Maanantaina tehtiin vain pitkä ihana lenkki, mutta tiistaina oli sitten jo treenipäivä. Mentiin metsään treenaamaan esineruutua. Nyt treenit ei sujuneet kuin Strömmössä. Lasse palkkasi itseään juoksemalla! Joten kun Lasse päätti juosta, niin sehän juoksi, mutta ei siis löytääkseen esineitä? Namipalkan se söi kyllä, mutta lähinnä se söi sen kun "käskettiin" ei siksi että Whiskas olisi parasta mitä se tietää?! Työllä ja tuskalla saatiin esineet siis maastosta pois ja Lasse meni autoon odottamaan kun Niinan pojat teki omat tehtävät.
Keskiviikko oli agility ja pohdintapäivä. Agility sujui kivasti. Teemana oli kääntyminen ja Lasse yllätti positiivisesti. Tutustuessa kuvittelin että tuohon ja tuohon joudun varmaan tekemään ainakin vastakäännökset, niin oikeasti Lasse kääntyi peruskäännöksillä ja valsseilla tosi hyvin. Vastakäännös oli jo hätäliioittelua! Kontaktit toimi kivasti, pujottelun aloitukset ei toimineet, varsinkin poispäinkäännöksellä kepeille vienti oli vaikeaa. Sinänsä Lasse pujotteli hyvin loppuun saakka, kaikki kepit!
Torstaina jatkettiin metsässä harjoituksia. Nyt olin päättänyt että Lasse ei palkkaa itseään juoksemalla pitkin metsää joten se sai liinan peräänsä ja minut vielä liinan päähän. Ja nyt alkoi sujumaan. Nenä toimi jo paljon paremmin. Viimeinen tehtävä oli jo superhyvin tehty, esine oli piilotettu huolellisesti ja Lasse löysi sen upeasti. Se osaa kyllä käyttää nenää, kunhan se malttaa ja kunhan sille saa kerrottua tarkalleen mitä siltä halutaan? Esineruutu vaatii vielä paljon pohjatöitä, motivaatiota esineiden suuhun ottamiseen ja minulle tuomiseen pitää kasvattaa paljon. Lisäksi Lassen palkkaus on ongelma, juokseminen olisi Lassesta paras palkka, mutta kun minunkin pitäisi voida palkata se ja kertoa että nyt teit hyvin, upeaa! Ja jos Lasse palkkaantuu juoksemisesta, niin miten sitä sitten vielä käytetään palkkana? Mä en vaan tiedä?
Perjantaina sitten vedettiin henkeä ja nautittiin takkatulen äärellä rentoutumisesta. Lauantaina ohjelmassa olikin sitten Lägin epikset uudella hallilla. Koska halli on noin lähellä tuntuu todella tyhmältä ajaa sinne autolla, mutta toisaalta joku paikka Lasselle pitää olla rataantutustumisen yms. ajaksi, joten toistaiseksi otan auton mukaan. Lauantaina ajoin yksin autolla hallille, ilmoitin Lassen kisaavien maksiradalle ja jäin katselemaan supermöllejä. Pari tuttua koiraa starttasi ja hyvin meni. Möllien aikaan kävelin kotiin hakemaan Lassen kisapaikalle ja sitten vaan odoteltiin että kisaavien rata alkaisi. Kun rata oli rakennettu niin se vaikutti varsin sopivalta. Alussa oli paljon putkia ja loppupuolella oli kaikki kontaktiesteet. Pari kohtaa oli sellaisia että jos ei jarrut pitäisi niin pitkäksi menisi?
Lassen kanssa käytiin hallissa pyörähtämässä hyvissä ajoissa ja Lasse vaikutti innokkaalta mutta ei mitenkään yliinnokkaalta. Sitten lämpättiin vielä pihalla hetki ja vein Lassen autoon pariksi minuutiksi. Kun hain sen sitten autosta omaa vuoroa odottamaan se oli niin supervireessä. Se teki hallissa tokoa mun kanssa, se söi ja leikki tosi hyvin. Meillä oli kupla!! Ja hyvä kupla olikin, voi miten mä olin niiiin iloinen vaikka kisaamassa ei oltu edes vielä käyty.
Kun mentin lähtöön Lassen kanssa se hiukan kuumui, mutta malttoi hyvin. Se pysyi lähdössä, se teki hyvin vauhdikkaasti töitä, jarrutukset onnistui, kaikki kontaktit osui, se pujotteli oikein!! Vain yksi rima tippui ja sekin putosi kai siksi että minulla oli "kiire" vaikka ei ehkä sitten ollutkaan? Parannettavaa vielä olisi toki, kontakteilla saa aika paljon muistutella että vain luvalla pois, pujottelu olisi kiva saada varmemmaksi, että ei tarvitsisi jännittää sitä ja oma liikkuminen pitäisi saada paremmaksi, ettei tulisi niin kiireen tuntu! Mutta voittajan on helppo hymyillä.
Kun viime syksy ja talvi olivat varsin raskaita niin nyt tuntuu että vihdoin se aurinko paistaa edes hitusen tähänkin risukasaan. Me ollaan kyllä ansaittu ihan reippaasti aurinkoa ja paistetta Lassen kanssa, niin pimeää ja kurjaa oli syksyllä ja talvella, meillä molemmilla kai? Onneksi on kevät ja ihan kohta on jo kesä, me aiotaan nauttia kivuttomasta ja energisestä kesästä!
Lasse älskar att springa! Det är ingen nyhet, men det orsaka lite huvudvärk till mej på början av veckan när vi skulle träna sakletande. Lasse har visst energi och har varit mycke kopplad p.g.a kastreringen, men nu när jag släppte honom i skogen och leta så han tyckte att sakerna for vara vart dom vill, han tänker njuta. Och det gjorde han också. Vi hade en allvarlig discution och sen börja det fungera lite bättre? Sakerna hitta han nog, men att hämta dom till mej, no jaa? Det tog mera tid att träna än vad vi hade tänk oss.
På onsdagen träna vi agility och nu fick Lasse spinga och hoppa! Det är så roligt att se hur han njuter. Teman på träningarna var att vända och Lasse var toppen! Jag hade tänkt att jag behöver använda "starka" tekniker, men det behövde jag inte, han lyssna så fint och försökte sitt bästa.
På torsdagen fortsatte vi med sakerna i skogen. Men nu fick Lasse inte springa utan han var kopplad i linan. Och det fungera, han använda nosen och sökte fint! Han kan nog, när han vill eller när jag "tvingar" honom;)
På fredagen njöt vi bara vid brasan. Men på lördagen tävla vi. Det blev bara inofficiell agilitytävling, i nya hallen som ligger c1km från hemmet! Det är trevligt nu när vi har bra möjligheter att träna inomhus runt året och så lätt att bara ta en liten promenad till hallen. Tävlingen gick fint, vi vann! Resultatet var 5p. men det gör ingenting, för att Lasse jobba skitfint! Han var snabb, men inte alls på övervarv. Han lyssna och gjorde så bra som han kan. Lite väll mycke fart har vi på våra banor, men det kan väll inte hjälpas? Till mej skulle det kanske räcka med lite mindre:)
Det är så kul att se att nu mår Lasse bra, kastreringen var nog bra beslut. Och nu när jag mår också bättre än på en lång tid så tror jag att sommaren ska bli toppen!
Onnea Lasse ja Heli hienosta onnistumisesta!
VastaaPoistat. Eine ja Bria