom fungera jättefint. Det känns så bra när jag kan bara ropa tunnel och springa och Lasse söker tunneln och kommet igenom den med fart!
På torsdagen gjorde vi lite agility till och på fredagen var vi med på inofficiell tävling. Banan gick inte för väll, men där var mycke bra också! Kontakterna behöver extra träning märkte jag men Lasse lyssnar bättre än på hösten. Vi har roligt tillsammans och det är ändo viktigast! Och kanske vi tävlar officiellt ändo efter par veckor?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti