lauantai 5. huhtikuuta 2014

Lasse lepää, minä en?!

Aika hyvin meidän saikku on sujunut, mitä nyt puruluita kuluu aika paljon? Toisaalta ne onkin tosi hyvää ajanvietettä Lasselle, tulee purukalustokin huollettua samalla?
Antibioottikuuri loppui su iltana, ja tikit on sulaneet pois, haavaa  ei enää huomaa ja korvatkin on kunnossa. Tämä viikko otettiin kyllä vielä rauhallisesti, operaatio ja tulehdus sekä antibiootit väsyttävät vielä? Mutta suunta on hyvä ja mielellään odottelin viikon vielä jotta ensi viikolla pääsen treenaamaan terveellä ja hyvin voivalla koiralla.

Minä en ole ehtinyt tällä viikolla lepäämään. Maanantaina koulutin Virkkalassa ja tiistaina aloitin uuden ryhmän kanssa Lägissä. Maanantain treeniin oli niiin paljon helpompi lähteä kouluttamaan kuin tiistaina Lägille. Maanantain koirat ja ohjaajat oli tuttuja, treenin suunnittelussa oli helppo ottaa huomioon koirien erilaisuudet ja miettiä kullekin koiralle sopivia haasteita. Ti istuin ja mietin ja mietin, mitähän, kuinka monta koiraa, minkä kokoinen kenttä, mitä esteitä, minkätasoiset treenit, mitähän harrastajat odottavat? Pieni paniikki meinasi jo iskeä? Mutta lopulta lähdin kentälle pari ratapiirrosta taskussa ja kun koiria sitten tuli treeniin vain 3kpl, niin valitsin sen pätkän jossa oli vähemmän rakennettavaa ja sitäkin muokkasin niin ettei pienellä porukalla tarvinnut siirrellä painavia esteitä. Ensivaikutelma kesän ryhmästä oli positivinen ja toivon että kesän treeneistä tulee antoisia sekä koirakoille että kouluttajille.
Loppuviikolla lisättiin pikkuhiljaa Lassen lenkkien pituutta ja kun mikään ei tuottanut mitään ongelmia, niin tänään lähdettiin Nuuksioon koko poppoo. Reppuun pakattiin eväät ja istuinaluset mukaan ja taskuun muistin laittaa mukaan nameja koirille. Nuuksiossa vierähti iloisesti lähes kolme tuntia ja siellä oli ihanaa kulkea. Kevät on jo pitkällä, jäät sulavat ja lunta oli enää pikkiriikkisen jossain todella varjoisassa paikassa.
Peppi oli ihan innoissaan jo kotona, kun pakattiin reppua ja autossa se metelöi heti kun vauhti hidastui. Kun lähdettiin kävelemään se suorastaan riehaantui, mutta jo kilometrin kohdalla Peppi löysi itselleen sopivan matkavauhdin ja sitä se sitten pitikin yllä loppuun saakka. Pepin matkavauhti on erinomainen, itse saa kävellä sellaista hyvätempoista kävelyvauhtia. Lassen mielestä Pepin vauhti oli ihan lällyä ja sen mielestä me olis voitu vaikka juosta täysii puolet matkasta ja loppumatka muuten vaan hölkätä reippaasti? Lasse joutui kuitenkin tyytymään enemmistön päätökseen vauhdista. Ainoa kohta jossa Lasse pääsi "päättämään" temposta oli pari kunnon ylämäkeä, kun päätin että oma kunto on heikko ja otin avuksi "kelpiehissin" Eli Lasse sai vetää luvan kanssa ja sehän veti, ihan innoissaan kun sai laittaa itsensä likoon! Ja minä pääsin mäet tosi helposti yläs, hengästymättä! Yllättävän vahva koira tuo Lasse kyllä on? Ihan kauheasti en kehdannut vedättää, kun Lassen valjaat ei kuitenkaan ole mitkään huskyvaljaat, vaikka sellaisten hankinta meni nyt kyllä harkintaan?
Loppumatkasta Lasselle taisi tulla "hiki" kun se yritti pulahtaa uimaan. Onneksi se oli kytkettynä ja sain sen kalastettua pois jääpalojen seasta ennenkuin se kastui kokonaan. Lasse selvästi odottaa kesää? Toivottavasti me päästään veperyhmään mukaan, intoa ainakin on!
Huomenna olisi tokotreenit ja haaveilen kyllä edelleen että ehtisimme jäljellekin joku päivä? No kohta on uusi viikko ja uudet kujeet!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti