Paluu arkeen ja kisakentille?

Loma loppui ja tämä viikko meni jo töitä tehden. Lina yllätti positiivisesti ja selvisi ihan hyvin yksinoloista. Sehän on kesällä ollut kovin luova ja askarrellut milloin mitäkin?! Nyt se sai askarrella luvan kanssa, kun puolet aamunappuloista laitettiin tiukasti teipattuihin kartonkeihin. Mutta tämä toimi! Ennemmin siivoan silputun tyhjän muropakkauksen lattialta kuin ripulia kun neiti varastaa kurkut, sämpylät yms.
Treenit ovat taas olleet tokopainotteisia. Alkuviikko tehtiin ahkerasti kaukoja ja sehän alkoi sujumaan hienosti. Sitten kun SM-kisoista tuli ostettua hienot pinkit ohjatun kapulat niin piti sitäkin kokeilla. Positiivinen yllätys! Lina osasi tehdä tosi napakan liikkeestä seisomisen!? Ohjattukin sujui treeni-illan sateesta huolimatta kivasti. Mutta sille kapuloiden nostolle on vaan tehtävä jotain. Ehkä pitää kokeilla sitä limupulloa kapulan eteen?
Lisäksi ollaan tehty tunnarin alkeita pari kertaa. Hyvin on Lina hahmottanut että nyt pitää nenällä tehdä hommia! Oma löytyy kovalla nuuhkutuksella milloin mistäkin ruohotuppaan takaa! Eikä pieni sade tätäkään hommaa haitannut.
Lasse on saanut tehdä vähän rallytokoa kun viikon päästä olisi startti voittajaluokassa. Ja huomisesta lähtien Lassella on tiukasti suunniteltu viikko-ohjelma että se pysyy lapasessa sununtaina ;) Tiistaina ja keskiviikkona tehdään vepeä ja loput päivät tehdään peruuttamista?! Se on rallyn liikeistä ehdottomasti vaikeinta kun suoraan liikkeestä pitää peruuttaa?! Ja samaa tiukkaa ohjelmaa voikin sitten jatkaa koko elokuun, kun tulossa on ainakin aksakisoja ja ehkä jotain muutakin?

Tokoa ja lisää tokoa vailla suuntaa?

Viime viikko meni tokoillessa aika ahkerasti. Lassen haava parani hyvin ja sekin sai olla mukana tokoilemassa. Lasse oli niin tyytyväinen kun pääsi taas tekemään ja kyllä sen kanssa vaan on niin kiva treenata. Alkuviikolla tehtiin enemmän keskittymistä vaativia asioita ja loppuviikkoa kohti lisättiin juoksuliikkeitä mukaan. Aika toimiva systeemi sanoisin? Lasse teki viikon aikana niin hienoja jättäviä ja seuraamista että olin ihan yllättynyt ja torstain treenissä sen ohjatut ja ruudut olivat superhienoja! Eihän Lasse kisaa tokoa, mutta silti noita liikkeitä on kiva opettaa sillekin. Ja saahan siihen hyvin mukaan ympättyä häiriötreeniä ja kuuntelemista mikä on rallyssä tärkeätä. Ja onhan se tärkeätä myös ihan arjessa, varsinkin Lassen kanssa.
Lina on tehnyt myös tokoa. Christan kurssin jälkeen oli taas uutta intoa treenata. Lina on tehnyt vähän sitä sun tätä, kun kunnollinen treenisuunnitelma puuttuu. Yleensä en ole pitänyt vaikeana tehdä jotain suunnitelmaa ja miettiä tavoitteita, mutta nyt se on iso ongelma?! En oikein tiedä mistä lähteä liikkeelle? Kaikki on vielä niin pieninä palasina ja sekaisin? Pitäisikö ottaa tavoitteeksi muutama kokonaan valmis liike vai jatkanko vain näiden palasten rakentelua ja katson jos niistä joskus saisi jotain kokoon?
Pitää ehkä vain pitää jonkin aikaa kirjaa siitä mitä olen tehnyt ja katsella jos sieltä nousisi niitä tavoitteita joista sitten tulisi jopa suunnitelma miten edetä? Nyt ainakin perusasennot ja liikkeiden alut ovat työn alla. Samoin pitää vahvistaa alustalle menoa. Ja sitä tunnaria, oman etsimistä paljon lisää. Oliskohan tuossa suunnitelma pariksi viikoksi?

Lassen tikit sai poistaa perjantaina ja tein sen itse olohuoneessa ilman minkäänlaista paniikkia tai ahdistusta. Minulle ainakin jäi traumoja edellisestä 1,5h tikkien poistosta joten kun tiedän ja osaan niin poistin tikit itse. Lasse sai lopuksi palan juustoa ja sekin oli tyytyväinen. Haava on siisti, kuten se on ollut koko ajan. Joten keskiviikkona Lasse pääsee taas vepeen! Sopivasti parani kun treeneihin tulee ulkopuolinen kouluttaja.Vepeenkin pitäisi kai olla joku suunitelma? Toisaalta sellainen on olemassa, pikkuhiljaa saada kaikki liikkeet tehtyä myös täysillä matkoilla ja sitten vaan soven..?
Aksassa minulla ei ole kai koskaan ollut mitään johdonmukaisia suunnitelmia? Painopisteinä on ollut hyvä esteosaaminen ja kohtuulliset ohjaustaidot, sillä on menty ja taidetaan jatkossakin mennä?
Muutama ilmokin lähti matkaan viime viikolla, Lasse kisaa elokuussa ainakin rallya ja Lina pääsee syyskuussa missikisoihin! Joten treenilistalle tuli ainakin yksi asia lisää, Linalle kehäkäytöstä?! 

Juosten vai pysähtyen??

Kun keväällä alkoi lupaavasti näyttää siltä että Linasta on tulossa medi niin ihan vähän aloiteltiin aksaa Sonjan pentukurssin muodossa. Lina on innokas ja kiihkeä varsinkin tässä lajissa, joten vaikka tokossa välillä on vähän varaa jopa hetsata niin aksassa ei tarvitse. Aluksi tehtiin ohjauksia ilman esteitä mutta nopeasti myös esteet tulivat kuvioon mukaan. Hyppyjä ja putki, tosin kun putki oli ennestään tuttu niin opettelimme myös pussin. Putket ovat jotenkin liian kiva juttu ja niihin Lina jäi jumiin, varsinkin ensimmäisissä treeneissä. Olin miettinnyt että voisin kokeilla juoksu A:n opettamista Linalle, mutta enpä tiennyt mihin olin ryhtymässä?

Lägin hallilla on kesän ajan sopivasti matala A-este ja sinne siis. Ihan ensin piti saada Lina suorittamaan este. Se ei ollut vaikeaa. Sitten hiukan videoin suorituksia ja apua mitkä loikat! Lina tosiaan onnistui loikkaamaan sekä ylösmenon että alastulokontaktien yli! Pikainen palaveri Sonjan kanssa ja kaikki vauhti ja hetsaaminen pois. Ylösmenot ok, alastulot ihan mitä sattuu edelleen. Sitten hävisi loikka harjan yli ja loikat maahan pitenivät taas. Tässä kohtaa olin aika valmis antamaan periksi ja opettamaan vain kiltisti pysäytyskontaktit. Mitään peruuttamatonta vahinkoa ei ole vielä tapahtunut?

Keskiviikkona kävimme Liedossa kesäpäivillä ja aihe oli edelleen juoksu-A. Näytin Sonjalle mitä ja miten sujuu ja sitten laitettiin bumpperi niin että saatiin harjan yli meno paranemaan. Mutta lopputulos oli että seuraavaksi opetetaan Linalle boksiin juokseminen.
Muutenhan Lina on väläytellyt kivaa ja helppoa menoa? Se siis osaa esteistä hypyn, putken, muurin (jotenkuten) ja pussin (jotenkuten). Putkea Lina ei ole tehnyt kuukauteen kun se oli hiukan liian kivaa ja nyt olen vain palkannut sitä kaikesta muusta. Jarruttamista ja kääntymistä olemme treenanneet ja seuraavaksi pitää varmaan tehdä pieni kuuri hyppytekniikkaa ja sitten voisi kai kohta nostaa rimoja vähän? Pikkuisen olemme aloittaneet myös 2on/2off juttua ja ehkä joku lamppu on välähtänyt pari kertaa, mutta tämä temppu vaatisi toistoja paljon enemmän kuin mitä on nyt tehty. Puomille siis todellakin tulee pysäytyskontakti!
Jotenkin agility on aika sivulaji Linalle, ensin en opettanut mitään kun ajattelin että se kasvaa kuitenkin pikkumaksiksi, mutta kun nyt näyttää että eipäs kasvanutkaan niin sitten alkoi jännittämään terveyspuoli. Linan sisarusten terveys ei ole olluyt ihan niin hyvä kuin toivoin. Eihän parit C/D-lonkat veljillä vielä ole katastrofi ja edelleen Lina voi olla täysin terve, mutta jotenkin huomaan jarruttelevani kovasti itseäni. Ehkä Lina vaan tokoilee ahkerasti ja jäljestää? Ja katsotaan sitten syksyllä miltä neidin luusto näyttää? Ensin odotellaan rauhassa juoksut ja sitten taas mennään hissukseen eteenpäin?

Sattuu ja tapahtuu!

