Mitä on tehty ja tapahtunut? Vaikka ja mitä on ehditty tekemään ja kivaa on ollut.Ollaan touhuttu, treenattu ja kisattu kaikenlaista. Lasse on ajoittain ollut huippuvireessä ja ajoittain sen vireet ovat karanneet taivaisiin enkä ole saanut niitä kuriin enää siinä hetkessä. Loppuvuodesta aloitettu forcalm ravintolisä on ehkä tuonut tähän ongelmaan vähän apua?
Lassen kanssa kevät meni hiukan potiessa ja kuntoa takaisin kasvatellessa. Mutta nyt eivät tulehtuneet anaalirauhaset ainakaan enää vaivaa sitä. Ja kesällä piti pari viikkoa parannella kyljen tikkejä. Miten minusta tuntuu että yhtään vuotta ei mene niin että jotain ei pitäisi parannella, tapaturmia tai tulehduksia tai sekä että. Mutta Lina sentään on säästynyt suuremmilta potemisilta. Ehkä se on hiukan järkevämpi tekemisessään eikä mene ihan yhtä päätöntä vauhtia joka paikkaan, vaan se jopa välillä miettii!
Keväällä ja kesällä leireiltiin ja oli huippukivaa sekä Walkabout leirillä Klotenissa sekä Hihan 30v juhlaleirillä! Lina kävi Ruotsissa kahdesti toukokuun aikana ja jälkimmäisellä reissulla käytiin MH-testissä sisarusten kanssa. Sekin oli superkiva retki ja Lina yllätti iloisesti olemalla rohkea, reipas ja järkevä koiralapsi! Koska lapsi se vuoden ikäisenä vielä on. Meillä oli kesällä myös Winsure-vaellus joka onnistui hienosti, jopa sää oli täydellinen, hiukan lämpimän puoleinen, mutta ei se haittaa.
Näyttelyssäkin pyörähdettiin sen verran että nyt Linalla on näyttelytulos ERI yli 15kk ikäisenä. Joten näyttelyihin ei ole pakko enää mennä. Ja hiukan epäinen että huipulle kannattaa lopettaakin.
Lina kävi myös läpivalaisussa ja tulokset olivat hienot! A/A lonkat, 0/0 polvet, kyynärpäät ja olkapäät. Selästä löytyi LTV1 mutta se tuskin haittaa ikinä menoa?
Linakin on aloittanut kisauraansa rallytokossa oikein kivasti. Se keskittyy hyvin ollakseen noin vilkas pieni otus. Kolmella kisalla saavutettiin koulari RTK1 ja se on ihan hyvä saavutus vain 18kk kelpielle.
Linan kanssa käytiin Sonjan luona aksan pentu- ja jatkokurssit. Kun ikää tuli tarpeeksi niin virallinen mittaus suoritettiin joulukuun alussa ja mediksi Lina mitattiin, mutta kiertoon se kuitenkin joutui. Joten hiukan jännitettävää jäi ensi vuodellekin. Aksassa ollaan ihan vasta alussa, putkihullu Lina on jo ja lähdössä pysymiseen kiinnitetään erityisesti huomiota. ennakoivat valssit ovat tuttuja Linalle, mutta siinä se melkein on mitä Lina osaa. Niin ja hiukan on aloitettu 2o/2o kontaktin paikkaa. Juoksukontaktit hylkäsin toistaiseksi, kun en vaan osaa opettaa niitä ja nuoren koiran kehonhallinta ei riitä vielä moisiin suorituksiin.
Tokossa on käyty paljon erilaisissa koulutuksissa ja onkin saatu paljon hyviä ideoita. Lina on edistynyt huikeasti tämän vuoden aikana, vaikka virallinen tokon kisaura on vielä korkkaamatta. Mutta en halua kiirehtiä nuoren ja vilkkaan koiran kanssa. Koska ajattelen että jos kiirehtii ja Lina olisi epävarma niin ääntelyn mahdollisuus on realistinen? Ja sitä en halua.
Lassen kanssa on aksattu jonkin verran mutta tässä huomaan että kun ihan oikeita tavoitteita ei ole niin tekeminen on vähän sinnepäin.Tavoitteiden asettaminen taas on vaikeaa. Kun katsoo kolmosten ratoja niin tiedän että ne ovat meille turhan vaikeita, joten tavoitteena on sitten pysyä kakkosissa vai..?
Lassen kanssa myös ulkopuoliset koulutukset ovat jääneet vähemmälle, mutta Kaisan luona ollaan sentään käyty hakuilemassa ja se on kyllä Lassen mielestä ihan parasta! Joten sitä jatketaan myös ensi vuonna!
Vepessä saatiin sove läpi joten sitä lajia jatketaan kesällä. Soven läpäisy oli iso juttu ja olin hiukan yllättynyt että se onnistui ensi yrityksellä, vaika aika tiukoille se lopulta meni..
Lina opetteli uimista, mutta tänä kesänä ei lamppu vielä syttynyt, ehkä ensi vuonna?
Peppi on voinut tasaisesti koko vuoden. Kesällä se kävi hammaskivenpoistossa ja samalla lähti muutama etuhammas. Ikä ei vaan tule yksin. Mutta hyvin teräsmummo näyttää pärjäävän ilman etuhampaitakin. Pahoin kyllä pelkään että seuraavassa putsissa hampaita lähtee lisää :(
Lisäksi Pepille on ilmastynyt pieni patti rintakehään. Iän mukana tuoma luultavasti vaaraton rasvapatti, mutta niin konkreettinen merkki siitä että viimeistään nyt Peppi on vanha koira.
torstai 29. joulukuuta 2016
Kisanomaista treeniä Turussa
Meidän piti mennä tapaninpäivänä epäviralliseen tokokisaan Turkuun, mutta sitten kisat peruttiin kun peruutuksia tuli niin paljon. Harmittelin tätä järjestävälle Tuija Serelle jolloin hän ehdotti että voisin tulla tiistaina 19-20 ryhmään tekemään kisanomaisesti alokasluokan liikeet? Tämähän oli juuri sen mitä halusin, vieras paikka, vieras liikkuri ja alokasluokan liikkeet sekä paikallaolo ryhmässä vieraiden koirien kanssa! Kyllä, ehdottomasti halusin tällaisen treenin! Tein etukäteen suunnitelman miten halusin palkata Linan kehässä. Pääasiassa sosiaalista palkkaa, mutta kolmen liikkeen jälkeen myös lelupalkka. Ja tietysti loppuun siirtymän jälkeen lelupalkka uudelleen.
Tiistaina siis ajelimme Turkuun. Alkuverkan aikana raketit paukkuivat, Ou nou! Mutta Linaa ei kyllä haitannut sen enempää, onneksi.
Hallissa aloitin pienellä alkuverkalla jossa samalla kentällä ruutua tekevä koira meinasi olla häiriö, mutta tästä selvittiin jotenkin. Yksilöliikkeet tehtäisi ensin ja paikallaolo ryhmässä lopuksi.
Sitten Lina sai mennä häkkiin odotusalueelle odottamaan omaa vuoroa. Hiukan ennen meidän vuoroa otin Linan häkistä ja tehtiin luopumista ja kontaktitreeniä. Ja sitten kehääntulotarkastukseen, se ainakin sujui hienosti!
Seuraaminen oli ensimmäinen liike ja se olisi voinut olla parempi. Siinä oli paljon hyvää, mutta ne seuraamisen pulmat tulivat esille hyvin, Linalla on joku ihmeen kiire jonnekin? En kyllä tiedä minne ja epäilen että Lina ehkä ei itsekään tiedä? Selvästi vieras paikka ja peilit ja ruutu aiheuttivat häiriötä eikä tilanne ollut helpompi kun samalla kentällä oli toinen koira samaan aikaan treenaamassa.
Liikkeestä maahanmeno sujui ihan nätisti, ei edes ennakoinut ylösnousemista! Luoksetulo oli ok, mutta nykii liikkurin käskystä ja loppuperusasento oli vino kun nyt jo kyttäsi palkkaa minun taskusta. Sosiaaliset palkat kuitenkin toimivat ihan hyvin ja Lina vaikutti tyytyväiseltä ja innokkaalta jatkamaan hommia. Joten pienen siirtymän jälkeen se saikin lelun hetkeksi. Sitten jatkettiin kapulan pidolla joka oli erinomainen, Lina jopa luovutti sen vastaan panematta, eli tässä ainakin treeni on tuottanut tulosta. Sitten oli vuorossa kaukot jotka on hiukan jännä juttu, minulle. Niissä on treenattu 99% tekniikkaa ja matkaa on treenattu juuri sen prosentin verran. Mutta nyt Lina teki ylösnousun ekalla käskyllä hienosti pompulla! Ja meni myös takaisin maahan hyvin. Jäljellä oli enää hyppyliike. Ihanaa kun ei tarvitse jännittää että koira varastaa hypylle omia aikojaan. Lina suoritti hypyn ihan hyvin mutta jäi sitten istumaan poikittain minun eteen?! Se toki korjasi paikan kun huomautin asiasta, mutta selvästi tässäkin on lisätreenin paikka. Sitten siirryimme kehässä pienen pätkän ja Lina sai lelun ja vuolaat kiitokset jotka se ehdottomasti ansaitsi!
Sitten treenin kisanomainen osuus oli loppu ja kun aikaa oli niin juttelimme hetken Tuijan kanssa ja sain pari kokeilemisen arvoista ajatusta seuraamiseen.
Lopuksi oli vuorossa paikallaolo joka sujui hienosti. Lina jopa meni maahan ekalla käskyllä, hiukan hitaasti kyllä, mutta se ei nyt ole tärkeintä. Lina oli rauhallinen ja vakaasti paikallaan vaikka viereisen koiran ohjaaja tuli aikaisemmin koiransa luokse ja palkkasi sitä. Hiukan Lina vilkaisi että mitä tapahtuu, mutta ei se ollut sen kiinnostuneempi asiasta. Kun palasimme koirien luokse Lina nosti minun puoleisen kyynärpään ylös jotta se pystyi katsomaan minua. Eli jatkossa kun palaan Linan luokse niin pitää jättää hiukan väliä ;)
Minulle jäi positiivinen olo tästä treenistä ja luottamus Linan kanssa tekemiseen kasvoi. Tuija totesi että kun paikallaolo on noin hyvin hallussa niin voin lähteä kisaamaan koska vaan. Mutta haluan kyllä että muutkin liikkeet tuntuvat varmoilta ja ennenkaikkea että Linalla on selkeä käsitys siitä mitä ollaan tekemässä, myös seuraamisessa.
Mutta kun nyt on vuodenvaihde tulossa niin päätin että tavoitteita pitää olla ja tavoitteena on siis startata virallisesti alokasluokassa Linan kanssa maaliskuussa. Jos sillä ei ole juoksuja silloin?!
Tiistaina siis ajelimme Turkuun. Alkuverkan aikana raketit paukkuivat, Ou nou! Mutta Linaa ei kyllä haitannut sen enempää, onneksi.
Hallissa aloitin pienellä alkuverkalla jossa samalla kentällä ruutua tekevä koira meinasi olla häiriö, mutta tästä selvittiin jotenkin. Yksilöliikkeet tehtäisi ensin ja paikallaolo ryhmässä lopuksi.
Sitten Lina sai mennä häkkiin odotusalueelle odottamaan omaa vuoroa. Hiukan ennen meidän vuoroa otin Linan häkistä ja tehtiin luopumista ja kontaktitreeniä. Ja sitten kehääntulotarkastukseen, se ainakin sujui hienosti!
Seuraaminen oli ensimmäinen liike ja se olisi voinut olla parempi. Siinä oli paljon hyvää, mutta ne seuraamisen pulmat tulivat esille hyvin, Linalla on joku ihmeen kiire jonnekin? En kyllä tiedä minne ja epäilen että Lina ehkä ei itsekään tiedä? Selvästi vieras paikka ja peilit ja ruutu aiheuttivat häiriötä eikä tilanne ollut helpompi kun samalla kentällä oli toinen koira samaan aikaan treenaamassa.
Liikkeestä maahanmeno sujui ihan nätisti, ei edes ennakoinut ylösnousemista! Luoksetulo oli ok, mutta nykii liikkurin käskystä ja loppuperusasento oli vino kun nyt jo kyttäsi palkkaa minun taskusta. Sosiaaliset palkat kuitenkin toimivat ihan hyvin ja Lina vaikutti tyytyväiseltä ja innokkaalta jatkamaan hommia. Joten pienen siirtymän jälkeen se saikin lelun hetkeksi. Sitten jatkettiin kapulan pidolla joka oli erinomainen, Lina jopa luovutti sen vastaan panematta, eli tässä ainakin treeni on tuottanut tulosta. Sitten oli vuorossa kaukot jotka on hiukan jännä juttu, minulle. Niissä on treenattu 99% tekniikkaa ja matkaa on treenattu juuri sen prosentin verran. Mutta nyt Lina teki ylösnousun ekalla käskyllä hienosti pompulla! Ja meni myös takaisin maahan hyvin. Jäljellä oli enää hyppyliike. Ihanaa kun ei tarvitse jännittää että koira varastaa hypylle omia aikojaan. Lina suoritti hypyn ihan hyvin mutta jäi sitten istumaan poikittain minun eteen?! Se toki korjasi paikan kun huomautin asiasta, mutta selvästi tässäkin on lisätreenin paikka. Sitten siirryimme kehässä pienen pätkän ja Lina sai lelun ja vuolaat kiitokset jotka se ehdottomasti ansaitsi!
Sitten treenin kisanomainen osuus oli loppu ja kun aikaa oli niin juttelimme hetken Tuijan kanssa ja sain pari kokeilemisen arvoista ajatusta seuraamiseen.
Lopuksi oli vuorossa paikallaolo joka sujui hienosti. Lina jopa meni maahan ekalla käskyllä, hiukan hitaasti kyllä, mutta se ei nyt ole tärkeintä. Lina oli rauhallinen ja vakaasti paikallaan vaikka viereisen koiran ohjaaja tuli aikaisemmin koiransa luokse ja palkkasi sitä. Hiukan Lina vilkaisi että mitä tapahtuu, mutta ei se ollut sen kiinnostuneempi asiasta. Kun palasimme koirien luokse Lina nosti minun puoleisen kyynärpään ylös jotta se pystyi katsomaan minua. Eli jatkossa kun palaan Linan luokse niin pitää jättää hiukan väliä ;)
Minulle jäi positiivinen olo tästä treenistä ja luottamus Linan kanssa tekemiseen kasvoi. Tuija totesi että kun paikallaolo on noin hyvin hallussa niin voin lähteä kisaamaan koska vaan. Mutta haluan kyllä että muutkin liikkeet tuntuvat varmoilta ja ennenkaikkea että Linalla on selkeä käsitys siitä mitä ollaan tekemässä, myös seuraamisessa.
