Loppuyhteenveto vuodesta 2013. Hyvä vuosi, vaikka kaikenlaista onkin ollut matkan varrella. Alkuvuosi meni Lassen mystistä ontumaa selvitellessä ja treenaaminen kärsi aikalailla. Kun helmikuussa syy selvisi ja lääke löytyi niin sitten alkoivat tositoimet. Alkuvuodesta tehtiin hajutunnnistusjuttuja ahkerasti ja rakennettiin peruskuntoa. Kun päivät pitenivät ja sää parani, niin siirryttiin enemmän ja enemmän agilityn ja tokon pariin. Hajutunnistus jäi taka-alalle. Keväällä käytiin kerran paimentamassa ja pari kertaa hakumetsässä. Molemmat lajit olisivat kivoja, mutta aika ei riitä kaikkeen. Näyttelyssäkin Lasse pyörähti kerran. Erkkarista tuli EH. Ja Tore oli BIS pentu!
Kesällä kisattiin vähän agilityä, mutta ne tulokset ei olleet kovin ihmeellisiä? Pari hyvää hyllyä ja jokunen lähes katastrofirata tehtiin.. Kesällä pitää myös uida ja nauttia lomasta ja sitäkin tehtiin.
Alkusyksyllä Lasse säikäytti saamalla neurologisia oireita Frontline punkkisuoja-aineesta ja siitä toipumiseen meni jokunen päivä. Mutta onneksi syy selvisi ja jatkossa pitäisi olla helppo välttää tällaisia oireita.
Syksyn tullen me kisattiin tokossa yksi kisa ja sen tulos olikin sitten hieno. Tavoite oli että olisi ehditty tänä vuonna vielä avoimen luokkaan kisaamaan, mutta luoksetulon stopit ei pysähdy kovin hyvin, joten kisatavoitteet siirtyivät eteenpäin. Kisaamaan mennän sitten kun se siltä tuntuu.
Syksyllä jatkettiin Sonjan opissa aksaa ja jotain pientä kehitystä on havaittavissa? Aksassa ei kisata nyt hetkeen, meillä on pieni projekti ensin, Lassen mielentila kisoissa pitää saada rennommaksi. Nämä mielentilat on muutenkin olleet taas tapetilla, kun Vappu Alatalo piti syyskussa motivointipäivää meille. Lassella niitä kierroksia riittää, se on peräänantamaton ja sitkeä. Upea harrstuskoira siis;)
Syyskuussa olimme Ruotsissa leirillä ja siellä innostuin jäljestämisestä. Lasse nyt tykkää kaikesta tekemisestä, joten minä saan valita lajit:) Jälkeä tehtiin pitkin syksyä ja edistymistäkin näkyy. Nyt Lasse ilmaisee jo kepit, vaikka tekniikka jättää kyllä toivomisen varaa? Mutta tätä voisi opetella vaikka talvella?
Loppusyksy/alkutalvi on sitten taas ollut rauhallisempaa ja nyt Lassella on taas tulehtunut anaalirauhanen ja ab-kuuri päällä. Mutta toivon että ensi vuonna saadaan taas harrastaa ilman lääkekuureja?
Lisäksi vuoden aikana ollaan iloittu Lassen pentujen hienoista tuloksista. Tuloksia on lähinnä näyttelykehistä ja terveystarkastuksista, mutta sitäkin hienompia tuloksia. Näyttelyistä on 5pennulla eri/sa jokunen sertti ja pari varaserttiä. Kolme juniorivoittajatitteliä, yhdellä ja samalla pennulla ja lisäksi Kalle on startannut lupaavan oloisesti ja vauhdikkasti pari mölliagikisaa! Shy on Norjassa syuorittanut hyväksytyn vahingoittuneiden eläinten jälkikokeen ja on Norjan juniorivoittaja! Eli pikkuhiljaa niitä käyttötuloksiakin alkaa näkymään? Ainoa ikävä asia oli Shy:n selkämutka ja Niilon välimuotoinen lannenikama. Mutta täytyy vain toivoa että ne eivät koiria tule haittamaan?
Året 2013. Ganska mycke har det hänt. Året börja med haltande som störde ganska mycke, men som var lätt att sköta om, när man först hittapå vad det var.
Vi jobba med ID-spåret på vintern, men när solen kom fram så blev det mera agility och lydnad.
Vi har varit och valla en gång, i sökskogen par gånger och på utställning en gång. Allt är roligt med Lasse, men tiden räcker inte till allt.
På sommaren njöt vi, simma och träna och hade semester också. Vi tävla lite agility, med par fina disc. banor och med några inte så fina banor? Dem riktigt fina felfria banorna väntar ännu...
På hösten blev det mera lydnad och en officiell tävling också. Tävlingen gick fint, 166p. och uppflyttad till öppen klass. Men när inkallningens stopperna inte ännu fungerar så nästa tävling väntar ännu..
I september åkte vi till Sverige på Walkabout läger och hade roligt med mycke träning och bra sälsskap. Efter lägret blev jag ivrig med spår och det gjorde vi hela hösten, med fina "resultat". Markeringen behöver ännu lite förstärkning, men annors ser det bra ut nu.
December har varit lungt och nu har Lasse antibiotika för hans analsäckar är inflamerede igen:(
Och sen har vi varit glada för fina resultateten som Lasses valpar har gjort. Mest har det varit utställningar, 5x EX/CA. Några Sert och fyra st. juniorvinnare-tittlar!! En till Shy i norge och 3st till Kalle!! Valparna har blivit röntgade också med fina resultat, bara Shy hade en "virvel" i ryggen och Niilo har en övergångskota, men ryggen är rak. Allas höfter och armbågar är UA.
Vi önskar att det bli mera fina resultat för oss och för valparna nästa år!?
torstai 26. joulukuuta 2013
maanantai 2. joulukuuta 2013
Hiljaista ja pimeää
Koirarintamalla ei ole tainnut tapahtua juurikaan mitään. Sonjan treenit päättyivät mutta onneksi lisää tätä loistava koulutusta on luvassa lisää ensi vuonna ja vieläpä lähempänä, Salossa. Loppuvuosi taidetaan keskittyä tokoiluun, JOS tammikuussa kuitenkin kokeiltaisi kisata Avossa??
"yht´äkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun ja luulet, että tästä on mahdotonta ikinä toipuu? Hullu sä et ole mutta joskus sitä romahtaa kivipohjaan. Hiljaa nyt mennään, mutta henkiin sä jäät. Hullu sä et ole, mut juuri nyt on vaikeaa" Janna Hurmerinta
Tämä laulu osui ja upposi. Nyt mennään pikkuhiljaa sillä tavalla mikä tuntuu hyvältä ja toivotaan että uuden vuoden myötä energia ja valo taas palaa arkeen. Ja jos vaikka pääsisi jatkotutkimuksiin tuon jatkuvasti oireilevan vatsan kanssa ja JOS saisi jopa jotain apua siihen??
Peppi täytti 8 vuotta lauantaina, bileet olivat aika pienimuotoiset, mutta hetken ajan varsin vauhdikkaat, kun koirat saivat lahjat, joita vaihtoivat heti kättelyssä. Joten Peppi sai apinan ja Lasse nappasi itselleen vaaleanpunaisen papukaijan! Papukaija olikin ihan superjuttu, Lasse juoksi onnellisena ympäri ämpäri ja vingutti sitä. Peppi vietti syntymäpäiviään hiukan rauhallisemmin kun Pepin päivän kohokohta ajoittui iltaan, kun oli satanut hiukan lunta!! Peppi loikki ja hyppi ja työnsi kuonon lumeen ja oli selvästi iloinen, kun lunta oli sopiva määrä:)
Lasse parka, sen mielestä tää nykymeno on ihan tyhmää.. Mutta jos pikkuhiljaa saataisi edes jotkut treenit tehtyä?
Det har varit tyst på hoppysidan. Min mage vill inte, läkaren mistänker på keliaki, men det borde undersökas mera och nu väntar jag på dom undersökningarna. Så hundarna har haft det lite slöt, men kanske det här bli bättre? Om jag skulle få inkallningens stopperna och fungera, så kunde vi tävla i januari, men nu har vi för mycke fart i det. Annors borde det inte vara någonting speciellt med öppen klass, sen skulle vi kunna börja jobba mot vinnare klassen? Där har vi vissa saker redan "färdiga" men vittringen och rutan är inte färdiga och metallen borde förstärkas mycke..
Pepi fyllde 8år på lördagen. Nya leksakerna var upskattade och Peppis dag blev reddad när det snöa lite på kvällen. Bara lite snö, inte för mycke, inte för kallt och inte för vått, perfekt!
"yht´äkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun ja luulet, että tästä on mahdotonta ikinä toipuu? Hullu sä et ole mutta joskus sitä romahtaa kivipohjaan. Hiljaa nyt mennään, mutta henkiin sä jäät. Hullu sä et ole, mut juuri nyt on vaikeaa" Janna Hurmerinta
Tämä laulu osui ja upposi. Nyt mennään pikkuhiljaa sillä tavalla mikä tuntuu hyvältä ja toivotaan että uuden vuoden myötä energia ja valo taas palaa arkeen. Ja jos vaikka pääsisi jatkotutkimuksiin tuon jatkuvasti oireilevan vatsan kanssa ja JOS saisi jopa jotain apua siihen??
Peppi täytti 8 vuotta lauantaina, bileet olivat aika pienimuotoiset, mutta hetken ajan varsin vauhdikkaat, kun koirat saivat lahjat, joita vaihtoivat heti kättelyssä. Joten Peppi sai apinan ja Lasse nappasi itselleen vaaleanpunaisen papukaijan! Papukaija olikin ihan superjuttu, Lasse juoksi onnellisena ympäri ämpäri ja vingutti sitä. Peppi vietti syntymäpäiviään hiukan rauhallisemmin kun Pepin päivän kohokohta ajoittui iltaan, kun oli satanut hiukan lunta!! Peppi loikki ja hyppi ja työnsi kuonon lumeen ja oli selvästi iloinen, kun lunta oli sopiva määrä:)
Lasse parka, sen mielestä tää nykymeno on ihan tyhmää.. Mutta jos pikkuhiljaa saataisi edes jotkut treenit tehtyä?
Det har varit tyst på hoppysidan. Min mage vill inte, läkaren mistänker på keliaki, men det borde undersökas mera och nu väntar jag på dom undersökningarna. Så hundarna har haft det lite slöt, men kanske det här bli bättre? Om jag skulle få inkallningens stopperna och fungera, så kunde vi tävla i januari, men nu har vi för mycke fart i det. Annors borde det inte vara någonting speciellt med öppen klass, sen skulle vi kunna börja jobba mot vinnare klassen? Där har vi vissa saker redan "färdiga" men vittringen och rutan är inte färdiga och metallen borde förstärkas mycke..
Pepi fyllde 8år på lördagen. Nya leksakerna var upskattade och Peppis dag blev reddad när det snöa lite på kvällen. Bara lite snö, inte för mycke, inte för kallt och inte för vått, perfekt!
lauantai 30. marraskuuta 2013
Haaste, vielä ehtii?
Tuli movember haaste Marikalta, enkä ole saanut aikaiseksi, mutta nyt..
Peppi on helppo:
Lassen kohdalla piti vähän improvisoida? Kiltisti Lasse poseerasi tarkalleen siinä asennossa mitä pyysin:)
Peppi on helppo:
lauantai 16. marraskuuta 2013
Marraskuista menoa
Marraskuu on jo puolivälissä, ihan uskomatonta miten aika kuluu. Lassen kanssa ollaan pikkuhiljaa vähennetty aktiivisen treenin määrää ja tarkoitus olisi pitää ensi kuussa ihan kunnon tauko ja sitten tammikuussa jatkaa täydellä teholla. Olen siis edelleeen sitä mieltä että taukoja tarvitaan, sekä fyysisen että henkisen jaksamisen takia, ainakin ohjaajan kohdalla?
Viime viikonloppu oli varsin rauhallinen, vain aksatreenit la iltana ja silloinkin keskityttiin tekemään vain pari pujottelua ja A:n kontaktia. A:lle taidettiin saada välirauha aikaiseksi, Lasse antoi periksi (?) ja odottaa kontaktilla lupaa jatkaa matkaa, ainakin hetken?
Tälla samalla teemalla oli tarkoitus jatkaa vielä arkenakin, mutta ikävä kyllä minun sairasloma vähän sekoitti pakka ja suunnitelmat jäi toteuttamatta.
Torstaina mentiin kuitenkin kentälle tekemään tokoa ja viikon lepo olikin kerännyt Lasseen hurjasti energiaa ja saatiin jopa se epiksissä ilmi tullut ääntely kuulumaan omalla kentällä! Mutta kun otettiin pari luoksetuloa alkuun niin turhat äänitehosteet hävisivät. Eli Lasselle tekisi hyvää juosta kunnolla ennen tokokokeita?
Tänään ajeltiin Turkuun, missä oli kisat. Olin ilmoittanut meidät kolmelle radalle ja heti alussa oli sovittu että Sonja juoksee hyppyradan, mutta viikolla suunnitelmat muuttuivat ja lopulta Sonja juoksi kaikki tämän päivän kisat Lassen kanssa.
Ensimmäisellä radalla tuli heti esiin pujotteluongelma yms, jota ei ole treeneissä saatu esiin/korjattua. Sonja on onneksi tarkka ja taitava ja luki koiraa hyvin radalla ja huomasi heti mistä kenkä puristaa? Ja kun oli hetki keskusteltu, niin minäkin tyhmä tajusin, että olen tainnut oikoa mutkat suoriksi ja sellainen suht iso osa ihan perusteista on jäänyt rakentamatta, kuten, että miten koiran pitää olla ja toimia kisapaikalla? Tästä johtuen Lasse jännittää kisapaikalla oloa; kuulutuksia, yleisöä, koiria, toimihenkilöitä tms. ja koska Lassen tapa reagoida "ahdistukseen" on aika eläväinen olen syyllistynyt luulemaan sitä kuumumiseksi ja "kuuntelemattomuudeksi". Totuus on kuitenkin että en ole koskaan totuttanut Lassea kisatilanteisiin vaan vein sen suoraan kisoihin ja sitten olen ihmetellyt, että mikä mättää kun kisatilanteissa mulla onkin ihan "vieras" koira radalla?!
No tämän päivän jälkeen mä tiedän mikä on mättänyt ja nyt vieläpä tiedän miten mä lähden korjaamaan tilannetta, joten pitkästä aikaa tunnelin päässä näkyy valoa! Ja luulen että Sonjakin ymmärtää Lassea nyt eri tavalla, jännä nähdä mitä me huomenna treenataan? Iloisesti heiluvaa häntää ja hyvää kontaktia ainakin?
Tässä kohtaa mä olen superkiitollinen Sonjalle, joka käytti ison osan vapaapäivästään minun ja Lassen auttamiseen! On kyllä ollut todellinen onni tutustua Sonjaan, ainakin Lassen kannalta! Lisäksi Sonjan ja Lassen kaksi muuta rataa oli jo varsin hyvän näköisiä! Jos jaksan huomenna etsiä piuhat, niin koitan saada videota tänne?
myös Sari oli kisaamassa ja heilläkin taisi olla sama saldo kuin Lassella, eli kolme hyvää hyllyä joille oli kasattu vielä paljon oppia ja kotiläksyjä. Eli kyseessä on erittäin tarpeelliset ja tärkeät hyllyt:) Ja ensi viikolla on heti meille sopivat epikset, joten sinne harjoittelemaan yhdessä Sarin kanssa siis!
Illan piristyksen tarjosivat Heli ja Kalle. He tulivat Olarinluoman treeneihin ja oli kyllä tosi kiva huomata miten Kallen ja Helin yhteistyö on kehittynyt viime kesän jälkeen, huikeaa työskentelyä!Kalle on saanut hurjasti vauhtia lisää ja Helin ja Kallen yhteistyö on hyvällä mallilla. Toki Kalle on vielä hiukan vallaton, mutta se varmaan korjaantuu ihan iän ja yhteisen tekemisen myötä.
Det har varit lite lugnare vecka, jag har varit sjuk, så Lasse hade mera ledigt. På torsdagen träna vi lydnad med en väldigt ivrig hund!? Han har börja låta mera och mera, men nu lättade de med att han fick springa lite före vi börja jobba. Någonting att tänka på?
Idag var det officiel agilitytävling. Först skulle jag tävla två banor och Sonja en, men sen blev så att Sonja tävla alla tre tävlingar! Sonja märkte att Lasse behöver öva att bara vara på tävlingsplatsen, för att han ska bli trygg där också och kunna jobba ordentligt. Nu stressar han om miljön och det stör en hel del hans konsentration och orsakar onödiga fel på banorna! Men nu när jag vet vad och hur vi tränar, så ska det problemet också lösas?! Tusen tack till Sonja som hjälpte oss!!
På kvällen träffa jag ännu Heli och Kalle på agilityträningarna och Vau hur mycke dem har lärt sej sen sommaren! Deras sammanarbetat var fint och även Kalle hade bra fart på sej:) Väldigt lovande par!
Viime viikonloppu oli varsin rauhallinen, vain aksatreenit la iltana ja silloinkin keskityttiin tekemään vain pari pujottelua ja A:n kontaktia. A:lle taidettiin saada välirauha aikaiseksi, Lasse antoi periksi (?) ja odottaa kontaktilla lupaa jatkaa matkaa, ainakin hetken?
Tälla samalla teemalla oli tarkoitus jatkaa vielä arkenakin, mutta ikävä kyllä minun sairasloma vähän sekoitti pakka ja suunnitelmat jäi toteuttamatta.
Torstaina mentiin kuitenkin kentälle tekemään tokoa ja viikon lepo olikin kerännyt Lasseen hurjasti energiaa ja saatiin jopa se epiksissä ilmi tullut ääntely kuulumaan omalla kentällä! Mutta kun otettiin pari luoksetuloa alkuun niin turhat äänitehosteet hävisivät. Eli Lasselle tekisi hyvää juosta kunnolla ennen tokokokeita?
Tänään ajeltiin Turkuun, missä oli kisat. Olin ilmoittanut meidät kolmelle radalle ja heti alussa oli sovittu että Sonja juoksee hyppyradan, mutta viikolla suunnitelmat muuttuivat ja lopulta Sonja juoksi kaikki tämän päivän kisat Lassen kanssa.
Ensimmäisellä radalla tuli heti esiin pujotteluongelma yms, jota ei ole treeneissä saatu esiin/korjattua. Sonja on onneksi tarkka ja taitava ja luki koiraa hyvin radalla ja huomasi heti mistä kenkä puristaa? Ja kun oli hetki keskusteltu, niin minäkin tyhmä tajusin, että olen tainnut oikoa mutkat suoriksi ja sellainen suht iso osa ihan perusteista on jäänyt rakentamatta, kuten, että miten koiran pitää olla ja toimia kisapaikalla? Tästä johtuen Lasse jännittää kisapaikalla oloa; kuulutuksia, yleisöä, koiria, toimihenkilöitä tms. ja koska Lassen tapa reagoida "ahdistukseen" on aika eläväinen olen syyllistynyt luulemaan sitä kuumumiseksi ja "kuuntelemattomuudeksi". Totuus on kuitenkin että en ole koskaan totuttanut Lassea kisatilanteisiin vaan vein sen suoraan kisoihin ja sitten olen ihmetellyt, että mikä mättää kun kisatilanteissa mulla onkin ihan "vieras" koira radalla?!
No tämän päivän jälkeen mä tiedän mikä on mättänyt ja nyt vieläpä tiedän miten mä lähden korjaamaan tilannetta, joten pitkästä aikaa tunnelin päässä näkyy valoa! Ja luulen että Sonjakin ymmärtää Lassea nyt eri tavalla, jännä nähdä mitä me huomenna treenataan? Iloisesti heiluvaa häntää ja hyvää kontaktia ainakin?
Tässä kohtaa mä olen superkiitollinen Sonjalle, joka käytti ison osan vapaapäivästään minun ja Lassen auttamiseen! On kyllä ollut todellinen onni tutustua Sonjaan, ainakin Lassen kannalta! Lisäksi Sonjan ja Lassen kaksi muuta rataa oli jo varsin hyvän näköisiä! Jos jaksan huomenna etsiä piuhat, niin koitan saada videota tänne?
myös Sari oli kisaamassa ja heilläkin taisi olla sama saldo kuin Lassella, eli kolme hyvää hyllyä joille oli kasattu vielä paljon oppia ja kotiläksyjä. Eli kyseessä on erittäin tarpeelliset ja tärkeät hyllyt:) Ja ensi viikolla on heti meille sopivat epikset, joten sinne harjoittelemaan yhdessä Sarin kanssa siis!
Illan piristyksen tarjosivat Heli ja Kalle. He tulivat Olarinluoman treeneihin ja oli kyllä tosi kiva huomata miten Kallen ja Helin yhteistyö on kehittynyt viime kesän jälkeen, huikeaa työskentelyä!Kalle on saanut hurjasti vauhtia lisää ja Helin ja Kallen yhteistyö on hyvällä mallilla. Toki Kalle on vielä hiukan vallaton, mutta se varmaan korjaantuu ihan iän ja yhteisen tekemisen myötä.
Det har varit lite lugnare vecka, jag har varit sjuk, så Lasse hade mera ledigt. På torsdagen träna vi lydnad med en väldigt ivrig hund!? Han har börja låta mera och mera, men nu lättade de med att han fick springa lite före vi börja jobba. Någonting att tänka på?
Idag var det officiel agilitytävling. Först skulle jag tävla två banor och Sonja en, men sen blev så att Sonja tävla alla tre tävlingar! Sonja märkte att Lasse behöver öva att bara vara på tävlingsplatsen, för att han ska bli trygg där också och kunna jobba ordentligt. Nu stressar han om miljön och det stör en hel del hans konsentration och orsakar onödiga fel på banorna! Men nu när jag vet vad och hur vi tränar, så ska det problemet också lösas?! Tusen tack till Sonja som hjälpte oss!!
På kvällen träffa jag ännu Heli och Kalle på agilityträningarna och Vau hur mycke dem har lärt sej sen sommaren! Deras sammanarbetat var fint och även Kalle hade bra fart på sej:) Väldigt lovande par!
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Aksaa ja lisää tokoa
Eli viikko sitten vietettiin agilityviikonloppua ja jos tavoite oli vain pitää hauskaa, niin taisimme päästä tavoitteeseen?
Lauantaina Espoossa odotti taas haasteellinen ja hauska radanpätkä. Sujuvasti esteelle nro 2 saakka ja siitä hiukan myöhässä esteet 3-6, mutta sitkeästi jatkettiin eteenpäin ja lopulta päästiin esteelle nro 17 saakka. A-esteellä meillä on nyt pulma! Lasse tulee sen hyvällä vauhdilla alas, mutta sepä ei pysykään kontaktilla, voi ei!! En ole ehtinyt vielä analysoimaan tarkemmin että mistä pulma johtuu? Se voi johtua siitä, että vauhtia on liikaa ja fysiikka ei vaan mahdollista pysähtymistä tai sitten se johtuu siitä, että kun ei pysähdy, niin pääsee muka (?) nopeammin eteenpäin?! En tiedä, mutta kontakteja pitää vaan treenata lisää, varsinkin A:ta, puomilla pysähtyy toistaiseksi hyvin ja keinu on ollut tosi hyvä viime aikoina!
Sunnuntaina oltiin Turussa Sonjan luona treenaamassa ja Sonjan rata oli tosi kiva! Alku sisälsi useamman takaakierron ja yhden päällejuoksutyyppisen kohdan, mutta ne sujui yllättävän hyvin. Puomin kontakti oli ok, sitten putkelta hypylle ja siitä käännös kepeille oli loistava. Keppien jälkeen pari hyppyä ja A:lle. A:n jälkeen en ollut osannut lukea rataa oikein, mutta kun Sari meni Pyryn kanssa, niin tajusin miten se pitäisi ohjata, eri tavalla kuin mitä olin tutustunut... Käytännössä tämä oli yllättävän vaikea kohta, mutta jotenkin me siitä selvittiin, sitten putkesta vauhtia keinulle ja siitä muurille ja renkaalle, jossa piti tehdä sokkari ja ohjata A:n alla olevaan putkeen ja sitten piti ehtiä vielä takaakiertoon ohjaamaan, Hui! Keinulta lähti hyvin muurille, renkaalla piti vain luottaa ja kääntyä ja siihen se kaatui! Että jättäisin Lassen selän taakse hyppäämään rengasta ja vain juoksisin ja uskoisin että se onnistuu, nou vei! Sonjan piti lopulta itse näyttää että se on mahdollista ja kyllähän se sujuu, kun sen osaa! Radan loppu sujui sitten hyvin. Viikonlopun agit oli kuitenkin niin kivoja että innostuin ilmoittamaan Lassen kisoihin. Marraskuun puolivälissä startataan Turussa, saa nähdä miten käy?
Tarkoituksena oli käydä arkenakin kentälllä tekemässä kontakteja, mutta ei me kyllä käyty, oli pimeää, satoi, jne. Lauantaina sain kuitenkin Saijan kaveriksi kentälle joten tuli edes kerran treenattua myös tällä viikolla. Saijalla oli kiva ykkösen rata, jossa riitti kyllä tekemistä, mutta ei ollut mitenkään mahdottoman vaikeaa. Ongelmat A:lla jatkuvat edelleen, todella yllättävää että ne ei poistu treenaamatta?! Ensi viikolla käydään kyllä treenaamassa kontakteja! Olen nyt koittanut itselleni saada ajatusta, että Lassea voisi ohjata enemmän takaa, ettei tarvitsisi kokoajan juosta ja koittaa pysyä sen edellä? Tosin takaaleikkauksia pitää sitten tehotreenata, jos tätä meinaa harrastaa enemmän?
Eilen lähdimme vielä pimeneviä syysiltoja uhmaten jälkimetsään Niinan kanssa. Saimme jäljet tehtyä ja ehdimme jopa ajaa ne ennen kuin tuli säkkipimeää. Tosin kovin vanhoja jäljet eivät sitten olleet. Lassella oli aika lyhyt jälki, jossa oli neljä keppiä. Tuoreella jäljellä vauhti taas nousi aikamoiseksi välillä, mutta kaikki neljä keppiä tuli nostetuiksi ja kulma sujui siististi! Jatkossa pitäisi panostaa enemmän pidempiin jälkiin ja vaikeusastettakin olisi varmaan vara nostaa. Kunhan joskus ehtisi valoisaan aikaan metsään??
Tänään oli sitten tokon tehotreenit. Päivällä ajettiin Tattarinsuolle möllikisoihin. Startattiin AVO:ssa. Jätin paikallaolon väliin, mikä näin jälkikäteen oli varmaan hyvä ratkaisu? Joten meidän ensimmäinen liike oli vapaana seuraaminen. Lasse oli todella innoissaan, silmät vain loistivat ja sitten mukaan tuli äänitehosteet alkumetreille ja pari kenguruloikkaa! Tuomari totesi että hyvin sillä kontakti pysyy, vaikka se hiukan keuli:)
Liikkeestä maahanmenossa oli edelleen äänitehosteita alkumetreillä, muuten liike oli siisti. Luoksetulo oli hiljainen, mutta turhan vauhdikas, stoppi valui aika reilusti, mutta Lasse kyllä yritti. Seisomisessa on nyt ollut parin päivän ajan jotain levottomuutta ja sitä oli tänäänkin, joten käytin yhden lisäkäskyn ja lopuksi se vielä ennakoi perusasennon, Pöh! Nouto oli oikein hyvä ja siisti ja vauhdikas, kaukot toimi tosi hyvin, kun oivalsin jättää käsimerkit pois ja hypyllä olin supertyytyväinen Lasseen, se malttoi ja kuunteli. Avon hyppyä on treenattu kai 2-3 kertaa, joten se ei ole supervarma liike, vaan vaatii että korvat ovat ON-asennossa ja tänään ne oli! Pisteitä keräsimme 141,5 ja kun paikallaoloa ei tehty. Ei se nyt niin huonosti mennytkään, olen positiivisesti yllättynyt, mä kyllä luulin että meidän "vikalista" olisi ollut pidempi, mutta oikeastaan suurin yksittäinen "vika" oli liika into ja se on mielestäni aika positiivista! Tästä on hyvä jatkaa tiistaina.
Lauantaina Espoossa odotti taas haasteellinen ja hauska radanpätkä. Sujuvasti esteelle nro 2 saakka ja siitä hiukan myöhässä esteet 3-6, mutta sitkeästi jatkettiin eteenpäin ja lopulta päästiin esteelle nro 17 saakka. A-esteellä meillä on nyt pulma! Lasse tulee sen hyvällä vauhdilla alas, mutta sepä ei pysykään kontaktilla, voi ei!! En ole ehtinyt vielä analysoimaan tarkemmin että mistä pulma johtuu? Se voi johtua siitä, että vauhtia on liikaa ja fysiikka ei vaan mahdollista pysähtymistä tai sitten se johtuu siitä, että kun ei pysähdy, niin pääsee muka (?) nopeammin eteenpäin?! En tiedä, mutta kontakteja pitää vaan treenata lisää, varsinkin A:ta, puomilla pysähtyy toistaiseksi hyvin ja keinu on ollut tosi hyvä viime aikoina!
Sunnuntaina oltiin Turussa Sonjan luona treenaamassa ja Sonjan rata oli tosi kiva! Alku sisälsi useamman takaakierron ja yhden päällejuoksutyyppisen kohdan, mutta ne sujui yllättävän hyvin. Puomin kontakti oli ok, sitten putkelta hypylle ja siitä käännös kepeille oli loistava. Keppien jälkeen pari hyppyä ja A:lle. A:n jälkeen en ollut osannut lukea rataa oikein, mutta kun Sari meni Pyryn kanssa, niin tajusin miten se pitäisi ohjata, eri tavalla kuin mitä olin tutustunut... Käytännössä tämä oli yllättävän vaikea kohta, mutta jotenkin me siitä selvittiin, sitten putkesta vauhtia keinulle ja siitä muurille ja renkaalle, jossa piti tehdä sokkari ja ohjata A:n alla olevaan putkeen ja sitten piti ehtiä vielä takaakiertoon ohjaamaan, Hui! Keinulta lähti hyvin muurille, renkaalla piti vain luottaa ja kääntyä ja siihen se kaatui! Että jättäisin Lassen selän taakse hyppäämään rengasta ja vain juoksisin ja uskoisin että se onnistuu, nou vei! Sonjan piti lopulta itse näyttää että se on mahdollista ja kyllähän se sujuu, kun sen osaa! Radan loppu sujui sitten hyvin. Viikonlopun agit oli kuitenkin niin kivoja että innostuin ilmoittamaan Lassen kisoihin. Marraskuun puolivälissä startataan Turussa, saa nähdä miten käy?
Tarkoituksena oli käydä arkenakin kentälllä tekemässä kontakteja, mutta ei me kyllä käyty, oli pimeää, satoi, jne. Lauantaina sain kuitenkin Saijan kaveriksi kentälle joten tuli edes kerran treenattua myös tällä viikolla. Saijalla oli kiva ykkösen rata, jossa riitti kyllä tekemistä, mutta ei ollut mitenkään mahdottoman vaikeaa. Ongelmat A:lla jatkuvat edelleen, todella yllättävää että ne ei poistu treenaamatta?! Ensi viikolla käydään kyllä treenaamassa kontakteja! Olen nyt koittanut itselleni saada ajatusta, että Lassea voisi ohjata enemmän takaa, ettei tarvitsisi kokoajan juosta ja koittaa pysyä sen edellä? Tosin takaaleikkauksia pitää sitten tehotreenata, jos tätä meinaa harrastaa enemmän?
Eilen lähdimme vielä pimeneviä syysiltoja uhmaten jälkimetsään Niinan kanssa. Saimme jäljet tehtyä ja ehdimme jopa ajaa ne ennen kuin tuli säkkipimeää. Tosin kovin vanhoja jäljet eivät sitten olleet. Lassella oli aika lyhyt jälki, jossa oli neljä keppiä. Tuoreella jäljellä vauhti taas nousi aikamoiseksi välillä, mutta kaikki neljä keppiä tuli nostetuiksi ja kulma sujui siististi! Jatkossa pitäisi panostaa enemmän pidempiin jälkiin ja vaikeusastettakin olisi varmaan vara nostaa. Kunhan joskus ehtisi valoisaan aikaan metsään??
Tänään oli sitten tokon tehotreenit. Päivällä ajettiin Tattarinsuolle möllikisoihin. Startattiin AVO:ssa. Jätin paikallaolon väliin, mikä näin jälkikäteen oli varmaan hyvä ratkaisu? Joten meidän ensimmäinen liike oli vapaana seuraaminen. Lasse oli todella innoissaan, silmät vain loistivat ja sitten mukaan tuli äänitehosteet alkumetreille ja pari kenguruloikkaa! Tuomari totesi että hyvin sillä kontakti pysyy, vaikka se hiukan keuli:)
Liikkeestä maahanmenossa oli edelleen äänitehosteita alkumetreillä, muuten liike oli siisti. Luoksetulo oli hiljainen, mutta turhan vauhdikas, stoppi valui aika reilusti, mutta Lasse kyllä yritti. Seisomisessa on nyt ollut parin päivän ajan jotain levottomuutta ja sitä oli tänäänkin, joten käytin yhden lisäkäskyn ja lopuksi se vielä ennakoi perusasennon, Pöh! Nouto oli oikein hyvä ja siisti ja vauhdikas, kaukot toimi tosi hyvin, kun oivalsin jättää käsimerkit pois ja hypyllä olin supertyytyväinen Lasseen, se malttoi ja kuunteli. Avon hyppyä on treenattu kai 2-3 kertaa, joten se ei ole supervarma liike, vaan vaatii että korvat ovat ON-asennossa ja tänään ne oli! Pisteitä keräsimme 141,5 ja kun paikallaoloa ei tehty. Ei se nyt niin huonosti mennytkään, olen positiivisesti yllättynyt, mä kyllä luulin että meidän "vikalista" olisi ollut pidempi, mutta oikeastaan suurin yksittäinen "vika" oli liika into ja se on mielestäni aika positiivista! Tästä on hyvä jatkaa tiistaina.
perjantai 25. lokakuuta 2013
tokoilua
Syksyn pimetessä on keskitytty enemmän tokoiluun. Sitä kun voi tehdä aamulla vaikka olisi vielä hämärää ja sisälläkin voi aina tehdä jotain pientä ja kivaa. Tosin mun pitäisi ehdottomasti saada uusia ideoita mitä se pieni ja kiva voisi olla?
Sunnuntaina treenattiin Tanjan johdolla kisapalkkausta ja todettiin, että putkiaivo kelpie on jossain asioissa ihanteellinen tokokoira? Sille kun on palkkaa, kun se saa esim. tulla perusasentoon, joten sitä palkkaa se saa kokeessa aika monta kertaa:)
Lisäksi Lasse palkkaantuu hyvin sosiaalisella palkalla. Lassen kanssa pitää kuitenkin muistaa ettei villitse sitä liikaa, jolloin se saattaa lipsahtaa kehänauhojen ulkopuolelle?
Kotona ollaan lähinnä tehty noutokapulan pitotreenejä ja kaukoja, vaikka niitäkin ollaan tehty hiukan laiskasti nyt. Kotona treenaamisessa kun on se "vika" että täällä ei ole häiriöitä ja niitä me nyt tarvitsisimme?
Eilen Lasse kävi hierojalla nauttimassa elämästä. Mitään suurempia jumeja ei ollut, selästä löytyi vasemmalta puolelta yksi "jumi" ja lisäksi sillä oli "pohkeet" aika tiukat, mutta nyt nekin on hierottu ja taas mennään.
Paikallaoloja on tehty edelleen sitkeästi ja tulostakin syntyy. Ulkona oli sunnuntaina niin kylmä että teimme lähinnä jättötreeniä joka sopii oikein hyvin meille. Tänään hallilla sitten olikin vuorossa pitkä paikallaolo ja paikkakin oli haasteellisesti keskellä riviä. Tämän takia olin piilossa vain hetken ja kun lisäksi vieruskaveri kyllästyi makoiluun, niin oli ainakin hyvää häiriötreeniä. Paikalla istuminen on ihan alkutekijöissä ja sitä palkkaan tällä hetkellä erittäin ahkerasti. Ja tänään huomasin, että tämä on niin uusi asia Lasselle, että se ei vielä kestä häiriötä istuessaan. Vaan menee maahan kun vieruskaveri käskyttää omaa koiraansa. Tähän asiaan auttaa onneksi treenaaminen!
Viikonloppu meneekin enemmän ja vähemmän agilityn parissa. Huomenna on omat treenit Espoossa ja sunnuntaina ajellaan Turkuun. Oikeastaan on ihan kiva mennä treeneihin pienen tauon jälkeen taas. Tosin voi olla, että maanantaina olen taas sitä mieltä, että Lassesta tulee vain toko/jälkikoira, koska sen ohjaaja ei vaan osaa? Mutta nyt tuntuu positiiviselta, jos meistä ei ihan Suomen mestareita tule, niin voihan meillä silti olla kivaa radalla! Vaikka toisaalta voi olla, että mun ei kohta tarvitse juosta ollenkaan? Pidemmän aikaa varoitellut polvi rusahti tänään kivasti, kun istahdin polvilleni hallilla tervehtiäkseni suloista pentua. Toivottavasti polvi rauhoittuu yön aikana?
Hösten och mörkern har kommit på allvar. Vi tränar lite mindre och det är närmaste lydnad nu, för det kan man göra hemma och man behöver inte så bra belysning till det alltid?
Jag skulle behöva nya idéer vad vi kunde göra hemma? vi har gjort mest fjärr och öva med att håll apporten osv. men några nya idéer skulle inte skada?
På söndagen träna vi tävlingsbelöning. Lasse är ganska lätt när allt vi gör är redan lön för honom. Och han uppskattar också social belöning. Men med honom most man komma ihåg att inte belöna honom för väl, för han kan annars springa ut från ringen??
På torsdag var Lasse hos masserare. Han mår bra, något litet fans i ryggen på vänstra sidan, men ingenting speciellt.
Med platsliggande har vi tagit framsteg. Lasse är nu lungn och trygg och han hålls fast jag gå i gömman! Men att sitta i rad, hups! Där har vi någonting att öva, för när han skulle ha lov att sitta, så då lägger han sej och tvärtom?!
På veckoslutet har vi två agilityträningar och det är kul att träna lite det också efter en par veckors paus. Det kan hända att efter helgen så har vi igen par veckor paus och att det inte känns så kul mera, men nu väntar jag på träningarna. Hoppas bara at mitt knä håller med i farten? den har lit krångla par månader, men idag när jag satt mej på gålvet i halln och jhälsa på en liten söt valp, så hände det någonting? Vi ska se hur jag går imorgon?
Sunnuntaina treenattiin Tanjan johdolla kisapalkkausta ja todettiin, että putkiaivo kelpie on jossain asioissa ihanteellinen tokokoira? Sille kun on palkkaa, kun se saa esim. tulla perusasentoon, joten sitä palkkaa se saa kokeessa aika monta kertaa:)
Lisäksi Lasse palkkaantuu hyvin sosiaalisella palkalla. Lassen kanssa pitää kuitenkin muistaa ettei villitse sitä liikaa, jolloin se saattaa lipsahtaa kehänauhojen ulkopuolelle?
Kotona ollaan lähinnä tehty noutokapulan pitotreenejä ja kaukoja, vaikka niitäkin ollaan tehty hiukan laiskasti nyt. Kotona treenaamisessa kun on se "vika" että täällä ei ole häiriöitä ja niitä me nyt tarvitsisimme?
Eilen Lasse kävi hierojalla nauttimassa elämästä. Mitään suurempia jumeja ei ollut, selästä löytyi vasemmalta puolelta yksi "jumi" ja lisäksi sillä oli "pohkeet" aika tiukat, mutta nyt nekin on hierottu ja taas mennään.
Paikallaoloja on tehty edelleen sitkeästi ja tulostakin syntyy. Ulkona oli sunnuntaina niin kylmä että teimme lähinnä jättötreeniä joka sopii oikein hyvin meille. Tänään hallilla sitten olikin vuorossa pitkä paikallaolo ja paikkakin oli haasteellisesti keskellä riviä. Tämän takia olin piilossa vain hetken ja kun lisäksi vieruskaveri kyllästyi makoiluun, niin oli ainakin hyvää häiriötreeniä. Paikalla istuminen on ihan alkutekijöissä ja sitä palkkaan tällä hetkellä erittäin ahkerasti. Ja tänään huomasin, että tämä on niin uusi asia Lasselle, että se ei vielä kestä häiriötä istuessaan. Vaan menee maahan kun vieruskaveri käskyttää omaa koiraansa. Tähän asiaan auttaa onneksi treenaaminen!
Viikonloppu meneekin enemmän ja vähemmän agilityn parissa. Huomenna on omat treenit Espoossa ja sunnuntaina ajellaan Turkuun. Oikeastaan on ihan kiva mennä treeneihin pienen tauon jälkeen taas. Tosin voi olla, että maanantaina olen taas sitä mieltä, että Lassesta tulee vain toko/jälkikoira, koska sen ohjaaja ei vaan osaa? Mutta nyt tuntuu positiiviselta, jos meistä ei ihan Suomen mestareita tule, niin voihan meillä silti olla kivaa radalla! Vaikka toisaalta voi olla, että mun ei kohta tarvitse juosta ollenkaan? Pidemmän aikaa varoitellut polvi rusahti tänään kivasti, kun istahdin polvilleni hallilla tervehtiäkseni suloista pentua. Toivottavasti polvi rauhoittuu yön aikana?
Hösten och mörkern har kommit på allvar. Vi tränar lite mindre och det är närmaste lydnad nu, för det kan man göra hemma och man behöver inte så bra belysning till det alltid?
Jag skulle behöva nya idéer vad vi kunde göra hemma? vi har gjort mest fjärr och öva med att håll apporten osv. men några nya idéer skulle inte skada?
På söndagen träna vi tävlingsbelöning. Lasse är ganska lätt när allt vi gör är redan lön för honom. Och han uppskattar också social belöning. Men med honom most man komma ihåg att inte belöna honom för väl, för han kan annars springa ut från ringen??
På torsdag var Lasse hos masserare. Han mår bra, något litet fans i ryggen på vänstra sidan, men ingenting speciellt.
Med platsliggande har vi tagit framsteg. Lasse är nu lungn och trygg och han hålls fast jag gå i gömman! Men att sitta i rad, hups! Där har vi någonting att öva, för när han skulle ha lov att sitta, så då lägger han sej och tvärtom?!
På veckoslutet har vi två agilityträningar och det är kul att träna lite det också efter en par veckors paus. Det kan hända att efter helgen så har vi igen par veckor paus och att det inte känns så kul mera, men nu väntar jag på träningarna. Hoppas bara at mitt knä håller med i farten? den har lit krångla par månader, men idag när jag satt mej på gålvet i halln och jhälsa på en liten söt valp, så hände det någonting? Vi ska se hur jag går imorgon?
lauantai 19. lokakuuta 2013
Rtg-kuvia
Tällä kertaa mun koirat eivät ole olleet läpivalaistavina vaan Lassen ja Nemin pennut ovat jo tulleet siihen ikään että saavat ekat kunnon "kännit" ja pääsevät vielä säteilemäänkin:)
Ensimmäisenä kuviin ehti Shy, Norjassa. Norjasta tulikin sitten hyviä ja huonoja uutisia.. Shyn lonkat ovat virallisestikin A/A, kyynärpäät olivat siistit, virallinen tulos ei ole vielä tullut, mutta jotta elämä ei olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, niin Shyn selkä ei ole täydellinen, vaan siellä on jotain vinoa,7.lannenikama/ristiluualueella. Tämä ei tietenkään ole täysin yllättävää, yhdellä Lassen siskolla on välimuotoinen lannenikama ja rodussa on ehkä muutenkin herätty miettimään selkien terveyttä, onneksi. Mutta kyllä tämä teki loka/marraskuun vaihteesta jännittävämmän kuin mitä olin odottanut, 6 pentua kuvaamatta, mitä jos selkämutkia on enemmän?? Voi ei...paniikki!?
Tänään sitten kuvattiin ruskeat pennut, Bria, Typy ja Tore. Tämä oli tapahtuma jonne lähdin mielelläni mukaan, fiilis oli kyllä hiukan huolestunut, mutta toivosta en vielä ollut luopunut. Ensin peilattiin silmät ja ne olivat kaikilla priimaa!! Silloin jo oli hiukan helpompi hengittää, Bria kuvattiin eka ja sen epäviralliset tulokset tulivat ensin, lonkat lähtivät A/A, kyynärät ja polvet 0/0, olkapäät ja selkä priimaaa!!! Jee!!! Ainakin yksi terve pentu:)
Sitten oli vuorossa Tore ja Typy, Ja hienolta näytti niidenkin osalta, lonkat, polvet, kyynärät ja selät!! Helpotus ja iloinen tuuletus Maijan kanssa. Tässä kohtaa olen myös erittäin onnellinen siitä että kaikille pennuille löytyi näin ihanat vastuuntuntoiset kodit, jotka tuovat pennut tarkastukseen ja hoitavat niitä hyvin. Ihania iloisia reippaita kakaroita, jotka nukkuivat kiltisti kun "käskettiin", mutta jotka heti herättyään tulivat syliin ja nuolivat naamaa iloisesti ja olivat taas valmiita uusiin seikkailuihin.
Klinikalla tuli myös taas herättyä miettimään asioiden oikeaa tärkeysjärjestystä, kun sinne tuotiin auton alle jäänyt cockerspanieli. Pientä koiraa oli sattunut ja omistajan ilmeen nähdessä ymmärsi taas paremmin olla kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saa viettää omien koirien kanssa. Siinä kohtaa sillä ei ole paljon väliä jos lonkat on C/C tai selästä löytyy mutka, kunhan koiralle ei satu mitään noin vakavaa.
Mustat pojat kuvataan parin viikon kuluttua. Sen jälkeen on koko katras kuvattu. Ja sitten seuraavaksi tuloksia pitäisi tulla ainakin messukeskuksesta joulukuussa? Ja keväällä pennut tulevat jo agilityn kisaikään, vaikka luulen että niiden kisaamisella ei ole keväällä vielä kovin kiirettä. Varsinkaan jos ovat yhtään isäänsä tulleet, niin voi olla että tarvitsevat hiukan enemmän aikaa kypsyäkseen??
Lasses och Nemis valpar har kommit till den åldern att de ska röntgas. Shy i Norge hann göra det först. Hon fick både glada och inte så glada nyheter. Hennes höfter är A/A, armbågarna ser fina ut, men officiella resultaten har inte ännu kommit, men hennes rygg har konstig "böj" Det tycks inte störa Shy och jag hoppas verkligen att det gör det aldrig.
Idag var det Brias, Typys och Tores tur att ta en "tupplur" men före det så blev de ögönlysta och ögonen är ok. Och samma linje fortsatte med allt annat också. Knäna, höfterna, armbågarna och ryggarna är helt ok!! Hurra, man for ju ännu se vad kennelklubben tycker om deras bilder, men kan nog inte tänka mej att dem skulle hitta något fel på dem heller?
Idag när vi var på kliniken så kom man ihåg igen att vara tacksam av varje dag som man har sina hundar, för det hämtades en cockerspaniel till kliniken som hade träffa ihop med en bil.. Stackaren, den fick förstahjälpen på Mevet och sen åkte ägaren med hunden till veterinärhögskolan för mera hjälp. Man stannar vid sånt hänt och funderar och förstå att vara tacksam för varje dag man få vara med sina hundar, om dem sen skulle ha C-höfter eller en böj på ryggen, vad betyder det??
Ensimmäisenä kuviin ehti Shy, Norjassa. Norjasta tulikin sitten hyviä ja huonoja uutisia.. Shyn lonkat ovat virallisestikin A/A, kyynärpäät olivat siistit, virallinen tulos ei ole vielä tullut, mutta jotta elämä ei olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, niin Shyn selkä ei ole täydellinen, vaan siellä on jotain vinoa,7.lannenikama/ristiluualueella. Tämä ei tietenkään ole täysin yllättävää, yhdellä Lassen siskolla on välimuotoinen lannenikama ja rodussa on ehkä muutenkin herätty miettimään selkien terveyttä, onneksi. Mutta kyllä tämä teki loka/marraskuun vaihteesta jännittävämmän kuin mitä olin odottanut, 6 pentua kuvaamatta, mitä jos selkämutkia on enemmän?? Voi ei...paniikki!?
Tänään sitten kuvattiin ruskeat pennut, Bria, Typy ja Tore. Tämä oli tapahtuma jonne lähdin mielelläni mukaan, fiilis oli kyllä hiukan huolestunut, mutta toivosta en vielä ollut luopunut. Ensin peilattiin silmät ja ne olivat kaikilla priimaa!! Silloin jo oli hiukan helpompi hengittää, Bria kuvattiin eka ja sen epäviralliset tulokset tulivat ensin, lonkat lähtivät A/A, kyynärät ja polvet 0/0, olkapäät ja selkä priimaaa!!! Jee!!! Ainakin yksi terve pentu:)
Sitten oli vuorossa Tore ja Typy, Ja hienolta näytti niidenkin osalta, lonkat, polvet, kyynärät ja selät!! Helpotus ja iloinen tuuletus Maijan kanssa. Tässä kohtaa olen myös erittäin onnellinen siitä että kaikille pennuille löytyi näin ihanat vastuuntuntoiset kodit, jotka tuovat pennut tarkastukseen ja hoitavat niitä hyvin. Ihania iloisia reippaita kakaroita, jotka nukkuivat kiltisti kun "käskettiin", mutta jotka heti herättyään tulivat syliin ja nuolivat naamaa iloisesti ja olivat taas valmiita uusiin seikkailuihin.
Klinikalla tuli myös taas herättyä miettimään asioiden oikeaa tärkeysjärjestystä, kun sinne tuotiin auton alle jäänyt cockerspanieli. Pientä koiraa oli sattunut ja omistajan ilmeen nähdessä ymmärsi taas paremmin olla kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saa viettää omien koirien kanssa. Siinä kohtaa sillä ei ole paljon väliä jos lonkat on C/C tai selästä löytyy mutka, kunhan koiralle ei satu mitään noin vakavaa.
Mustat pojat kuvataan parin viikon kuluttua. Sen jälkeen on koko katras kuvattu. Ja sitten seuraavaksi tuloksia pitäisi tulla ainakin messukeskuksesta joulukuussa? Ja keväällä pennut tulevat jo agilityn kisaikään, vaikka luulen että niiden kisaamisella ei ole keväällä vielä kovin kiirettä. Varsinkaan jos ovat yhtään isäänsä tulleet, niin voi olla että tarvitsevat hiukan enemmän aikaa kypsyäkseen??
Lasses och Nemis valpar har kommit till den åldern att de ska röntgas. Shy i Norge hann göra det först. Hon fick både glada och inte så glada nyheter. Hennes höfter är A/A, armbågarna ser fina ut, men officiella resultaten har inte ännu kommit, men hennes rygg har konstig "böj" Det tycks inte störa Shy och jag hoppas verkligen att det gör det aldrig.
Idag var det Brias, Typys och Tores tur att ta en "tupplur" men före det så blev de ögönlysta och ögonen är ok. Och samma linje fortsatte med allt annat också. Knäna, höfterna, armbågarna och ryggarna är helt ok!! Hurra, man for ju ännu se vad kennelklubben tycker om deras bilder, men kan nog inte tänka mej att dem skulle hitta något fel på dem heller?
Idag när vi var på kliniken så kom man ihåg igen att vara tacksam av varje dag som man har sina hundar, för det hämtades en cockerspaniel till kliniken som hade träffa ihop med en bil.. Stackaren, den fick förstahjälpen på Mevet och sen åkte ägaren med hunden till veterinärhögskolan för mera hjälp. Man stannar vid sånt hänt och funderar och förstå att vara tacksam för varje dag man få vara med sina hundar, om dem sen skulle ha C-höfter eller en böj på ryggen, vad betyder det??
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Syksyn iloksi
Mä niin ajattelin että kun agilityn ulkokausi loppuu, niin meillä koittaa ihanat kiireettömät vapaat illat, arkisin. Mutta toisin kävi, tekemistä on ollut ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja niitä rauhallisia syysiltoja edelleen odotellaan?
Lokakuun alussa kävin heti kouluttamassa agilityä pari kertaa. Ryhmät ovat tasoltaan aika kirjavia ja se ei mitenkään helpota treenien suunnittelua, mutta teknistä pyöritystä tehtiin ja ajoittain ainakin oli kivaa. Lasse sai levätä muutaman päivän ja keskiviikkona se sitten jo pursusi energiaa, joten pitkät metsälenkit tulivat tarpeeseen.
Perjantaina alkoi tokon hallikausi ja ensimmäinen kerta otettiin "varovaisesti" ja tehtiin niitä helpompia juttuja mutta häiriön kera. Hallilla kun ei ole mitään muuta yhteistä ohjattua kuin paikallaolot, niin häiriötreeniä on sitten tarjolla enemmän ja vähemmän loppuaika. Lasse oli ihan onnessaan kun tehtiin taas tokoa tutussa paikassa, ainakaan motivaatiossa ei ole vikaa. Ja kehitystä on taas tapahtunut, häiriöt kestettiin paljon paremmin kuin viime talvena.
Lauantaina oli vuorossa agilityvuoro Espoossa gööttien kera. Meillä oli oikein hauskat treenit ja tässäkin lajissa on tapahtunut kehitystä viime talveen verrattuna. Keppien avokulma oli vielä liian vaikea Lasselle, mutta senkin harjoitteluun on saatu nyt hyvät neuvot, joten eiköhän me se osata ensi kesänä?
Sunnuntaina oli vuorossa ohjatut tokotreenit, teemalla häiriöt. Saija koulutti ja olen itse asiassa tyytyväinen Lassen suoritukseen. Kyllähän se vielä vähän reagoi välillä häiriöön, mutta palauttaa nopeasti fokuksen takaisin minuun ja siihen pitää olla tyytyväinen. Paikallaolo ja seuraaminen sujuivat parhaiten, sitten alkoi pienellä pää savuamaan ja keskittyminen kävi vaikeaksi, mutta jotenkin me selvittiin myös luoksetulon käskytyksestä ja kaukojen häiriöistä. Mutta positiivista on että tässäkin mennään kokoajan eteenpäin.
Maanantaina jatkettiin aksalla ja vaikka itse treeni meni ihan ok, (kai ?) niin minulle iski totaalinen epäusko. Tuleeko meidän tekemisestä koskaan mitään valmista ja onko edes mitään järkeä jatkaa? Mutta hyvin nukutun yön jälkeen epätoivo laimeni ja jostain mustan pilven takaa kurkisteli taas usko ja toivo, kyllä me vielä opitaan, tai lähinnä kyllä minä vielä opin, Lasse osaa aika kivasti?
Tiistaina Lassea hemmoteltiin ja se pääsi Niinalle fyssariin. Oikea "etukulma" oli jumissa, muuten ei löytynyt mitään ihmeellistä. Hiukan rintaranka oli joustamaton, mutta käsittelyssä se aukesi hyvin. Syvät lihakset ovat vahvistuneet kesän aikana ja sen kyllä huomaa monessa asiassa arjessakin.
Perjantaina jatkettiin taas tokoilulla. Paikallaoloon otettiin pienet piiloset mukaan kuvioon ja hyvin sujui. Lasse retkotti rennosti lonkalla pää alhaalla. Tämä on nyt seuraava asia josta mun pitää tehdä periaatepäätös, hyväksynkö rennon asennon ja kivan rennon asenteen vai lähdenkö kuitenkin vääntämään parempaa asentoa ja sitä kautta sitten uudelleen hyvässä asennossa olevaa rentoa asennetta? Juuri nyt musta tuntuu että en vaan "jaksaisi" alkaa asennosta niuhottaa, mutta piiitkällä tähtäimella olisi ehkä kuitenkin parempi tehdä se nyt, kuin tuskailla parin vuoden kuluttua, että miksi en silloin tehnyt sitä ja sitä..?
Välillä kyllä turhauttaa aika paljon, kun asioiden tekninen opettaminen ei ole se vaikea juttu, vaan lisätyötä aiheuttaa ihan muut asiat... Periaatteessa ne on vaan juuri niitä asioita joista mä niin kovasti pidän Lassessa, sen periksiantamattomuus, into, halu työskennellä, älykkyys, uteliaisuus ja vauhdikkuus!! Siinä paketissa ei ole mitään sellaista mistä haluaisin luopua, mutta ne ongelmat mitkä tulevat juuri tästä kombinaatiosta ovat välillä haasteellisia ratkaistavia?!
Eilen illalla jatkettiin aksan parissa ja radassa riitti taas haastetta. Ensimmäinen putken pään ohitus ei oikeastaan ollut edes vaikea, mutta sitten, kun sinne putkeen mentiin, niin sieltä tultiin renkaalle josta jatkettiin toiseen putkeen ja se oli vaikeaa! Ei siinä muuta vaikeaa ollut kuin se rengas, hajoava rengas, onneksi? Koska kun se kerran hajosi, niin sittenhän Lasse tiesi; ei tarvitse hypätä tarkasti, kyllä se rengas antaa periksi, ou nou! Joten aika monta toistoa jouduttiin tekemään että Lasse uskoi, tällä kertaa ainakin, että vaikka rengas hajoaa, se pitää silti hypätä nätisti!
Puomin kontaktista jouduin kerran huomauttamaan, tosin silloin olin itse kaukana sivulla ja takana, mutta näitäkin pitää siis vahvistaa. Lopussa ollut pituus, hyppy, hyppy ja väärään päähän putkea kohta oli sitten se vaikein. Lasse sen suoritti hyvin, jos ohjaaja oli kartalla ja ehti valssiin ja valssasi oikeaan suuntaan. Maija onnistui tässä minua paremmin, mulla on tällä viikolla ollut jotenkin vaikeaa hahmottaa mihin suuntaan ne valssit pitäisi tehdä?
Tänään tehtiin jälkeä ja opeteltiin lisäksi ilmaisua ja tehtiin esineruudun alkeita. Tästä hyvästä Pk-koulutuksesta kuuluu suurkiitos Niinalle! Mä olen niin aloittelija näissä asioissa, mutta kivaa meillä oli. Sää suosi ulkoilua, aurinkoista +10c ja upeat ruskan värit! Lasse oli yllättävän pätevä, sen kanssa pitää vaan muistaa olla rauhallinen, selkeä ja johdonmukainen. Lasse tekee hienosti töitä, kunhan se tietää mitä ja miten pitää tehdä? Kotona Lasse sitten nukkuikin kiltisti illan.
Vi har träna agility, lydnad och spåra. I agility finns det vissa saker som vi ska ännu träna, jag ska lära mej åt vilket håll man ska göra valserna och Lasse ska komma ihåg att man ska hoppa igenom ringen, inte emot den!
I lydnad har vi träna ganska mycke störning pga. att innesesongen börja och i hallen tränar 8st andra hundar samtidigt. Det är trevligt att märka, att Lasse har tagit väldiga framsteg med störningarna, som har varit såå svåra! Ännu markerar han något, men har återkommer snabbt tillbaka till jobbet.
Platsliggande har blivit bättre hela tiden. Men nu borde jag välja, är det ok, att han ligger med hakan i backen och böjer framtassen under sej, eller borde jag ändo lära honom först och ligga md hakan ner utan att böja på frambenet? För vår fysioterapeut, Niina hitta på varför han har det obekvämt? Han lämnar armbågarna för fram och därför blir ställningen konstig?! Man kunde lära honom att dra frambenen/armbågarna bakåt och sen sätta hakan ner och ligga rak! Det känns bara att jag orkar inte börja skola honom och ligga på ett vist sätt, inte nu, när han hålls annors bra på plats?! Men om jag inte nu gör något till saken, så ångrar jag mej senare? Det bli svårare senare, om jag accepterar nu det här som han bjuder? Det är inte alltid lätt det här. Men jag most först välja vad jag vill göra, före det kan jag inte fortsätta med att träna platsliggande?
Så under tiden jag funderar så har vi haft en bruksdag idag. Ett 130m spår med 4 pinnar som alla blev hittade och sen ännu att leta efter föremål. Lasse ä ivrig med allt vi gör, men han är väldigt starkt fäst i det vi har gjort, efter att han hade spåra vad det svårt att få honom bli intreserad om föremålen? Men när vi böt utrustningen och kasta boll lite, så fick jag hans tankar på "nya kanaler" och han jobba otroligt finnt, när man tänker att det här har vi alldrig gjort förr!?! Vilken hund!Och det är min ägen! Jag är lycklig!
Bilden är tagen i november 2011, Lasse har vuxit sen des, men farten och attityden har inte minska:)
kuva on otettu marraskuussa 2011, Lasse on kasvanut sitä hetkestä paljon, mutta vauhti ja asenne ovat ennallaan:)
Lokakuun alussa kävin heti kouluttamassa agilityä pari kertaa. Ryhmät ovat tasoltaan aika kirjavia ja se ei mitenkään helpota treenien suunnittelua, mutta teknistä pyöritystä tehtiin ja ajoittain ainakin oli kivaa. Lasse sai levätä muutaman päivän ja keskiviikkona se sitten jo pursusi energiaa, joten pitkät metsälenkit tulivat tarpeeseen.
Perjantaina alkoi tokon hallikausi ja ensimmäinen kerta otettiin "varovaisesti" ja tehtiin niitä helpompia juttuja mutta häiriön kera. Hallilla kun ei ole mitään muuta yhteistä ohjattua kuin paikallaolot, niin häiriötreeniä on sitten tarjolla enemmän ja vähemmän loppuaika. Lasse oli ihan onnessaan kun tehtiin taas tokoa tutussa paikassa, ainakaan motivaatiossa ei ole vikaa. Ja kehitystä on taas tapahtunut, häiriöt kestettiin paljon paremmin kuin viime talvena.
Lauantaina oli vuorossa agilityvuoro Espoossa gööttien kera. Meillä oli oikein hauskat treenit ja tässäkin lajissa on tapahtunut kehitystä viime talveen verrattuna. Keppien avokulma oli vielä liian vaikea Lasselle, mutta senkin harjoitteluun on saatu nyt hyvät neuvot, joten eiköhän me se osata ensi kesänä?
Sunnuntaina oli vuorossa ohjatut tokotreenit, teemalla häiriöt. Saija koulutti ja olen itse asiassa tyytyväinen Lassen suoritukseen. Kyllähän se vielä vähän reagoi välillä häiriöön, mutta palauttaa nopeasti fokuksen takaisin minuun ja siihen pitää olla tyytyväinen. Paikallaolo ja seuraaminen sujuivat parhaiten, sitten alkoi pienellä pää savuamaan ja keskittyminen kävi vaikeaksi, mutta jotenkin me selvittiin myös luoksetulon käskytyksestä ja kaukojen häiriöistä. Mutta positiivista on että tässäkin mennään kokoajan eteenpäin.
Maanantaina jatkettiin aksalla ja vaikka itse treeni meni ihan ok, (kai ?) niin minulle iski totaalinen epäusko. Tuleeko meidän tekemisestä koskaan mitään valmista ja onko edes mitään järkeä jatkaa? Mutta hyvin nukutun yön jälkeen epätoivo laimeni ja jostain mustan pilven takaa kurkisteli taas usko ja toivo, kyllä me vielä opitaan, tai lähinnä kyllä minä vielä opin, Lasse osaa aika kivasti?
Tiistaina Lassea hemmoteltiin ja se pääsi Niinalle fyssariin. Oikea "etukulma" oli jumissa, muuten ei löytynyt mitään ihmeellistä. Hiukan rintaranka oli joustamaton, mutta käsittelyssä se aukesi hyvin. Syvät lihakset ovat vahvistuneet kesän aikana ja sen kyllä huomaa monessa asiassa arjessakin.
Perjantaina jatkettiin taas tokoilulla. Paikallaoloon otettiin pienet piiloset mukaan kuvioon ja hyvin sujui. Lasse retkotti rennosti lonkalla pää alhaalla. Tämä on nyt seuraava asia josta mun pitää tehdä periaatepäätös, hyväksynkö rennon asennon ja kivan rennon asenteen vai lähdenkö kuitenkin vääntämään parempaa asentoa ja sitä kautta sitten uudelleen hyvässä asennossa olevaa rentoa asennetta? Juuri nyt musta tuntuu että en vaan "jaksaisi" alkaa asennosta niuhottaa, mutta piiitkällä tähtäimella olisi ehkä kuitenkin parempi tehdä se nyt, kuin tuskailla parin vuoden kuluttua, että miksi en silloin tehnyt sitä ja sitä..?
Välillä kyllä turhauttaa aika paljon, kun asioiden tekninen opettaminen ei ole se vaikea juttu, vaan lisätyötä aiheuttaa ihan muut asiat... Periaatteessa ne on vaan juuri niitä asioita joista mä niin kovasti pidän Lassessa, sen periksiantamattomuus, into, halu työskennellä, älykkyys, uteliaisuus ja vauhdikkuus!! Siinä paketissa ei ole mitään sellaista mistä haluaisin luopua, mutta ne ongelmat mitkä tulevat juuri tästä kombinaatiosta ovat välillä haasteellisia ratkaistavia?!
Eilen illalla jatkettiin aksan parissa ja radassa riitti taas haastetta. Ensimmäinen putken pään ohitus ei oikeastaan ollut edes vaikea, mutta sitten, kun sinne putkeen mentiin, niin sieltä tultiin renkaalle josta jatkettiin toiseen putkeen ja se oli vaikeaa! Ei siinä muuta vaikeaa ollut kuin se rengas, hajoava rengas, onneksi? Koska kun se kerran hajosi, niin sittenhän Lasse tiesi; ei tarvitse hypätä tarkasti, kyllä se rengas antaa periksi, ou nou! Joten aika monta toistoa jouduttiin tekemään että Lasse uskoi, tällä kertaa ainakin, että vaikka rengas hajoaa, se pitää silti hypätä nätisti!
Puomin kontaktista jouduin kerran huomauttamaan, tosin silloin olin itse kaukana sivulla ja takana, mutta näitäkin pitää siis vahvistaa. Lopussa ollut pituus, hyppy, hyppy ja väärään päähän putkea kohta oli sitten se vaikein. Lasse sen suoritti hyvin, jos ohjaaja oli kartalla ja ehti valssiin ja valssasi oikeaan suuntaan. Maija onnistui tässä minua paremmin, mulla on tällä viikolla ollut jotenkin vaikeaa hahmottaa mihin suuntaan ne valssit pitäisi tehdä?
Tänään tehtiin jälkeä ja opeteltiin lisäksi ilmaisua ja tehtiin esineruudun alkeita. Tästä hyvästä Pk-koulutuksesta kuuluu suurkiitos Niinalle! Mä olen niin aloittelija näissä asioissa, mutta kivaa meillä oli. Sää suosi ulkoilua, aurinkoista +10c ja upeat ruskan värit! Lasse oli yllättävän pätevä, sen kanssa pitää vaan muistaa olla rauhallinen, selkeä ja johdonmukainen. Lasse tekee hienosti töitä, kunhan se tietää mitä ja miten pitää tehdä? Kotona Lasse sitten nukkuikin kiltisti illan.
Vi har träna agility, lydnad och spåra. I agility finns det vissa saker som vi ska ännu träna, jag ska lära mej åt vilket håll man ska göra valserna och Lasse ska komma ihåg att man ska hoppa igenom ringen, inte emot den!
I lydnad har vi träna ganska mycke störning pga. att innesesongen börja och i hallen tränar 8st andra hundar samtidigt. Det är trevligt att märka, att Lasse har tagit väldiga framsteg med störningarna, som har varit såå svåra! Ännu markerar han något, men har återkommer snabbt tillbaka till jobbet.
Platsliggande har blivit bättre hela tiden. Men nu borde jag välja, är det ok, att han ligger med hakan i backen och böjer framtassen under sej, eller borde jag ändo lära honom först och ligga md hakan ner utan att böja på frambenet? För vår fysioterapeut, Niina hitta på varför han har det obekvämt? Han lämnar armbågarna för fram och därför blir ställningen konstig?! Man kunde lära honom att dra frambenen/armbågarna bakåt och sen sätta hakan ner och ligga rak! Det känns bara att jag orkar inte börja skola honom och ligga på ett vist sätt, inte nu, när han hålls annors bra på plats?! Men om jag inte nu gör något till saken, så ångrar jag mej senare? Det bli svårare senare, om jag accepterar nu det här som han bjuder? Det är inte alltid lätt det här. Men jag most först välja vad jag vill göra, före det kan jag inte fortsätta med att träna platsliggande?