Lomalla on ihana olla! Voi nukkua pitkän ja lisäksi ehtii nukkua päikkäreitä ja ehtii metsään koirien kanssa ja ehtii katselemaan karsintoja Turkuun jne. Karsintoja käytiin katsomassa molempina päivinä ja olipahan jännää! Mielenkiintoisia ratoja, hienoja koirakoita, paljon tuttuja, upeita onnistumisia mutta myös sitä lajin julmuutta. Se vikana ollut okseri sortuu, koira livahtaa väärään putkeen jne.
Kun viikonloppu kului penkkiurheillessa niin maanantaina oli lopulta omien koirien vuoro päästä hallille treenaamaan. Molemmat olivat keränneet virtaa enemmän kuin tarpeeksi ja aloitin Lassen kanssa viikonlopun inspiroimana hyppy-rengas-putki-Kepit! Ja vau! Lasse osasi! Kyllä se kotona osaa...
Sitten piti hiukan rakentaa lisää rataa ja laskin molemmat kelpiet juoksemaan siksi aikaa. Lina oli kerännyt kierroksia ja leikissä se vaan nappasi Lassea kyljestä kiinni ja Auts! Lassen leikki loppui siihen se uikutti ja tuli minun luokse ihan hädissään! Apua, nyt sattui, oli ensimmäinen ajatus, juuri kun saatiiin etupää kuntoon, voi ei! Mitään en kuitenkaan löytänyt mutta en uskaltanut treenata koska oli selvää että jotain kävi?!  Lasse sai siis mennä odottamaan kun Lina tokoili. Lina siis sai tokoilla kun se kävi kovin kuumana. Hyvin se jopa teki, luopuminen kaipaa edelleen vahvistamista, ikuisuusprojekti?
Sitten lähdettiin ulos ja silloin näin märän läikän Lassen kyljessä. Nopea vilkaisu ja tiesin että lääkäriin on lähdettävä. Käveltiin kotiin ja sitten alkoi sellainen soittorumba että! Uskomatonta, minun puhelimesta löytyy 14 eläinlääkärin numeroa ja silti oli erittäin vaikea saada aika! Soitin moneen paikkaan ja paras tarjous vaikutti olevan 14.30 aika, useimmat tarjosivat ilta-aikoja klo 18 aikaan, Höh! Mutta kun kello oli vain 11.15 niin harmitti. Mutta sitten onneksi soitin talliklinikalle ja sieltä löytyi aika jo klo 13! Ja onneksi oltiin oltu treenaamassa aamulla, enkä ollut antanut aamuruokia. Lasse on hiukan haasteellinen rauhoittaa,mutta nyt onnistui. Minnan klinikka on erittäin kodinomainen, koiria eikä omistajia ei jännitä samalla tavalla? Lasse sai piikin ja vein sen autoon rauhoittumaan ja kymmenen minuutin kuluttua se nukkui kuin tukki. Haava oli onneksi vain ihossa ja siihen ommeltiin 6 tikkiä. Lasse heräteltiin ja se pääsi itse jopa hyppäämään autoon! Kotona Lasse kuitenkin oli hyvin tokkurainen, aluksi se nukkui ja nukkui ja herätessään se hätäili kyljessä tuntuvaa kipua. Yllättävän pitkään tuota tokkuraisuutta kesti ja vielä illalla  20.30 aikaan se huojui kun se istui. Aamulla Lasse oli kuitenkin oma itsensä.
 Nuolemisen estäminen on helppoa, mutta haasteeksi osoittautui miten estää raapiminen takajalalla?? Ensimmäinen ilta sujui niin että vahdin, Lasse torkkui minun vieressä joten se oli helppoa, mutta mikään pitkän ajan ratkaisu tämä ei olisi. Vaikka olen lomalla niin en aio vahtia Lassea kymmentä päivää! Lopulta vaatehuoneesta löytyi hevosen villapinteli jota olen käyttänyt omassa kädessä joskus. Kiedoin pintelin rintakehän ympäri ja aika hyvä tuli. Kokonaisuuden viimeistelee t-paita joka estää raapimasta pinteliä pois paikaltaan :) Ja tämän ratkaisun myötä Lasse ei tarvitse kauluria kun olemme kotona! Yksin jäädessään se saa kaulurin ja sukan takajalkaan!
Loppuviikon Linalla onkin suorastaan kiire, se kun saa nyt treenata omat ja Lassen treenit! Muta onneksi siinä riittää virtaa, tuskin se on kovin pahoillaan! Huomenna aloitetaan aksalla ja illalla Lina saa edelleen opetella uimista! Torstaina on "vapaapäivä" ja perjantaina on tokoa koko rahan edestä Christan opissa! Lassella on lupa remmiliikuntaan ja johonkin rauhalliseen tekemiseen, joten harkinnassa on torstaina jäljestää tai jos sataa kaatamalla mennään kahdestaan hallille tekemään rallyä?

Leiri ja treeniä

Aika on taas saanut jostain ihmeestä siivet? Edellisestä päivityksestä on lähes kuukausi, hups! Kesäkuussa on treenattu kaikenlaista ja hiukan jopa kisattu aksaa. Tuloksilla ei vielä juhlittu, mutta muuten meno tuntui yllättävän kivalta. Me todella teimme yhdessä rataa. Ainoa iso ongelma oli pujottelu, joka ei onnistunut sitten millään. Joko Lasse tuli liian kovaa kepeille eikä taipunut kakkosväliin tai sitten se jätti ne kesken?!? Osa ongelmaa tuntui olevan aikamoiseksi nouseva vire, lähtörutiinit eivät toimineet ja hiukan jännitti lähteä radalle kun Lasse oli niin kuumana, mutta hyvin se vastasi ohjauksiin ja teki myös kontaktit, yhtä keinua lukuunottamatta oikein. Joten vaikka ei tämä vieläkään ole täydellistä niin paljon on kuitenkin syitä olla tyytyväinen.
Hihan leirillä Hartolassa ehdin tekemään vaikka ja mitä! Aivan loistava leiri! Todella hyvin järjestetty, hienot puitteet ja erinomaista seuraa! Lauantaina aloitin tokolla Oilin opissa. Lina siis treenasi ja aiheeksi otin seuraamisen. Lina kun tarjoaa lenkillä innokkaasti seuruuta, mutta kun tullaan kentälle sepä ei osaakaan. Ja tämä tuli myös Hartolassa esiin. Pienissä pätkissä näkyy mitä se voisikaan olla, mutta kun ne väläykset eivät nyt riitä. Oilin ajatuksia oli mm. perusasennon vahvistaminen, muiden ihmisten tekeminen tylsiksi ja häiriötreenit. Pitää aloittaa riittävän helpoilla harjoituksilla ja mennä eteenpäin, kun Lina oivaltaa. Lisäksi pohdin että nyt kun on lenkillä tehty tarjoamisen kautta niin Lina on se joka päättää koska hänelle sopii? Joten leirin jälkeen minä otin ohjat käsiini ja nyt vain minä päätän! Olen opettanut hetsi-sanaa;" tehdäänkö??" ja aika kivasti se tuntuu toimivan, Lina aktivoituu hyvin ja ottaa kontaktia, me niinkuin ollaan yhteisessä kuplassa ;)
Iltapäivällä ohjelmassa oli aksaa Lassen kanssa Lehtisen Lotan johdolla. Lotan rata ei ehkä ollut ihan helpoin, mutta kun kävimme radan läpi niin se tuntui mahdolliselta suorittaa. Alussa piti luottaa ja uskaltaa liikkua, kiihdyttää omaa vauhtia että takaaleikkaus onnistuu ja kyllä se toimi! Lasse toimi hienosti kunhan minä ohjasin ja rytmitin. Keppikulma oli sellainen että en edes yrittänyt ja keppien jälkeen oli hiukan haastava kohta, kun yllättäin Lasse ei irronnut suorasta putkestä suoraan edessä olevalle hypylle?!
Lauantai-iltaa vietettiin isolla  porukalla ja juhlistettiin Hihan 30v taivalta! Kyllä Hiha on kiva seura ja moneen kertaan tuli esiin että ainakin aikaisemmin myös nuoret on otettu todella kivasti mukaan toimintaan. Nyt  ne 90-luvun nuoret ovat enää henkisesti nuoria mutta silti useat ovat edelleen mukana toiminnassa aktiivisesti! Todella hienoa, toivottavasti myös jatkossa tämän päivän nuoret olisivat parinkymmenen vuoden kuluttua järjestämässä seuran 50v juhlia??
Sunnuntaina suuntasin Lassen kanssa hakumetsään ja siellä  tein jo tutun treenin, neljä maalimiestä, ykkösellä ja kolmosella irtorullat ja kakkonen ja nelonen suorapalkalla. Mun pitää kyllä seuraavaan treeniin keksiä jotain erilaista. No Lasse on Lasse ja tekee hakua edelleen senverran harvoin että edistyminen on hidasta, joskus mietin edistyykö se ollenkaan? Kouluttajan mielestä sen tekeminen ei ollut kovin vakuuttavaa? No eihän se ole ei. Mutta kun helmikuussa se juoksi 20m ja seisoi sitten siinä ja haukkui mulle, niin siihen nähden se tekee nyt ihan ok. Sen puruotteet on mitä on, irtorullat saattavat toisinaan putoilla jne. Mutta ehkä haku on vaan meidän harrastus, vailla mitään ihmeellisiä kunnianhimoisia tavoitteita? Kiva jos saisin Lassen ilmaisemaan kiintorullalla ensi kesään mennessä?
Sunnuntai iltapäivä kuluikin sitten rallytokon merkeissä. Saimme hyviä ideoita ja neuvoja. Ihan yksinkertaisia neuvoja jotka toimivat! Lisäksi keskusteltiin siitä että kelpiellä on oikeastaan pitkät piuhat, eli vaikka se on nopea ja vilkas niin siitä kun annan käskyn niin kestää hetken ennenkuin Lasse tekee mitä on pyydetty. Eli käskyt tulee antaa ajoissa niin että myös pitkien piuhojen mies ehtii noudattaman niitä oikeaan aikaan. Lisäksi ajatus käännösten ennakkomerkistä jäi kytemään? Jos vaikka se suhina jota käytän aksassa jarruna olisi merkki että kohta käännytään, kuuntele!!!
Kaikki kiva loppuu aikanaan niin myös tämä leiri. Toivottavasti joku jaksaisi järjestää taas uuden leirin vuoden, parin kuluttua?
Seuraavan viikonlopun olin kisaturistina agilityn SM-kisoissa. Sää ei suosinut, mutta onneksi sadevaatteet on keksitty. Huikeaa jännitystä, iloisia onnistumisia, paljon läheltäpiti ja melkein ratoja. Pääasiassa katselin molempina päivinä makseja ja medejä. Kolmen kehän seuraaminen olisi ihan mahdotonta. Sunnuntain finaalit katsoin kotona livestreamilta. Aivan loistavaa että sellainen keksintö on olemassa! Lina pääsi molempina päivinä kisaturistiksi mukaan ja se selvisi ensimmäisistä arvokisoista hienosti! Sen kanssa oli helppo liikkua kisaalueella, se ei rähjää eikä liikoja sählää. Talutinkäytös jättää vielä hiukan toivomisen varaa, mutta varsinkin sunnuntaina se jo käveli kivasti yhdessä minun kanssa. Hiukan kävin ostoksilla ja mukaan tarttui uudet treeniliivit. Olisihan siellä ollut vaikka ja mitä muutakin kivaa, mutta tuo varustevalikoima kotona on kyllä aika kaikenkattava.
Treenirintamalla Lina on on tehnyt tokon lisäksi hiukan aksaa. Nyt ollaan keskitytty jarrujen hakemiseen ja jos todella on näin helppo opettaa jarruttaminen Linalle niin ihmettelen miksi en ole osannut sitä Lasselle opettaa? Onkohan noissa kuitenkin jotain pienen pientä eroa? Ja Lina on myös tutustunut veteen muutenkin kuin juomalla sitä, nyt on harjoiteltu uimista. Liivit pitää kyllä neidille ehkä kuitenkin ostaa, senverran hän räpiköi ja roiskii järkevän uimisen sijaan?

