Tokoilua..

Koska kaikki muu kiva on ollut kiellettyä nyt muutaman viikon ajan, niin olemme taas tokoilleet hiukan. Siinäkin on kyllä monta rajoitusta mitä ei saa tehdä, mutta jotain pientä kuitenkin on ollut lupa tällä viikolla tehdä. Lisäksi olemme saaneet kävellä jo 25min/kerta, Vau! Siinä ajassa jo pääsee johonkin muualle kuin lähikorttelin ympäri. Lisäksi olemme jumpanneet ahkerasti. Uusista jumppaohjeista sai jopa opetettua kivan tempun ja siitä Lasse tykkäsi! Joten nyt Lasse osaa leikkiinkutsuasentoon menemisen, tästä tempusta puuttuu vain vihjesana ja multa on ideat kohta loppu? Toisaalta jos tässä vihjeenä toimii sitten vaan käsimerkit, ei se varmaan mitään haittaa?
Lasse on siis toipunut hyvin, olemme selvinneet tähän saakka ilman takapakkeja ja ilman mitään suurta kriisiä. Ainoa "ongelma" on että meillä molemmilla on ollut hirmuisen tylsää... Mutta tähänkin on siis tulossa  parannusta, heti huomenna kun päästään Christan kurssille tokoilemaan, Hurraa! Christa on niin hyvä kouluttaja, aidosti innostunut siitä mitä hän opettaa ja se innostus on vielä erittäin tarttuvaa sorttia, joten huomisen jälkeen tokoillaan varmaan hiukan enemmänkin? Tosin huomenna Lasse menee Niinalle tsekkiin ja se sitten ratkaisee mitä me saadaan ensi viikolla tehdä? Vai saadaanko me vaan jatkaa tätä takan lämmittämistä ja blogin kirjoittamista? Tosin tämäkin alkaa olemaan haasteellista kun ei me oikein tehdä mitään?
Mutta tämän viikon treeneistä hiukan juttua. Kaivoin kaapista viimeiset tunnarin kapulat, 5kpl ja levitin ne olohuoneeseen. Lasse oli hiukan ylivirittynyt ja vaikka se meni kapuloille suht siististi, niin ei se malttanut haistella, vaan nappasi ekan rivistä suuhun ja toi mulle, Kiitos. Uusi yritys ja sama toistui mutta kun en heti luovuta niin kolmannen kerran lähetin sen vielä kapuloille ja taas sama juttu, Ei ole totta?! Nyt otettiin aikalisä ja sitten treeniä muutettiin aika paljon, olin itse ihan vieressä ja Lasse söi nameja ennen kapuloille pääsyä ja sitten se jo osasikin erotella kahdesta jäljellä olevasta kapulasta sen oikean, Kiva?!
Sitten vaihdettiin kaukokäskyihin ja nyt Lasse sitten yllätti! Se teki yht´äkkiä Seiso-Maahan vaihdon oikein!! Hurraa!!! Tätä on hinkattu niin paljon ja loppukesästä päätin että en enää jaksa, vaan annan Lassen vaihtaa S-M vaihdon väärin ja keskityn muihin vaihtoihin. Näin olen siis tehnyt, vaikka aika laiskasti ollaan tehty kaukoja. Vaikka suunnitelma oli lisätä matkaa niin ei sitä juuri ole lisätty? Mutta ehtiihän sitä vielä? Varsinkin nyt kun tekniikka alkaa olemaan kasassa?

                            Loppuun joulukuva Pepistä joka viettää syntymäpäiviä sunnuntaina!

Lisää liikettä!