Så under tiden jag funderar så har vi haft en bruksdag idag. Ett 130m spår med 4 pinnar som alla blev hittade och sen ännu att leta efter föremål. Lasse ä ivrig med allt vi gör, men han är väldigt starkt fäst i det vi har gjort, efter att han hade spåra vad det svårt att få honom bli intreserad om föremålen? Men när vi böt utrustningen och kasta boll lite, så fick jag hans tankar på "nya kanaler" och han jobba otroligt finnt, när man tänker att det här har vi alldrig gjort förr!?! Vilken hund!Och det är min ägen! Jag är lycklig!
kuva on otettu marraskuussa 2011, Lasse on kasvanut sitä hetkestä paljon, mutta vauhti ja asenne ovat ennallaan:)
lauantai 28. syyskuuta 2013
Virettä ja motivointia
Viime viikko oli melkoista menoa! Maanantaina, kun palattiin kotiin, niin illalla oltiin jo aksaamassa Vantaalla. Tiistaina Saija koulutti niistoja ja sylivekkejä omalla kentällä. Keskiviikkona Lasse pääsi Tuijalle hierottavaksi ja torstai olikin sitten ihan vapaapäivä. Perjantaina oli aksatreenit, omatoimiset ratatreenit, A. Saviojan kakkosluokan radalla. Hiukan tekemistä oli, mutta ei mitään kovin mahdotonta. Lauantaina oli vuorossa jälkitreenit. Tein taas neljä lyhyttä jälkeä, namikuppipalkoilla. Ensimmäinen jälki oli hyvä, toisella jäljellä asenne oli hiukan sinnepäin ja kolmannella jäljellä Lasse vaan päätti että; "Pöh, tuolla oikealla on jotain kivempaa?" Tässä kohtaa pidettiin neuvottelu siitä voiko työt jättää kesken jos ei huvita? Ja lopulta sain Lassen uskomaan että työt tehdään kunnolla loppuun saakka ja loppujälki (20m.) sujuikin hienosti. Viimeinen jälki oli se pisin ja hiukan jo harmittelin tilannetta kun en ollut ihan varma mikä Lassen motivaatio jäljelle mahtaa olla? Mutta kun tultiin janaa pitkin jäljelle niin nokka putosi heti alas ja nousi ylös vasta kun loppupurkki oli löytynyt ja namit syöty! Aivan uskomattoman hienoa työtä Lasse teki! Eikä sen motivaatiolle tapahtunut mitään negatiivista vaikka se piti nostaa valjaista takaisin töihin kolmannella jäljellä. Lasse on vaan hiukan äijä ja se näköjään "testaa" välillä mikä menee läpi ja mikä ei?!
Sunnuntaina alkoi sitten Sonjan valmennuskurssi. Voi apua, hallikausi ja hallien ahtaat radat. Heti alkusuora tuotti suuria vaikeuksia, kun hypyt oli lähekkäin ja Lassen olisi pitänyt malttaa ja katsoa miten se hyppää, eikä se mitään malttanut eikä katsonut. Kolmosrima tuli alas monta kertaa ja parhaiten sen sai pysymään ylhäällä kun hiukan tein kulmaa Lassen linjalle. Sama ongelma toistui hypyllä nro 14, muuten radasta selvittiinkin aika kivasti. Illalla oli vielä tokotreenit ja aiheena oli tunnari. Hiukan minua epäilytti että jaksaako Lasse miettiä enää mitään kun viikko oli kuitenkin ollut aika "kiireinen" mutta hyvin Lasse ratkoi Sarin tekemät nenänkäyttötehtävät. On tuolla Lassella vaan uskomaton moottori!
Tällä viikolla ollaan tietoisesti treenattu rauhallisemmin. Alkuviikolla tehtiin vain pitkiä lenkkejä ja loppuviikolla otettiin kuvioon mukaan hiukan tokoa. Mutta perjantaina oltiin taas aktiivisia ja ensin käytiin jäljestämässä pari pientä jälkeä ja siitä suoraan kesäkauden viimeisiin aksatreeneihin. Jäljet sujuivat jo hienosti, mitään erimielisyyksiä ei tullut, kerran Lasse otti sivuetäisyyttä ja katsoi minua. Mutta kun kutsuin sen luokseni se tuli ja pisti nokan maahan suoraan mun edestä ja jatkoi jälkeä. Nyt namipurkkeja oli 4kpl jäljellä ja purkkien päällä oli tunnarikapulat, jotka Lassen piti nostaa jotta namipurkit aukesivat. Tämäkin sujui todella kivasti, joten tällä tavalla varmaan jatketaan jonkin aikaa.
Kesäkauden viimeisten treenien aiheena oli ratatreeni. Se helpompi versio sujui jotenkuten ja päätimme kokeilla vaikeamman version alkua. Se sitten ei meinannut sujua millään? Minun kädet irtoaa liikaa ja koira lentää sitten. Sitten Marika ei hyväksynyt mun "pidän kiinni korvista" ohjausta vaan käski luottamaan ja liikkumaan. hui miten vaikeaa, mutta kyllähän se lopulta jotenkin onnistui. Lopuksi mietittiin niitä jarruja ja Marikan moitteet mun päälle hyppäämisestä oli riittävän painokkaat, koska sen jälkeen Lasse hienosti kasasi ja hyppäsi hallitusti ja kääntyi hyvin!
Tänään oli vuorossa Vapun motivointiklinikka. Aloitimme luennolla josta jo sai valtavasti ideoita ja kun olimme pari tuntia kuunnelleet/keskustelleet niin siirryimme kentälle tositoimiin.
Ensimmäisenä parina olivat Marika ja Rico. He työstivät seuraamisen asennetta ja miettivät keinoja miten Rico selviäisi "ahdistavista" tilanteista.
Seuraavana olivat jaksi ja Ninja. Jaksi sai tehtäväksi istu&odota tyyppisen harjoituksen. Ninja olikin tyytyväisen oloinen ja istui rauhallisesti paikallaan kun ensin oli hiukan palkattu istumista ja paineet otettiin pois.
Seuraavana oli vuorossa Hara. Kontaktia ainakin harjoiteltiin.
Sitten oli Lassen vuoro päästä estradille. Lasse aloitti malttamisharjoituksella, joka ei sujunut hirmuisen hyvin. Lasse on varsin peräänantamaton ja sillä on vahva kyky muodostaa mielikuvia. Ominaisuuksia jotka ovat toki harrastukoiralle erittäin toivottavia, mutta toisaalta tämän tyyppisessä harjoituksessa vaikeuttavat asioita aika paljon.
Sitten koitettiin sada näkyville meidän pujotteluongelmaa... Onhelman esiin saaminen olikin yllättävän vaikeaa. toisaalta esiin tuli ihan eri asioita. Kuten se että minä päästän Lassen liian helpolla, se osaa pujotella ilman minua todella hyvin, se kestää häiriötä uskomattoman hyvin ja se osaa kun vaan itse päättää tehdä asiat oikein. Minä en saa auttaa sitä toistelemalla käskyjä, yksi käsky riittää! Kun/jos tulee virhe, niin "Oho, yritä uudelleen" riittää. Muuta ei tarvita. Ja koska Lassen tapa tehdä asioita on aika raju, niin säännöllinen käyminen Niinan luona on tarpeellista.
Lasse sai lempinimen Batman, se menee rohkeasti päin mitä vaan eikä ahdistu mistään ja sen ulkonäkö lisää katu-uskottavuutta! Vain viitta puuttuu, mutta se lienee olla vain järjestelykysymys?
Det har varit ganska mycke program på sista veckorna. Vi fick farten upp på lägret och har lite tappa bort bromsarna? Förra veckan träna vi agility flera gånger, två kursdagar och två gånger "fri träning" Sen spåra vi på lördag och träna lydnad på söndagen. Visst hade Lasse två lediga dagar också och han var på massage. En aktiv hund behöver också aktiv vård!
Den här veckan har varit lugnare. Början av veckan blev det mest långa promenader och sen lite lydnad. På fredagen spåra vi lite grann, med fyra matburkar, med pinnar på locket och alla fyra burkar hitta vi. Nu spåra Lasse fint, sista veckan blev det lite bus, men efter en alvarlig diskution så spåra Lasse då också till slutet...
idag hade motiveringskurs! Vappu Alatalo hade först en föreläsning om hundens motivation och om vilka saker påverkar det. Sen hade vi restiga dagen övningar med hundarna. Lasses "problem" är inte att han skulle vara dåligt motiverad, utan han "kokar över" han blir så ivrig att han "bara" springer, utan att atänka alls. Vi börja med en övning där Lasse skulle vara lugn och sansa sig. Det var en svår övning, för Lasse är så orubblig och han har förmoga att göra minnesbilder, så att när inte fick belöning från vänstra handen så kom han ihår att han hade fått godis från högra handen och då belöna han sig själv med att suga på högra handens fingrar, fast där inte nu var godis! men där hade varit...
Sen träna vi att göra slalom till slutet ända! Det har varit svårt på tävlingar nu några gånger. Men idag kunda Lasse göra slalom hur bra som hälst! Det var ingen skilnad hur än jag sprang och vifta med leksaker, när Lasse ska göra slalom, så då gör han bara slalom! Otrolig hund! Vi tog andra kursmedlemmarna och hjälpa; de gick, prata osv. bredvid slalom käpparna och jag sprang bakom dem och ändo så gjorde Lasse slasom lika bra! Vappu kalla Lasse till Batman! En modig typ, som är totalt orädd!! Han har inga ångest och han gör vad han ska göra, människorna få prata och gå best de vill!! Jag är nog Stolt!! Min fina hund! Undrar bara vem det är som skolar honom i smyg? För jag visste nog inte att han kan göra slalom så här bra!?!
Sunnuntaina alkoi sitten Sonjan valmennuskurssi. Voi apua, hallikausi ja hallien ahtaat radat. Heti alkusuora tuotti suuria vaikeuksia, kun hypyt oli lähekkäin ja Lassen olisi pitänyt malttaa ja katsoa miten se hyppää, eikä se mitään malttanut eikä katsonut. Kolmosrima tuli alas monta kertaa ja parhaiten sen sai pysymään ylhäällä kun hiukan tein kulmaa Lassen linjalle. Sama ongelma toistui hypyllä nro 14, muuten radasta selvittiinkin aika kivasti. Illalla oli vielä tokotreenit ja aiheena oli tunnari. Hiukan minua epäilytti että jaksaako Lasse miettiä enää mitään kun viikko oli kuitenkin ollut aika "kiireinen" mutta hyvin Lasse ratkoi Sarin tekemät nenänkäyttötehtävät. On tuolla Lassella vaan uskomaton moottori!
Tällä viikolla ollaan tietoisesti treenattu rauhallisemmin. Alkuviikolla tehtiin vain pitkiä lenkkejä ja loppuviikolla otettiin kuvioon mukaan hiukan tokoa. Mutta perjantaina oltiin taas aktiivisia ja ensin käytiin jäljestämässä pari pientä jälkeä ja siitä suoraan kesäkauden viimeisiin aksatreeneihin. Jäljet sujuivat jo hienosti, mitään erimielisyyksiä ei tullut, kerran Lasse otti sivuetäisyyttä ja katsoi minua. Mutta kun kutsuin sen luokseni se tuli ja pisti nokan maahan suoraan mun edestä ja jatkoi jälkeä. Nyt namipurkkeja oli 4kpl jäljellä ja purkkien päällä oli tunnarikapulat, jotka Lassen piti nostaa jotta namipurkit aukesivat. Tämäkin sujui todella kivasti, joten tällä tavalla varmaan jatketaan jonkin aikaa.
Kesäkauden viimeisten treenien aiheena oli ratatreeni. Se helpompi versio sujui jotenkuten ja päätimme kokeilla vaikeamman version alkua. Se sitten ei meinannut sujua millään? Minun kädet irtoaa liikaa ja koira lentää sitten. Sitten Marika ei hyväksynyt mun "pidän kiinni korvista" ohjausta vaan käski luottamaan ja liikkumaan. hui miten vaikeaa, mutta kyllähän se lopulta jotenkin onnistui. Lopuksi mietittiin niitä jarruja ja Marikan moitteet mun päälle hyppäämisestä oli riittävän painokkaat, koska sen jälkeen Lasse hienosti kasasi ja hyppäsi hallitusti ja kääntyi hyvin!
Tänään oli vuorossa Vapun motivointiklinikka. Aloitimme luennolla josta jo sai valtavasti ideoita ja kun olimme pari tuntia kuunnelleet/keskustelleet niin siirryimme kentälle tositoimiin.
Ensimmäisenä parina olivat Marika ja Rico. He työstivät seuraamisen asennetta ja miettivät keinoja miten Rico selviäisi "ahdistavista" tilanteista.
Seuraavana olivat jaksi ja Ninja. Jaksi sai tehtäväksi istu&odota tyyppisen harjoituksen. Ninja olikin tyytyväisen oloinen ja istui rauhallisesti paikallaan kun ensin oli hiukan palkattu istumista ja paineet otettiin pois.
Seuraavana oli vuorossa Hara. Kontaktia ainakin harjoiteltiin.
Sitten oli Lassen vuoro päästä estradille. Lasse aloitti malttamisharjoituksella, joka ei sujunut hirmuisen hyvin. Lasse on varsin peräänantamaton ja sillä on vahva kyky muodostaa mielikuvia. Ominaisuuksia jotka ovat toki harrastukoiralle erittäin toivottavia, mutta toisaalta tämän tyyppisessä harjoituksessa vaikeuttavat asioita aika paljon.
Sitten koitettiin sada näkyville meidän pujotteluongelmaa... Onhelman esiin saaminen olikin yllättävän vaikeaa. toisaalta esiin tuli ihan eri asioita. Kuten se että minä päästän Lassen liian helpolla, se osaa pujotella ilman minua todella hyvin, se kestää häiriötä uskomattoman hyvin ja se osaa kun vaan itse päättää tehdä asiat oikein. Minä en saa auttaa sitä toistelemalla käskyjä, yksi käsky riittää! Kun/jos tulee virhe, niin "Oho, yritä uudelleen" riittää. Muuta ei tarvita. Ja koska Lassen tapa tehdä asioita on aika raju, niin säännöllinen käyminen Niinan luona on tarpeellista.
Lasse sai lempinimen Batman, se menee rohkeasti päin mitä vaan eikä ahdistu mistään ja sen ulkonäkö lisää katu-uskottavuutta! Vain viitta puuttuu, mutta se lienee olla vain järjestelykysymys?
Det har varit ganska mycke program på sista veckorna. Vi fick farten upp på lägret och har lite tappa bort bromsarna? Förra veckan träna vi agility flera gånger, två kursdagar och två gånger "fri träning" Sen spåra vi på lördag och träna lydnad på söndagen. Visst hade Lasse två lediga dagar också och han var på massage. En aktiv hund behöver också aktiv vård!
Den här veckan har varit lugnare. Början av veckan blev det mest långa promenader och sen lite lydnad. På fredagen spåra vi lite grann, med fyra matburkar, med pinnar på locket och alla fyra burkar hitta vi. Nu spåra Lasse fint, sista veckan blev det lite bus, men efter en alvarlig diskution så spåra Lasse då också till slutet...
idag hade motiveringskurs! Vappu Alatalo hade först en föreläsning om hundens motivation och om vilka saker påverkar det. Sen hade vi restiga dagen övningar med hundarna. Lasses "problem" är inte att han skulle vara dåligt motiverad, utan han "kokar över" han blir så ivrig att han "bara" springer, utan att atänka alls. Vi börja med en övning där Lasse skulle vara lugn och sansa sig. Det var en svår övning, för Lasse är så orubblig och han har förmoga att göra minnesbilder, så att när inte fick belöning från vänstra handen så kom han ihår att han hade fått godis från högra handen och då belöna han sig själv med att suga på högra handens fingrar, fast där inte nu var godis! men där hade varit...
Sen träna vi att göra slalom till slutet ända! Det har varit svårt på tävlingar nu några gånger. Men idag kunda Lasse göra slalom hur bra som hälst! Det var ingen skilnad hur än jag sprang och vifta med leksaker, när Lasse ska göra slalom, så då gör han bara slalom! Otrolig hund! Vi tog andra kursmedlemmarna och hjälpa; de gick, prata osv. bredvid slalom käpparna och jag sprang bakom dem och ändo så gjorde Lasse slasom lika bra! Vappu kalla Lasse till Batman! En modig typ, som är totalt orädd!! Han har inga ångest och han gör vad han ska göra, människorna få prata och gå best de vill!! Jag är nog Stolt!! Min fina hund! Undrar bara vem det är som skolar honom i smyg? För jag visste nog inte att han kan göra slalom så här bra!?!
torstai 19. syyskuuta 2013
Walkabout läger!
Viikko sitten oltiin Ruotsissa leirillä. Lassen kasvattaja järjesti leirin Klotenin fritidsby:ssä. Paikka oli hieno, upea nurmikenttä tokoiluun ja valtavat metsät jälkien harjoitteluun.
Matkaan lähdettiin keskiviikkoiltana ja klo 22.30 Finnlinesin laiva irtosi satamasta ja suuntasi nokan kohti Kapelskäriä. Aamulla 5.30 paikallista aikaa oltiin perillä ja sitten piti vielä suunnistaa vajaat 300km leiripaikalle. Reitti oli onneksi selkeä ja parin tauon voimin saavuimme perille puolenpäivän aikoihin. Pääsimme majoittumaan heti pariin ihastuttavaan mökkiin joista saimme ensimmäiseksi illaksi toisen ihan vain omaan käyttöön. Lisää porukkaa oli onneksi tulossa perjantaina. Kun kamat oli purettu ja kahvit juotu, niin meillä oli myös jonkinlainen suunnitelma päivän ohjelmaksi. Aloitimme tokoilulla joka ei sujunut kauhean hyvin. Lasse oli selvästi väsynyt matkasta ja sen keskittymiskyvyssä oli puutteita. Kun tokossa oli nähty mistä kenkä puristaa, niin siirryttiin tekemään jälkiä. Felicia teki Lasselle helpohkon jäljen, jossa oli 5 lelua esineinä. Minä taas tein Lassen Leo-veljelle 300m jäljen, kolmella kepillä. Lisäksi Mari ja Cecilia tekivät toistensa koirille pidemmät jäljet.
Kun tuli aika ajaa jäljet niin Lassen ongelma näkyi heti! Hirmu vauhti, hirmu sähellys ja esineistä löytyi vain 3, jotka minä poimin maasta, ilman että Lasse niitä sen enempää ehti merkata. Mulle tuli taas se turhautunut olo, kun meidän jäljestys on yhtä sirkusta, mutta Maria rauhoitteli, että Kylie oli nuorena samanlainen ja kyllähän Lasse osaa, kunhan se saadaan keskittymään. Leo velikin jäljesti aikamoisella vauhdilla ja kiihtyi hurjasti kepeillä, mutta se sentään nosti kepit! Tosin ääniefektit oli välillä melkoiset:) Lyra ja Lenka jäljestivät sitten huomattavasti järkevämmin. Mutta Lyran jäljeltä oli hävinnyt pallo?!? Tässä vaiheessa kukaan ei kuitenkaan vielä epäillyt mitään, kuten loppuviikosta sitten jo mietittiin kadonneita esineitä. Koska joku kävi poimimassa esineitä parempaan talteen jälkien vanhetessa. Tämä ilmiö ei ainakaan helpottanut jälkitreenejä?
Illalla syötiin pitsaa ja puhuttiin vaikka mistä. Kylien pentujen tempaukset saivat monta iloista naurua aikaiseksi ja samalla todettiin että olimme kuitenkin kaikki tyytyväisiä koiriimme.
Perjantaina aloitettiin aamulla kl 9.00 tokoilulla. Olin valinnut aiheeksi seuraamisen häiriötreenit ja paikallaolon. Kun olimme jonkin aikaa treenanneet upealla nurmipohjaisella jalkapallokentällä, sinne pölähti mönkijä ja kuljettaja kysyi sopisiko meille että heidän leiriporukka tulisi ampumaan nuolipyssyillä kentän toiseen päähän. Koska kenttä oli iso niin toivotimme lapsiryhmän tervetulleiksi ja totesimme saavamme ainakin hyvät häiriötreenit, lapsia/nuoria nimittäin pölähti kentälle 20-30kpl! Tänään Lasse oli selvästi pirteämpi ja seuraaminenkin alkoi näyttämään taas normaalilta. Paikallaolossa sekin oli malttamaton, mutta ensimmäinen minuutin mittainen paikallolo mun ollessa piilossa saatiin kuitenkin tehtyä.
Tokoilun jälkeen ajettiin Ludvikaan tapaamaan eläinlääkäriä, ekinokkilääkityksen tiimoilta! Samalla keikalla kävimme kaupassa Hennan, Samin ja Pinjan kanssa. Ostimme koko porukalle illaksi grilliruokaa, salaattia yms ja totesimme että ruoka on Ruotsissa halvempaa kuin Suomessa, mutta bensa on kalliimpaa!
Kun palasimme mökille niin tarjolla oli lähes 3tuntia vanhat jäljet. Lasselle oli tehty 5 lyhyttä jälkeä joiden lopussa oli kissanruokaa nuuskapurkissa. Vain yksi purkeista oli hävinnyt! Lasse kuitenkin rauhoittui hyvin tekemään töitä, kun jäljet olivat hiukan vanhempia, selkeitä ja sopivan lyhyitä. Viimeinen jälki todella antoi minullekin tunteen että tätä pitää jatkaa! Lasse jäljeti hienosti, tarkasti ja keskittyneesti.
Ilta meni taas leppoisesti nyt kolmea kieltä puhuen ja hyvää ruokaa syöden. Tuli ainakin kunnon kielikylpy saatua.
Lauantai oli lähestulkoon toisinto perjantain ohjelmasta, mutta nyt ei tarvinnut käydä lääkärissä eikä kaupassa, joten koko päivä treenattiin, vain tunnin mittainen luonastauko pidettiin. Tokossa jatkettiin seuraamisella, mutta lisäksi tehtiin noutoa ja ruutua piti tehdä, mutta Lasse oli jo aika väsynyt, joten luovutin, kun se ei enään yhtään ajatellut! Lounastauolla laitoin Lassen nukkumaan ja se saikin jäädä nukkumaan kun lähdimme tekemään jälkiä, mutta silti Lasse oli selvästi väsynyt eikä jäljestäminenkään sujunut yhtä hyvin kuin perjantaina. Tosin nyt jälki oli yhtämittainen ja siellä piti olla 5 purkkia, joista yksi taas hävisi! Ja se oli vieläpä se viimeinen purkki, joka oli vielä merkitty, joten kyse ei voinut olla siitä että Lasse ei olisi tehnyt oikein töitä, vaikka mietin kyllä että mikä/kuka oli jälkeä käynyt sotkemassa, kun Lasse meni yhdessä kohtaa ihan sekaisin ja yritti raivokkasti oikaista suoraan viimeiselle purkille. Jokuhan siellä oli käynyt ja ylittänyt Lassen jäljen ja vienyt loppupalkan mennessään. Onneksi minulla oli yksi ylimääräinen palkkapurkki taskussa, joten Lasse sai kuitenkin lopuksi palkan. Mutta tämä jälki söi todella voimat koirasta. Jälki kulki suolla ja se hirmuinen sähellys&etsintä kesken jäljen oli selvästi liikaa Lasselle, vaikka koiran kunniaksi on sanottava, että se ei missään vaiheessa lakannut yrittämästä, tosin välillä se makasi ja puuskutti, mutta hetken hengähdyksen jälkeen se taas yritti. Jatkossa tehdään taas lyhyitä ja ytimekkäitä jälkiä ja keskitytään nyt jonkun aikaa ilmaisun rakentamiselle.
Lauantai-ilta oli hauska, hyvää ruokaa, juotavaa ja seuraa! Iloinen puheensorina ja hirmuinen nauru kaikui pari tuntia mökissä ja sitten olikin aika pistää pää tyynyyn, eikä nukkumattia kauan tarvinnut odotella!
Sunnuntaina saimme muutaman tunnin armonaikaa eikä mökkejä tarvinnut luovuttaa kuin vasta kl. 15, joten aamulla ehti vielä hyvin tokoilemaan! Tokoilussa jatkoin paikallaolojen, noutamisen ja ruudun parissa hommmia ja nyt Lassella oli taas energiaa ajatellakin. Treenistä jäi hyvä mieli ja intoa jatkaa treenaamista kotona. Lisäksi pääsin ihailemaan mm. Lyran EVL:n liikkeitä, jotka suoritettiin kisamaisesti.
Kaikenkaikkiaan leiri oli mahtava! Sää oli upea, aurinkoista ja lämmintä, aamut olivat sumuisia ja illat pimeitä, mutta syyskuussa kuuluukin olla näin.
Porukka leirillä oli mahtava, nauru kaikui ja porukalla mietiin ratkaisuja ongelmiin. Monta hyvää ideaa tulikin ja toivon että myös muut saivat leiriltä yhtä paljon ideoita kuin itse sain. Vertaistuki vilkkaiden kelpieiden omistajilta oli terapeuttista ja into treenata kasvoi kun näki miten hienolta näyttää kun yhteistyö todella toimii! Toivon todella että Maria jaksaa jatkossakin järjestää leirejä ja että meillä olisi mahdollista osallistua niille. Ehkä me vielä joskus pidämme leirin Suomessa? Oman kameran kuvat ovat vielä lataamatta koneelle mutta eiköhän niitäkin jossain vaiheessa tänne lisätä?
En vecka sen var i Sverige på Walkabout läger. Maria hade ordna lägret i Kloten, där det fanns fina stugor och bra lydnadsplan och tillräckligt med skog för spårandet.
På torsdagen planera vi lite veckans program och kolla lite vilka "problem" alla hade. Vi träna både lydnad och spår. Lasse hade större svårigheter med spårandet, men jag har nog inte spåra med honom heller..
På fredagen kom Henna och hennes familj med och på dagen visitera vi Ludvikas veterinär, för avmaskningsintyg.
Fredagens lydnad fungera bra och spårandet med flera korta spår fungera också fint. Lasse kan nog, han behöver bara mera rutin. Kvällen med grillmat och gott sälskap var rolig.
På lördagen fortsatte vi på samma sätt. Lydnad på förmiddagen, sen lunch, och sen spår. Med Lasse träna vi platsliggande, ff och rutan, men då var Lasse trött i skallen och han tänkte inte alls, så han fick ta en lite längre paus i stugan före han kom till skogen och spåra. Spåret hade 5 katmatburkar, men sista burken försvan! Så någon eller någonting hade varit på vårt spår och orsaka lite störning? Lasse jobba ändo bra och till sist så klara vi spåret på något sätt. Och sen var Lasse trött!! Kvällen tillbringades på samma sätt som på fredagen och lika roligt hade vi!
På söndagen hade vi ännu par timmar tid att träna lydnad, så det blev ännu mera platsliggande och rutor för Lasse. Sen åt vi tillsammans ännu lunch och sen var det dags att packa, städa stugan och åka hemåt. Hemresan gick bra, men i Norrtälje börja det och regna och när båten starta så gunga det en hel del. Men vi sov nog helt bra ändo hela gänget.
Tusen Tack till Maria som ordna det här och Tack till alla som var med och gjorde det så roligt som det var! Hoppas vi har ett läger nästa år också?!
Matkaan lähdettiin keskiviikkoiltana ja klo 22.30 Finnlinesin laiva irtosi satamasta ja suuntasi nokan kohti Kapelskäriä. Aamulla 5.30 paikallista aikaa oltiin perillä ja sitten piti vielä suunnistaa vajaat 300km leiripaikalle. Reitti oli onneksi selkeä ja parin tauon voimin saavuimme perille puolenpäivän aikoihin. Pääsimme majoittumaan heti pariin ihastuttavaan mökkiin joista saimme ensimmäiseksi illaksi toisen ihan vain omaan käyttöön. Lisää porukkaa oli onneksi tulossa perjantaina. Kun kamat oli purettu ja kahvit juotu, niin meillä oli myös jonkinlainen suunnitelma päivän ohjelmaksi. Aloitimme tokoilulla joka ei sujunut kauhean hyvin. Lasse oli selvästi väsynyt matkasta ja sen keskittymiskyvyssä oli puutteita. Kun tokossa oli nähty mistä kenkä puristaa, niin siirryttiin tekemään jälkiä. Felicia teki Lasselle helpohkon jäljen, jossa oli 5 lelua esineinä. Minä taas tein Lassen Leo-veljelle 300m jäljen, kolmella kepillä. Lisäksi Mari ja Cecilia tekivät toistensa koirille pidemmät jäljet.
Kun tuli aika ajaa jäljet niin Lassen ongelma näkyi heti! Hirmu vauhti, hirmu sähellys ja esineistä löytyi vain 3, jotka minä poimin maasta, ilman että Lasse niitä sen enempää ehti merkata. Mulle tuli taas se turhautunut olo, kun meidän jäljestys on yhtä sirkusta, mutta Maria rauhoitteli, että Kylie oli nuorena samanlainen ja kyllähän Lasse osaa, kunhan se saadaan keskittymään. Leo velikin jäljesti aikamoisella vauhdilla ja kiihtyi hurjasti kepeillä, mutta se sentään nosti kepit! Tosin ääniefektit oli välillä melkoiset:) Lyra ja Lenka jäljestivät sitten huomattavasti järkevämmin. Mutta Lyran jäljeltä oli hävinnyt pallo?!? Tässä vaiheessa kukaan ei kuitenkaan vielä epäillyt mitään, kuten loppuviikosta sitten jo mietittiin kadonneita esineitä. Koska joku kävi poimimassa esineitä parempaan talteen jälkien vanhetessa. Tämä ilmiö ei ainakaan helpottanut jälkitreenejä?
Illalla syötiin pitsaa ja puhuttiin vaikka mistä. Kylien pentujen tempaukset saivat monta iloista naurua aikaiseksi ja samalla todettiin että olimme kuitenkin kaikki tyytyväisiä koiriimme.
Perjantaina aloitettiin aamulla kl 9.00 tokoilulla. Olin valinnut aiheeksi seuraamisen häiriötreenit ja paikallaolon. Kun olimme jonkin aikaa treenanneet upealla nurmipohjaisella jalkapallokentällä, sinne pölähti mönkijä ja kuljettaja kysyi sopisiko meille että heidän leiriporukka tulisi ampumaan nuolipyssyillä kentän toiseen päähän. Koska kenttä oli iso niin toivotimme lapsiryhmän tervetulleiksi ja totesimme saavamme ainakin hyvät häiriötreenit, lapsia/nuoria nimittäin pölähti kentälle 20-30kpl! Tänään Lasse oli selvästi pirteämpi ja seuraaminenkin alkoi näyttämään taas normaalilta. Paikallaolossa sekin oli malttamaton, mutta ensimmäinen minuutin mittainen paikallolo mun ollessa piilossa saatiin kuitenkin tehtyä.
Tokoilun jälkeen ajettiin Ludvikaan tapaamaan eläinlääkäriä, ekinokkilääkityksen tiimoilta! Samalla keikalla kävimme kaupassa Hennan, Samin ja Pinjan kanssa. Ostimme koko porukalle illaksi grilliruokaa, salaattia yms ja totesimme että ruoka on Ruotsissa halvempaa kuin Suomessa, mutta bensa on kalliimpaa!
Kun palasimme mökille niin tarjolla oli lähes 3tuntia vanhat jäljet. Lasselle oli tehty 5 lyhyttä jälkeä joiden lopussa oli kissanruokaa nuuskapurkissa. Vain yksi purkeista oli hävinnyt! Lasse kuitenkin rauhoittui hyvin tekemään töitä, kun jäljet olivat hiukan vanhempia, selkeitä ja sopivan lyhyitä. Viimeinen jälki todella antoi minullekin tunteen että tätä pitää jatkaa! Lasse jäljeti hienosti, tarkasti ja keskittyneesti.
Ilta meni taas leppoisesti nyt kolmea kieltä puhuen ja hyvää ruokaa syöden. Tuli ainakin kunnon kielikylpy saatua.
Lauantai oli lähestulkoon toisinto perjantain ohjelmasta, mutta nyt ei tarvinnut käydä lääkärissä eikä kaupassa, joten koko päivä treenattiin, vain tunnin mittainen luonastauko pidettiin. Tokossa jatkettiin seuraamisella, mutta lisäksi tehtiin noutoa ja ruutua piti tehdä, mutta Lasse oli jo aika väsynyt, joten luovutin, kun se ei enään yhtään ajatellut! Lounastauolla laitoin Lassen nukkumaan ja se saikin jäädä nukkumaan kun lähdimme tekemään jälkiä, mutta silti Lasse oli selvästi väsynyt eikä jäljestäminenkään sujunut yhtä hyvin kuin perjantaina. Tosin nyt jälki oli yhtämittainen ja siellä piti olla 5 purkkia, joista yksi taas hävisi! Ja se oli vieläpä se viimeinen purkki, joka oli vielä merkitty, joten kyse ei voinut olla siitä että Lasse ei olisi tehnyt oikein töitä, vaikka mietin kyllä että mikä/kuka oli jälkeä käynyt sotkemassa, kun Lasse meni yhdessä kohtaa ihan sekaisin ja yritti raivokkasti oikaista suoraan viimeiselle purkille. Jokuhan siellä oli käynyt ja ylittänyt Lassen jäljen ja vienyt loppupalkan mennessään. Onneksi minulla oli yksi ylimääräinen palkkapurkki taskussa, joten Lasse sai kuitenkin lopuksi palkan. Mutta tämä jälki söi todella voimat koirasta. Jälki kulki suolla ja se hirmuinen sähellys&etsintä kesken jäljen oli selvästi liikaa Lasselle, vaikka koiran kunniaksi on sanottava, että se ei missään vaiheessa lakannut yrittämästä, tosin välillä se makasi ja puuskutti, mutta hetken hengähdyksen jälkeen se taas yritti. Jatkossa tehdään taas lyhyitä ja ytimekkäitä jälkiä ja keskitytään nyt jonkun aikaa ilmaisun rakentamiselle.
Lauantai-ilta oli hauska, hyvää ruokaa, juotavaa ja seuraa! Iloinen puheensorina ja hirmuinen nauru kaikui pari tuntia mökissä ja sitten olikin aika pistää pää tyynyyn, eikä nukkumattia kauan tarvinnut odotella!
Sunnuntaina saimme muutaman tunnin armonaikaa eikä mökkejä tarvinnut luovuttaa kuin vasta kl. 15, joten aamulla ehti vielä hyvin tokoilemaan! Tokoilussa jatkoin paikallaolojen, noutamisen ja ruudun parissa hommmia ja nyt Lassella oli taas energiaa ajatellakin. Treenistä jäi hyvä mieli ja intoa jatkaa treenaamista kotona. Lisäksi pääsin ihailemaan mm. Lyran EVL:n liikkeitä, jotka suoritettiin kisamaisesti.
Kaikenkaikkiaan leiri oli mahtava! Sää oli upea, aurinkoista ja lämmintä, aamut olivat sumuisia ja illat pimeitä, mutta syyskuussa kuuluukin olla näin.
Porukka leirillä oli mahtava, nauru kaikui ja porukalla mietiin ratkaisuja ongelmiin. Monta hyvää ideaa tulikin ja toivon että myös muut saivat leiriltä yhtä paljon ideoita kuin itse sain. Vertaistuki vilkkaiden kelpieiden omistajilta oli terapeuttista ja into treenata kasvoi kun näki miten hienolta näyttää kun yhteistyö todella toimii! Toivon todella että Maria jaksaa jatkossakin järjestää leirejä ja että meillä olisi mahdollista osallistua niille. Ehkä me vielä joskus pidämme leirin Suomessa? Oman kameran kuvat ovat vielä lataamatta koneelle mutta eiköhän niitäkin jossain vaiheessa tänne lisätä?
En vecka sen var i Sverige på Walkabout läger. Maria hade ordna lägret i Kloten, där det fanns fina stugor och bra lydnadsplan och tillräckligt med skog för spårandet.
På torsdagen planera vi lite veckans program och kolla lite vilka "problem" alla hade. Vi träna både lydnad och spår. Lasse hade större svårigheter med spårandet, men jag har nog inte spåra med honom heller..
På fredagen kom Henna och hennes familj med och på dagen visitera vi Ludvikas veterinär, för avmaskningsintyg.
Fredagens lydnad fungera bra och spårandet med flera korta spår fungera också fint. Lasse kan nog, han behöver bara mera rutin. Kvällen med grillmat och gott sälskap var rolig.
På lördagen fortsatte vi på samma sätt. Lydnad på förmiddagen, sen lunch, och sen spår. Med Lasse träna vi platsliggande, ff och rutan, men då var Lasse trött i skallen och han tänkte inte alls, så han fick ta en lite längre paus i stugan före han kom till skogen och spåra. Spåret hade 5 katmatburkar, men sista burken försvan! Så någon eller någonting hade varit på vårt spår och orsaka lite störning? Lasse jobba ändo bra och till sist så klara vi spåret på något sätt. Och sen var Lasse trött!! Kvällen tillbringades på samma sätt som på fredagen och lika roligt hade vi!
På söndagen hade vi ännu par timmar tid att träna lydnad, så det blev ännu mera platsliggande och rutor för Lasse. Sen åt vi tillsammans ännu lunch och sen var det dags att packa, städa stugan och åka hemåt. Hemresan gick bra, men i Norrtälje börja det och regna och när båten starta så gunga det en hel del. Men vi sov nog helt bra ändo hela gänget.
Tusen Tack till Maria som ordna det här och Tack till alla som var med och gjorde det så roligt som det var! Hoppas vi har ett läger nästa år också?!
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Tokokoe!
Tänään sitten saatiin vahvistettua meidän tokon kisakirja ja samalla tietysti piti vähän kisatakin. Olin jo ilmoittautumisvaiheessa ilmoittanut, että paikallaolo jää meidän osalta tekemättä ja näin perästäpäin voin vain todeta että se oli viisas päätös! Suinkaan kaikki eivät ymmärtäneet päätöstäni, vaan ihmettelivät ja kummastelivat, mutta kun meillä on ihan omat tavoitteet ja tavat tehdä asioita, niin pidin kiinni siitä mikä tuntui hyvältä. Ja juuri tällaiselta tokokokeen pitääkin tuntua, vähän jännää ensin ja sitten vain valtavan helppoa ja hauskaa yhdessä tekemistä, Kiitos Lasse!
Luoksepäästävyys 10p. Lasse istui hienosti ja tuomari totesi yllättyneesti (?) "ai, sä osaat istua noin hyvin?"
paikallaolo 0p. Siinä ryhmässä missä me oltaisi oltu, paikallaan pysyi 2 koiraa, onneksi ei oltu rivissä!
Seuraaminen taluttimessa 9,5p. En tiedä mistä puolikas lähti, eikä sillä ole edes väliä. Lasse seurasi hyvin, kerran taisi kontakti hiukan levitä?
Seuraaminen taluttimetta9,5p. jos äskeinen oli jo hyvä niin tämä jatkoi samaa linjaa!
Maahanmeno liikkeestä 10p. Lasse teki juuri niin hyvin kuin se osaa!
Luoksetulo 10p. Loppuperusasento oli "hidas!" Verrattuna siihen mihin Lasse pystyy.
Liikkeestä seisominen 9,5p. Hyvä, hiukan epävarma loppuperusasento.
Hyppy 10p. Tätä jännitin eniten. Kun liikkuri kysyi onko valmis sanoin Ei! Ja otin perusasennon uudelleen, kun Lasse oli jotenkin liian lähdössä. Ja se selvästi kannatti:) Lassella on siis taipumusta varastaa hypylle, kun se on niiin kiva! Tänään se malttoi hienosti!
kokonaisvaikutelma 10p. Tuomari tykkäsi kovasti Lassesta ja meidän yhteistyöstä. Jopa liikkuri kehui meitä ja se lämmitti erityisesti mieltä.
Loppuisteet komeasti 166p. Kun siis nollasin paikallaolon, niin maksimi mitä olisi voitu saada oli 170, joten sitäkin hienommalta tuntui!
Kehässä oli luvallista kehua koiraa ja käyttää sosiaalista palkkaa ja se tuntui hyvältä. Lasse oli hienosti koko kehän ajan mun kanssa, ei ottanut häiriötä teltasta, ei liikkurista eikä yleisöstä. Toki se varmasti tiesi mitä missäkin oli, mutta se ei haitannut keskittymistä eikä palkattomuus haitannut menoa ollenkaan.
Kun näin meidän loppupisteet 166p olin pyörtyä! Kyllähän kehässä tuntui kivalta ja Lasse teki töitä hyvin, mutta en ihan ollut odottanut näin hyviä pisteitä, positiivinen yllätys. Sijoitus oli 4/9.
Tästä on nyt hyvä jatkaa eteenpäin. Avoimen luokan liikkeet ovat melkein kasassa, noutoa ja luoksetulon stoppia pitää tehotreenata ja paikallaolo on tietysti edelleen jännä juttu, mutta nyt kun Lasse on osoittanut miten hyvin se kykenee keskittymään, niin tuntuu kuin olisi voittanut lotossa! Juuri se kaikista vaikein asia jota on ollut myös vaikein treenata, kun treenaan lähinnä yksin, niin se onnistui!
Mutta kyllä totuus vaan on että jatkossa me tarvitsemme entistä enemmän treenikavereita, niitä silmiä jotka katsoo ja näkee myös ne mun pienet vilkaisut koiraan loppuperusasennoissa, joita en tiennyt tekeväni. Mutta joka tänään kävi ilmi, kun Lasse epäröi niissä ja teki ne heti kun sai pienen katseen multa.
Onneksi ensi viikolla meillä on walkabout leiri ja sieltä saa varmasti apua ja neuvoja! Joten ei ole mahdotonta että kisaamme vielä kerran tänä vuonna??
Dagen har varit toppen! Lydnadsprov i nybörjarklassen och allt gick så bra som det bara kan! Tillgångligheten var 10p.
Platsliggande lämna jag bort, för det kändes att jag inte vill stressa hunden eller mej själva. I första klassen händer det alltför mycke att hundarna inte hålls och sen kan det hända vad som hälst? Och idag hände det också, i "vår" grupp.Bara 2 hundar som låg stilla 2min. Så jag är nöjd att vi inte var där! alltså 0p.
Linförigheten var 9,5. Vet inte vart halva poängen tog vägen?
Ff var också 9,5. Det här var mycke bra! Jag är nöjd!
Ligg under marsc 10p. Ingenting att förbättra!
inkallningen 10p. Lasses bravur!!
Stå under marsch 9,5p. Lasse satt sig lite långsamt i slutet
Hopp 10p. Perfect!
helheten 10p!!
Jag är lycklig! Lasse jobba som om vi skulle har varit på planet på tuman hand, han brydde sig inte om publiken, domaren eller någonting annat heller! Han jobba hela tiden bara med mej och det att han fick "bara" sosial belöning fungera bra!!
Nu är det bara att titta framåt, mot öppenklass. Men för att tävla där måste vi lite träna. Det är ingenting stort, men några små saker, som jag vill att fungerar bättre. Så att på följande tävlingen ser raden lika fin ut som idag! Men på onsdag kvällen ska vi på båten och sen kan kan jag träna med Maria många dagar! Hon kan säkert hjälpa oss med våra små detaljer som vi har ännu oklara. Så kanske vi tävlar en gång ännu i år?!?
Luoksepäästävyys 10p. Lasse istui hienosti ja tuomari totesi yllättyneesti (?) "ai, sä osaat istua noin hyvin?"
paikallaolo 0p. Siinä ryhmässä missä me oltaisi oltu, paikallaan pysyi 2 koiraa, onneksi ei oltu rivissä!
Seuraaminen taluttimessa 9,5p. En tiedä mistä puolikas lähti, eikä sillä ole edes väliä. Lasse seurasi hyvin, kerran taisi kontakti hiukan levitä?
Seuraaminen taluttimetta9,5p. jos äskeinen oli jo hyvä niin tämä jatkoi samaa linjaa!
Maahanmeno liikkeestä 10p. Lasse teki juuri niin hyvin kuin se osaa!
Luoksetulo 10p. Loppuperusasento oli "hidas!" Verrattuna siihen mihin Lasse pystyy.
Liikkeestä seisominen 9,5p. Hyvä, hiukan epävarma loppuperusasento.
Hyppy 10p. Tätä jännitin eniten. Kun liikkuri kysyi onko valmis sanoin Ei! Ja otin perusasennon uudelleen, kun Lasse oli jotenkin liian lähdössä. Ja se selvästi kannatti:) Lassella on siis taipumusta varastaa hypylle, kun se on niiin kiva! Tänään se malttoi hienosti!
kokonaisvaikutelma 10p. Tuomari tykkäsi kovasti Lassesta ja meidän yhteistyöstä. Jopa liikkuri kehui meitä ja se lämmitti erityisesti mieltä.
Loppuisteet komeasti 166p. Kun siis nollasin paikallaolon, niin maksimi mitä olisi voitu saada oli 170, joten sitäkin hienommalta tuntui!
Kehässä oli luvallista kehua koiraa ja käyttää sosiaalista palkkaa ja se tuntui hyvältä. Lasse oli hienosti koko kehän ajan mun kanssa, ei ottanut häiriötä teltasta, ei liikkurista eikä yleisöstä. Toki se varmasti tiesi mitä missäkin oli, mutta se ei haitannut keskittymistä eikä palkattomuus haitannut menoa ollenkaan.
Kun näin meidän loppupisteet 166p olin pyörtyä! Kyllähän kehässä tuntui kivalta ja Lasse teki töitä hyvin, mutta en ihan ollut odottanut näin hyviä pisteitä, positiivinen yllätys. Sijoitus oli 4/9.
Tästä on nyt hyvä jatkaa eteenpäin. Avoimen luokan liikkeet ovat melkein kasassa, noutoa ja luoksetulon stoppia pitää tehotreenata ja paikallaolo on tietysti edelleen jännä juttu, mutta nyt kun Lasse on osoittanut miten hyvin se kykenee keskittymään, niin tuntuu kuin olisi voittanut lotossa! Juuri se kaikista vaikein asia jota on ollut myös vaikein treenata, kun treenaan lähinnä yksin, niin se onnistui!
Mutta kyllä totuus vaan on että jatkossa me tarvitsemme entistä enemmän treenikavereita, niitä silmiä jotka katsoo ja näkee myös ne mun pienet vilkaisut koiraan loppuperusasennoissa, joita en tiennyt tekeväni. Mutta joka tänään kävi ilmi, kun Lasse epäröi niissä ja teki ne heti kun sai pienen katseen multa.
Onneksi ensi viikolla meillä on walkabout leiri ja sieltä saa varmasti apua ja neuvoja! Joten ei ole mahdotonta että kisaamme vielä kerran tänä vuonna??
Dagen har varit toppen! Lydnadsprov i nybörjarklassen och allt gick så bra som det bara kan! Tillgångligheten var 10p.
Platsliggande lämna jag bort, för det kändes att jag inte vill stressa hunden eller mej själva. I första klassen händer det alltför mycke att hundarna inte hålls och sen kan det hända vad som hälst? Och idag hände det också, i "vår" grupp.Bara 2 hundar som låg stilla 2min. Så jag är nöjd att vi inte var där! alltså 0p.
Linförigheten var 9,5. Vet inte vart halva poängen tog vägen?
Ff var också 9,5. Det här var mycke bra! Jag är nöjd!
Ligg under marsc 10p. Ingenting att förbättra!
inkallningen 10p. Lasses bravur!!
Stå under marsch 9,5p. Lasse satt sig lite långsamt i slutet
Hopp 10p. Perfect!
helheten 10p!!
Jag är lycklig! Lasse jobba som om vi skulle har varit på planet på tuman hand, han brydde sig inte om publiken, domaren eller någonting annat heller! Han jobba hela tiden bara med mej och det att han fick "bara" sosial belöning fungera bra!!
Nu är det bara att titta framåt, mot öppenklass. Men för att tävla där måste vi lite träna. Det är ingenting stort, men några små saker, som jag vill att fungerar bättre. Så att på följande tävlingen ser raden lika fin ut som idag! Men på onsdag kvällen ska vi på båten och sen kan kan jag träna med Maria många dagar! Hon kan säkert hjälpa oss med våra små detaljer som vi har ännu oklara. Så kanske vi tävlar en gång ännu i år?!?
perjantai 6. syyskuuta 2013
Aktiivinen viikko
Tämä onkin ollut ihan hurlumhei viikko. Maanantaina aloitettiin agilityllä ja kouluttajana oli Zeljko Gora Kroatista. Kivan treenin oli Zeljko tuonut, tekniikkaa ja kääntymistä, joka ei kyllä ollut ihan meidän juttu? Tai kyllä Lasse käntyy sillä tavalla miten se on opetettu, mutta nyt piti irrottaa ja kääntää ja tehdä sokkareita ja niitä en todellakaan ole tehnyt Lassen kanssa, jostain syystä? Zeljko oli sitä mieltä että Lasse tekee kaiken täysillä eikä se hirmuisesti varo kun se tekee? Joten tässä suhteessa en saanut mitään uutta, mutta muuten kurssilta jäi muutama kiva ajatus? Mun ei tarvitse ehtiä ihan joka hypylle ohjaamaan, koira saa välillä (!) irrota, kunhan ei lähde maata kiertävälle radalle?
Lassen lisäksi treeneissä oli myös Kalle! Kalle meni hienosti, se pysyy lähdössä Lassea paremmin ja kuuntelee hienosti Heliä. Toki nuori koira ja vieras kenttä aiheutti hiukan seikkailua myös kentän laidoille, mutta aina kun tehtiin töitä niin se teki töitä.
Tiistaina oli vuorossa kontaktikurssin pitäminen. aiheena oli 2on/2off kontaktit ja mallikoirana käytin Lassea! Olipahan hyvä tilaisuus palkata kontakteista ja samalla itsekin taas kerran miettiä mitä ollaankaan tekemässä ja mitkä on meidän kriteerit? Ja kyllä kriterit on kunnossa paikan suhteen, mutta vapautuksissa pitää taas olla tarkkana?
keskiviikkona oli "lepopäivä" ja torstaina oli vuorossa viimeistelytreeni viikonloppua varten. Sunnuntaina on siis vuorossa virallinen startti tokossa. Viimeistelytreenistä jäi kiva maku, Lase teki hyvin kaiken mitä tehtiin. Sanna vielä liikkuroi seuraamisen ja tehtiin häiriötreeni, jonka Lasse selvitti hienosti! Tällä mennään ja sunnuntaina sitten nähdään mitä käteen jää? Siirtymisiä olisi ehdottomasti pitänyt päästä treenaamaan enemmän, mutta pikatreenilläkin niistä tuli aika paljon paremmat.
Torstaina pääasiana oli toki pentukurssin kouluttaminen ja voi miten ihania pentuja mun ryhmässä olikaan! Todella kilttejä ja suloisia koiralapsia, jotka olivat innokkaasti aloittamassa uuden oppimista. Ensimmäinen kerta menee aina pääasiassa puhumiseen, mutta minusta mitään ei voi aloittaa ennenkuin on puhuttu motivaatiosta, palkaamisesta ja oikea-aikaisuudesta ja johdonmukaisuudesta. Pennut opettelivat kontaktin ottamista ohjaajiin ja luoksetuloja ja olivat kovasti reippaita kaikki.
Tänään ei sitten päästy loistamaan, kun vuorossa oli agilityä. Onkohan Lassella joku viimeinen uhmaikä ennenkuin se ensi viikolla täyttää kolme vuotta ja muuttuu yhdessä yössä aikuiseksi ja järkeväksi koiraksi? Koska tänään treeneissä mulla ei ollut aikuista järkevää koiraa? Alun hypyt, jarrutus ja puomille vienti vielä toimi kivasti ja se saatiin jopa sujuvaksi, mutta sitten puomin jälken piti selviytyä niinkin haastavasta esteestä kuin pujottelu?! Mutta se ei tänään mitenkään ollut mahdollista? Tosin kun Milla seisoi pujottelun päässä palkan kanssa, niin silloin se oli helposti suoritettavissa, mutta muuten ei kyllä ollut:( Samoin Hi-han putkiin oli asennettu jotkut omituiset kelpiemagneetit, jotka veti hyvin pientä viatonta kelpiä putkeen?!? Mun ohjaus ei ollut riittävän vahva vastustamaan putkien vetovoimaa? Arrgh!! Harvoin mä kiukustun treeneissä, mutta tänään oli kyllä lähellä ettei mennyt kuppi nurin? Lopuksi tehtiin 3min pikakertaus pujottelua ja kyllähän sekin sujui, kun vain riittävän selkeästi ilmoitti herra Kelpielle että vaihtoehtoja ei ole! Nyt pujotellaan kunnolla, Piste! Joten lopuksi pari ihan hyvää pujottelua kuitenkin.
Ensi viikolla lähdetän Ruotsiin, kiva! Pikkuhiljaa pitää varmaan miettiä mitä kamoja pitää ottaa mukaan? Mutta ensin käydään kokeilemassa miltä tuntuu virallinen kisastartti sunnuntaina?
Det har varit en vecka med mycke program! På måndagen träna vi agility med Zeljko Gora, från Kroatien. Han hade lite annorlunda tankar om saker och ting. Vissa ideér var toppen bra, men när Lasse är skolad på ett visst sätt, så fungera inte allt som Zeljko visa, så bra? Zeljko tyckte att min hund är häftig och att han gör allt med full fart! Det är nog sant, i farten sparar inte Lasse. Även Kalle var med på träningarna och Vau! Han är toppen! Fint jobbat på främmande plats med nya saker! Visst sprang han par gånger till publiken, men när Heli jobba med honom, så då jobba Kalle med!
På tisdagen var det min tur att skola kontaktövningar. Jag använde Lasse som exempel och det fungera bra. Han kunde göra rätt sakerna och jag fick en möjlighet att tänka igen hur, var och varför jag gör så som jag gör?
På onsdagen vila vi. Men på torsdagen åkte vi till planet och träna sista träningen inför söndagens lydnadstävling. Träninger fungera fint, allt som vi gjorde, gick rätt. Tack till Sanna som hjälpte oss med ff. Efter egna träningarna var det dags för mej att skola valpkursen. Jag tycker så mycke om valparna. Dom är söta och man ser så bra vilka framsteg dem tar på bara fyra veckor!
Idag var det agilitykväll. Men Lasse hade nog glömt en hel del om den grenen? Kanske har vi träna för mycke på lydnaden? Nää, allt annat utom slalom fungera ganska fint. Men slalom då? Han kan, men han ville göra det bara, om Milla vänta på honom med leksaken?!? Mors grisar är vi allihopa?? Men sen måste jag bara tag itu med saken och till slut så jobba han fint, han t.o.m tänkte!! Han sakta farten och fundera, men bestämde sen att fortsätta till slutet ända!! Vau!! Lasse är lite envis ibland, men det kan jag också vara:) Och nästa vecka reser vi till Sverige! Jag verkligen väntar på den resan!
Lassen lisäksi treeneissä oli myös Kalle! Kalle meni hienosti, se pysyy lähdössä Lassea paremmin ja kuuntelee hienosti Heliä. Toki nuori koira ja vieras kenttä aiheutti hiukan seikkailua myös kentän laidoille, mutta aina kun tehtiin töitä niin se teki töitä.
Tiistaina oli vuorossa kontaktikurssin pitäminen. aiheena oli 2on/2off kontaktit ja mallikoirana käytin Lassea! Olipahan hyvä tilaisuus palkata kontakteista ja samalla itsekin taas kerran miettiä mitä ollaankaan tekemässä ja mitkä on meidän kriteerit? Ja kyllä kriterit on kunnossa paikan suhteen, mutta vapautuksissa pitää taas olla tarkkana?
keskiviikkona oli "lepopäivä" ja torstaina oli vuorossa viimeistelytreeni viikonloppua varten. Sunnuntaina on siis vuorossa virallinen startti tokossa. Viimeistelytreenistä jäi kiva maku, Lase teki hyvin kaiken mitä tehtiin. Sanna vielä liikkuroi seuraamisen ja tehtiin häiriötreeni, jonka Lasse selvitti hienosti! Tällä mennään ja sunnuntaina sitten nähdään mitä käteen jää? Siirtymisiä olisi ehdottomasti pitänyt päästä treenaamaan enemmän, mutta pikatreenilläkin niistä tuli aika paljon paremmat.
Torstaina pääasiana oli toki pentukurssin kouluttaminen ja voi miten ihania pentuja mun ryhmässä olikaan! Todella kilttejä ja suloisia koiralapsia, jotka olivat innokkaasti aloittamassa uuden oppimista. Ensimmäinen kerta menee aina pääasiassa puhumiseen, mutta minusta mitään ei voi aloittaa ennenkuin on puhuttu motivaatiosta, palkaamisesta ja oikea-aikaisuudesta ja johdonmukaisuudesta. Pennut opettelivat kontaktin ottamista ohjaajiin ja luoksetuloja ja olivat kovasti reippaita kaikki.
Tänään ei sitten päästy loistamaan, kun vuorossa oli agilityä. Onkohan Lassella joku viimeinen uhmaikä ennenkuin se ensi viikolla täyttää kolme vuotta ja muuttuu yhdessä yössä aikuiseksi ja järkeväksi koiraksi? Koska tänään treeneissä mulla ei ollut aikuista järkevää koiraa? Alun hypyt, jarrutus ja puomille vienti vielä toimi kivasti ja se saatiin jopa sujuvaksi, mutta sitten puomin jälken piti selviytyä niinkin haastavasta esteestä kuin pujottelu?! Mutta se ei tänään mitenkään ollut mahdollista? Tosin kun Milla seisoi pujottelun päässä palkan kanssa, niin silloin se oli helposti suoritettavissa, mutta muuten ei kyllä ollut:( Samoin Hi-han putkiin oli asennettu jotkut omituiset kelpiemagneetit, jotka veti hyvin pientä viatonta kelpiä putkeen?!? Mun ohjaus ei ollut riittävän vahva vastustamaan putkien vetovoimaa? Arrgh!! Harvoin mä kiukustun treeneissä, mutta tänään oli kyllä lähellä ettei mennyt kuppi nurin? Lopuksi tehtiin 3min pikakertaus pujottelua ja kyllähän sekin sujui, kun vain riittävän selkeästi ilmoitti herra Kelpielle että vaihtoehtoja ei ole! Nyt pujotellaan kunnolla, Piste! Joten lopuksi pari ihan hyvää pujottelua kuitenkin.
Ensi viikolla lähdetän Ruotsiin, kiva! Pikkuhiljaa pitää varmaan miettiä mitä kamoja pitää ottaa mukaan? Mutta ensin käydään kokeilemassa miltä tuntuu virallinen kisastartti sunnuntaina?
Det har varit en vecka med mycke program! På måndagen träna vi agility med Zeljko Gora, från Kroatien. Han hade lite annorlunda tankar om saker och ting. Vissa ideér var toppen bra, men när Lasse är skolad på ett visst sätt, så fungera inte allt som Zeljko visa, så bra? Zeljko tyckte att min hund är häftig och att han gör allt med full fart! Det är nog sant, i farten sparar inte Lasse. Även Kalle var med på träningarna och Vau! Han är toppen! Fint jobbat på främmande plats med nya saker! Visst sprang han par gånger till publiken, men när Heli jobba med honom, så då jobba Kalle med!
På tisdagen var det min tur att skola kontaktövningar. Jag använde Lasse som exempel och det fungera bra. Han kunde göra rätt sakerna och jag fick en möjlighet att tänka igen hur, var och varför jag gör så som jag gör?
På onsdagen vila vi. Men på torsdagen åkte vi till planet och träna sista träningen inför söndagens lydnadstävling. Träninger fungera fint, allt som vi gjorde, gick rätt. Tack till Sanna som hjälpte oss med ff. Efter egna träningarna var det dags för mej att skola valpkursen. Jag tycker så mycke om valparna. Dom är söta och man ser så bra vilka framsteg dem tar på bara fyra veckor!
Idag var det agilitykväll. Men Lasse hade nog glömt en hel del om den grenen? Kanske har vi träna för mycke på lydnaden? Nää, allt annat utom slalom fungera ganska fint. Men slalom då? Han kan, men han ville göra det bara, om Milla vänta på honom med leksaken?!? Mors grisar är vi allihopa?? Men sen måste jag bara tag itu med saken och till slut så jobba han fint, han t.o.m tänkte!! Han sakta farten och fundera, men bestämde sen att fortsätta till slutet ända!! Vau!! Lasse är lite envis ibland, men det kan jag också vara:) Och nästa vecka reser vi till Sverige! Jag verkligen väntar på den resan!
lauantai 31. elokuuta 2013
Viikon varrelta
Kun maanantain tokotreeni oli niin kiva, niin sillä teemalla jatkettiin pitkin viikkoa. Lähinnä tehtiin pientä kotitokoa ja torstaiaamuna käytiin koulun kentällä aamulla pitämässä hauskaa.
Kotona ollaan jatkettu kaukojen tekniikkatreeniä, edelleen se himputin S-M tökkii eniten, muta myös S-I tulee vähän eteenpäin. No treeniä treeniä.
Torstaina käytiin lenkillä harjulla ja vaihtelun vuoksi siirryin harjun alareunalle kävelemään ja mitä sieltä löytyikään, ihania isoja mustikoita ja paljon! Harmi etten hoksannut vähän aikaisemmin kesällä tätä paikkaa, mutta ensi kesänä tiedän minne menen poimimaan mustikoita.
Perjantai olikin sitten tosi aktiivinen päivä. Aloitettiin heti töiden jälkeen Christan tokokurssilla. Sieltä tuli paljon hyviä ideoita, ajatuksia seuraamiseen, kaukoihin, siirtymisiin, luoksetulon stoppeihin ja moneen muuhun juttuun. Seuraamisessa pitää jatkossa tehdä häiriötreenejä ja selkeästi vain kertoa Lasselle että: "EI et saa lähteä vaan työt jatkuu, vaikka mikä olisi." Tämä on ollut todella vaikeaa, mutta nyt kun treenattiin Christan kanssa, niin hiukan valoa näkyi tunnelin päässä.
Luoksetulon stopeissa ei ole sinänsä vikaa, mutta Christa toivoi, että Lasse ajattelisi enemmän taaksepäin, joten siihen kokeiltiin muutamaa juttua, joista lelun heitto päin oli ok, uudelleen kiertämään lähetyskin toimi ja ennakoimiseen auttaa vain kun tekee monipuolista treeniä. Lasse on rauhoittunut sen verran, että kouluttaminen on nyt helppoa. Se keskittyy kivasti ja ajattelee mitä se tekee ja mitä pitää tehdä! Tosin tämä ajattelu toimii vain kun vauhtia ei ole liikaa? Sen sain huomata kun illalla jatkettiin agilityssä putki/puomi erottelulla. Periaatteessa Lasse osaa asian, mutta kun vauhtia tulee lisää, niin virheen riski kasvaa? Toisaalta mun liikelinjojen merkitys on ehkä oletettua suurempi. Lasse tosiaan reagoi uskomattoman herkästi mun liikkeen suuntaan, joten sitä pitää itse miettiä ja koittaa olla looginen sen suhteen. Helpommin sanottu kuin tehty?
Huomenna on tiedossa agilitykisat, kaksi rataa ja lisäksi vietetään koko päivä Purinalla, kun siellä ratkaistaan kääpiösnautsereiden mestaruudet. Jännä nähdä kuka vie mestaruuden?
Lisäksi Mäntyharjulta kantautui ihania uutisia! Kalle oli kehässä pyörähtämässä ja tuomari oli tykännyt kovasti, tuloksena ERI, SA, SERT JA ROP!! Upea hieno Kalle!
Den här veckan har det varit mest lydnad. Hemma små saker, närmaste fjärr och lite ff. På torsdagen hade vi roligt på morgonen med en pass på "hemplanet" Lite inkallningar, bra ff, med härlig attityd och fin apportering!
På fredagen blev det sen på allvar lydnad, när Christa Ehnqvist kom och skola oss. Jag hade 45 min tid och kunde ta upp sånt som känns jobbit? Ingenting är riktigt jobbit, men vi tala mycke om störning, hur man kan träna olika saker och vad är målet? Hur mycke ska man träna och när ska man bara acceptera att hunden lite tittar omkring sej, då och då? Me det kan han inte göra när vi jobbar, så det träna vi och det gick ett ljus upp åt honom, tror jag? Attminstone ff blev bättre, han jobba fint på och försökte vara så snäll som möjligt!
Sen träna vi stopperna till inkallningen. Lasse stannar bra, men han kunde tänka bättre bakot? Han bli med vikten på framdelen och det önskas inte. Så vi ändra lite på sättet att belöna honom och jag tror att det fungerar bra när han bli van med nya tekniken? På fjärrens teknik fundera vi också. Lasse kommer lite framåt i stå-sitt och han kommer för mycke framåt i stå- ligg. Problemet är det att han är snabb!! Han bara kastar sej ner och det ä inte så som jag vill. Men här hjälper det inte annat än träna och träna. Och också till fjärren så ändra vi lite på belöningen, men det orsaka nya problem som jag ska lösa före vi kan använda den här tekniken. Bästa med Christas träningar är att man bli själv så ivrig att träna! Mycke att jobba med men med Lasse är det roligt så vi kommer nog att träna hela hösten lydnad.
Med agility har jag gjort ett beslut att vi tränar det mindre på vintertiden. Inomhusträning innehåller alltid en risk om att halka, och det är trångt och stressit, så vi tränar agility bara var annan vecka på vintern och sen deltag vi på en kurs och på ett läger. Men lydnad kommer vi att träna varje vecka inomhus.
Jag fick härliga nyheter av Heli och Kalle. Kalle var på utställning och han klara sig fint! Cert och BIR blev det! Så nu när han är 11 mån så har han 2x Cert! inte alls så dåligt?! Det är en fin kille!
Kotona ollaan jatkettu kaukojen tekniikkatreeniä, edelleen se himputin S-M tökkii eniten, muta myös S-I tulee vähän eteenpäin. No treeniä treeniä.
Torstaina käytiin lenkillä harjulla ja vaihtelun vuoksi siirryin harjun alareunalle kävelemään ja mitä sieltä löytyikään, ihania isoja mustikoita ja paljon! Harmi etten hoksannut vähän aikaisemmin kesällä tätä paikkaa, mutta ensi kesänä tiedän minne menen poimimaan mustikoita.
Perjantai olikin sitten tosi aktiivinen päivä. Aloitettiin heti töiden jälkeen Christan tokokurssilla. Sieltä tuli paljon hyviä ideoita, ajatuksia seuraamiseen, kaukoihin, siirtymisiin, luoksetulon stoppeihin ja moneen muuhun juttuun. Seuraamisessa pitää jatkossa tehdä häiriötreenejä ja selkeästi vain kertoa Lasselle että: "EI et saa lähteä vaan työt jatkuu, vaikka mikä olisi." Tämä on ollut todella vaikeaa, mutta nyt kun treenattiin Christan kanssa, niin hiukan valoa näkyi tunnelin päässä.
Luoksetulon stopeissa ei ole sinänsä vikaa, mutta Christa toivoi, että Lasse ajattelisi enemmän taaksepäin, joten siihen kokeiltiin muutamaa juttua, joista lelun heitto päin oli ok, uudelleen kiertämään lähetyskin toimi ja ennakoimiseen auttaa vain kun tekee monipuolista treeniä. Lasse on rauhoittunut sen verran, että kouluttaminen on nyt helppoa. Se keskittyy kivasti ja ajattelee mitä se tekee ja mitä pitää tehdä! Tosin tämä ajattelu toimii vain kun vauhtia ei ole liikaa? Sen sain huomata kun illalla jatkettiin agilityssä putki/puomi erottelulla. Periaatteessa Lasse osaa asian, mutta kun vauhtia tulee lisää, niin virheen riski kasvaa? Toisaalta mun liikelinjojen merkitys on ehkä oletettua suurempi. Lasse tosiaan reagoi uskomattoman herkästi mun liikkeen suuntaan, joten sitä pitää itse miettiä ja koittaa olla looginen sen suhteen. Helpommin sanottu kuin tehty?
Huomenna on tiedossa agilitykisat, kaksi rataa ja lisäksi vietetään koko päivä Purinalla, kun siellä ratkaistaan kääpiösnautsereiden mestaruudet. Jännä nähdä kuka vie mestaruuden?
Lisäksi Mäntyharjulta kantautui ihania uutisia! Kalle oli kehässä pyörähtämässä ja tuomari oli tykännyt kovasti, tuloksena ERI, SA, SERT JA ROP!! Upea hieno Kalle!
Den här veckan har det varit mest lydnad. Hemma små saker, närmaste fjärr och lite ff. På torsdagen hade vi roligt på morgonen med en pass på "hemplanet" Lite inkallningar, bra ff, med härlig attityd och fin apportering!
På fredagen blev det sen på allvar lydnad, när Christa Ehnqvist kom och skola oss. Jag hade 45 min tid och kunde ta upp sånt som känns jobbit? Ingenting är riktigt jobbit, men vi tala mycke om störning, hur man kan träna olika saker och vad är målet? Hur mycke ska man träna och när ska man bara acceptera att hunden lite tittar omkring sej, då och då? Me det kan han inte göra när vi jobbar, så det träna vi och det gick ett ljus upp åt honom, tror jag? Attminstone ff blev bättre, han jobba fint på och försökte vara så snäll som möjligt!
Sen träna vi stopperna till inkallningen. Lasse stannar bra, men han kunde tänka bättre bakot? Han bli med vikten på framdelen och det önskas inte. Så vi ändra lite på sättet att belöna honom och jag tror att det fungerar bra när han bli van med nya tekniken? På fjärrens teknik fundera vi också. Lasse kommer lite framåt i stå-sitt och han kommer för mycke framåt i stå- ligg. Problemet är det att han är snabb!! Han bara kastar sej ner och det ä inte så som jag vill. Men här hjälper det inte annat än träna och träna. Och också till fjärren så ändra vi lite på belöningen, men det orsaka nya problem som jag ska lösa före vi kan använda den här tekniken. Bästa med Christas träningar är att man bli själv så ivrig att träna! Mycke att jobba med men med Lasse är det roligt så vi kommer nog att träna hela hösten lydnad.
Med agility har jag gjort ett beslut att vi tränar det mindre på vintertiden. Inomhusträning innehåller alltid en risk om att halka, och det är trångt och stressit, så vi tränar agility bara var annan vecka på vintern och sen deltag vi på en kurs och på ett läger. Men lydnad kommer vi att träna varje vecka inomhus.
Jag fick härliga nyheter av Heli och Kalle. Kalle var på utställning och han klara sig fint! Cert och BIR blev det! Så nu när han är 11 mån så har han 2x Cert! inte alls så dåligt?! Det är en fin kille!
tiistai 27. elokuuta 2013
Kaikenlaista...
Mistähän sitä taas aloittaisi? Viime viikko meni lähinnä kauhun ja pelon tunnelmissa, joka kyllä loppuviikosta onneksi helpotti, mutta pari yötä tuli nukuttua tosi huonosti, jos ollenkaan?
Viime viikon maanantaina olin menossa Lassen kanssa treenaamaan, kun autossa ihmettelin sen ulkonäköä?? Jotenkin sillä oli kaula turvoksissa? Kentällä sitten parikin kaveria tuli ihmettelemään mun "sikotautista" koiraa, mutta ainoa mitä todettiin oli että imusolmukkeet ovat turvoksissa ja lääkäriin sain ajan vasta tiistaille. Tiistaina töiden jälkeen hurautettiin Vihtivetiin ja siellä Päivi tutki Lassen. Siitä otettiin paljon verta ja tutkittiin "kaikki"!! Mitän ei löytynyt, ei borreliaa, ei tulehduksia, ei anaplasmaa, ei errlichiaa, nielu ja anaalirauhaset olivat ok.Koira ei kuitenkaan ollut oma itsensä, jotenkin se oli väsynyt ja alakuloinen. Toki se söi ja liikkui ulkona, mutta paljon se makasi yksin sängyn alla, eikä se leikkinyt Pepin kanssa:(
Keskiviikko oli sitten se kauhujen päivä. Ensin minulla oli pitkä työpäivä, iltapalaverilla höystettynä ja kotiin tullessa tietysti piti koirat ulkoiluttaa, vaikka isä oli kilttinä ihmisenä käyttänyt ne päivällä ulkona. Lassen takapää horjui ajoittain, tasapaino ei tuntunut pitävän?? Sitten isä soitti ja kertoi samanlaisista havainnoista, Iiiiikk!! Mikä Lassea vaivaa??
Torstaina isä jatkoi ystävällistä toimintaa ja kuskasi Lassen keskellä päivää lääkäriin, jossa Tetti ja Päivi molemmat tutkivat Lassen, sekä ottivat uudet verikokeet! Ainoa löydös oli että silmien pupillit eivät reagoi valoon!?! Joten Tetti soitti minulle ja kehoitti varaamaan ajan neurologille! Se on muuten helpommin sanottu kuin tehty, mutta ylihuomiselle sain ajan Univetiin, jonka olen nyt perunut. Koska torstaina, kun puhuin vaikka kenelle tilanteesta, sain vinkin että punkkiliuoksista on tullut samanlaisia oireita ja kyllä! Lasse sai lauantaina Frontlinen niskaan! Joten äkkiä selvittämään mitä tehdään ja pesu tuntui hyvältä ratkaisulta, joten kaapista hajustamaton Fairy esiin ja Lasse kylpyyn! Käytin Fairyä runsaasti ja huuhtelin sitä sitten myös pois aika kauan.
Perjantaina Lasse oli kuin taikaiskun saanut! Aamulla se nappasi minun sukan ja juoksi Pepin kanssa pitkin olohuonetta! Joten kun vielä juttelin Päivin kanssa niin epäily kohdistui hyvin vahvasti Frontlineen, se aiheutti jostain syystä reaktion? Tämän diagnoosin voisi varmistaa antamalla Lasselle vielä kerran Frontlinea, mutta näin EI tulla tekemään! Minun "ase" punkkeja vastaan on tästä lähtien jokailtainen tarkistus ja punkkipihdit! Koska punkkeja täällä Muijalassa ikävä kyllä jonkun verran on.
Viikonlopun Lasse sai toipua ja eilen olimme sitten treeneissä Kirkkonummella. Lasse oli Super! Se selviytyi paikallaolosta vaikka molemmat vieruskaverit kutsuttiin rivistä pois kesken liikkeen! Seuraaminenkaan ei ollut kamalan huonoa, ja sain paljon ajateltavaa, sekä hyvät kotiläksyt! Treenaaminen hyvässä porukassa on vain niin ihanaa! Monta ihanaa vauhdikasta kelpietä ja yksi bc sekä göötit! Lasse juoksi pentujen kanssa onnellisena pitkin pallokenttää ja lopulta se vain makasi ja katsoi kun pennut paineli menemään, sitä ihanaa nuorta kelpie-energiaa! Ihan meinaa tulla pentukuume?
kort och änkelt! Jag har haft en skrämmande vecka. Lasse fick en reaktion av Frontline fästingslösningen. Han fick alla möjliga symptom , t.o.m neurologiska. Och före man hitta på vad det var så hade jag nog par hämska nätter och dagar.. Tvätten med diskmädel hjälpte, så nu mår Lasse igen bra, men jag kollar nu honom varje kväll för fästningar, men det är bättre än de där biverkningarna som han fick!
Vår lydnad har tydligt gåt framåt! Igår klara Lasse av den svåraste platsliggande han har alldrig gjort? Och han klara det fint! Inte alls några problem! Super vad han kan!! Sen när jag ännu lär mig lite mera, så kan vi nog tävla! Kanske på hösten, men riktigt säkert på våren så kommer vi! Vi träna igår med några kelpis valpar och de är nog så härliga, fulla med energi, så att man nästan får valpfeber?!?
Viime viikon maanantaina olin menossa Lassen kanssa treenaamaan, kun autossa ihmettelin sen ulkonäköä?? Jotenkin sillä oli kaula turvoksissa? Kentällä sitten parikin kaveria tuli ihmettelemään mun "sikotautista" koiraa, mutta ainoa mitä todettiin oli että imusolmukkeet ovat turvoksissa ja lääkäriin sain ajan vasta tiistaille. Tiistaina töiden jälkeen hurautettiin Vihtivetiin ja siellä Päivi tutki Lassen. Siitä otettiin paljon verta ja tutkittiin "kaikki"!! Mitän ei löytynyt, ei borreliaa, ei tulehduksia, ei anaplasmaa, ei errlichiaa, nielu ja anaalirauhaset olivat ok.Koira ei kuitenkaan ollut oma itsensä, jotenkin se oli väsynyt ja alakuloinen. Toki se söi ja liikkui ulkona, mutta paljon se makasi yksin sängyn alla, eikä se leikkinyt Pepin kanssa:(
Keskiviikko oli sitten se kauhujen päivä. Ensin minulla oli pitkä työpäivä, iltapalaverilla höystettynä ja kotiin tullessa tietysti piti koirat ulkoiluttaa, vaikka isä oli kilttinä ihmisenä käyttänyt ne päivällä ulkona. Lassen takapää horjui ajoittain, tasapaino ei tuntunut pitävän?? Sitten isä soitti ja kertoi samanlaisista havainnoista, Iiiiikk!! Mikä Lassea vaivaa??
Torstaina isä jatkoi ystävällistä toimintaa ja kuskasi Lassen keskellä päivää lääkäriin, jossa Tetti ja Päivi molemmat tutkivat Lassen, sekä ottivat uudet verikokeet! Ainoa löydös oli että silmien pupillit eivät reagoi valoon!?! Joten Tetti soitti minulle ja kehoitti varaamaan ajan neurologille! Se on muuten helpommin sanottu kuin tehty, mutta ylihuomiselle sain ajan Univetiin, jonka olen nyt perunut. Koska torstaina, kun puhuin vaikka kenelle tilanteesta, sain vinkin että punkkiliuoksista on tullut samanlaisia oireita ja kyllä! Lasse sai lauantaina Frontlinen niskaan! Joten äkkiä selvittämään mitä tehdään ja pesu tuntui hyvältä ratkaisulta, joten kaapista hajustamaton Fairy esiin ja Lasse kylpyyn! Käytin Fairyä runsaasti ja huuhtelin sitä sitten myös pois aika kauan.
Perjantaina Lasse oli kuin taikaiskun saanut! Aamulla se nappasi minun sukan ja juoksi Pepin kanssa pitkin olohuonetta! Joten kun vielä juttelin Päivin kanssa niin epäily kohdistui hyvin vahvasti Frontlineen, se aiheutti jostain syystä reaktion? Tämän diagnoosin voisi varmistaa antamalla Lasselle vielä kerran Frontlinea, mutta näin EI tulla tekemään! Minun "ase" punkkeja vastaan on tästä lähtien jokailtainen tarkistus ja punkkipihdit! Koska punkkeja täällä Muijalassa ikävä kyllä jonkun verran on.
Viikonlopun Lasse sai toipua ja eilen olimme sitten treeneissä Kirkkonummella. Lasse oli Super! Se selviytyi paikallaolosta vaikka molemmat vieruskaverit kutsuttiin rivistä pois kesken liikkeen! Seuraaminenkaan ei ollut kamalan huonoa, ja sain paljon ajateltavaa, sekä hyvät kotiläksyt! Treenaaminen hyvässä porukassa on vain niin ihanaa! Monta ihanaa vauhdikasta kelpietä ja yksi bc sekä göötit! Lasse juoksi pentujen kanssa onnellisena pitkin pallokenttää ja lopulta se vain makasi ja katsoi kun pennut paineli menemään, sitä ihanaa nuorta kelpie-energiaa! Ihan meinaa tulla pentukuume?
kort och änkelt! Jag har haft en skrämmande vecka. Lasse fick en reaktion av Frontline fästingslösningen. Han fick alla möjliga symptom , t.o.m neurologiska. Och före man hitta på vad det var så hade jag nog par hämska nätter och dagar.. Tvätten med diskmädel hjälpte, så nu mår Lasse igen bra, men jag kollar nu honom varje kväll för fästningar, men det är bättre än de där biverkningarna som han fick!
Vår lydnad har tydligt gåt framåt! Igår klara Lasse av den svåraste platsliggande han har alldrig gjort? Och han klara det fint! Inte alls några problem! Super vad han kan!! Sen när jag ännu lär mig lite mera, så kan vi nog tävla! Kanske på hösten, men riktigt säkert på våren så kommer vi! Vi träna igår med några kelpis valpar och de är nog så härliga, fulla med energi, så att man nästan får valpfeber?!?
tiistai 13. elokuuta 2013
Tokoa ja aksaa
Tässä arjessa on kyllä hyvätkin puolet, aika kuluu kuin siivillä, kohta on kai joulu? Illat ainakin pimenevät ja sää alkaa selvästi viiletä. Kiva juttu, nyt voi treenata taas kunnolla ilman että koiraa läkähtyy. Ollaan me treenattukin. Pauliinan kanssa pidettiin kelpietapaaminen ja mietittiin rauhoittumista ja palkattiin pujottelua. Suzi sai opetella kontaktia ja juosta kujakeppejä, lisäksi Paape teki pientä hyppy-putki-hyppy pyöritystä ja oikein kivalta näytti! Paape kokeili myös Lassen kanssa tekemistä ja sekin sujui kivasti.
Kävin myös Saijan kanssa treenaamassa ja teemana oli koiranvaihto. Ensin hiukan hirvitti että miten ihmeessä mä selviän Voltin kanssa, se kun on niin nopea ja lukee rataa hyvin, joten sen kanssa ei kauheasti auta olla myöhässä? Voltti oli kuitenkin tosi kiltti ja vähän vieraskorea, meidän yhteistyö sujui yllättävän hyvin, ei todellakaan täydellisesti, tuli tehtyä pari Iiik!! Pelasta juttua, mutta oli kiva mennä taitavalla koiralla. Saija kokeili sitten Lassea ja kuulemma tykkäsi kovasti. Lassen jarrut sai kehuja ja kyllähän se jarruttaa, jopa pysähtyy, mutta kieltojahan niistä pitkän päälle kyllä tulee..? Juoksin itsekin Lassen kanssa, mutta kyllä Voltin kanssa oli helpompi mennä. Pitäisikö mun siis kouluttaa Lassea enemmän tai jotenkin eri tavalla?
Tokoakin on tehty, tunnaria jonkin verran, pääpainona on ollut nenätyöskentelyn vahvistaminen ja ajatus noutoliikkeestä ja ehkä jotain pientä edistystäkin on tapahtunut? Noudot on aika kivalla mallilla, metallin kantaminen sujuu jo paremmin ja ilme on iloisempi:) Kaukokäskyissä on tapahtunut suurin edistyminen. Siinä alkaa olemaan tekniikat pikkuhiljaa mallillaan, S-M vaatii vielä paljon vahvistamista ja sitten pitää keksiä mitä tehdään I-S vaihdolle kun siinä meinaa väkisin tulla sivuaskel!? Pieni kassi vieressä ei haittaa, vaan se jää jalkoihin. No onpahan meillä tekemistä syksyn pimeneviin iltoihin ja kun kaukoista puuttuu vielä matkakin, niin tiedossa on työntäytteinen talvi.
Viikonloppuna kävin jakamassa kääpiösnautserikerhon tokon mestaruuspalkinnot ja hirmuinen tokoinnostus heräsi taas kun katselin ylempien luokkien koirakoita, tuonne mekin halutaan!
Eilen käytiin taas Lägin epiksissä juoksemassa pari rataa. Milla tuomaroi ja ihan kivat radat Milla oli tehnyt, vaikka ensin kyllä meinasi uskonpuute iskeä kun katselin esteitä 4-7, mutta yllättävän hyvin sekin meni. Keinu oli liukas ja siitä Lasse luisui läpi molemmilla radoilla, vaikka se yritti stopata? Kepit oli sitten eilen SE juttu! Voi apua, miten voi olla vaikeaa, kun ei malta? Vähän jo ärsyttää, kun Lasse kuitenkin osaa myös pujotella 12 keppiä, niin miksi pitää jättää kaksi viimeistä väliin, Ei käy! Mutta tokalla kierroksella sain palkattua kaikki kontaktit, A ja puomi oli hyvät ja keinusta piti ottaa uusinta, mutta sitten sekin oli ok.
Det är nog bra med vardag och dens rutiner. Fast kvällarna börjar bli mörkare och vädret är inte mera så fint och varmt. Men nu är det inte heller för het för hundarna att träna:) Och visst har vi träna, både agility och lydnad.
Med Pauliina hade vi kelpis träningar och vi diskutera mycke om att lugna ner hunden, närmast Pauliinas 6mån valpen Suzi skulle behöva det! Med Lasse träna vi slalom och hade en liten rolig bana.
På torsdagen träna vi med Saija agility och då hade vi som tema att byta hundar! Jag fick Voltti, en 3år bc tik, som tävlar i klass3 och är skitsnabb!! Det var kul att springa med en annorlunda hund, lite spännande i början med en främmande hund, men Voltti var duktig! Sen träna Saija med Lasse och hon tyckte mycke om honom. Hon var imponerad om hans bra bromsar! Visst lyssnar han fint och försöker sitt bästa, snäll hund.
På lydnadens sida har vi träna med vittringen, fokus på lungt jobb och att returnera pinnen till mej. Små framsteg har vi visst tagit. Apporteringen ser bra ut, även metallen har blivit bättre, gladare min och säkrare tag. Med fjärren har vi tagit framsteg, tekniken börjar vara fin, stå-lig är osäker ännu och i sitt-stå tar han steg åt sidan?! En liten väska hjälper inte, han trampar på den! Vi har alltså någonting att jobba med på vintern också. Och sen avstånd till fjären ska också tränas.
Igår var vi på inofficiell agilitytävling. Lasse skötte det ganska fint, men slalom var omöjlig igår. Han lämna varje gång två sista käppar bort och hade bråttom framåt, men det går inte! Så vi gjorde om och vi gjorde om på nytt, sen fungera de. Lite trist när det ändo har börja fungera fint på träningarna med slalom. Men det är bara at jobba mera då! Kontakterna var fina och han fick godis på en tävling, så att han ska komma ihåg att det är viktigt också när vi tävlar:) Vi har inte SÅ bråttom!
Kävin myös Saijan kanssa treenaamassa ja teemana oli koiranvaihto. Ensin hiukan hirvitti että miten ihmeessä mä selviän Voltin kanssa, se kun on niin nopea ja lukee rataa hyvin, joten sen kanssa ei kauheasti auta olla myöhässä? Voltti oli kuitenkin tosi kiltti ja vähän vieraskorea, meidän yhteistyö sujui yllättävän hyvin, ei todellakaan täydellisesti, tuli tehtyä pari Iiik!! Pelasta juttua, mutta oli kiva mennä taitavalla koiralla. Saija kokeili sitten Lassea ja kuulemma tykkäsi kovasti. Lassen jarrut sai kehuja ja kyllähän se jarruttaa, jopa pysähtyy, mutta kieltojahan niistä pitkän päälle kyllä tulee..? Juoksin itsekin Lassen kanssa, mutta kyllä Voltin kanssa oli helpompi mennä. Pitäisikö mun siis kouluttaa Lassea enemmän tai jotenkin eri tavalla?
Tokoakin on tehty, tunnaria jonkin verran, pääpainona on ollut nenätyöskentelyn vahvistaminen ja ajatus noutoliikkeestä ja ehkä jotain pientä edistystäkin on tapahtunut? Noudot on aika kivalla mallilla, metallin kantaminen sujuu jo paremmin ja ilme on iloisempi:) Kaukokäskyissä on tapahtunut suurin edistyminen. Siinä alkaa olemaan tekniikat pikkuhiljaa mallillaan, S-M vaatii vielä paljon vahvistamista ja sitten pitää keksiä mitä tehdään I-S vaihdolle kun siinä meinaa väkisin tulla sivuaskel!? Pieni kassi vieressä ei haittaa, vaan se jää jalkoihin. No onpahan meillä tekemistä syksyn pimeneviin iltoihin ja kun kaukoista puuttuu vielä matkakin, niin tiedossa on työntäytteinen talvi.
Viikonloppuna kävin jakamassa kääpiösnautserikerhon tokon mestaruuspalkinnot ja hirmuinen tokoinnostus heräsi taas kun katselin ylempien luokkien koirakoita, tuonne mekin halutaan!
Eilen käytiin taas Lägin epiksissä juoksemassa pari rataa. Milla tuomaroi ja ihan kivat radat Milla oli tehnyt, vaikka ensin kyllä meinasi uskonpuute iskeä kun katselin esteitä 4-7, mutta yllättävän hyvin sekin meni. Keinu oli liukas ja siitä Lasse luisui läpi molemmilla radoilla, vaikka se yritti stopata? Kepit oli sitten eilen SE juttu! Voi apua, miten voi olla vaikeaa, kun ei malta? Vähän jo ärsyttää, kun Lasse kuitenkin osaa myös pujotella 12 keppiä, niin miksi pitää jättää kaksi viimeistä väliin, Ei käy! Mutta tokalla kierroksella sain palkattua kaikki kontaktit, A ja puomi oli hyvät ja keinusta piti ottaa uusinta, mutta sitten sekin oli ok.
Det är nog bra med vardag och dens rutiner. Fast kvällarna börjar bli mörkare och vädret är inte mera så fint och varmt. Men nu är det inte heller för het för hundarna att träna:) Och visst har vi träna, både agility och lydnad.
Med Pauliina hade vi kelpis träningar och vi diskutera mycke om att lugna ner hunden, närmast Pauliinas 6mån valpen Suzi skulle behöva det! Med Lasse träna vi slalom och hade en liten rolig bana.
På torsdagen träna vi med Saija agility och då hade vi som tema att byta hundar! Jag fick Voltti, en 3år bc tik, som tävlar i klass3 och är skitsnabb!! Det var kul att springa med en annorlunda hund, lite spännande i början med en främmande hund, men Voltti var duktig! Sen träna Saija med Lasse och hon tyckte mycke om honom. Hon var imponerad om hans bra bromsar! Visst lyssnar han fint och försöker sitt bästa, snäll hund.
På lydnadens sida har vi träna med vittringen, fokus på lungt jobb och att returnera pinnen till mej. Små framsteg har vi visst tagit. Apporteringen ser bra ut, även metallen har blivit bättre, gladare min och säkrare tag. Med fjärren har vi tagit framsteg, tekniken börjar vara fin, stå-lig är osäker ännu och i sitt-stå tar han steg åt sidan?! En liten väska hjälper inte, han trampar på den! Vi har alltså någonting att jobba med på vintern också. Och sen avstånd till fjären ska också tränas.
Igår var vi på inofficiell agilitytävling. Lasse skötte det ganska fint, men slalom var omöjlig igår. Han lämna varje gång två sista käppar bort och hade bråttom framåt, men det går inte! Så vi gjorde om och vi gjorde om på nytt, sen fungera de. Lite trist när det ändo har börja fungera fint på träningarna med slalom. Men det är bara at jobba mera då! Kontakterna var fina och han fick godis på en tävling, så att han ska komma ihåg att det är viktigt också när vi tävlar:) Vi har inte SÅ bråttom!
lauantai 3. elokuuta 2013
Paluu arkeen
Lomat on nyt lomailtu. Neljä viikkoa kuluu yllättävän nopeasti? Lomalla oli aivan ihanaa ja koiratkin sai todella lomailla, mutta tällä viikolla on palattu kevennettyyn arkeen, kun Velde vielä jatkaa lomailua. Sunnuntaina oli pakko käydä kentällä tekemässä vähän jotain ja onneksi olin siellä yksin, Lasse joka on ottanut loman ja treenitauon tosi hyvin, oli ihan fiiliksissä kun se pääsi töihin! Joten aluksi tokoa ja lelupalkkaa ja Lasse sai luvan kanssa tuulettaa ympäri kenttää ja sen se kyllä tekikin.
Kun pahin energia oli purettu juoksemiseen, tehtiin hetken aikaa lähtö- ja kontaktitreeniä. Näitä tällaisia treenejä pitäisi varmaan tehdä paljon enemmän. Lasse hyötyy niistä paljon ja minunkin on helpompi saada palkattua sitä oikeaan aikaan oikeasta tekemisestä.
Keskiviikkona oltiin valmennusryhmän treeneissä, kun siellä oli Juha kouluttamassa ja poissaoloja oli kuitenkin. Juhalla oli kiva rata, jonka pohjana oli osittain Anders Virtasen ratoja. Tehtävä ei ollut mitenkään mahdoton, mutta kyllä siinä tekemistä oli. Alun suora ja sen jälkeinen putki vielä sujui hyvin, mutta sitten tuli se pelottava päällejuoksukohta, Auts! Lasse ja päällejuoksut, ei ole mitenkään helpoin yhdistelmä ja ehkä juuri sen takia en ole sitä juurikaan tehnyt? Mutta nyt siis otettiin härkää sarvista kiinni ja puskemaan. Kyllähän se saatiin onnistumaan, mutta kun päällejuoksun jälkeen piti saada ennakoitu valssi vielä kohdilleen niin sitten tuli kiire! Lassen kanssa harjoiteltiin erikseen pituudella kääntymistä ja hyvä näin, tätäkään en ole sille aikaisemmin opettanut mutta nyt oli loistava tilaisuus opettaa uutta, kun apuna oli osaava kouluttaja. Juhan kommentit Lassesta olivat: "kyllä se on "hullu" ja "Lasse on oikein kiltti koira!" ensimmäinen kommentti tuli kun Lasse tykitti lelun kanssa täysillä kenttää pitkin ja toinen kommentti kun puhuttiin kääntymisistä ja ohjaamisesta. Lassella oli selvästi kivaa ja olin oikein tyytyväinen treenien jälkeen, hyvä treeni, parempi mieli!