Linan MH luonnekuvaus

Perjantaina suuntasimme taas Ruotsiin ja siellä tarkemmin Örebrohon, jossa ruotsin kelpiekerho järjesti MH luonnekuvauksen. Linan lisäksi Roxette-pentueesta mukana olivat sisko Moora ja veljet Taiko ja Pertti.
Perjantai-iltana ajoimme Turkuun ja laivalle. Tällä kertaa kokeilimme Siljan laivaa ja ihan yhtä hyvin sillä pääsi kuin Viiikkarilla.
Perillä Tukholmassa olimme aamuaikaisella ja suuntasimme E18 tielle jota ajoimme sitten pari tuntia aika tiiviisti. Löysimme hyvin Örebron pk-kerhon kentän ja hiukan ulkoilutettuamme koiria lähdimme katsomaan yhden kelpien suoritusta. Sen jälkeen oli pari muun rotuista koiraa, jotka jätimme väliin ja laitoimme ilmot rekisterinumeroineen kuntoon ja sitten suuntasimme lenkille. Vieraassa paikassa on aika hiukan haastavaa lenkittää koiraa kun ei tunne paikkoja, mutta nyt meillä kävi tuuri ja löysimme pienen metsäpolun päästä upean kuntopolun, jossa kelpasi lenkkeillä. Sitten alkoi se jännittävä osuus eli meidän Roxette-lasten "radat"
Taiko pääsi ensimmäisenä tositoimiin ja hienosti sujui! Hiukan taiko oli "liian" tottelevainen, mikä ei ehkä kuitenkaan ole kovin huono juttu?! Muuten sujui upeasti! Taiko käyttäytyi hienosti ja rauhallisesti. Hyvä Taiko! Seuraavana vuorossa oli Moora jossa onkin sitten tulta ja tappuraa hiukan enemmän! Moora haukkui ja mekasti radalla Taikoa enemmän. Pertin suorituksen olen nähnyt vain videolla kun halusin jäädä ulkoiluttamaan Linaa ennen sen vuoroa. Mutta Pertti oli kyllä reipas ja rohkea hänkin!
Lina aloitti iloisesti, käsittely ei ollut mikään ongelma, hampaatkin katsottiin ilman ongelmia. Leikkiminen on niin siistiä ja niin nytkin vaikka hiukan olin itse mietteliäs, kun näin isot juuttipatukat joilla leikkiminen tehtiin. Leikin jälkeen vuorossa oli takaa-ajo ja eka yritys jäi heikoksi, mutta toisella yrittämällä Lina juoksi jo iloisesti perille saakka, joss se haisteli viehettä tarttumatta kuitenkaan siihen kiinni. Tämän jälkeen vuorossa oli aktiivisuus ja sekin meni hyvin. Lina ei turhia hötkyillyt vaan nätisti lähinnä seisoskeli ja vähän haisteli, tästä tuli 3 arvosanaksi johon olen niin tytyväinen, minulle riittää yksi duracel-kelpie!
Etäleikki sujui hyvin, Lina ehkä ajattelie ttä taas joku ruotsalainen on eksynyt metsään ja se pitää pelastaa? Onhan Lina tainnut tehdä puolet elämänsä hakutreeneistä Ruotsissa.
Tämän jälkeen tuli se jännä osio, haalari ekana. Lina pelästyi, hetken se haukahteli ja peruutti vähän, mutta uteliaisuus voitti ja se tuli tutkimaan mikä ihme tuo oikein oli? Ja kun haalari oli tutkittu sille ei jäänyt mitään jäljellejäävää kiinnostusta tai pelkoa.
Sitten vuorossa oli räminää. Tämä nyt ei ollut edes pelottavaa, hyvin rohkeasti Lina tutki heti mikä toi on eikä sillä näin ollen jäänyt tästäkään mitään jäljellejääviä muistikuvia.
Tämän jälken kummitukset valtasivat metsän, mutta eihän Lina moisiin usko! Se heilutti häntää ja ihmetteli outoja hahmoja, mutta ei edes mennyt minun taakse vaan pysyi reippaana minun ja kummitusten välillä. Ja taas se tutki jutun hyvin itsenäisesti. Tässä kohtaa minun hymy taisi olla jo korvissa saakka. Kyllähän minä tiesin että Lina on kiva ja reipas koira, mutta kyllä se silti yllätti hiukan ja vain positiivisesti!
Lopun leikkiminen sujui ihan yhtä hyvin kuin alussa ja Linan puruote on napakka koko suun ote, kuten olen kyllä huomannut.
Sitten ammuttiin ja nyt ekaa kertaa Linaa jännitti oikeasti. Se ei oikein pelkää laukauksia mutta ei se kyllä niistä yhtään tykkää. Se lopetti leikin molemmilla kerroilla ja vaikka se palautui kohtuullisesti ja jatkoi leikkiä ekan laukauksen jälkeen niin fakta on että se reagoi laukauksiin. Eihän se kyllä ole koskaan tätä ennen edes kuullut 9mm ääntä ja 6mm aseen äänenkin se on kuullut vain muutaman kerran. Minä tiesin etä se ei tykkää kovistä äkillisistä äänistä, joten en ole yllättynyt. Mutta nyt olemme tilanteessa jossa aion todellakin totuttaa Linan laukauksiin. Miten ja kuinka sen teen on vielä työn alla, mutta jonkinlainen ajatus on muhimassa ja kotona saattaa hetken olla hiukan meluisampaa ;)

Tässä on video räminältä:

ja tässä on aaveet:

Ja lopuksi loppuleikki ja laukaukset:

Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen reissuun. Meillä oli todella kiva porukka, hienot koirat ja Ruotsissa tapasin livenä Linan ja Lassen emien kasvattajan. Molempien emät tulevat Vickulas kennelistä, vaikka eivät olekaan sukua keskenään. 
Nyt odotellaan jos Lina tekisi juoksut ja sen jälkeen voisi vaikka varata ajan luustokuviin? Joten koko kesäksi riittää jännitettävää!
Tokoa ja aksaa sekä ehkä kuitenkin metsäjälkeä olisi tarkoitus tehdä Linan kanssa nyt kesällä. Ja sen lisäksi ainakin näin helteisillä keleillä käydään kyllä ahkerasti uimassa! Linalle pitäisi vaan käydä ehkä ostamassa kelluntaliivit?

Kloten 2016

Leiristä on jo pari viikkoa aikaa ja nyt vihdoin ehdin kirjoittamaan jotain. Mistä aloittaisin? Meillä oli huikean ihana leiri Ruotsissa. Keskiviikkona 5.5 ajoimme Turkuun ja Viking Grasen kyytiin. Lina katseli silmät suurina kaikkea uutta ja Lasse tiesi tasan mistä oli kyse. Meillä oli viihtyisä hytti ja kun saimme koirat majoitettua niin lähdimme haukkaamaan iltapalaa yhdessä Kallen omistajan, Helin kanssa. Sitten olikin aika suunnata taxfreen kautta nukkumaan, aamulla olisi aikainen herätys.