Mutta kun nyt on vuodenvaihde tulossa niin päätin että tavoitteita pitää olla ja tavoitteena on siis startata virallisesti alokasluokassa Linan kanssa maaliskuussa. Jos sillä ei ole juoksuja silloin?!
tiistai 6. joulukuuta 2016
Vuoden vikat kisat
Vuosi 2016 alkaa vääjäämättä lähestyä loppuaan. Rallytokossa ja vepessä on tavoitteet täyttyneet. Aksassa se viimeinen luva jäi edelleen saavuttamatta, mutta, hei, kakkosissa on kivaa! Ja jos tavoite on ollut kesästä saakka parempi pujottelu niin sekin on nyt saavutettu!
Lauantaina Lina pääsi Turkuun Sonjan oppiin aksaamaan. Tällä kertaa keskityttiin kontakteihin, keinu ja puomi. Keinua ei ole tehty juurikaan, hiukan Lina on paukuttanut sitä joskus kesällä. Puomiahan me tehtiin marraskuussa kerran, joten siitä oli nyt hyvä jatkaa. Joten nyt Lina on treenannut keinua kahdesti ja puomia myös. Saatiin paljon hyviä ajatuksia taas ja tältä pohjalta on hyvä ensi vuonna rakentaa eteenpäin.
Sunnuntai olikin astetta jännittävämpi päivä. Heti aamupalan jälkeen lähdimme Linan kanssa hallille rekkarit kainalossa ja eurot taskun pohjalla. Ilmosta ostin Linalle keltaisen kisakirjan ja täytin siihen tiedot Linasta. Sitten jonon jatkeeksi mittausta odottamaan, Hui! Suomalaisen Jari mittasi huolella ja useamman kerran. Ja lopuksi laittoi merkinnän mediruutuun! Mutta sen verran lähellä maksirajaa ollaan että kiertoon meni. Tämä ei kyllä ollut mitenkään yllätys, kun nykyään kiertoon laitetaan jos on vähänkin rajalla ja Lina on kyllä. Sunnuntain tulokset vaihtelivat 42,2-42,8cm välillä. Eli lienee syytä harjoitella seisomista kunnolla. Olisi nimittäin erittäin ikävä jos Linasta tulisikin maksi vain siksi että se seisoi varpaillaan kun mitattiin?! Niin se 42,8cm mittaustulos nimittäin syntyi.
Siten kotiin pariksi tunniksi ja sitten Lasse kyytiin ja takaisin hallille. Lassen kanssa aloitimme urakan Jessin vauhdikkaalla hypärillä ja taas oli nolla lähellä, mutta niin siitä vaan tuli hylky kuitenkin. Ja aksaradoilla oli aikalailla sama meininki. Lähellä on mutta ei osu. Mutta hurjasti hyvää oli kaikissa radoissa:
1. lähdöt!
2 pujottelut!!
3 rimat pysyivät!
4 kontaktit!
5 Lasse seurasi lähtöön vetämättä taluttimessa!
6 Minua ei jännittänyt!
7 Meillä oli kivaa!
8 tosi kivat radat!
9 Lassen vauhti!!
Ja kun sunnuntaina oli noin kivaa niin tiistaina jatkettiin Hskh:n kisoissa. Tulokset olivat edelleen samaa luokkaa, mutta kivaa oli edelleen. Sepon aksaradalla tuli pieni katkos yhteyteen ja Lasse loikkasi hypyn molempiin suuntiin ja Jarin hyppyradalla minulta petti jarrut heti alussa ja siitä seurasi totaalinen myöhästyminen jatkosta. Mutta kun otettiin hiukan uudestaan vauhtia niin loppurata sujui kivasti, myös kepit!!
Pari torstaita vielä treenataan aksaa ja siten hiljennytään joulun viettoon. Tosin tapaninpäivänä saattaa tapahtua jotain jännää?? Mutta siitä lisää myöhemmin.
Lauantaina Lina pääsi Turkuun Sonjan oppiin aksaamaan. Tällä kertaa keskityttiin kontakteihin, keinu ja puomi. Keinua ei ole tehty juurikaan, hiukan Lina on paukuttanut sitä joskus kesällä. Puomiahan me tehtiin marraskuussa kerran, joten siitä oli nyt hyvä jatkaa. Joten nyt Lina on treenannut keinua kahdesti ja puomia myös. Saatiin paljon hyviä ajatuksia taas ja tältä pohjalta on hyvä ensi vuonna rakentaa eteenpäin.
Sunnuntai olikin astetta jännittävämpi päivä. Heti aamupalan jälkeen lähdimme Linan kanssa hallille rekkarit kainalossa ja eurot taskun pohjalla. Ilmosta ostin Linalle keltaisen kisakirjan ja täytin siihen tiedot Linasta. Sitten jonon jatkeeksi mittausta odottamaan, Hui! Suomalaisen Jari mittasi huolella ja useamman kerran. Ja lopuksi laittoi merkinnän mediruutuun! Mutta sen verran lähellä maksirajaa ollaan että kiertoon meni. Tämä ei kyllä ollut mitenkään yllätys, kun nykyään kiertoon laitetaan jos on vähänkin rajalla ja Lina on kyllä. Sunnuntain tulokset vaihtelivat 42,2-42,8cm välillä. Eli lienee syytä harjoitella seisomista kunnolla. Olisi nimittäin erittäin ikävä jos Linasta tulisikin maksi vain siksi että se seisoi varpaillaan kun mitattiin?! Niin se 42,8cm mittaustulos nimittäin syntyi.
Siten kotiin pariksi tunniksi ja sitten Lasse kyytiin ja takaisin hallille. Lassen kanssa aloitimme urakan Jessin vauhdikkaalla hypärillä ja taas oli nolla lähellä, mutta niin siitä vaan tuli hylky kuitenkin. Ja aksaradoilla oli aikalailla sama meininki. Lähellä on mutta ei osu. Mutta hurjasti hyvää oli kaikissa radoissa:
1. lähdöt!
2 pujottelut!!
3 rimat pysyivät!
4 kontaktit!
5 Lasse seurasi lähtöön vetämättä taluttimessa!
6 Minua ei jännittänyt!
7 Meillä oli kivaa!
8 tosi kivat radat!
9 Lassen vauhti!!
Ja kun sunnuntaina oli noin kivaa niin tiistaina jatkettiin Hskh:n kisoissa. Tulokset olivat edelleen samaa luokkaa, mutta kivaa oli edelleen. Sepon aksaradalla tuli pieni katkos yhteyteen ja Lasse loikkasi hypyn molempiin suuntiin ja Jarin hyppyradalla minulta petti jarrut heti alussa ja siitä seurasi totaalinen myöhästyminen jatkosta. Mutta kun otettiin hiukan uudestaan vauhtia niin loppurata sujui kivasti, myös kepit!!
Pari torstaita vielä treenataan aksaa ja siten hiljennytään joulun viettoon. Tosin tapaninpäivänä saattaa tapahtua jotain jännää?? Mutta siitä lisää myöhemmin.
tiistai 29. marraskuuta 2016
Rallyä Raaseporissa!
