Jatkosuunnitelmia?

Juuri kun noustin kakkosiin niin sitten pidetäänkin pidempi tauko. Varmaan jokunen viikko taukoa kaikesta ja aksasta pidetään varmaan taukoa loppuvuosi? Ja ei tämä ei nyt johdu motivaatiopulasta tai treenipaikan tai ajan puutteesta, vaan loukkaantumisesta. Lassehan törmäili putkessa pari viikkoa sitten ja minä jo luulin että pääsimme pelkällä säikähdyksellä, mutta ei tietenkään. Sunnuntain kisoissa Sari ystävällisesti otti meidän radat videolle ja kun kisan lopuksi katsoin videon niin kauhistuin Lassen hyppäämistä. Joten tiistaina vein Lassen Niinalle tsekkiin ja hierottavaksi. Ensin taskulampun ja otsalampun valossa katseltiin liikkeitä, ei se kyllä onnu, ainakaan niin paljon että sen pimeässä huomaisi? Kotona olin jo nostellut tassuja ja kopeloinut koiraa ja todennut että Lassella on himpun verran paino enemmän vasemmalla takasella? Niina huomasi saman. Ensin hierottiin vasen kylki ja se oli täysin normaali, ei niin mitään ihmeellistä. Tässä kohtaa minä taas ajattelin että olenpa mä hysteerinen? Mutta kun Lasse käännettiin toiselle kyljelle, niin aika pian kävi ilmi, että en minä ollut turhasta huolissani.
Lasse aristi selvästi etujalan käsittelyä ja erityisesti rintalihasta ei voinut hieroa voimakkaan reaktion takia? Joten siirryttiin eteenpäin, hetken Lasse makasi tyytyväisenä ja nautti hieronnasta, selän takaosassa se hiukan nuoli huuliaan ja haukotteli, ei ehkä tuntunut kivalta? Ja kireää sielläkin oli. Sitten päästiin takajalkaan saakka ja taas teki kipeää, Auts! Takareiden venyttely  oli täysin poissuljettu vaihtoehto ja muutenkin oli kivempaa, jos reiteen ei kauheasti koskettu ollenkaan? Tässä kohtaa palattiin vielä etujalan pariin, mutta se oli edelleen aristava. Vähän jopa hauska ilmiö, kun aina kun Niina nosti etujalkaa, Lasse nosti takasta, heti kun sattui ja kun Niina laski irti etujalasta, laski Lasse takajalan alas. Lasse siis ainakin kertoi kun ei tuntunut kivalta. Joten Lassella on revähdys rintalihaksessa ja takareidessä ja jotain myös selässä? Hoidoksi tuli lepoa, lepoa, laseria, ja lepoa ja BOT. Pikkuhiljaa koitetaan parannella vammoja, mutta tänä syksynä ei kyllä treenata aksaa. Toivon todella että edes tokoa pystyis tekemään parin viikon kuluttua? Silloin olisi Christan kurssi ja olisi kuitenkin ehkä kiva tehdä siellä muutakin kuin paikallaoloa? Oikein vauhtiliikeet voidaan vielä jättää väliin, mutta tavoite on että seuraamista, kaukoja yms voisi tehdä? Joten tavoitteita meillä on edelleen, ne vaan muuttui taas hiukan?
Ja nythän mulla ei ole mitään hyvää tekosyytä olla tekemättä hajuerottelua? Joten tulen kohta vaivaaman taas tuttuja ja tuntemattomia hajujen keräilyllä?