                                                           Reissukoirat <3 <3
Kun aamulla heräsimme oli aivan täydellinen aamu merellä. Söimme aamiaista buffetissa Tukholman kaunista saaristoa ihaillen. Sitten kamat kasaan ja autokannelle. Tukholma jäi nopeasti taakse kun suuntasimme kohti Västeråsia. Matkalla pysähdyimme toki ulkoiluttamaan koiria- Västeråsissa pidimme kunnon tauon, kävimme kaupassa ja mäkkärissä syömässä sekä tietysti ulkona koirien kanssa. Sitten suuntasimme kohti Klotenia. Tämähän on jo ennestään tuttu paikka, jossa olemme käyneet kahdesti tätä vuotta ennen. Klotenin mökit ovat siistit ja maastot ovat erinomaiset. Ja kun seura Walkabout/Lilla primtorpet leirillä on loistavaa niin tästä on tullut lähes vuoden kohokohta. Nykyään meillä on siis kahden kennelin yhdistetty leiri kun Anette ystävällisesti "adoptoi" myös  kaikkiWalkabout koirat Marian poismenon jälkeen.
Leirillä meitä oli parikymmentä henkeä ja koiria oli sitten jonkin verran enemmän! Torstaina majoituimme ja kokoonnuimme puhumaan ja tutustumaan. Leirillä oli nyt mukana myös useita koirakoita Walkaboutin M-pentueesta joita en ole tavannut aikaisemmin. L-pentueesta paikalla oli Lassen lisäksi Lyra, Lexi, Lenka ja Noki (Lava) eli puolet pentueesta oli edustettuna! M-pentuja taisi olla lähes samanverran, Meija, Magi, Min, Micro ja Mynta.
Viikonlopun ohjelma koostui pääasiassa pk lajeista, jäljestä ja hausta. Itse valitsin haun molempien koirien kanssa. Noin puolet porukasta suuntasi jälkimetsään ja loput olivat hakua harjoittelemassa. Heli ja Kalle jäljestivät ja kuulin että heilläkin oli mennyt hienosti!
Maastot Klotenissa ovat upeat ja luonto on lähes koskematonta. Viimevuotisia karhun läjiä emme tänä vuonna bonganneet, onneksi..? Perjantaina Lasse sai tehdä pitkästä aikaa pistoja. Sehän on vain partioinut ja tehnyt näyttöjuoksuja ja muutaman rullan alun helmikuun jälkeen. Hiukan jännityksellä lähetin sen ensimmäiselle pistolle, mutta turhaan jännitin, Lasse lähti reipppaasti liikkeelle ja liikkui metsässä energisesti ja vauhdikkaasti, jopa niin vauhdikkaasti että sen liivit jäivät kaatuneen puun oksaan kiinni mutta Lasse ei välittänyt vaan jatkoi matkaa ilman liivejä. Ensimmäinen maalimies oli suorapalkalla. Toisen maalimiehen luona piti tehdä kokonainen rullailmaisu ja se sujuikin aika hyvin, paisti että nyt oli hiukan turhan kiire näytölle ja rulla putosi pari metriä ennen keskilinjaa. Mutta tämä katsottiin sormien läpi ja Lasse pääsi näytölle, jonne se syöksyi vauhdilla niin että josain kohtaa minun oli pakko päästää liinasta irti etten kaatuisi. Kolmas maalimies oli taas suorapalkalla ja tämäkin pisti oli hieno. Neljäs maalimis oli ehkä hiukan liikaa, koska nyt tuli näkyviin talvella vaivanneet ongelmat. Lasse pysähstyi n 20m kohdale ja katseli minua, mutta nyt osasin olla hiljaa ja vain hiukan tähyillä ja Lasse jatkoi omatoimisesti etsimistä. Nyt se toi irtorullan hienosti perille saakka, mutta lähti näytölle aika nihkeästi. Lämmin sää, uudet maalimiehet ja edellisen päivän pitkä matka? Mikä mahtoi vaikuttaa eniten, kaikki varmaan vaikuttivat jonkin verran? Mutta jos 3/4 maalimiestä olivat loistavia, niin treeniin on oltava erittäin tyytyväinen! Lina sai tulla tekemään hajuhakuja ja sitten päästin sen keskilinjalta juoksemaan maalimiesten luo ja tämä treeni sujui hyvin! Aluksi Lina oli hiukan varuillaan ja ekalla maalimiehellä hiukan jopa niskakarvat nousivat pystyyn kun jännitti niin?! Mutta se kyllä söi hyvällä ruokahalulla naminsa. Loput maalimiehet eivät enää jännittäneet ja Lina jopa kävi Anetten polvella syömässä nameja. Periaatteessa olen sitä mieltä että maalimiesten päälle EI kiivetä, mutta tässä poikkeus tapauksessa se sallittiin, vain tämän kerran! Anetten mielestä se oli hyvä että Lina rohkaistui ja luotti ja hän on kuitenkin nähnyt paljon enemän koiria hakumetsässä kuin minä, joten luotan hänen sanaansa.
Kun palasimme metsästä mökeille pidimme kahvitauon ja sitten siirryimme upealle nurmikentälle treenaamaan. Ohjelmassa oli viikonlopn aikana rallytokoa, koiratanssia, tokoa ja nose workkia. Eli metsälajien lisäksi teimme muutakin.

                                           Cissi ja Lyra esittelivät koiratanssia

Perjantai-ilta vietettiin isossa ykkösmökissä porukalla ruokailun jälkeen. Perjantaina jaettiin myös vuoden Walkabout koira titteli, parahaiten kisoissa vuonna 2015 menestyneelle Walkabout koiralle. Olin erittäin iloinen ja yllättynyt kun voitimme tämän palkinnon Lassen kanssa! Kyllähän viime vuosi oli aktiivisen kisaamisen aikaa ja välillä teimme ihan kivojakin tuloksia. Mitenkään hurjan tasaisesti emme pärjänneet, mutta silloin kun palikat olivat kohdillaan niin tulokset olivat hyviä. Olen erittäin kiitollinen siitä että saan kisata Lassen kanssa. Helpolla se ei minua päästä, mutta silti nautin sen kanssa yhdessä tekemisestä. Lasse tekee aina parhaansa, se ei tee puolitehoisesti, vaan on aina mukana täysillä! Lasse <3

                                                            Virallinen voittoposeeraus!

Lauantaina jatkoimme aikalailla samoissa porukoissa kuin perjantaina. Hakumestää vaihdettiin ja nyt ajoimme hiukan kauemmas ja se todella kannatti! Tämä metsä oli yksi kauneimmista mitä olen koskaan nähnyt! Autojen luona oli kirkasvetinen järvi ja metsässä kasvoi suuria puita joiden oksilla kasvoi pitkiä naavatuppoja, todellinen satumetsä. Maasto oli kumpuilevaa ja keskilinja oli helppokulkuinen, kuten kyllä muukin maasto, kunhan jaksoi kiivetä rinteitä ylös ja alas. Lauantaina oli vielä lämpimämpi kuin perjantaina, joten Lasse sai olla ensimmäinen minun koiristani. Anettella on hauska täpa tehdä lähtöjärjestys, hänellä on minipieni korttipakka mukana ja siitä kukin saa vetää itselleen kortin ja korttien mukaan tehdään järjestys!
Sain numerot 3 &10. Kun koirakoita oli tosiaan kymmenen niin päätettiin että numerot 6-10 ovat ensin maalimiehiä ja alkupään ohjaajat saavat keskittyä lämmittelyyn/jäähdyttelyyn. Lisäksi joku kävi aina selvittämässä mitä seuraava koirakko tahtoo tehdä, miten palkataan jne, joten turhaan puhumiseen ei mennyt aikaa. Tämä oli toimiva ja tehokas tapa viedä treenit läpi ja vaikka puolivälissä pidimme lounastauon niin silti treenasimme 10 koiraa neljässä ja puolessa tunnissa. Ja Lasse pääsi uimaan ennen ja jälkeen treenien! Kiireettömyys oli loman parasta antia!! Ja treenit olivat kiireettömiä ja rentoja. Kuten myös lounastauko, jotka ovat siis Ruotsissa ihan must-juttu! Ruotsalaiset kovasti ihmettelivät että ettekö oikeasti Suomessa pidä evästuokoa treeneissä?

                                    Metsässä kaikki maistuukin paremmalta! Kuva: Anette Johansson

Lauantai-iltana pelasimme koiraventtiä! Tämä on hauska laji, jossa pelikortit on kiinnitetty erilaisiin esineisiin, sukkiin, leluihin jne ja koira noutaa omistajalleen jotain ja omistajan tehtävä on laskea ja päättää montako esinettä koira noutaa? Tämä laji haastaa jopa kokeneemmat koirat, koska kentällä on niin paljon esineitä etä koirilla on melkoisia vaikeuksia tehdä päätös minkä esineen tuovat!? Lassekin seikkaili hyvän tovin esineiden seassa ennenkuin se osasi päättää, mutta hyviä päätöksia se teki ja saimme loppusummaksi 18! Viime vuonna meillä meni läskiksi..

                  Anette valmistelee peliä, tästä näkyy osa esineistä, joista koiran pitää pystyä valitsemaan.

          Lasse on valinnut  "kortin"ja palauttaa esinettä minulle vauhdilla, koska aikaa on vain 2min!

Lauantaina ruokailun jälkeen kokoonnuimme viettämään viimeist yhteistä iltaa ja voi mahdoton sitä naurua joka mökissä raikasi. Kelpiet ovat todellakin aihauttaneet omistajilleen harmaita hiuksia mutta nyt niiden toilailuille vain naurettiin! Nämä veijarit osaavat avata ovia, kaappeja. ne kiipeilevät pöydillä, aidoista yli ja jäädessään kiini tempuistaan ne heiluttavat häntää ja ovat todella yllättyneen näköisiä. Tulimme siihen lopputulokseen että nämä eivät ole helppoja koiria, mutta juuri siksi niihen muodostuu aivan erityinen suhde. Vaikka sisarukset ja sisarusten pennut ovat monella tapaa samanlaisia niin silti ne ovat myös erittäin erilaisia. Se mikä on ollut helppo opettaa Lasselle onkin hastavaa opettaa toiselle ja päinvastoin.
Sunautaina oli aika loppusiivota mökit, luovuttaa avaimet respaan ja sen jälkeen menimme vielä kentälle treenaamaan mm. nose workkia. Lasse ja Lina saivat tehdä pätkän tokoa ja Lasse teki rallytokokuvioita. Sää oli sunnuntaina todella lämmin ja Linan kanssa tein hiukan lyhyemmän pätkän, mutta Lassea ei sää haitannut vaan se teki iloisesti pitkän pätkän.
Sitten viimeiset "fikat" ja sitten haikeana halattiin ja kovasti jäimme odottamaan ensi vuotta! Auton keula kohti Tukholmaa ja Västeråsin mäkkärin kautta kohti Vikkarin satamaan. Sää oli edelleen ihana ja istuimme pitkään kannella katselemassa kaunista Tukholman saaristoa. Olisin kyllä voinut helposti olla vielä viikon Klotenissä. Tämäkin leiri oli aivan mahtava elämys ja todella toivon että saamme syksyn tullen taas kutsun ensi kevääksi?

                           Pieni pala Tukholman kaunista saaristoa kauniina kevät iltana 8.5.16

Paluu arkeen oli julma, olimme aamulla klo 7.35 Turun satamassa ja pari tuntia myöhemmin olin jo töissä. Ainoa mikä muistutti ihanasta viikonlopusta oli iso pyykkivuori ja rusketusraidat ranteessa ;)
koirat olivat maanantaina hiukan väsyneitä, mutta tiistaina ne olivat taas iloisia ja täynnä tarmoa!