Eli viikon verran ollaan oltu tosi paljon vain kotona. Ulkoilut oli aluksi yhtä kuin 10 min lenkit useamman kerran päivässä ja nekin rauhalllisesti ?!? Lauantaina saatiin lisää laseria ja lupa kävellä 15min/kerta ja uusia jumppaohjeita, joista osa oli kyllä aika "vaikeita" kun Lasse ei ollut ihan samaa mieltä mun kanssa. Etuosan jumpat meni ihan heittämällä, mutta takajalan jumppaaminen oli Lassen mielestä tosi epäilyttävää ja harvoin se on ollut yhtä yhteistyöhaluton kuin viikonlopun jumppatuokioissa? Pikkuhiljaa sain vakuutettua sille, että en aio tehdä mitään pahaa, vaan pitäisin aluksi vain jalasta kiinni ja sitten liikutan sitä hitaasti ja varovaisesti ihan pikkuisen, jooko? Lassse lopulta hyväksyi tämän ja sen jälkeen oikeatkin jumppaliikkeet sujuivat ihan ok.
Eilen Lasse pääsi Niinan luo. Ulkona se taas ravasi niin nätisti kuin vain osaa ja Niinan luo se tulee aina yhtä mielellään. Lassella oli joku ihmeen "puheripuli" eilen Niinan luona, se örisi ja äänteli hassusti tosi paljon. Se siis makasi tyytyväisenä ja rentona lattialla, mutta äänekäs se oli. Ehkä se oli kaikki Lasseen viikon aikana patoutunut energia joka etsi jotain ulospääsyä Lassesta ja tuli sitten ulos äänenä? Kun ei se nyt pääse purkautumaan juoksemalla eikä riehumalla, kuten normaalisti :)
Niina tutki ja käänteli sitä, molemmat puolet tutkittiin ja käänneltiin ja niin se vaan on, että Lasse on luotu liikkumaan! Se vaan menee jumiin levossa. Joten lisää liikettä vaan. Loppuviikko kävellään 20min/kerta ja maanantaina lisätään taas 5min lenkkeihin pituutta. Siitähän tulee jo melkein pari tuntia liikuntaa per päivä. Kohta en ehdi muuta kuin kävelyttämään Lassea? Lisäksi saatiin uudet jumppaohjeet ja lupa tehdä vaikka tunnaria tai muita nenäjuttuja. No muut nenäjutut saattaa viedä voiton? Mä en vaan saa niitä tunnarin "palikoita" kasaan yhtä aikaa? Aina kun saan pari "palikkaa" toimimaan niin ne muut palikat on hukassa tai ihan päin jotain ;)
Niina oli tyytyväinen Lassen edistymiseen ja niin olen kyllä minäkin! Seuraava aika varattiin ensi viikolle ja toivotaan että silloinkin olisi yhtä hyviä uutisia? Tänään sain vihdoin Lasselle oman BOT-loimen, verkkomallia olevan ja Lasse tykkää sitä kovasti. Tosin hiukan joudun kyllä ompelemaan sitä paremmin istuvaksi, mutta ehkä  siitä saa sopivan? Kun 54cm on liian pieni ja 63cm on liian iso, joten Lassen oma loimi on siis 59cm, mutta sekin on jotenkin "outo"? Edestä se on hiukan kapea, ja silti se roikkuu eikä istu. Vatsakappale on liian pitkä ja löysä, mutta selän pituus on ihan oikea. Joten en ihan tiedä minkä malliselle koiralle sen on ajateltu istuvan, ehkä edestä kapea ja isovatsainen? Tai miksi ei noi valmistakit istu Lassen päälle? Noi takit mitä itse ompelin niin ne on yllättävän hyviä, kun ottaa huomioon että minä en ole käsityöihminen ja Lasse on selvästi "oudon mallinen"?

                                       Lassen ohuempi villakangastakki, hiukan vielä keskeneräisenä...

Jatkosuunnitelmia?

Juuri kun noustin kakkosiin niin sitten pidetäänkin pidempi tauko. Varmaan jokunen viikko taukoa kaikesta ja aksasta pidetään varmaan taukoa loppuvuosi? Ja ei tämä ei nyt johdu motivaatiopulasta tai treenipaikan tai ajan puutteesta, vaan loukkaantumisesta. Lassehan törmäili putkessa pari viikkoa sitten ja minä jo luulin että pääsimme pelkällä säikähdyksellä, mutta ei tietenkään. Sunnuntain kisoissa Sari ystävällisesti otti meidän radat videolle ja kun kisan lopuksi katsoin videon niin kauhistuin Lassen hyppäämistä. Joten tiistaina vein Lassen Niinalle tsekkiin ja hierottavaksi. Ensin taskulampun ja otsalampun valossa katseltiin liikkeitä, ei se kyllä onnu, ainakaan niin paljon että sen pimeässä huomaisi? Kotona olin jo nostellut tassuja ja kopeloinut koiraa ja todennut että Lassella on himpun verran paino enemmän vasemmalla takasella? Niina huomasi saman. Ensin hierottiin vasen kylki ja se oli täysin normaali, ei niin mitään ihmeellistä. Tässä kohtaa minä taas ajattelin että olenpa mä hysteerinen? Mutta kun Lasse käännettiin toiselle kyljelle, niin aika pian kävi ilmi, että en minä ollut turhasta huolissani.
Lasse aristi selvästi etujalan käsittelyä ja erityisesti rintalihasta ei voinut hieroa voimakkaan reaktion takia? Joten siirryttiin eteenpäin, hetken Lasse makasi tyytyväisenä ja nautti hieronnasta, selän takaosassa se hiukan nuoli huuliaan ja haukotteli, ei ehkä tuntunut kivalta? Ja kireää sielläkin oli. Sitten päästiin takajalkaan saakka ja taas teki kipeää, Auts! Takareiden venyttely  oli täysin poissuljettu vaihtoehto ja muutenkin oli kivempaa, jos reiteen ei kauheasti koskettu ollenkaan? Tässä kohtaa palattiin vielä etujalan pariin, mutta se oli edelleen aristava. Vähän jopa hauska ilmiö, kun aina kun Niina nosti etujalkaa, Lasse nosti takasta, heti kun sattui ja kun Niina laski irti etujalasta, laski Lasse takajalan alas. Lasse siis ainakin kertoi kun ei tuntunut kivalta. Joten Lassella on revähdys rintalihaksessa ja takareidessä ja jotain myös selässä? Hoidoksi tuli lepoa, lepoa, laseria, ja lepoa ja BOT. Pikkuhiljaa koitetaan parannella vammoja, mutta tänä syksynä ei kyllä treenata aksaa. Toivon todella että edes tokoa pystyis tekemään parin viikon kuluttua? Silloin olisi Christan kurssi ja olisi kuitenkin ehkä kiva tehdä siellä muutakin kuin paikallaoloa? Oikein vauhtiliikeet voidaan vielä jättää väliin, mutta tavoite on että seuraamista, kaukoja yms voisi tehdä? Joten tavoitteita meillä on edelleen, ne vaan muuttui taas hiukan?
Ja nythän mulla ei ole mitään hyvää tekosyytä olla tekemättä hajuerottelua? Joten tulen kohta vaivaaman taas tuttuja ja tuntemattomia hajujen keräilyllä?

Kakkosen kiemuroita kokeilemassa

Sunnuntaina ei sitten saatukaan nukkua pitkään kun piti lähteä kisaamaan kakkosiin. No mielelläänhän sitä herää kun on kivaa tiedossa. Matkalla Turkuun alkoi sataa vettä ja silloin hiipi mieleen ajatus: onko tää nyt ihan järkevää? Mutta Liedossa ei satanut juurikaan ja alkuverryttelyn jälkeen olimme edelleen kuivia, joten eikun katsastamaan rataa. Tuomarina oli Anders Virtanen ja sellaiset kivasti haasteelliset radat hän oli suunnitellut. Kun radat vaikutti hiukan haastavilta meille, niin päätin tsempata erityisesti hyviin kontakteihin, mutta kuinkas kävikään? Keinu oli este nro 4 ja Lasse ei kyllä pysynyt kontaktilla, jos se edes pysähtyi siinä, ei siitä virhettä tullut, mutta ei sitä noin "kuulu" suorittaa, Ai jai! Sitten parin putken kautta A:lle jossa Lasse jo pysyikin paremmin, edelleen taisi lähteä ilman lupaa, mutta pysyi kuitenkin kontaktilla pari sekuntia. Puominkin se tuli hienosti alas saakka, stoppasi  ja jatkoi matkaa, ilman lupaa, Murrr!!! Mitähän pitäisi tehdä nyt? Ottaa jotkut epikset, palkata jos voi ja viedä vaan pois jos ei tottele? Virkkalassa olisi epikset parin viikon kuluttua? Pujottelun Lasse jätti kerran kesken, mutta sain sen korjattua keskeltä ihme kyllä. Yleensä en osaa tehdä sitä, ainakaan oikein? Lisäksi vedätin puomille tullessa ja puomia edeltänyt rima kopsahti alas, höh!

Toisena ratana oli hyppyrata ja vau minkälainen rata? Tutustumisessa se tuntui ihan kivalta, yllättävän juostava ja vauhdikas. Alku oli taas hiukan haastellinen, mutta siitä selvisimme kunnialla ja hyppysuoran jälkeisen käännöksen sain jotenkin pelastettua. Siitä sitten pari hypyä ja putkesta putkeen, tultiin noin miljonaa kepeille ja Kääk! Eihän se taipunut enää kolmosväliin, vaan tuli koko kokonaan pois kepeiltä, Höh! Kepit uusiksi, siitä loput hypyt, vaikka meinasi lipsahtaa putkeen, mutta senkin pelastin ja sitten tuulettelin hiukan liian aikaisin ja viimeinen rima tuli alas, pölhö minä!
Mutta kakkosen kisat tuli korkattua, kahdella hyväksytyllä tuloksella, ei niin huono aloitus kakkosluokassa. Nyt pitää vaan miettiä loppuvuoden suunnitelmia. Kisataanko vai treenataanko enemmän vai pidetäänkö kokonaan taukoa jokunen viikko vai mitä tehdään? Jouluna ainakin pidetään taukoa kunnolla, mutta olisiko nyt tarve tauolle, kontaktisulkeisille vai hyppytekniikalle?

Tavoitteista totta?

Tällä viikolla koettiin jo ensilumi ja joulufiilis koittaa kovasti nostella päätään? Pimeät illat suorastaan vaativat että takan reunalla palaa kynttilät ja glögiä ja riisipuuroa tekis jo mieli.
Lassen kanssa ollaan keskitytty tällä viikolla enemmän aksaan, vaikka tokoiltiin me perjantaina. Lasse yllätti positiivisesti myös tokotreeneissä, se teki hienon paikallaolon rivissä, joten en mennyt piiloon. Sitten tehtiin ruutua pari kertaa, sillä on jo ajatus siitä mitä pitää tehdä ja ruudusta seuraamaan tuleminenkaan ei ollut pöllömpää? Sitähän me ei siis olla koskaan treenattu, enkä mä oikeastaan tiedä miten se pitäisi "opettaa"  joten jätin vaan Lassen maahan makaamaan ja kutsuin sen "seuraa" sanalla? Ehkä tuonkin jutun voisi pilkkoa jotenkin, aloittaa ehkä lyhyeltä matkalta ilman häiriötä tms? No eipä ole eka kerta kun me mennään pers edellä puuhun? Pääsee sinne niinkinpäin näköjään ;)
Aksaa ollaan tehty omatoimisesti tällä viikolla. Keskiviikkona käytiin aamulla heti treenaamassa, teemana oli poispäinkäännökset ja kun keksin miten ne tulee rytmittää, niin johan alkoi Lyyti kirjoittamaan!Ei se ihan helpoin treeni ollut ja sitten Lasse alkoi ennakoimaan kepeillä ja pujotteli 11 keppiä ja tuli pois.. Tästä piti sitten huomauttaa ja sitten sekin saatiin sujumaan. Onneksi tämä juttu tuli esiin treeneissä, ei ole kiva jos Lasse päättä kokeilla noita juttuja kisoissa, siellä kun on vaikea puuttua niihin?
Keskiviikkona olin illalla kouluttamassa ja torstaina kun pääsin aikaisin töistä niin lumesta huolimatta, tai juuri siksi, päätimme mennä hallille treenaamaan samaa rataa mitä olin kouluttanut. Ei se nyt niin kovin vaikea ollut, alun hyppykiekuroita kokeiltiin kahdella tavalla, enkä vieläkään ole varma mikä oli parempi? Pitäisi olla joku joka kellottaisi. Mutta nyt Lasse pujotteli hienosti ja puomin kontaktit toimi, joten hyvillä mielin lähdimme lauantaina Vantaalle kisaamaan.
Hiukan mietitytti kun kisapaikalle tultiin ja vein Lassen halliin. Se jotenkin jännittää kovasti Ojangon hallia, aamulla ei ollut kuulutuksia, ei muita koiria ja vain pari hassua ihmistä ja silti Lassea jännitti. No ei masennuta etukäteen, vaan tehtiin kunnon 30min lenkki. Tämän jälkeen Lasse kävi uudelleen hallissa, söi hiukan nameja teki vähän "tokoa" ja sitten Lasse siirtyi autoon odottamaan. Itse katselin radan rakennusta vielä ja mietin että mitä niille "perinteisille" ykkösen radoille on tapahtunut? No ei tämäkään Minnä Räsäsen rata mahdottomalta vaikuttanut ja tutustumisessa ainoa pulma oli alku, esteet1-3, mitä tehdä? Ottaako ulkopuolelta, jolloin voi jäädä lähemmäs lähtöä ja sitten takaaleikkaa A:lla, (nro3) vai ottaako sisäpuolelta ja uskoo että Lasse pysyy lähdössä vaikka kävelen esteiden 2& 3 väliin? Tätä pohdin kovasti, mutta lopulta päätin että KYLLÄ Lasse pysyy!
Alusta oli pari koiraa poissa, joten starttasimme jo toisena, mikä oli oikeastaan ihan ok, meistä ei kumpikaan ehtinyt kehittää mitään hyperventilaatiokohtausta? Alku meni ihan ok, Lasse nousi kerran seisomaan, mutta istui kun käsky kävi. Vitos putkelta Lasse teki jonkun käsittämättömän kunniakierroksen mun selän takana, mutta palasi ruotuun ja pujotteli hienosti ja kun sain sen 8 putken oikeaan päähän, alkoi tosi tsemppi, pahimmat paikat oli ohitettu? Ja niin me tsemppasimme hienosti loppuun saakka, kolmas luva ja SERT oli meidän! meidän sijoitus oli 2. Minna ja Vanttu voittivat hienolla ja sujuvalla nollalla.
Huomenna suuntaamme Turkuun kisaamaan kakkosiin! voi että, yksi tämän vuoden tavoitteista siis täyttyi tänään! Tavoitteita pitää olla, niitä pienempiä ja näitä suurempia. Seuraava suurempi tavoite on tietysti kolmosluokka, mutta sitä ennen on matkalla useampia pienempiä tavoitteita..

                                                    Mun oma super pätevä Turbo -Laser!!

Tokokärpänen ei ole vielä talviunilla?

Lämmin marraskuun alku ja joku pikkuöttiäinen on vielä hereillä, nimittäin tokokärpänen? Ja se mokoma puraisi mua tänään? Miten tuollainen öttiäinen viitsiikään lentää pimeässä, tihkusateessa? Mutta kiva kun lensi, koska hetken mun tokokuplassa paistoi aurinko ja linnut lauloi ja mun koirakin oli ihan täydellinen.
Oikeasti moni asia vaatii treeniä, eikä linnutkaan ehkä oikeasti laulaneet, mutta ei se haittaa? Oikeasti seuraaminen leviää just, luoksetulon stopit vaatii desipelejä paljon, jotta ne toimii ja kaukot ei todellakaan toimi pitkältä matkalta, mutta toisaalta Lasse pystyi luopumaan noutokapulasta ja seurasi (vähän huonosti) ja teki hyvän liikkeestä istumisen. Se osasi mennä merkille, vaikka kapulan kanssa se oli supervaikeeta ja pari kertaa sillä leuat loksahti auki kun keväällä nimenomaan treenattiin että merkki ja nouto on kaksi eri asiaa!! Mutta nyt sain sen uskomaan että luvan kanssa saa mennä merkille, vaikka on kapula suussa, vaikeeta! Ruutu löytyi erittäin vauhdikkaasti ja ohjattu nouto oli varmaan kympin suoritus?
Kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen Lasseen. Se tuli kentälle suoraan autosta, kun itse liikkuroin edelliselle koiralle radan. Tämä ei todellakaan ole ideaalia Lassen kanssa, mutta hienosti sillä pysyi vireet kasassa. Ja lisäksi Lasse oli levännyt perjantaista saakka, kun se torstain aksatreeneissä törmäili putkessa jotain ja piteli hetken etujalkaa ilmassa. Mitään dramaattista ontumista ei esiintynyt, mutta kun olen helposti huolestuvaa sorttia, niin Lasse lepäsi varmuuden vuoksi BOT päällä tämän viikonlopun. Ensi viikonloppuna olisi vielä kahdet aksakisat, joten nyt todellakin levätään pari päivää, jotta Lasse on 100% kunnossa ensi viikonloppuna.
Tulevan viikon suunitelmiin kuuluu siis otsalampun kanssa lenkkeilyn lisäksi jotkut aksatreenit ja tokoakin tehdään varmaan. Seuraamisen kontaktia voisi vahvistaa peilin edessä kotona ja ruutuun voisi lähettää pari kertaa jossain valaistulla kentällä?

Lopuksi kuva Ruotsista viime syksyltä. Lasse on ihan kuulolla?