Kakkosen kiemuroita kokeilemassa

Sunnuntaina ei sitten saatukaan nukkua pitkään kun piti lähteä kisaamaan kakkosiin. No mielelläänhän sitä herää kun on kivaa tiedossa. Matkalla Turkuun alkoi sataa vettä ja silloin hiipi mieleen ajatus: onko tää nyt ihan järkevää? Mutta Liedossa ei satanut juurikaan ja alkuverryttelyn jälkeen olimme edelleen kuivia, joten eikun katsastamaan rataa. Tuomarina oli Anders Virtanen ja sellaiset kivasti haasteelliset radat hän oli suunnitellut. Kun radat vaikutti hiukan haastavilta meille, niin päätin tsempata erityisesti hyviin kontakteihin, mutta kuinkas kävikään? Keinu oli este nro 4 ja Lasse ei kyllä pysynyt kontaktilla, jos se edes pysähtyi siinä, ei siitä virhettä tullut, mutta ei sitä noin "kuulu" suorittaa, Ai jai! Sitten parin putken kautta A:lle jossa Lasse jo pysyikin paremmin, edelleen taisi lähteä ilman lupaa, mutta pysyi kuitenkin kontaktilla pari sekuntia. Puominkin se tuli hienosti alas saakka, stoppasi  ja jatkoi matkaa, ilman lupaa, Murrr!!! Mitähän pitäisi tehdä nyt? Ottaa jotkut epikset, palkata jos voi ja viedä vaan pois jos ei tottele? Virkkalassa olisi epikset parin viikon kuluttua? Pujottelun Lasse jätti kerran kesken, mutta sain sen korjattua keskeltä ihme kyllä. Yleensä en osaa tehdä sitä, ainakaan oikein? Lisäksi vedätin puomille tullessa ja puomia edeltänyt rima kopsahti alas, höh!

Toisena ratana oli hyppyrata ja vau minkälainen rata? Tutustumisessa se tuntui ihan kivalta, yllättävän juostava ja vauhdikas. Alku oli taas hiukan haastellinen, mutta siitä selvisimme kunnialla ja hyppysuoran jälkeisen käännöksen sain jotenkin pelastettua. Siitä sitten pari hypyä ja putkesta putkeen, tultiin noin miljonaa kepeille ja Kääk! Eihän se taipunut enää kolmosväliin, vaan tuli koko kokonaan pois kepeiltä, Höh! Kepit uusiksi, siitä loput hypyt, vaikka meinasi lipsahtaa putkeen, mutta senkin pelastin ja sitten tuulettelin hiukan liian aikaisin ja viimeinen rima tuli alas, pölhö minä!
Mutta kakkosen kisat tuli korkattua, kahdella hyväksytyllä tuloksella, ei niin huono aloitus kakkosluokassa. Nyt pitää vaan miettiä loppuvuoden suunnitelmia. Kisataanko vai treenataanko enemmän vai pidetäänkö kokonaan taukoa jokunen viikko vai mitä tehdään? Jouluna ainakin pidetään taukoa kunnolla, mutta olisiko nyt tarve tauolle, kontaktisulkeisille vai hyppytekniikalle?

Tavoitteista totta?

Tällä viikolla koettiin jo ensilumi ja joulufiilis koittaa kovasti nostella päätään? Pimeät illat suorastaan vaativat että takan reunalla palaa kynttilät ja glögiä ja riisipuuroa tekis jo mieli.
Lassen kanssa ollaan keskitytty tällä viikolla enemmän aksaan, vaikka tokoiltiin me perjantaina. Lasse yllätti positiivisesti myös tokotreeneissä, se teki hienon paikallaolon rivissä, joten en mennyt piiloon. Sitten tehtiin ruutua pari kertaa, sillä on jo ajatus siitä mitä pitää tehdä ja ruudusta seuraamaan tuleminenkaan ei ollut pöllömpää? Sitähän me ei siis olla koskaan treenattu, enkä mä oikeastaan tiedä miten se pitäisi "opettaa"  joten jätin vaan Lassen maahan makaamaan ja kutsuin sen "seuraa" sanalla? Ehkä tuonkin jutun voisi pilkkoa jotenkin, aloittaa ehkä lyhyeltä matkalta ilman häiriötä tms? No eipä ole eka kerta kun me mennään pers edellä puuhun? Pääsee sinne niinkinpäin näköjään ;)
Aksaa ollaan tehty omatoimisesti tällä viikolla. Keskiviikkona käytiin aamulla heti treenaamassa, teemana oli poispäinkäännökset ja kun keksin miten ne tulee rytmittää, niin johan alkoi Lyyti kirjoittamaan!Ei se ihan helpoin treeni ollut ja sitten Lasse alkoi ennakoimaan kepeillä ja pujotteli 11 keppiä ja tuli pois.. Tästä piti sitten huomauttaa ja sitten sekin saatiin sujumaan. Onneksi tämä juttu tuli esiin treeneissä, ei ole kiva jos Lasse päättä kokeilla noita juttuja kisoissa, siellä kun on vaikea puuttua niihin?
Keskiviikkona olin illalla kouluttamassa ja torstaina kun pääsin aikaisin töistä niin lumesta huolimatta, tai juuri siksi, päätimme mennä hallille treenaamaan samaa rataa mitä olin kouluttanut. Ei se nyt niin kovin vaikea ollut, alun hyppykiekuroita kokeiltiin kahdella tavalla, enkä vieläkään ole varma mikä oli parempi? Pitäisi olla joku joka kellottaisi. Mutta nyt Lasse pujotteli hienosti ja puomin kontaktit toimi, joten hyvillä mielin lähdimme lauantaina Vantaalle kisaamaan.
Hiukan mietitytti kun kisapaikalle tultiin ja vein Lassen halliin. Se jotenkin jännittää kovasti Ojangon hallia, aamulla ei ollut kuulutuksia, ei muita koiria ja vain pari hassua ihmistä ja silti Lassea jännitti. No ei masennuta etukäteen, vaan tehtiin kunnon 30min lenkki. Tämän jälkeen Lasse kävi uudelleen hallissa, söi hiukan nameja teki vähän "tokoa" ja sitten Lasse siirtyi autoon odottamaan. Itse katselin radan rakennusta vielä ja mietin että mitä niille "perinteisille" ykkösen radoille on tapahtunut? No ei tämäkään Minnä Räsäsen rata mahdottomalta vaikuttanut ja tutustumisessa ainoa pulma oli alku, esteet1-3, mitä tehdä? Ottaako ulkopuolelta, jolloin voi jäädä lähemmäs lähtöä ja sitten takaaleikkaa A:lla, (nro3) vai ottaako sisäpuolelta ja uskoo että Lasse pysyy lähdössä vaikka kävelen esteiden 2& 3 väliin? Tätä pohdin kovasti, mutta lopulta päätin että KYLLÄ Lasse pysyy!
Alusta oli pari koiraa poissa, joten starttasimme jo toisena, mikä oli oikeastaan ihan ok, meistä ei kumpikaan ehtinyt kehittää mitään hyperventilaatiokohtausta? Alku meni ihan ok, Lasse nousi kerran seisomaan, mutta istui kun käsky kävi. Vitos putkelta Lasse teki jonkun käsittämättömän kunniakierroksen mun selän takana, mutta palasi ruotuun ja pujotteli hienosti ja kun sain sen 8 putken oikeaan päähän, alkoi tosi tsemppi, pahimmat paikat oli ohitettu? Ja niin me tsemppasimme hienosti loppuun saakka, kolmas luva ja SERT oli meidän! meidän sijoitus oli 2. Minna ja Vanttu voittivat hienolla ja sujuvalla nollalla.
Huomenna suuntaamme Turkuun kisaamaan kakkosiin! voi että, yksi tämän vuoden tavoitteista siis täyttyi tänään! Tavoitteita pitää olla, niitä pienempiä ja näitä suurempia. Seuraava suurempi tavoite on tietysti kolmosluokka, mutta sitä ennen on matkalla useampia pienempiä tavoitteita..

                                                    Mun oma super pätevä Turbo -Laser!!

Tokokärpänen ei ole vielä talviunilla?

Lämmin marraskuun alku ja joku pikkuöttiäinen on vielä hereillä, nimittäin tokokärpänen? Ja se mokoma puraisi mua tänään? Miten tuollainen öttiäinen viitsiikään lentää pimeässä, tihkusateessa? Mutta kiva kun lensi, koska hetken mun tokokuplassa paistoi aurinko ja linnut lauloi ja mun koirakin oli ihan täydellinen.
Oikeasti moni asia vaatii treeniä, eikä linnutkaan ehkä oikeasti laulaneet, mutta ei se haittaa? Oikeasti seuraaminen leviää just, luoksetulon stopit vaatii desipelejä paljon, jotta ne toimii ja kaukot ei todellakaan toimi pitkältä matkalta, mutta toisaalta Lasse pystyi luopumaan noutokapulasta ja seurasi (vähän huonosti) ja teki hyvän liikkeestä istumisen. Se osasi mennä merkille, vaikka kapulan kanssa se oli supervaikeeta ja pari kertaa sillä leuat loksahti auki kun keväällä nimenomaan treenattiin että merkki ja nouto on kaksi eri asiaa!! Mutta nyt sain sen uskomaan että luvan kanssa saa mennä merkille, vaikka on kapula suussa, vaikeeta! Ruutu löytyi erittäin vauhdikkaasti ja ohjattu nouto oli varmaan kympin suoritus?
Kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen Lasseen. Se tuli kentälle suoraan autosta, kun itse liikkuroin edelliselle koiralle radan. Tämä ei todellakaan ole ideaalia Lassen kanssa, mutta hienosti sillä pysyi vireet kasassa. Ja lisäksi Lasse oli levännyt perjantaista saakka, kun se torstain aksatreeneissä törmäili putkessa jotain ja piteli hetken etujalkaa ilmassa. Mitään dramaattista ontumista ei esiintynyt, mutta kun olen helposti huolestuvaa sorttia, niin Lasse lepäsi varmuuden vuoksi BOT päällä tämän viikonlopun. Ensi viikonloppuna olisi vielä kahdet aksakisat, joten nyt todellakin levätään pari päivää, jotta Lasse on 100% kunnossa ensi viikonloppuna.
Tulevan viikon suunitelmiin kuuluu siis otsalampun kanssa lenkkeilyn lisäksi jotkut aksatreenit ja tokoakin tehdään varmaan. Seuraamisen kontaktia voisi vahvistaa peilin edessä kotona ja ruutuun voisi lähettää pari kertaa jossain valaistulla kentällä?

Lopuksi kuva Ruotsista viime syksyltä. Lasse on ihan kuulolla?

Kohti kolmosia??

Tämä viikonloppu on ollut melkoisen vauhdikas? Eilen tein jotain ihan kummallista ja ompelin Lasselle takin! Siis minä ompelin, ja siitä tuli vielä sopiva vaate, joka jopa pysyy Lassen päällä ja Lasse jopa pystyy liikkumaan se päällään :) Minä en koe olevani mitenkään kovin taitava käsityöihminen? Ja jotta sain tehtyä takin, piti ensin lainata ompelukonetta, Kiitos Leena!
Tästä urakasta kun selvisin, niin siirryin Lägin hallille valmistautumaan illan kisaan maksi 3 luokassa. Sain lainaksi Saijan Voltin hyppyradalle, jännää! Itse olen viimeksi kisannut kolmosissa syyskuussa 2011, Pepin kanssa. Joten edellisestä kolmosen radasta on vierähtänyt aikaa ihan kohtuu paljon ja kun tämän lisäksi en ole koskaan kisannut maksikolmosissa, niin jotain uudenlaista oli siis luvassa. Voltilla olen sentään kerran treenannut.
Hyppyrata näytti aika vauhdikkaalta ja siltä se kyllä tuntuikin, mutta voi miten oli superkivaa. Hyllyhän me sitten tehtiin pituusesteen jälkeen, kun en uskaltanut tehdä vastakäännöstä pituudelle, mutta muuten ohjaukset toimi ja oli kivaa!
Tänään oli Lassen vuoro kisata Lägin hallilla, Saijan kanssa. Aamulla herättiin ajoissa ja helpottaakseni edes hiukan Saijan elämää, vein koirat harjulle juoksemaan tunniksi. Lasselle tekee niin hyvä saada päästellä liikoja höyryjä heti aamulla, silloin se yleensä on loppupäivän ihan kiva.
Kisat alkoivat hienosti Lassella ja Saijalla, nollavoitto! Joten nyt puuttuu enää yksi nolla kakkosiin noususta? Sitä nollaa pitää siis lähteä metsästämään. Mutta mihin sitä menisi? Turkuun vai Vantaalle? Molempiin on noin tunnin ajomatka, pitää varmaan heittää lanttia? Kirkkonummelle mennään varmaan ja  Riihimäkikin houkuttelisi, vaikka samaan aikaan olisi Turussa kisat ja sinne olisi lahjakortti. Ja marraskuun lopussa on taas Lohjalla kisat ja sinnekin on nyt lahjakortti.Vaikeita päätöksiä? ja kuinka monta kisaa tarvitaan jotta päästään kakkosiin? Kuinka pitkälle pitää varata viikonloppuja kisaamiseen? Koska kun me noustaan kakkosiin, me pidetään pieni tuumaustauko :) Ja kun siltä tauolta palataan, niin suunnataan ensin hallille treenaamaan, kakkosten kisakorkkaus ei juuri nyt tunnu ajankohtaiselta?

Heppähöperön päiväkirja?

Mitähän me taas ollaan tehty? Lenkkeilty ja tokoa ollaan kotona harjoiteltu. Mä olen ratsastanut viimeksi kuluneen viikon aikana paljon, ainakin jos vertaa siihen että vuosiin en ole ratsastanut kuin 1-3x vuodessa ja nyt ratsastin koko viikonlopun ja jatkoin vielä maanantaina ja tänäänkin ratsastin, ihanaa! Tähän voisi tottua, mutta sitten kyllä koiraharrastukset kärsisi, joten kun kaikkea ei voi saada, niin jatketaan tätä koiraharrastamista päälajina.
Eilen oli vähän "jännä" päivä, Lassen rokotukset uhkasi mennä umpeen sunnuntaina ja se kun on ilmoitettu taas kisoihin, niin piti sitten rokottaa se. Tuija Vihtivetissä rokotti Lassen eikä Lasse edes huomannut pistosta, kun Lassen mielestä kauheinta koko käynnissä oli stetoskooppi?!Se kun otettiin esiin niin Lasse tunki pään mun kainaloon ja häntä hävisi koipien väliin..
Illalla oli sitten aksaa vuorossa. Mun piti keskiviikkona olla reipas ja mennä aamulla hallille treenaamaan, mutta jotenkin nukutti niin kauheasti, että siirsin kellon soimaan tuntia myöhemmäksi ja jatkoin unia, Sorry Lasse. Tosin Lasse nukkui lisätunnin tyytyväisenä mun kanssa peiton alla ;)
Mutta eilisen Saijan treeniin me toki mentiin. Saijalla oli 29 esteen rata rakennettuna ja tutustuessa tuli sanottua kerran jos toisenkin:"mutku" ja pieni epäilys kyllä heräsi että kuinka nyt käy?
Me vielä oltiin Lassen kanssa eka koirakko radalla, joten tartuin härkää vaan rohkeasti sarvista ja sitten mentiin ja mentiin muuten yllättävän hyvin? Paikoitellen meno tuntui tosi kivalta ja sujuvalta ja kai se sitä jossain määrin olikin? Pitäisi ehdottomasti ottaa videokamera mukaan myös treeneihin? Moni asia on vielä vaikea, kuten se että mä en suinkaan tiedä mitä ohjauksia kannattaa käyttää, paitsi takaaleikkaus, aina kun mahdollista ;) Mutta ei sillä kovin pitkälle pötkitä teknisemmillä radoilla, joten talvi opiskellaan ahkerasti eri teknikoita ja toiveena olisi oppia lisäksi mitä mihinkin kannattaa käyttää? Koira ainakin toimi eilen hyvin, jarrutti, kasasi ja kääntyi kuin unelma, mun super-Lasse! Me siis suoritimme pätkissä koko radan! Alussa taisi mennä sujuvasti 7 estettä ja lopussa 9 estettä yhteen putken, joten keskiosan putkihäsäkkää piti vain enemmän pilkkoa, mutta sekin saatiin tehtyä, joten tästä treenistä jäi ihan hyvä mieli.

Rallikisat!

Olen monesti verrannut Peppiä turvalliseen perhe Toyotaan ja Lassea formula-Ferrariin. Peppi on erinomainen perhekoira, se ei yleensä yllätä oli keli mikä tahansa, mutta Lasse on yllätyksiä täynnä, Lasse ei sovi hirmu hyvin kaupunkiajoon, mutta kisaradoilla sen ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa.
Mutta vaikka Lasse onkin ferrari, niin tänä syksynä olemme haastaneet itsemme rallin (rally-tokon) parissa. Olemme siis käyneet kaveriporukalla treenaamassa muutaman kerran ja kun onnistuin saamaan meille kisoihin paikan niin lähdimme tänään kisaamaan Karjaalle. Tiesin että olemme harjoitelleet aika vähän, mutta kun Lassella on kuitenkin tokoa tehty aika paljon, niin ajattelin että selviämme kyllä hengissä rally-tokostakin. Toki sille piti kiireesti opettaa eteen tuleminen, täyskäännökset vasemmalla ja ns. saksalainen täyskäännös. Onneksi Lasse on fiksu ja se oppi nämä asiat kivuttomasti.  Tosin näitä uusia asioita on tehty luvattoman vähän ja yhtään rallytokon häiriötreeniä ei ole tehty, mutta rohkea rokan syö?
Kisapaikalla ostin ensin kilpailukirjan ja sitten Lasse piti mitata, se on edelleen 52cm. Sitten piti odottaa ja odottaa, miten 30 min. tuntui hirmuisen pitkältä ajalta?
Rataantutustuminen oli selkeä ja siihen oli varattu riittävästi aikaa. Rata vaan ei ollutkaan niin helppo kuin olin ajatellut? Se alkoi liikkeestä maahanmenolla, jonka jälkeen tuli juoksua ja juosten pujottelu edestakaisin ja siitä kun siirryttiin kävelyyn niin seuraava kyltti oli istu- Maahan-kierrä koiran ympäri. Ei muuten ole meille se kaikista helpoin tehtävä? Eka maahanmeno oli hyvä, sitten se juoksu, ou nou! Pujottelusta ei vaan tullut mitään? Tai kyllä kai minä edes juoksin oikein, mutta Lasse kyllä teki omat kuviot? Tämä olisi siis pitänyt uusia, mutta kun en usko, että se olisi sujunut yhtään paremmin vaikka olisin uusinut sen kahdesti, joten jatkettiin matkaa. Seuraavat pari kylttiä sujuivat hyvin, mutta sitten tuli saksalainen täyskäännös ja kun sanoin Lasselle kierrä, niin sepä näppäränä ja nopeana kiersi myös sen kyltin ja niinhän ei saa tehdä -10p! Tässä kohtaa tiesin että hyväksyttyyn tulokseen ei kauheasti ole mahdollisuuksia, joten jätin tämänkin uusimatta, tosin tulosta katsoessa niin olisi kannattanut vaan uusia, Höh!
Loppuradalla osa sujui hyvin ja osa ei. Jonkun käännöksen Lasse ehti kuitenkin istua ja spiraalissa se haahuili jo ihan vailla kontaktia. Se bongasi kentän laidalta agiesteet ja olisi halunnut kai sinne? Lopputulos oli +64p, eli ei vielä tulosta, mutta kiva kokemus.
Jäämme siis harjoitteleman lisää ja koitamme saada pari kisapaikkaa vielä tälle vuodelle?