Nyt loppui lepäily!? Lasse pääsi tänään treenaamaan. Ja kun treenataan niin treenataan sitten hiukan enemmän? Aloitettiin ohjatuilla tokotreeneillä, aiheena oli palkattomuus/kisanomainen treeni. Kukin sai valita kolme liikettä jotka suoritettiin liikkuroituina "palkatta". Kisapalkata toki sai ja palkkasinkin.
Me ei olla tänä vuonna treenattu tokoa käytännössä ollenkaan ja syksykin oli varsin vähäistä, joten hetken jouduin miettimään että mitä tehdään? Valitsin sitten varmoja ja helppoja liikkeitä; AVO:n hyppy, tasamaanouto ja liikkeestä maahanmeno. Hyppy sisältää aina Lassen kanssa jännitysmomentin, malttaako kelpie odottaa lupaa vai ei? Tänään malttoi hienosti! Istumiseen tarvittiin kaksoiskäsky, mutta en ole ihan varma onko tätä liikettä kertaakaan tehty kokonaisena? Noudossa meinasi jo maltti pettää ja pientä nykimistä oli havaittavissa sekä heitossa että liikkurin käskyttäessä, mutta peppu pysyi maassa, vauhtia oli turhan paljon mun makuun, mutta makuasioista ei kannata kiistellä:) Lopuksi tehty liikkeestä maahanmeno oli hyvä, piste. Eniten tuli palautetta siitä että ohjaaja ennakoi ja lisäksi kapulan heitto oli kuulemma liian lyhyt, Hups, pitää kai treenata heittämistä? Lasse teki hyvin töitä, sitä ei ole ennenkään haitannut palkattomuus, varsinkin kun se palkkaantuu hyvin kehuista ja mielikuvista;)
Kun tokosta oli selvitty kunnialla, siirryttiin metsään tekemään esineruutua Niinan kanssa. Esineruutua Lasse on treenannut peräti kaksi kertaa ennen tätä päivää, joten nyt se jo osaa, kun se on treenannut kolmesti, eikös?
Alueen tallattuamme teimme suunnitelman, joka oli tosi hyvä, se nimittäin toimi! Lasse näki kun vein esineen metsään ja kun sitten lähetin Lassen etsimään se juoksi tuulispäänä, löysi esineen hyvin ja palautti sen mielettömän upealla vauhdilla! Siis täydellisesti onnistunut treeni! Hetki mietittiin että pitääkö otta yksi uusinta, mutta kun Lasse muodostaa mielikuvia varsin vahvasti, totesin että onnistuneeseen suoritukseen pitää malttaa lopettaa. Nyt jos koskaan Lasselle oli pakko jäädä oikea mielikuva siitä mitä siltä odotetaan kun sanotaan esine!
Kotiin tullessa oli jo pimeää, mutta oma fiilis oli kertakaikkisen upea. Oli niin ihanaa treenata, treenit onnistuivat, koira nautti, minä nautin joten voiko enempää pyytää? Minä en pyydä enempää, olen kiitollinen jokaisesta hetkestä jonka saan treenata Lassen kanssa, on se vaan hieno kaveri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti