Aika on taas saanut jostain ihmeestä siivet? Edellisestä päivityksestä on lähes kuukausi, hups! Kesäkuussa on treenattu kaikenlaista ja hiukan jopa kisattu aksaa. Tuloksilla ei vielä juhlittu, mutta muuten meno tuntui yllättävän kivalta. Me todella teimme yhdessä rataa. Ainoa iso ongelma oli pujottelu, joka ei onnistunut sitten millään. Joko Lasse tuli liian kovaa kepeille eikä taipunut kakkosväliin tai sitten se jätti ne kesken?!? Osa ongelmaa tuntui olevan aikamoiseksi nouseva vire, lähtörutiinit eivät toimineet ja hiukan jännitti lähteä radalle kun Lasse oli niin kuumana, mutta hyvin se vastasi ohjauksiin ja teki myös kontaktit, yhtä keinua lukuunottamatta oikein. Joten vaikka ei tämä vieläkään ole täydellistä niin paljon on kuitenkin syitä olla tyytyväinen.
Hihan leirillä Hartolassa ehdin tekemään vaikka ja mitä! Aivan loistava leiri! Todella hyvin järjestetty, hienot puitteet ja erinomaista seuraa! Lauantaina aloitin tokolla Oilin opissa. Lina siis treenasi ja aiheeksi otin seuraamisen. Lina kun tarjoaa lenkillä innokkaasti seuruuta, mutta kun tullaan kentälle sepä ei osaakaan. Ja tämä tuli myös Hartolassa esiin. Pienissä pätkissä näkyy mitä se voisikaan olla, mutta kun ne väläykset eivät nyt riitä. Oilin ajatuksia oli mm. perusasennon vahvistaminen, muiden ihmisten tekeminen tylsiksi ja häiriötreenit. Pitää aloittaa riittävän helpoilla harjoituksilla ja mennä eteenpäin, kun Lina oivaltaa. Lisäksi pohdin että nyt kun on lenkillä tehty tarjoamisen kautta niin Lina on se joka päättää koska hänelle sopii? Joten leirin jälkeen minä otin ohjat käsiini ja nyt vain minä päätän! Olen opettanut hetsi-sanaa;" tehdäänkö??" ja aika kivasti se tuntuu toimivan, Lina aktivoituu hyvin ja ottaa kontaktia, me niinkuin ollaan yhteisessä kuplassa ;)
Iltapäivällä ohjelmassa oli aksaa Lassen kanssa Lehtisen Lotan johdolla. Lotan rata ei ehkä ollut ihan helpoin, mutta kun kävimme radan läpi niin se tuntui mahdolliselta suorittaa. Alussa piti luottaa ja uskaltaa liikkua, kiihdyttää omaa vauhtia että takaaleikkaus onnistuu ja kyllä se toimi! Lasse toimi hienosti kunhan minä ohjasin ja rytmitin. Keppikulma oli sellainen että en edes yrittänyt ja keppien jälkeen oli hiukan haastava kohta, kun yllättäin Lasse ei irronnut suorasta putkestä suoraan edessä olevalle hypylle?!
Lauantai-iltaa vietettiin isolla porukalla ja juhlistettiin Hihan 30v taivalta! Kyllä Hiha on kiva seura ja moneen kertaan tuli esiin että ainakin aikaisemmin myös nuoret on otettu todella kivasti mukaan toimintaan. Nyt ne 90-luvun nuoret ovat enää henkisesti nuoria mutta silti useat ovat edelleen mukana toiminnassa aktiivisesti! Todella hienoa, toivottavasti myös jatkossa tämän päivän nuoret olisivat parinkymmenen vuoden kuluttua järjestämässä seuran 50v juhlia??
Sunnuntaina suuntasin Lassen kanssa hakumetsään ja siellä tein jo tutun treenin, neljä maalimiestä, ykkösellä ja kolmosella irtorullat ja kakkonen ja nelonen suorapalkalla. Mun pitää kyllä seuraavaan treeniin keksiä jotain erilaista. No Lasse on Lasse ja tekee hakua edelleen senverran harvoin että edistyminen on hidasta, joskus mietin edistyykö se ollenkaan? Kouluttajan mielestä sen tekeminen ei ollut kovin vakuuttavaa? No eihän se ole ei. Mutta kun helmikuussa se juoksi 20m ja seisoi sitten siinä ja haukkui mulle, niin siihen nähden se tekee nyt ihan ok. Sen puruotteet on mitä on, irtorullat saattavat toisinaan putoilla jne. Mutta ehkä haku on vaan meidän harrastus, vailla mitään ihmeellisiä kunnianhimoisia tavoitteita? Kiva jos saisin Lassen ilmaisemaan kiintorullalla ensi kesään mennessä?
Sunnuntai iltapäivä kuluikin sitten rallytokon merkeissä. Saimme hyviä ideoita ja neuvoja. Ihan yksinkertaisia neuvoja jotka toimivat! Lisäksi keskusteltiin siitä että kelpiellä on oikeastaan pitkät piuhat, eli vaikka se on nopea ja vilkas niin siitä kun annan käskyn niin kestää hetken ennenkuin Lasse tekee mitä on pyydetty. Eli käskyt tulee antaa ajoissa niin että myös pitkien piuhojen mies ehtii noudattaman niitä oikeaan aikaan. Lisäksi ajatus käännösten ennakkomerkistä jäi kytemään? Jos vaikka se suhina jota käytän aksassa jarruna olisi merkki että kohta käännytään, kuuntele!!!
Kaikki kiva loppuu aikanaan niin myös tämä leiri. Toivottavasti joku jaksaisi järjestää taas uuden leirin vuoden, parin kuluttua?
Seuraavan viikonlopun olin kisaturistina agilityn SM-kisoissa. Sää ei suosinut, mutta onneksi sadevaatteet on keksitty. Huikeaa jännitystä, iloisia onnistumisia, paljon läheltäpiti ja melkein ratoja. Pääasiassa katselin molempina päivinä makseja ja medejä. Kolmen kehän seuraaminen olisi ihan mahdotonta. Sunnuntain finaalit katsoin kotona livestreamilta. Aivan loistavaa että sellainen keksintö on olemassa! Lina pääsi molempina päivinä kisaturistiksi mukaan ja se selvisi ensimmäisistä arvokisoista hienosti! Sen kanssa oli helppo liikkua kisaalueella, se ei rähjää eikä liikoja sählää. Talutinkäytös jättää vielä hiukan toivomisen varaa, mutta varsinkin sunnuntaina se jo käveli kivasti yhdessä minun kanssa. Hiukan kävin ostoksilla ja mukaan tarttui uudet treeniliivit. Olisihan siellä ollut vaikka ja mitä muutakin kivaa, mutta tuo varustevalikoima kotona on kyllä aika kaikenkattava.
Treenirintamalla Lina on on tehnyt tokon lisäksi hiukan aksaa. Nyt ollaan keskitytty jarrujen hakemiseen ja jos todella on näin helppo opettaa jarruttaminen Linalle niin ihmettelen miksi en ole osannut sitä Lasselle opettaa? Onkohan noissa kuitenkin jotain pienen pientä eroa? Ja Lina on myös tutustunut veteen muutenkin kuin juomalla sitä, nyt on harjoiteltu uimista. Liivit pitää kyllä neidille ehkä kuitenkin ostaa, senverran hän räpiköi ja roiskii järkevän uimisen sijaan?
maanantai 27. kesäkuuta 2016
keskiviikko 1. kesäkuuta 2016
Linan MH luonnekuvaus
Perjantaina suuntasimme taas Ruotsiin ja siellä tarkemmin Örebrohon, jossa ruotsin kelpiekerho järjesti MH luonnekuvauksen. Linan lisäksi Roxette-pentueesta mukana olivat sisko Moora ja veljet Taiko ja Pertti.
Perjantai-iltana ajoimme Turkuun ja laivalle. Tällä kertaa kokeilimme Siljan laivaa ja ihan yhtä hyvin sillä pääsi kuin Viiikkarilla.
Perillä Tukholmassa olimme aamuaikaisella ja suuntasimme E18 tielle jota ajoimme sitten pari tuntia aika tiiviisti. Löysimme hyvin Örebron pk-kerhon kentän ja hiukan ulkoilutettuamme koiria lähdimme katsomaan yhden kelpien suoritusta. Sen jälkeen oli pari muun rotuista koiraa, jotka jätimme väliin ja laitoimme ilmot rekisterinumeroineen kuntoon ja sitten suuntasimme lenkille. Vieraassa paikassa on aika hiukan haastavaa lenkittää koiraa kun ei tunne paikkoja, mutta nyt meillä kävi tuuri ja löysimme pienen metsäpolun päästä upean kuntopolun, jossa kelpasi lenkkeillä. Sitten alkoi se jännittävä osuus eli meidän Roxette-lasten "radat"
Taiko pääsi ensimmäisenä tositoimiin ja hienosti sujui! Hiukan taiko oli "liian" tottelevainen, mikä ei ehkä kuitenkaan ole kovin huono juttu?! Muuten sujui upeasti! Taiko käyttäytyi hienosti ja rauhallisesti. Hyvä Taiko! Seuraavana vuorossa oli Moora jossa onkin sitten tulta ja tappuraa hiukan enemmän! Moora haukkui ja mekasti radalla Taikoa enemmän. Pertin suorituksen olen nähnyt vain videolla kun halusin jäädä ulkoiluttamaan Linaa ennen sen vuoroa. Mutta Pertti oli kyllä reipas ja rohkea hänkin!
Lina aloitti iloisesti, käsittely ei ollut mikään ongelma, hampaatkin katsottiin ilman ongelmia. Leikkiminen on niin siistiä ja niin nytkin vaikka hiukan olin itse mietteliäs, kun näin isot juuttipatukat joilla leikkiminen tehtiin. Leikin jälkeen vuorossa oli takaa-ajo ja eka yritys jäi heikoksi, mutta toisella yrittämällä Lina juoksi jo iloisesti perille saakka, joss se haisteli viehettä tarttumatta kuitenkaan siihen kiinni. Tämän jälkeen vuorossa oli aktiivisuus ja sekin meni hyvin. Lina ei turhia hötkyillyt vaan nätisti lähinnä seisoskeli ja vähän haisteli, tästä tuli 3 arvosanaksi johon olen niin tytyväinen, minulle riittää yksi duracel-kelpie!
Etäleikki sujui hyvin, Lina ehkä ajattelie ttä taas joku ruotsalainen on eksynyt metsään ja se pitää pelastaa? Onhan Lina tainnut tehdä puolet elämänsä hakutreeneistä Ruotsissa.
Tämän jälkeen tuli se jännä osio, haalari ekana. Lina pelästyi, hetken se haukahteli ja peruutti vähän, mutta uteliaisuus voitti ja se tuli tutkimaan mikä ihme tuo oikein oli? Ja kun haalari oli tutkittu sille ei jäänyt mitään jäljellejäävää kiinnostusta tai pelkoa.
Sitten vuorossa oli räminää. Tämä nyt ei ollut edes pelottavaa, hyvin rohkeasti Lina tutki heti mikä toi on eikä sillä näin ollen jäänyt tästäkään mitään jäljellejääviä muistikuvia.
Tämän jälken kummitukset valtasivat metsän, mutta eihän Lina moisiin usko! Se heilutti häntää ja ihmetteli outoja hahmoja, mutta ei edes mennyt minun taakse vaan pysyi reippaana minun ja kummitusten välillä. Ja taas se tutki jutun hyvin itsenäisesti. Tässä kohtaa minun hymy taisi olla jo korvissa saakka. Kyllähän minä tiesin että Lina on kiva ja reipas koira, mutta kyllä se silti yllätti hiukan ja vain positiivisesti!
Lopun leikkiminen sujui ihan yhtä hyvin kuin alussa ja Linan puruote on napakka koko suun ote, kuten olen kyllä huomannut.
Sitten ammuttiin ja nyt ekaa kertaa Linaa jännitti oikeasti. Se ei oikein pelkää laukauksia mutta ei se kyllä niistä yhtään tykkää. Se lopetti leikin molemmilla kerroilla ja vaikka se palautui kohtuullisesti ja jatkoi leikkiä ekan laukauksen jälkeen niin fakta on että se reagoi laukauksiin. Eihän se kyllä ole koskaan tätä ennen edes kuullut 9mm ääntä ja 6mm aseen äänenkin se on kuullut vain muutaman kerran. Minä tiesin etä se ei tykkää kovistä äkillisistä äänistä, joten en ole yllättynyt. Mutta nyt olemme tilanteessa jossa aion todellakin totuttaa Linan laukauksiin. Miten ja kuinka sen teen on vielä työn alla, mutta jonkinlainen ajatus on muhimassa ja kotona saattaa hetken olla hiukan meluisampaa ;)
Tässä on video räminältä:
ja tässä on aaveet:
Ja lopuksi loppuleikki ja laukaukset:
Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen reissuun. Meillä oli todella kiva porukka, hienot koirat ja Ruotsissa tapasin livenä Linan ja Lassen emien kasvattajan. Molempien emät tulevat Vickulas kennelistä, vaikka eivät olekaan sukua keskenään.
Nyt odotellaan jos Lina tekisi juoksut ja sen jälkeen voisi vaikka varata ajan luustokuviin? Joten koko kesäksi riittää jännitettävää!
Tokoa ja aksaa sekä ehkä kuitenkin metsäjälkeä olisi tarkoitus tehdä Linan kanssa nyt kesällä. Ja sen lisäksi ainakin näin helteisillä keleillä käydään kyllä ahkerasti uimassa! Linalle pitäisi vaan käydä ehkä ostamassa kelluntaliivit?
Perjantai-iltana ajoimme Turkuun ja laivalle. Tällä kertaa kokeilimme Siljan laivaa ja ihan yhtä hyvin sillä pääsi kuin Viiikkarilla.
Perillä Tukholmassa olimme aamuaikaisella ja suuntasimme E18 tielle jota ajoimme sitten pari tuntia aika tiiviisti. Löysimme hyvin Örebron pk-kerhon kentän ja hiukan ulkoilutettuamme koiria lähdimme katsomaan yhden kelpien suoritusta. Sen jälkeen oli pari muun rotuista koiraa, jotka jätimme väliin ja laitoimme ilmot rekisterinumeroineen kuntoon ja sitten suuntasimme lenkille. Vieraassa paikassa on aika hiukan haastavaa lenkittää koiraa kun ei tunne paikkoja, mutta nyt meillä kävi tuuri ja löysimme pienen metsäpolun päästä upean kuntopolun, jossa kelpasi lenkkeillä. Sitten alkoi se jännittävä osuus eli meidän Roxette-lasten "radat"
Taiko pääsi ensimmäisenä tositoimiin ja hienosti sujui! Hiukan taiko oli "liian" tottelevainen, mikä ei ehkä kuitenkaan ole kovin huono juttu?! Muuten sujui upeasti! Taiko käyttäytyi hienosti ja rauhallisesti. Hyvä Taiko! Seuraavana vuorossa oli Moora jossa onkin sitten tulta ja tappuraa hiukan enemmän! Moora haukkui ja mekasti radalla Taikoa enemmän. Pertin suorituksen olen nähnyt vain videolla kun halusin jäädä ulkoiluttamaan Linaa ennen sen vuoroa. Mutta Pertti oli kyllä reipas ja rohkea hänkin!
Lina aloitti iloisesti, käsittely ei ollut mikään ongelma, hampaatkin katsottiin ilman ongelmia. Leikkiminen on niin siistiä ja niin nytkin vaikka hiukan olin itse mietteliäs, kun näin isot juuttipatukat joilla leikkiminen tehtiin. Leikin jälkeen vuorossa oli takaa-ajo ja eka yritys jäi heikoksi, mutta toisella yrittämällä Lina juoksi jo iloisesti perille saakka, joss se haisteli viehettä tarttumatta kuitenkaan siihen kiinni. Tämän jälkeen vuorossa oli aktiivisuus ja sekin meni hyvin. Lina ei turhia hötkyillyt vaan nätisti lähinnä seisoskeli ja vähän haisteli, tästä tuli 3 arvosanaksi johon olen niin tytyväinen, minulle riittää yksi duracel-kelpie!
Etäleikki sujui hyvin, Lina ehkä ajattelie ttä taas joku ruotsalainen on eksynyt metsään ja se pitää pelastaa? Onhan Lina tainnut tehdä puolet elämänsä hakutreeneistä Ruotsissa.
Tämän jälkeen tuli se jännä osio, haalari ekana. Lina pelästyi, hetken se haukahteli ja peruutti vähän, mutta uteliaisuus voitti ja se tuli tutkimaan mikä ihme tuo oikein oli? Ja kun haalari oli tutkittu sille ei jäänyt mitään jäljellejäävää kiinnostusta tai pelkoa.
Sitten vuorossa oli räminää. Tämä nyt ei ollut edes pelottavaa, hyvin rohkeasti Lina tutki heti mikä toi on eikä sillä näin ollen jäänyt tästäkään mitään jäljellejääviä muistikuvia.
Tämän jälken kummitukset valtasivat metsän, mutta eihän Lina moisiin usko! Se heilutti häntää ja ihmetteli outoja hahmoja, mutta ei edes mennyt minun taakse vaan pysyi reippaana minun ja kummitusten välillä. Ja taas se tutki jutun hyvin itsenäisesti. Tässä kohtaa minun hymy taisi olla jo korvissa saakka. Kyllähän minä tiesin että Lina on kiva ja reipas koira, mutta kyllä se silti yllätti hiukan ja vain positiivisesti!
Lopun leikkiminen sujui ihan yhtä hyvin kuin alussa ja Linan puruote on napakka koko suun ote, kuten olen kyllä huomannut.
Sitten ammuttiin ja nyt ekaa kertaa Linaa jännitti oikeasti. Se ei oikein pelkää laukauksia mutta ei se kyllä niistä yhtään tykkää. Se lopetti leikin molemmilla kerroilla ja vaikka se palautui kohtuullisesti ja jatkoi leikkiä ekan laukauksen jälkeen niin fakta on että se reagoi laukauksiin. Eihän se kyllä ole koskaan tätä ennen edes kuullut 9mm ääntä ja 6mm aseen äänenkin se on kuullut vain muutaman kerran. Minä tiesin etä se ei tykkää kovistä äkillisistä äänistä, joten en ole yllättynyt. Mutta nyt olemme tilanteessa jossa aion todellakin totuttaa Linan laukauksiin. Miten ja kuinka sen teen on vielä työn alla, mutta jonkinlainen ajatus on muhimassa ja kotona saattaa hetken olla hiukan meluisampaa ;)
Tässä on video räminältä:
Ja lopuksi loppuleikki ja laukaukset:
Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen reissuun. Meillä oli todella kiva porukka, hienot koirat ja Ruotsissa tapasin livenä Linan ja Lassen emien kasvattajan. Molempien emät tulevat Vickulas kennelistä, vaikka eivät olekaan sukua keskenään.
Nyt odotellaan jos Lina tekisi juoksut ja sen jälkeen voisi vaikka varata ajan luustokuviin? Joten koko kesäksi riittää jännitettävää!
Tokoa ja aksaa sekä ehkä kuitenkin metsäjälkeä olisi tarkoitus tehdä Linan kanssa nyt kesällä. Ja sen lisäksi ainakin näin helteisillä keleillä käydään kyllä ahkerasti uimassa! Linalle pitäisi vaan käydä ehkä ostamassa kelluntaliivit?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)