Sunnuntaina kisattiin meidän tämän vuoden viimeiset rallytokot. Lasse starttasi ensimmäistä kertaa mestariluokassa ja kävi kuten epäilin, ei olla ihan valmiita mestariin vielä, mutta saatiin kuitenkin kisanomainen treeni Lasselle. Lasse kävi halliin tullessa aikas kuumana mutta rauhoittui verkassa kivasti ja jopa hiljeni.
Rataantutustumisessa yllätyin miten paljon meillä on sellaista mitä ei ole edes keksitty harjoitella. Jos niitä tuloksia aiotaan saada tuosta luokasta niin on syytä treenata paljon enemmän oikealla puolella seuraamista ja opetella kaikki ne mestarin erikoisuudet!
Juuri onnistuin ostamaan paikan VOI/MES koulutukseen vielä joulukuussa!
Sitten kun Lassen kisakirja saatiin takaisin suuntasimme Karjaan Abc:lle syömään ja pitämään taukoa. Kun palasimme kisapaikalle oli avoin luokka juuri alkamassa, joten katselin sitä kun siinä kisasi useampi tuttu koira, joista kaksi pärjäsi upeasti ja sijoittuivat hienosti ykköseksi ja kakkoseksi!
Sitten olikin aika tutustua alokasluokan rataan. Aamun mestarin radan jälkeen tuntui että olin missannut puolet kylteistä, mutta kyllä minä kaikkiin olin tutustunut. Alokasluokan ohjaajat tutustuivat kahdessa ryhmässä, joten minulla oli loistavasti aikaa verkata Linan kanssa ennen omaa vuoroa joka oli jo toisena. Lina oli innokas ja yllättävän pirteä, vaikka se oli hengannut mukana kisapaikalla aamusta saakka ja nyt kello lähenteli 15.30!
Radalla mennessä Lina taas haisteli jotain, mutta lähtöviivalla se keskittyi paremmin. Radalla tuli muutama yhden pisteen virhe, konrt, py. Mutta ihan kivasti paketti pysyi kasassa ja tulimme maaliin 96 pisteen kera! Ja samalla Lina sai ensimmäisen tittelin, eli nyt se on RTK1 Winsure Real Sugar! Olen tyytyväinen tuloksiin Linan kanssa. Nuoresta iästä huolimatta se on iloinen ja helpo kisakaveri, joka toki hiukan katselee vieraissa paikoissa ympärilleen, mutta selviää hienosti ja kykenee keskittymään ja tekemään myös palkatta töitä. Lina ei tunnu hämmentyvän edes siitä että ei voi ennakoida ja kertoa koiralle kovin tarkasti mitä on tulossa, vaan se seuraa tyytyväisenä ja tekee mitä pyydetään.
Lina poseeraa uusi takki päällä. Viime vuonna ommeltu jäi kuitenkin hiukan pieneksi, joten tehtiin tänä vuonna isompi.
Rataantutustumisessa yllätyin miten paljon meillä on sellaista mitä ei ole edes keksitty harjoitella. Jos niitä tuloksia aiotaan saada tuosta luokasta niin on syytä treenata paljon enemmän oikealla puolella seuraamista ja opetella kaikki ne mestarin erikoisuudet!
Juuri onnistuin ostamaan paikan VOI/MES koulutukseen vielä joulukuussa!
Sitten kun Lassen kisakirja saatiin takaisin suuntasimme Karjaan Abc:lle syömään ja pitämään taukoa. Kun palasimme kisapaikalle oli avoin luokka juuri alkamassa, joten katselin sitä kun siinä kisasi useampi tuttu koira, joista kaksi pärjäsi upeasti ja sijoittuivat hienosti ykköseksi ja kakkoseksi!
Sitten olikin aika tutustua alokasluokan rataan. Aamun mestarin radan jälkeen tuntui että olin missannut puolet kylteistä, mutta kyllä minä kaikkiin olin tutustunut. Alokasluokan ohjaajat tutustuivat kahdessa ryhmässä, joten minulla oli loistavasti aikaa verkata Linan kanssa ennen omaa vuoroa joka oli jo toisena. Lina oli innokas ja yllättävän pirteä, vaikka se oli hengannut mukana kisapaikalla aamusta saakka ja nyt kello lähenteli 15.30!
Radalla mennessä Lina taas haisteli jotain, mutta lähtöviivalla se keskittyi paremmin. Radalla tuli muutama yhden pisteen virhe, konrt, py. Mutta ihan kivasti paketti pysyi kasassa ja tulimme maaliin 96 pisteen kera! Ja samalla Lina sai ensimmäisen tittelin, eli nyt se on RTK1 Winsure Real Sugar! Olen tyytyväinen tuloksiin Linan kanssa. Nuoresta iästä huolimatta se on iloinen ja helpo kisakaveri, joka toki hiukan katselee vieraissa paikoissa ympärilleen, mutta selviää hienosti ja kykenee keskittymään ja tekemään myös palkatta töitä. Lina ei tunnu hämmentyvän edes siitä että ei voi ennakoida ja kertoa koiralle kovin tarkasti mitä on tulossa, vaan se seuraa tyytyväisenä ja tekee mitä pyydetään.
maanantai 21. marraskuuta 2016
Linan ja Lassen viikonloppu!
Viime viikonloppu kului koiramaisissa menoissa. Lauantai oli selvästi jännittävämpi päivä, kun silloin piti kisata. Ja vieläpä kokemattoman hiukan valeraskaan neidin kanssa!?
Joten hyvissä ajoin ajelimme Virkkalaan ja ehdin katselemaan tuttuja avoimessa luokassa. Monta hienoa suoritusta siinäkin luokassa. Sitten käytin Linaa lenkillä ja sehän jopa käveli nätisti taluttimessa, tämähän ei ole ollut viime aikoina ihan itsestään selvää, Höh!
Rataantutustuminen tuntui kivan helpolta voittajan ratojen jälkeen. Mutta alun pari ensimmäistä kylttiä kyllä hiukan jännittivät, kun piti juosta ja sitten vielä pujotella juosten! Käännös vasempaan juosten ei huolestuttanut. Ja muuten rata vaikutti kivalta.
Meillä oli lähtöpaikka luokan 4. ja ehdin hyvin hakemaan kontaktia Linaan. Se ei kyllä ole kauhean vaikeaa Linan kanssa. Mutta juuri ennen meidän vuoroa Lina löysi jonkin hajun matosta ja nokka tippui alas, Kääk! Mutta onneksi Lina ei tehnyt sitä sen enempää kehässä. Alun juoksu ja pujottelu eivät ihan sujuneet joten kolmannen kartion kohdalla tein päätöksen uusia. Mutta sitten kävi joku aivopieru ja nippanappa uusin edes pujottelukyltin. Tajusin tehneeni ison virheen pari kylttiä myöhemmin, harmitti valtavasti. Mutta Lina ei osaa sääntöjä, joten jatkoin kisanomaisesti eteenpäin, uusin toisenkin kyltin, oikein tällä kertaa ja tulimme maaliin sulassa sovussa. Erityisesti tykkäsin Linan tekemisestä, se ei kuumunut eikä myöskään lopettanut tekemistä vaikka joutui tekemään palkatta yli 2min töitä. Maaliin tultuamme kiitin lyhyesti, kävelin kunnolla ulos kehästä ja palkkasin Linan remmissä roikkumisella. Ulkona se sai enemmän nameja ja kehuja ja tuntui olevan täysin tyytyväinen?!
Loppuverkan jälkeen hipsin kurkkimaan tuloksia ja olin ihan varma että meillä on hyl! Mutta eipä mitään, meillä oli 83p ja hyväksytty tulos! Vau! Tosin olin hiukan hämmentynyt, mutta tulosta haimme ja sen saimme! Vielä hämmästyneempi olin kun sain kisakirjan takaisin, me saimme vain -3p uusimisesta. Eikö tuomari huomannut että uusin väärin vai eikö siitä muka kuulu saada virhettä?? Tämä pitää jossain vaiheessa selvittää?
Sunnuntaina heräsimme aikaisin ja pakkasimme paljon tavaraa autoon ja suuntasimme kohti Liedon asemaa. Luvassa oli Kaisan hakukoulutusta. Nämä koulutukset täyttyvät hetkessä ja olen aina yhtä iloinen jos mahdumme mukaan!Kun saavuimme Kaisan pihaan vein ensin Lassen lyhyelle kävelylle ja jo silloin yllätyin, Lasse käveli asiallisesti taluttimessa. Sehän on yleensä ihan toivoton sählä uusissa paikoissa tai paikoissa joissa se tietää pääsevänsä trenaamaan/kisaamaan.
Aamupalan aikana esittelimme koiramme ja teimme suunnitelmat päiväksi! Alue tallattiin ja Lasse pääsi ensimmäisenä koirana treenaamaan. Ehdin hyvin verkata Lassen kun Kaisa lähetti maalimiehet metsään. Sitten kävelimme keskilinjalle, tervehdin "tuomaria" ja Lasse istui nätisti hiljaa minun vieressä! Sitten minun (!) piti laatia etsintäsuunnitelma. Tätä en ole harjoitellut kuin silloin kun käyn Kaisan luona treenaamassa, mutta tämä on jotain mitä pitää ruveta tekemään. Lasse lähti ensimmäiselle pistolle tiheän kuusikon läpi ja se todella meni suoraan ja löysi maalimiehen todella nopeasti! Tällä maalimiehellä oli suorapalkka. Sitten takaisin keskilinjalle ja toinen etukulma. Tässä Lasse hävisi näkyvistä ja sitten kuuntelimme että koska kuuluu jotain?? Lopulta olimme kuulevinamme jotain, mutta tuuli tai menninkäiset supattivat, koska Lasse saapui maalimiehen luokse vasta vähän ennen minua. Tämä oli umpipiilo joka oli vähän raollaan, mutta Lassea ei piilo tuntunut haittaavan?
Nyt piti koiran olla vapaana koko ajan myös keskilinjaan palatessa, mutta nytkin Lasse yllätti iloisesti ja pysyi asiallisesti hallinnassa. Seuraava maalimies oli sitten umpipiilossa irtorullan kanssa ja tämänkin Lasse hoisi tyylillä! Keskilinjalla se malttoi maata "käy" käskyllä ja lähetyksissä se oli kuulolla kunnes sai luvan etsiä ja sitten se läks!
Seuraava maalimies oli haasteellinen kun Lassen piti ylittää polku ja maalimies oli tosiaan viidessäkympissä. Lasse kaartaa eteenpäin mielellään 30m kohdalla, joten nyt pitää harjoitella syviä pistoja. Sinänsä sen halussa ja itseluottamuksessa ei tällä hetkellä ole ongelmaa ja irtorullaketju on kunnossa, Jippii!!
Sitten mietimme kiintorullaan siirtymistä. Ensin Lasselta otettiin kiintorulla pois kaulasta ja se sai käydä hakemassa koko kiintorullan ihan läheltä ja sitten kun se sujui niin teimme ihan kokonaisen rullaketjun irti olevalla kiintorullallla. Minä en saa olla kuriton ja sotkea ketjua! Seuraava askel oli että kiintorulla laitettiin kaulaan. Sitten Lasselle näytettiin että maalimiehellä on palkka (pallo) ja minä autoin rullan suuhun kaulasta ja kun Lasse luovutti kiintorullan se pääsi näytölle ja palkalle. Tätä muokattiin niin että lopulta Lasse meni maalimiehen luokse, matkaa oli 1-2m. ja maalimiehen luona Lassen piti itse ottaa rulla suuhun ja tuoda se minulle ja minä lähetin sen näytölle. Tämä on osittain uutta Lasselle mutta aika hyvin harjoitus sujui, kunhan minä vielä muistaisin tehdä oikein?!
Tämän jälkeen verkkasin hetken Lassea ja se sai jäädä takki päällä autoon lepäämään. Hiukan se kyllä oli väsynyt tehtyään pitkän pätkän töitä.
Erityisen iloinen ja ylpeä olen Lassen vireestä metsässä. Se ei kuumunut, ei riehunut ja kuunteli todella hyvin! Metsässä oli ihmisiä, jotka eivät ole nähneet Lassea aikaisemmin ja he kehuivat sitä miten hienosti se malttaa ja miten hyvin se jaksaa työskennellä! Ja minä olin oikeasti ylpeä koirastani ja jopa siitä työstä mitä olen itse tehnyt! Suuri kiitos kuuluu ilman muuta myös Kaisalle joka on opettanut minulle miten opetan Lassea! Ja yksi ketä haluaisin suuresti kiittää on Maria, Lassen kasvattaja <3
Lasse on nyt syönyt pari viikkoa forCalm nimistä tuotetta. Se on tryptofaani ravintolisä. Tryptofaani on aminohappo joka saattaa lisätä serotoniinin ja melatoniinin tuotantoa? Tryptofaanin puute saattaa aiheuttaa mielialan vaihtelua ja ahdistuneisuutta? Tryptofaania voidaan käyttää unihäiriöissä, stressaavissa tilanteissa tai kroonisen stressin hoitoon. En todellakaan tiedä voisiko Lassen loistava vire metsässä johtua tuosta valmisteesta, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole ollut. Lassehan ei ole koskaan nukkunut öisin kovin hyvin. Pentuna se häiriköi muidenkin unta ja isompana se on lähinnä vaeltanut yksin ja vaihtanut nukkumapaikkaa monta kertaa yössä. Tosin se edelleen vaeltaa öisin, mutta se ei ole suurin ongelma meidän arjessa. Vaikka on kai sanottava että arki sujuu ihan kivasti Lassen, Linan ja Pepin kanssa. Peppikin täyttää ensi viikolla 11v. Pitääköhän minun leipoa ihan kakkua?
Joten hyvissä ajoin ajelimme Virkkalaan ja ehdin katselemaan tuttuja avoimessa luokassa. Monta hienoa suoritusta siinäkin luokassa. Sitten käytin Linaa lenkillä ja sehän jopa käveli nätisti taluttimessa, tämähän ei ole ollut viime aikoina ihan itsestään selvää, Höh!
Rataantutustuminen tuntui kivan helpolta voittajan ratojen jälkeen. Mutta alun pari ensimmäistä kylttiä kyllä hiukan jännittivät, kun piti juosta ja sitten vielä pujotella juosten! Käännös vasempaan juosten ei huolestuttanut. Ja muuten rata vaikutti kivalta.
Meillä oli lähtöpaikka luokan 4. ja ehdin hyvin hakemaan kontaktia Linaan. Se ei kyllä ole kauhean vaikeaa Linan kanssa. Mutta juuri ennen meidän vuoroa Lina löysi jonkin hajun matosta ja nokka tippui alas, Kääk! Mutta onneksi Lina ei tehnyt sitä sen enempää kehässä. Alun juoksu ja pujottelu eivät ihan sujuneet joten kolmannen kartion kohdalla tein päätöksen uusia. Mutta sitten kävi joku aivopieru ja nippanappa uusin edes pujottelukyltin. Tajusin tehneeni ison virheen pari kylttiä myöhemmin, harmitti valtavasti. Mutta Lina ei osaa sääntöjä, joten jatkoin kisanomaisesti eteenpäin, uusin toisenkin kyltin, oikein tällä kertaa ja tulimme maaliin sulassa sovussa. Erityisesti tykkäsin Linan tekemisestä, se ei kuumunut eikä myöskään lopettanut tekemistä vaikka joutui tekemään palkatta yli 2min töitä. Maaliin tultuamme kiitin lyhyesti, kävelin kunnolla ulos kehästä ja palkkasin Linan remmissä roikkumisella. Ulkona se sai enemmän nameja ja kehuja ja tuntui olevan täysin tyytyväinen?!
Loppuverkan jälkeen hipsin kurkkimaan tuloksia ja olin ihan varma että meillä on hyl! Mutta eipä mitään, meillä oli 83p ja hyväksytty tulos! Vau! Tosin olin hiukan hämmentynyt, mutta tulosta haimme ja sen saimme! Vielä hämmästyneempi olin kun sain kisakirjan takaisin, me saimme vain -3p uusimisesta. Eikö tuomari huomannut että uusin väärin vai eikö siitä muka kuulu saada virhettä?? Tämä pitää jossain vaiheessa selvittää?
Sunnuntaina heräsimme aikaisin ja pakkasimme paljon tavaraa autoon ja suuntasimme kohti Liedon asemaa. Luvassa oli Kaisan hakukoulutusta. Nämä koulutukset täyttyvät hetkessä ja olen aina yhtä iloinen jos mahdumme mukaan!Kun saavuimme Kaisan pihaan vein ensin Lassen lyhyelle kävelylle ja jo silloin yllätyin, Lasse käveli asiallisesti taluttimessa. Sehän on yleensä ihan toivoton sählä uusissa paikoissa tai paikoissa joissa se tietää pääsevänsä trenaamaan/kisaamaan.
Aamupalan aikana esittelimme koiramme ja teimme suunnitelmat päiväksi! Alue tallattiin ja Lasse pääsi ensimmäisenä koirana treenaamaan. Ehdin hyvin verkata Lassen kun Kaisa lähetti maalimiehet metsään. Sitten kävelimme keskilinjalle, tervehdin "tuomaria" ja Lasse istui nätisti hiljaa minun vieressä! Sitten minun (!) piti laatia etsintäsuunnitelma. Tätä en ole harjoitellut kuin silloin kun käyn Kaisan luona treenaamassa, mutta tämä on jotain mitä pitää ruveta tekemään. Lasse lähti ensimmäiselle pistolle tiheän kuusikon läpi ja se todella meni suoraan ja löysi maalimiehen todella nopeasti! Tällä maalimiehellä oli suorapalkka. Sitten takaisin keskilinjalle ja toinen etukulma. Tässä Lasse hävisi näkyvistä ja sitten kuuntelimme että koska kuuluu jotain?? Lopulta olimme kuulevinamme jotain, mutta tuuli tai menninkäiset supattivat, koska Lasse saapui maalimiehen luokse vasta vähän ennen minua. Tämä oli umpipiilo joka oli vähän raollaan, mutta Lassea ei piilo tuntunut haittaavan?
Nyt piti koiran olla vapaana koko ajan myös keskilinjaan palatessa, mutta nytkin Lasse yllätti iloisesti ja pysyi asiallisesti hallinnassa. Seuraava maalimies oli sitten umpipiilossa irtorullan kanssa ja tämänkin Lasse hoisi tyylillä! Keskilinjalla se malttoi maata "käy" käskyllä ja lähetyksissä se oli kuulolla kunnes sai luvan etsiä ja sitten se läks!
Seuraava maalimies oli haasteellinen kun Lassen piti ylittää polku ja maalimies oli tosiaan viidessäkympissä. Lasse kaartaa eteenpäin mielellään 30m kohdalla, joten nyt pitää harjoitella syviä pistoja. Sinänsä sen halussa ja itseluottamuksessa ei tällä hetkellä ole ongelmaa ja irtorullaketju on kunnossa, Jippii!!
Sitten mietimme kiintorullaan siirtymistä. Ensin Lasselta otettiin kiintorulla pois kaulasta ja se sai käydä hakemassa koko kiintorullan ihan läheltä ja sitten kun se sujui niin teimme ihan kokonaisen rullaketjun irti olevalla kiintorullallla. Minä en saa olla kuriton ja sotkea ketjua! Seuraava askel oli että kiintorulla laitettiin kaulaan. Sitten Lasselle näytettiin että maalimiehellä on palkka (pallo) ja minä autoin rullan suuhun kaulasta ja kun Lasse luovutti kiintorullan se pääsi näytölle ja palkalle. Tätä muokattiin niin että lopulta Lasse meni maalimiehen luokse, matkaa oli 1-2m. ja maalimiehen luona Lassen piti itse ottaa rulla suuhun ja tuoda se minulle ja minä lähetin sen näytölle. Tämä on osittain uutta Lasselle mutta aika hyvin harjoitus sujui, kunhan minä vielä muistaisin tehdä oikein?!
Tämän jälkeen verkkasin hetken Lassea ja se sai jäädä takki päällä autoon lepäämään. Hiukan se kyllä oli väsynyt tehtyään pitkän pätkän töitä.
Erityisen iloinen ja ylpeä olen Lassen vireestä metsässä. Se ei kuumunut, ei riehunut ja kuunteli todella hyvin! Metsässä oli ihmisiä, jotka eivät ole nähneet Lassea aikaisemmin ja he kehuivat sitä miten hienosti se malttaa ja miten hyvin se jaksaa työskennellä! Ja minä olin oikeasti ylpeä koirastani ja jopa siitä työstä mitä olen itse tehnyt! Suuri kiitos kuuluu ilman muuta myös Kaisalle joka on opettanut minulle miten opetan Lassea! Ja yksi ketä haluaisin suuresti kiittää on Maria, Lassen kasvattaja <3
Lasse on nyt syönyt pari viikkoa forCalm nimistä tuotetta. Se on tryptofaani ravintolisä. Tryptofaani on aminohappo joka saattaa lisätä serotoniinin ja melatoniinin tuotantoa? Tryptofaanin puute saattaa aiheuttaa mielialan vaihtelua ja ahdistuneisuutta? Tryptofaania voidaan käyttää unihäiriöissä, stressaavissa tilanteissa tai kroonisen stressin hoitoon. En todellakaan tiedä voisiko Lassen loistava vire metsässä johtua tuosta valmisteesta, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole ollut. Lassehan ei ole koskaan nukkunut öisin kovin hyvin. Pentuna se häiriköi muidenkin unta ja isompana se on lähinnä vaeltanut yksin ja vaihtanut nukkumapaikkaa monta kertaa yössä. Tosin se edelleen vaeltaa öisin, mutta se ei ole suurin ongelma meidän arjessa. Vaikka on kai sanottava että arki sujuu ihan kivasti Lassen, Linan ja Pepin kanssa. Peppikin täyttää ensi viikolla 11v. Pitääköhän minun leipoa ihan kakkua?
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
Tämän vuoden tavoite saavutettiin!
Lassen vire oli paremmin kohdillaan Tuusulassa ja se teki ihan kohtuullisen kivasti rataa. Hiukan se kävi kuumana ja piippasi osan aikaa, mutta teki kuitenkin töitä tarkasti. Itse yritin pitää maltillista tempoa radalla ja antaa etukäteisvinkit ja käskyt ajoissa. Tämä oli kohtuullisen toimiva systeemi, paitsi että viimeisellä tehtävällä annoin käskyn myöhään ja jouduin antamaan uuden käskyn, jolloin Lasse tietysti pyörähti ympäri kyltin jälkeen, mutta kun olimme käytännössä melkein maalissa en edes uusinut. Olis kyllä kannattanut uusia, nyt saimme 85p. Ja voitimme ajan perusteella, joten ei me nytkään hitaita oltu?! Mutta tuloksen myötä täyttyi tämän vuoden tavoite, eli RTK3 on nyt saavutettu. Ensi vuoden tavoite olkoon RTK4!
Tuusulan halli on pienehkö ja sen myötä kyltit olivat lähekkäin, olikohan yhtään 5m väliä? Varsin intensiivistä tekemistä siis. Rata oli oikein kiva, helpohko? Ei ollut houkutusta eikä hyppyä, oikealla seuraamista oli vähän ja käytösruudun tehtävä oli vasemmalla maaten. Videota ei tietenkään ole olemassa. Haasteellisin osio oli ehdottomasti käytösruutu. Lassella ei ole ollut mitään ihmeellisiä ongelmia niiden suorittamisessa. Mutta nyt kyllä oli. Kun me olimme käytösruudussa niin rataa suoritti iso koira jota ei kai oikeastaan kovin paljoa kiinnostanut rallytoko, eikä ohjaajakaan? Joten ohjaaja teki kaikkensa että sai koiran tekemään tehtävät. Hän käytti ääntä ja kehui ja kannusti koiraansa, kutsui ja hihkui! Voi apua! Lasse ei ole erityisen hyvä häiriötreeneissä ja tämä oli varmaan yksi vaikeimmista häiriötreeneistä ikinä? Paitsi ne mitä Christa on meille joskus pitänyt.. Lasse teki virheettömän käytösruudun, mutta kyllä minulle tuli hiki! Käskytin rauhallisesti ja päättäväisesti kaikilla käskyillä millä Lasse osaa luopua ja pysyä paikoillaan! Ja vaikka yleensä pidän Lassen samassa asennossa siihen saakka kun toinen koira on kytketty, vaikka oma aika olisi täynnä, niin nyt vapautin Lassen istumaan kun meidän aika täyttyi. Kun olimme varmasti kehästä ulkona syötin Lasselle kokonaisen nakin kiitokseksi! Lasse kyllä ansaitsi palkkansa tuon suorituksen jälkeen!
Ensi viikonloppuna on Linan vuoro rallatella. On todella kiva päästä Linan kanssa alokasluokkaan. Siellä on lyhyet ja helpot radat, toivottavasti?! Linan kanssa ympäristö ja kokemattomuus kisoista tulevat tarjoamaan suurimman haasteen. Omalla hallilla Lina osaa tehdä kaikki tehtävät, joten siitä en ole kovin huolissani. Palkattomuus on tietysti oma lukunsa. Lina ymmärtää kehut, mutta se monesti alkaa etsimään jotain "oikeaa" palkkaa ja alokasluokassa on olemassa riski että neiti päättää palkita itsensä remmissä roikkumalla? Joten joudun ohjaamaan sitä kieli keskellä suuta ja Yes-sana on kokonaan kielletty! Se on tärkeintä muistaa ;) Sunnuntaina Lasse pääsee hakuilemaan Kaisan luokse. Tätä odotan innolla, vaikka sääennuste ei nyt näytä kovin upealta?
Sitten seuraavana viikonloppuna kisaan rallytokoa molempien kanssa! Linan kanssa voisi silloin ehkä olla mahdollisuus ensimmäiseen "titteliin" ja Lasse saa maksullisen treenin, haemme siis vikalistan asioita mitä pitää treenata ennen seuraavaa kisaa. Se lista tulee kyllä olemaan pitkä. Mutta talvella voimme harjoitella asioita rauhassa ja käydä kisaamassa aksaa? Lisäksi tarkoitus olisi ehkä opettaa Linalle aksaesteet talven aikana ja keväällä käydä jossain epiksissä? JOS vaikka ensi kesänä pääsisin Linakin kanssa kisaamaan aksaa? Tosin ensin pitää startata tokossa!
Tuusulan halli on pienehkö ja sen myötä kyltit olivat lähekkäin, olikohan yhtään 5m väliä? Varsin intensiivistä tekemistä siis. Rata oli oikein kiva, helpohko? Ei ollut houkutusta eikä hyppyä, oikealla seuraamista oli vähän ja käytösruudun tehtävä oli vasemmalla maaten. Videota ei tietenkään ole olemassa. Haasteellisin osio oli ehdottomasti käytösruutu. Lassella ei ole ollut mitään ihmeellisiä ongelmia niiden suorittamisessa. Mutta nyt kyllä oli. Kun me olimme käytösruudussa niin rataa suoritti iso koira jota ei kai oikeastaan kovin paljoa kiinnostanut rallytoko, eikä ohjaajakaan? Joten ohjaaja teki kaikkensa että sai koiran tekemään tehtävät. Hän käytti ääntä ja kehui ja kannusti koiraansa, kutsui ja hihkui! Voi apua! Lasse ei ole erityisen hyvä häiriötreeneissä ja tämä oli varmaan yksi vaikeimmista häiriötreeneistä ikinä? Paitsi ne mitä Christa on meille joskus pitänyt.. Lasse teki virheettömän käytösruudun, mutta kyllä minulle tuli hiki! Käskytin rauhallisesti ja päättäväisesti kaikilla käskyillä millä Lasse osaa luopua ja pysyä paikoillaan! Ja vaikka yleensä pidän Lassen samassa asennossa siihen saakka kun toinen koira on kytketty, vaikka oma aika olisi täynnä, niin nyt vapautin Lassen istumaan kun meidän aika täyttyi. Kun olimme varmasti kehästä ulkona syötin Lasselle kokonaisen nakin kiitokseksi! Lasse kyllä ansaitsi palkkansa tuon suorituksen jälkeen!
Ensi viikonloppuna on Linan vuoro rallatella. On todella kiva päästä Linan kanssa alokasluokkaan. Siellä on lyhyet ja helpot radat, toivottavasti?! Linan kanssa ympäristö ja kokemattomuus kisoista tulevat tarjoamaan suurimman haasteen. Omalla hallilla Lina osaa tehdä kaikki tehtävät, joten siitä en ole kovin huolissani. Palkattomuus on tietysti oma lukunsa. Lina ymmärtää kehut, mutta se monesti alkaa etsimään jotain "oikeaa" palkkaa ja alokasluokassa on olemassa riski että neiti päättää palkita itsensä remmissä roikkumalla? Joten joudun ohjaamaan sitä kieli keskellä suuta ja Yes-sana on kokonaan kielletty! Se on tärkeintä muistaa ;) Sunnuntaina Lasse pääsee hakuilemaan Kaisan luokse. Tätä odotan innolla, vaikka sääennuste ei nyt näytä kovin upealta?
Sitten seuraavana viikonloppuna kisaan rallytokoa molempien kanssa! Linan kanssa voisi silloin ehkä olla mahdollisuus ensimmäiseen "titteliin" ja Lasse saa maksullisen treenin, haemme siis vikalistan asioita mitä pitää treenata ennen seuraavaa kisaa. Se lista tulee kyllä olemaan pitkä. Mutta talvella voimme harjoitella asioita rauhassa ja käydä kisaamassa aksaa? Lisäksi tarkoitus olisi ehkä opettaa Linalle aksaesteet talven aikana ja keväällä käydä jossain epiksissä? JOS vaikka ensi kesänä pääsisin Linakin kanssa kisaamaan aksaa? Tosin ensin pitää startata tokossa!
perjantai 11. marraskuuta 2016
Rati riti Rallaa
Kisakehään menin heti, kun siihen tuli mahdollisuus ja onneksi lähdön luona oli hiukan tilaa joten ehdin tekemään muutaman pienen liikkeen ennenkuin menimme lähtöön. Tällä kertaa Lasse ei ollut lentoon lähdössä, päinvastoin, kun vastasin tuomarille: "kyllä" niin Lasse putosi maaten! Siis mitä ihmettä!? Eipä auttanut kuin uusia lähtökyltti, Höh! Sitten rata jatkui aika sekavissa merkeissä, ykköskyltti oli 270 vasemmalle ja Lasse jäi jonnekin haahuilemaan, mutta jatkoin eteenpäin, kunnes kolmoskyltillä oli taas pakko uusia ja sitten ei enää uusittu tällä radalla. Kaikenlaista epätarkkuutta oli, molemmilla varmaan. Houkutus kyllä sujui, mutta kyltti sitä ennen ei sujunut. Tulosta emme saanneet ja pisteitäkin säälittävät 59p. Kyllä tämä laji ja tuo koira pitävät varmasti minun jalat maassa. Mikään ei ole varmaan, mitä vain voi sattua ja tapahtua!
Kisojen jälkeen tulimme Muijalaan ja söimme lounasta ja sitten suuntasimme hallille treenaamaan tokoa. Linan vuoro päästä mukaan. Linan kanssa pohdimme noutokapulan nostoa ja perusasennon suoruutta, taas :( Lisäksi hyödynsin tietysti liikkurin olemassaolon. Lina on aika hyvin siedättynyt liikkurihäiriöihin, kiitos Liisan pitämän kurssin! Sain Cissiltä hyvät ohjeet hauskan tempun opettamiseksi ja sunnitelmissa on opettaa se ensin Lasselle ja ehkä myös Linalle?
Kun Cissi ja koirat oli hyvästelty niin meillä oli vielä Ansun tokokoulutus Hihan kentällä. Ulkona lumessa ja tuulessa oli aika viileätä. Mutta toisaalta kouluttajan into ja osaaminen oli kyllä palelemisen arvoista. Linalle olin ajatellut aiheeksi ohjattua noutoa. Aikaa oli 30 min mutta ajattelin että kun meillä on noudossa nyt aika monta asiaa jotka ovat levällään, niin saisin koko ajan kulumaan niitä pureskellessa. Aloitimme ihan ohjatun perustreenillä, Ansu vei yhden kapulan sivuun ja näytti Linalle sen. Minä laskin hakemaan ja kun Ansu fiksuna laittoi kapulan laippa Linaan päin niin Linahan nosti oikein sievästi kapulan! Jaanan treenistä sain jo paljon ideoita miten lähden opettamaan kapulan nostoja Linalle, jee!Mutta kun yhdellä kapulalla sujui hyvin niin otimme toisenkin kapulan mukaan ja nyt löytyi kunnon kooma! Mutta siitä selvittiin kun hiukan tökkäsin kylkeen ja otin itse askeleen haluttuun suuntaan. Seuraavaksi mietimme seuraamista ja siinähän onkin tekemistä, paikka on hyvä kun Lina keskittyy, mutta sehän keskittyy kun huvittaa?! Joten nyt sille pitää ehdottomasti kertoa, että ei ole ok vilkuilla mitä sattuu, kun ollaan tekemässä töitä. Ja tämän jälkeen ehdimme vielä tsekata kiertämisen ja luoksetulon. Luoksetulon jätöissä oli nyt ongelmaa, teputtaa etujaloilla ja jopa karkasi, mutta osittain tämä voi johtua kylmästä? Mutta se mikä ei johdu kylmästä on, että Lina koomaa myös luoksetulon jätöissä. Tätä en kyllä edes tiennyt? Kukaan ei ole sanonut ja itse en ole edes oivaltanut tsekannut sen ilmettä, Pöh! Kotona oli ihana mennä saunaan sulamaan!!
Sää on ollut koko viikon luminen ja talvinen. Maanantaina kävin Lassen kanssa tekemässä rallytokoa hallilla. Teimme paljon seuraamista ja puolenvaihtoja. Pikkuhiljaa on pakko treenata puolenvaihto edessäkin kuntoon. Jotenkin olen siirtänyt sen opettamista, kun eihän me sitä vielä tarvita? Mutta sen opettaminen ei ehkä suju ihan kädenkäänteessä, joten parempi vain aloittaa ja tehdä se ihan ajan kanssa, kuin että jossain vaiheessa huomaan että se pitäisi osata muuten nyt, Kääk!
Tiistaina Lina pääsi aksaamaan halllle ja siitä saatiin pieni pätkä jopa videolle. Lisäksi Lina sai tutustua renkaaseen. Se ei ehkä ollut kovin ihmeellistä ja kun perusidea oli oivallettu Lina sai tehdä rengasta tarjoamisen kautta muutaman kerran.
Torstaina oli Hihan aksatreenit omatoimisesti ja kun useampi oli poissa niin otin molemmat koirat mukaan. Lasse aloitti ja teki ihan hyvin, vaikka muutamassa kohdassa minun valitsema ohjaus ei ollut paras mahdollinen vaan Anu keksi paremmin toimivia ohjauksia. Lopussa oli vielä hyvin aikaa, joten Lina pääsi tekemään hiukan välistävedon ja pakkovalssin pohjia. Näiden treenaamista pitää ihan ajatuksella miettiä, koska en haluaisi vahvistaa niitä laajoja kaarteita mitä minulle nyt tarjottiin.. Ja lopuksi ajattelin tehdä taas rengasta, kun tällä kentällä oli erilainen rengas, mutta Lina oli kai senverran väsynyt että se ei enää jaksanut miettiä ja tarjota? Joten houkuttelin sen pari kertaa läpi renkasta ja palkkasin.
Huomenna olisi taas rallytokoa Lassen kera tarjolla, Tuusulassa tällä kertaa ja tuomarin vaihdoksesta johtuen jatkamme kolmannen kerran Tarun radalle.
Seuraavana viikonloppuna on Linan vuoro rallatella ja Lasse pääsee sunnuntaina hakuilemaan Paattisille! Sitä seuraavana viikonloppuna olen ilmoittanut molemmat koirat rallytokokisoihin Raaseporiin! Tosin Jos Lasse yllättää taas huomenna ja tekee tuloksen niin hyvin todennäköisesti jätän nuo kisat siltä väliin..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)