Perjantaina oli oman ryhmän vuoro treenata. Milla koulutti ja hän oli piirtänyt helpohkon ykkösen radan, joka sopi meille hyvin. Aluksi piti kyllä muistuttaa Lasselle okserin hyppääminen, mutta kun siitä oli huomautettu, niin sitten se sujui radalla hyvin. Okseriakaan ei ole mitenkään liioitellun paljon harjoiteltu. On niin paljon mitä pitäisi harjoitella ja opettaa koiralle jne. Lasse teki hienosti töitä ja rimatkin pysyi aika hyvin, kunnes lopussa Lasse väsyi ja silloin rimat kyllä lentää. Kontakteihin olen suht´ tyytyväinen, lähdöissä auttaa jos katson Lassea koko ajan, kun kävelen poispäin, mutta ei se nyt toimi niin kuin minä haluaisin? Höh!
Kepeillä tuli taas ongelmia, loppuun saakka pujottelu on unohtunut kesäloman aikana, joten avustaja taas palkkaamaan!!
Vaikka loma tuli ja meni, niin seuraava miniloma odottaa jo kulman takana, kun syyskuussa lähdetään Ruotsiin Walkabout leirille! Siellä juhlitaan Lassen 3v synttärit ja ollaan 4 päivää sisarusten kanssa ja treenataan ahkerasti!
Kun pahin energia oli purettu juoksemiseen, tehtiin hetken aikaa lähtö- ja kontaktitreeniä. Näitä tällaisia treenejä pitäisi varmaan tehdä paljon enemmän. Lasse hyötyy niistä paljon ja minunkin on helpompi saada palkattua sitä oikeaan aikaan oikeasta tekemisestä.
Keskiviikkona oltiin valmennusryhmän treeneissä, kun siellä oli Juha kouluttamassa ja poissaoloja oli kuitenkin. Juhalla oli kiva rata, jonka pohjana oli osittain Anders Virtasen ratoja. Tehtävä ei ollut mitenkään mahdoton, mutta kyllä siinä tekemistä oli. Alun suora ja sen jälkeinen putki vielä sujui hyvin, mutta sitten tuli se pelottava päällejuoksukohta, Auts! Lasse ja päällejuoksut, ei ole mitenkään helpoin yhdistelmä ja ehkä juuri sen takia en ole sitä juurikaan tehnyt? Mutta nyt siis otettiin härkää sarvista kiinni ja puskemaan. Kyllähän se saatiin onnistumaan, mutta kun päällejuoksun jälkeen piti saada ennakoitu valssi vielä kohdilleen niin sitten tuli kiire! Lassen kanssa harjoiteltiin erikseen pituudella kääntymistä ja hyvä näin, tätäkään en ole sille aikaisemmin opettanut mutta nyt oli loistava tilaisuus opettaa uutta, kun apuna oli osaava kouluttaja. Juhan kommentit Lassesta olivat: "kyllä se on "hullu" ja "Lasse on oikein kiltti koira!" ensimmäinen kommentti tuli kun Lasse tykitti lelun kanssa täysillä kenttää pitkin ja toinen kommentti kun puhuttiin kääntymisistä ja ohjaamisesta. Lassella oli selvästi kivaa ja olin oikein tyytyväinen treenien jälkeen, hyvä treeni, parempi mieli!
Perjantaina oli oman ryhmän vuoro treenata. Milla koulutti ja hän oli piirtänyt helpohkon ykkösen radan, joka sopi meille hyvin. Aluksi piti kyllä muistuttaa Lasselle okserin hyppääminen, mutta kun siitä oli huomautettu, niin sitten se sujui radalla hyvin. Okseriakaan ei ole mitenkään liioitellun paljon harjoiteltu. On niin paljon mitä pitäisi harjoitella ja opettaa koiralle jne. Lasse teki hienosti töitä ja rimatkin pysyi aika hyvin, kunnes lopussa Lasse väsyi ja silloin rimat kyllä lentää. Kontakteihin olen suht´ tyytyväinen, lähdöissä auttaa jos katson Lassea koko ajan, kun kävelen poispäin, mutta ei se nyt toimi niin kuin minä haluaisin? Höh!
Kepeillä tuli taas ongelmia, loppuun saakka pujottelu on unohtunut kesäloman aikana, joten avustaja taas palkkaamaan!!
Vaikka loma tuli ja meni, niin seuraava miniloma odottaa jo kulman takana, kun syyskuussa lähdetään Ruotsiin Walkabout leirille! Siellä juhlitaan Lassen 3v synttärit ja ollaan 4 päivää sisarusten kanssa ja treenataan ahkerasti!
maanantai 29. heinäkuuta 2013
pentujen kuulumisia
On ihan jäänyt tänne kirjoittamatta miten hienosti Nemin ja Lassen pennut ovat aloittaneet näyttelyuransa. Kesä/heinäkuun vaihteessa Tuusulassa näyttelyssä olivat Typy, Bria, Kalle ja Tore. Koko porukka kävi Päivi Eerolan kehässä pyörähtämässä ja hienosti meni.
Kaikki neljä junnua saivat ERIn kehästä ja kilpailuluokista
tuli SA kaikille! PU1 oli Sonjan kaunis Noah PU2 oli Kalle joka sai myös
vara sertin, PU3 oli Tore. Nartuissa PN1 oli Kelmi Kipenäinen (Maus) PN2 oli
Typy ja sai myös varasertin ja PN3 oli Bria. Sää oli ollut hieman
sateinen, mutta tulokset sitäkin aurinkoisempia.
Eilen kuului sitten Norjasta hienoja uutisia! Shy oli korkannut Norjassa
virallisesti näyttelyuran ja aloitus oli hieno! ERI, SA, SERT ja ROP!!
Tuomarina oli ollut Ramalho Diogo joka oli tykännyt lupaavasta 10kk junnusta:)Joten nyt kun 5/7 pentua on käynyt näyttelyssä virallisesti, niin kaikilla on ERI ja SA, pari varaserttiä ja yksi sertti, ei pöllömmin? Toivottavasti myös Niilo ja Paavo rohkaistuvat joskus kehään saakka?
Jännä nähdä mitä muuta näistä pentusista tulee kuin kauniita? Varsin kivoja videoita agilitystä /tokosta löytyy joidenkin pentujen blogeista ja jään jännityksellä odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Mökillä!
Viikko on vierähtänyt nopsasti. Lauantaina puolen päivän aikoihin saatiin auto pakattua ja suuntasimme kohti Kuhmoista. Siellä meitä odotti viikoksi vuokrattu Urpulan mökki. Matka sujui hyvin, sää oli puolipilvinen eikä kovin lämmin, joten koiratkaan eivät paistuneet autossa.
Perillä ajoimme pienehkön Kukkasjärven rantaan missä mökki sijaitsi. Mökki oli aika pieni perusmökki; tupa, keittokomero ja sauna sekä pukuhuone. Ikkunasta maisemat aukenivat järvelle ja laiturille. Kun olimme kotiutuneet niin lämmitimme saunan ja sauna lämpesi muutenkin joka ilta.
Urpulan mökki! Vår stuga "Urpula"
Sunnuntaina sää oli aika kolea ja pilvinen joten totesimme että tänään on hyvä päivä käydä tutustumassa Jämsään. Jäsä olikin kiva pikkukaupunki (?) josta löytyi kaikki tarpeellinen, myös Rosson ravintola.
Maanantaina menimme kylään Hahmajärven rannalla sijaitsevalle Sunttilan tilalle, jossa Veli-Matti on viettänyt kesiä lapsuudessaan. Sunttilassa meitä oikein hemmoteltiin oli kakkukahvit, grilliruoat ja ajelu saunalautalla! Saunalautalla emme kuitenkaan saunoneet, koska sää oli varsin kylmä ja sateinen, mutta järvellä kävimme ajelulla:)
Hahmajärven mökki. Stugan vid Hahmajärvi
Saunalautta! Hauska erikoisuus, jossa olisi kiva saunoa?
En flytande bastu!
Tiistaina sää kirkastui, mutta ei vielä sen erityisemmin lämmennyt. Näinä viileämpinä päivinä satsasin kunnon kohotukseen ja kävin lenkillä koirien kanssa. Tavoite oli kävellä joka päivä vähintään 5km mutta se toteutui vain muutamana päivänä, kun sään lämmettyä en enää jaksanut kuntoilla maantiellä. Mutta varsinkin Lasse kyllä sai liikuntaa joka päivä, kun se ui ja snorklasi järvessä elämänsä ilosta! Myös Velde huolehti kuntoilusta soutamalla päivittäin.
Loppuviikko siis olikin sään puolesta oikein superlomaa! Lämpötila kohosi+ 25c tuntumaan ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Mökillä oli paljon lintuja, puolikesy kottarainen hyppi pitkin pihaa koirista välittämättä ja järvellä nähtiin ainakin joutsenia, sorsia, kuikkia ja vastarannalla korpit opettivat jälkikasvua lentämään tai jotain? Muuten paikka oli todella rauhallinen, oikein piilopirtti:)
Loppuviikolla varsinkin Lasse otti ilon irti lomailusta ja siivosi järveä innokkaasti. Se poimi järvestä risuja ja lehtiä ja kasasi niitä laiturille. Lisäksi sen iloihin kuului omalla vesilelulla leikkiminen. Peppi oli hiukan kade Lassen lelusta ja kerran neiti putosi laiturilta järveen kun koitti liian innokkaasti napata lelun Lassen suusta:) Peppikin kyllä ui muutaman kerran ihan vapaaehtoisestikin. Mutta Pepin taattuun tyyliin uimalenkit olivat pieniä ja hillittyjä, mutta uimisen jälkeiset hepulit olivat sitten hurjia ja vauhdikkaita!
Kuiva Peppi märällä laiturilla! Peppi på bryggan!
Peppi vei Lassen aarteen? Peppi tog Lasses skatt?
Lasse etsii aarteita järvestä!? Lasse söker skatt från vattnet!?
Valitettavasti kaikki kiva lopuu ihan liian nopeasti ja niin tämäkin lomaviikko vain katosi hurjan nopeasti. Jäljelle jäi kuitenkin roppakaupalla muistoja ja paljon varastoon nukuttuja tunteja, joten eiköhän tällä tankkauksella jotenkin selvitä syksystä?
Toisaalta on hyvä että arki taas koittaa, Lassen treenit ovat jääneet ihan retuperälle. Agilitystä pidettiin tarkoituksella taukoa, mutta kun kaikki muukin treenaaminen on jäänyt olemattomiin, niin Lasse on varmasti iloinen kun palataan taas arkeen ja se saa aivojumppaa säännöllisesti?
Det bästa med sommaren!!
Tämän hetken kun saisi mukaansa. Viimeinen aamu mökillä. Kahdeksan aikaan täysin tyyni järvi ja ihana aurinkoinen aamu. Talitintti sirkutti rantapusikossa, mutta muuten oli täysin hiljaista. Aurinko lämmitti ihanasti ja kaikki lupasi täydellistä päivää. Sääli vaan että mökki piti luovuttaa pois puoleen päivään mennessä...
Vi hyrde en stuga från Kuhmoinen. Stugan hette Urpula och det var en liten och mysig stuga vid Kukkasjärvi. Början av veckan var lite kylig och regnig, men man kan alltid läsa mycke, bada bastu och bara njuta av tystnaden? Också långa promenader med hundarna passa bra i bilden.
På måndagen var vi på visit till Hahmajärvi, där Veli-Matti tillbringade sina barndoms somrar. Ägaren av stugan bjöd oss mat, kaffe och kaka och en rolig åktur på en bastuflotte. Vädret vat tyvärr regnit och kallt. Men positivt tänkande: det finns inte dåligt väder, det finns bara dåliga kläder:)
Sluten av veckan så blev vädret mycke bättre +25c och soligt!! Så vi har simma och bada och njutit av livet! Även Peppi simma frivilligt så då vet man att vattnet var varmt.
Vi bada bastu varje kväll och åt grillmat och korv så att det räcker till en stund:) Tyvärr tar allt som är roligt slut snabbt och så var det nu också. Imorgon ska jag på jobbet igen. Tiden går fort när man har det roligt!
Men det är nog bra att vardagen börjar igen. Lasse har nämligen också haft semester. Vi har inte träna någonting på två veckor!! Idag träna vi lite och hups, Lasse var lite taggad! Väldigt ivrig och ducktig! Lite lydnad och en liten bit agility. Oc imorgon tränar vi nog mera, det är så kul!
Perillä ajoimme pienehkön Kukkasjärven rantaan missä mökki sijaitsi. Mökki oli aika pieni perusmökki; tupa, keittokomero ja sauna sekä pukuhuone. Ikkunasta maisemat aukenivat järvelle ja laiturille. Kun olimme kotiutuneet niin lämmitimme saunan ja sauna lämpesi muutenkin joka ilta.
Sunnuntaina sää oli aika kolea ja pilvinen joten totesimme että tänään on hyvä päivä käydä tutustumassa Jämsään. Jäsä olikin kiva pikkukaupunki (?) josta löytyi kaikki tarpeellinen, myös Rosson ravintola.
Maanantaina menimme kylään Hahmajärven rannalla sijaitsevalle Sunttilan tilalle, jossa Veli-Matti on viettänyt kesiä lapsuudessaan. Sunttilassa meitä oikein hemmoteltiin oli kakkukahvit, grilliruoat ja ajelu saunalautalla! Saunalautalla emme kuitenkaan saunoneet, koska sää oli varsin kylmä ja sateinen, mutta järvellä kävimme ajelulla:)
En flytande bastu!
Tiistaina sää kirkastui, mutta ei vielä sen erityisemmin lämmennyt. Näinä viileämpinä päivinä satsasin kunnon kohotukseen ja kävin lenkillä koirien kanssa. Tavoite oli kävellä joka päivä vähintään 5km mutta se toteutui vain muutamana päivänä, kun sään lämmettyä en enää jaksanut kuntoilla maantiellä. Mutta varsinkin Lasse kyllä sai liikuntaa joka päivä, kun se ui ja snorklasi järvessä elämänsä ilosta! Myös Velde huolehti kuntoilusta soutamalla päivittäin.
Loppuviikko siis olikin sään puolesta oikein superlomaa! Lämpötila kohosi
Mökillä oli paljon lintuja, puolikesy kottarainen hyppi pitkin pihaa koirista välittämättä ja järvellä nähtiin ainakin joutsenia, sorsia, kuikkia ja vastarannalla korpit opettivat jälkikasvua lentämään tai jotain? Muuten paikka oli todella rauhallinen, oikein piilopirtti:)
Loppuviikolla varsinkin Lasse otti ilon irti lomailusta ja siivosi järveä innokkaasti. Se poimi järvestä risuja ja lehtiä ja kasasi niitä laiturille. Lisäksi sen iloihin kuului omalla vesilelulla leikkiminen. Peppi oli hiukan kade Lassen lelusta ja kerran neiti putosi laiturilta järveen kun koitti liian innokkaasti napata lelun Lassen suusta:) Peppikin kyllä ui muutaman kerran ihan vapaaehtoisestikin. Mutta Pepin taattuun tyyliin uimalenkit olivat pieniä ja hillittyjä, mutta uimisen jälkeiset hepulit olivat sitten hurjia ja vauhdikkaita!
Valitettavasti kaikki kiva lopuu ihan liian nopeasti ja niin tämäkin lomaviikko vain katosi hurjan nopeasti. Jäljelle jäi kuitenkin roppakaupalla muistoja ja paljon varastoon nukuttuja tunteja, joten eiköhän tällä tankkauksella jotenkin selvitä syksystä?
Toisaalta on hyvä että arki taas koittaa, Lassen treenit ovat jääneet ihan retuperälle. Agilitystä pidettiin tarkoituksella taukoa, mutta kun kaikki muukin treenaaminen on jäänyt olemattomiin, niin Lasse on varmasti iloinen kun palataan taas arkeen ja se saa aivojumppaa säännöllisesti?
Tämän hetken kun saisi mukaansa. Viimeinen aamu mökillä. Kahdeksan aikaan täysin tyyni järvi ja ihana aurinkoinen aamu. Talitintti sirkutti rantapusikossa, mutta muuten oli täysin hiljaista. Aurinko lämmitti ihanasti ja kaikki lupasi täydellistä päivää. Sääli vaan että mökki piti luovuttaa pois puoleen päivään mennessä...
Vi hyrde en stuga från Kuhmoinen. Stugan hette Urpula och det var en liten och mysig stuga vid Kukkasjärvi. Början av veckan var lite kylig och regnig, men man kan alltid läsa mycke, bada bastu och bara njuta av tystnaden? Också långa promenader med hundarna passa bra i bilden.
På måndagen var vi på visit till Hahmajärvi, där Veli-Matti tillbringade sina barndoms somrar. Ägaren av stugan bjöd oss mat, kaffe och kaka och en rolig åktur på en bastuflotte. Vädret vat tyvärr regnit och kallt. Men positivt tänkande: det finns inte dåligt väder, det finns bara dåliga kläder:)
Sluten av veckan så blev vädret mycke bättre +25c och soligt!! Så vi har simma och bada och njutit av livet! Även Peppi simma frivilligt så då vet man att vattnet var varmt.
Vi bada bastu varje kväll och åt grillmat och korv så att det räcker till en stund:) Tyvärr tar allt som är roligt slut snabbt och så var det nu också. Imorgon ska jag på jobbet igen. Tiden går fort när man har det roligt!
Men det är nog bra att vardagen börjar igen. Lasse har nämligen också haft semester. Vi har inte träna någonting på två veckor!! Idag träna vi lite och hups, Lasse var lite taggad! Väldigt ivrig och ducktig! Lite lydnad och en liten bit agility. Oc imorgon tränar vi nog mera, det är så kul!
perjantai 19. heinäkuuta 2013
Ratsastusleiri
Maanantaina aamulla aikaisin pakkasin auton ja ajelin Marthan (siskontyttö 9v) kanssa Suonenjoelle, Vanhamäen tallille äiti-lapsi leirille. Perille päästyämme majoituimme Vanhamäkisäätiön hotelliin ja hipsimme ruokasaliin luonaalle. Lounaalla tapasimme ratsastuksenopettajat, Jaanan ja Celinan. Ruokailun jälkeen meidät oli jaettu kahteen ryhmään ja sitten olikin aika satuloida hevoset ekalle ryhmälle, joka oli vähemmän ratsastaneidän ryhmä. Martha oli tässä porukassa ja sai ratsukseen Ompun, nuorehkon eestin ponin. Marthalla silmät loistivat ja tunti sujuikin kivasti. Sitten oli enemmän ratsastaneiden vuoro ratsastaa. Minulle ratsuksi oli valittu Miira, kiva pv tamma, joka oli hiukan herkkis suusta.. Tunnilla oli reipas tahti, käyntiä mentiin vain alku ja loppuverkassa, muuten ravattiin ja laukattiin. Tehtiin aika perusjuttuja ja opettaja tarkisteli taitotasoja? Tämän jälkeen hoidettiin hevoset ja sitten taas syötiin. Ruokailun jälken takaisin tallille. Martha ratsasti taas ensin ja siten oli meidän ryhmän vuoro. Tehtävänä olivat maapuomit, eri askellajeissa. Ratsuna minulla oli Donna, iso, kiva ja taitava kenttähevonen. Joten maapuomeista päästiin kyllä yli helpolla. Tiistaina aamupalan jälkeen taas tallille ja Marthan poni kuntoon, sitten pitikin hakea oma ratsu laitumelta ja satuloida se. Aamutunnilla hypättiin jumppasarjaa ja ratsuna oli edelleen Donna. Nyt alkoi jo löytyä tuntumaa ja ravi olikin parempaa kuin maanantaina. Tunnin jälkeen syötiin taas ihana lounas ja sitten meillä oli teoriaopintoina irtohypytystä. Hienosti Jaanan hevoset hyppäsivät:) Iltapäivällä ratsastettiin koulua. Aiheena oli pituushalkaisija ja suorat hevoset? Ratsastin Camillalla joka oli sekin oikein kiva ratsu, muunlaisia ei kai tuolla tallilla olekaan?
Keskiviikkona oli tarkoitus lähteä maastoon, mutta kovan tuulen kanssa alas tullut kaatosade muutti suunnitelmia ja jäimme maneesiin jatkamaan hyppäämistä. Sain taas Donnan ja parhaiten tunnista jäi mieleen: Jarruta sitä!! Donna hiukan innostui ja hypyt alkoivat olemaan sen mukaisia! Mutta jarrut kyllä löytyivät ja lopuksi suoritimme C-merkin radan kunnialla läpi. Iltapäivän koulutunnilla mun jalat teki stopin. Ärsyttävää!! Ratsastin edelleen Donnalla jolla on ihan suht isot liikkeet, joten tunnista jäi lähinnä pettynyt olo, miksei mun kroppa tee, vaikka mä haluan? Tätäkö on vanheneminen?? Vai onko kyseessä vain huono kunto?? Vai onko kyse molempien tekijöiden yhteisvaikutuksesta? Opettajan mielestä meidän meno oli ihan ok, mutta en itse ole samaa mieltä. Tuo vasen polvi ei enää kestänyt keventämistä kuin pienissä pätkissä ja vatsalihakset ei pitäneet harjoitusravissa, joten mitä jäi jäljelle; käyntiä ja laukkaa:) Illalla meille oli lämmitetty ranatsauna ja huimapäisimmät kävivät myös uimassa hyytävästä tuulesta välittämättä. Martha mm. kävi järvessä 4 kertaa!! Minä tyydyin nauttimaan lämmöstä ja juttuseurasta sekä leiriemojen ja opettajan nuotiolla paistamista ihanista muurinpohjaletuista ja makkarasta. Täydellistä lomaa!!
Torstaina päästiin sitten maastoon. Ensin lähti kokemattomien ryhmä pariksi tunniksi. Martha oli ilmoittanut haluavansa vauhtiryhmään ja opettajalle se sopi, joten aamupäivällä kävimme Marthan kanssa Suonenjoen keskustassa ihmettelemässä. Sä oli edelleen viileä, joten visiitti jäi hiukan lyhyeksi. Lounaan jälkeen hipsittiin tallille ja satuloitiin ratsuja. Martha sai Eemeli ponin ja minä sain Miiran. Maastossa oli kivaa, meno oli varsin kesyä verattuna siihen mihin olen tottunut, mutta kun mukana menossa oli myös Martha niin luulen että Celina osasi mitoittaa vauhdin varsin sopivaksi. Martha pärjäsi hyvin porukassa ja lopuksi käytiin vielä tutustumassa maastoesteisiin. Elämys minullekin, tätä en ollut vielä ikinä kokeillut! Ja kivaa se oli, mutta ei se kyllä minun lajini olisi?!
Perjantaina ratsastimme merkkisuorituksia ja suureksi ilokseni ja ylpeydekseni Martha suoritti hienosti perusmerkin!! Martha ratsasti Chagall ruunalla hienosti ja varmasti. Tiet olivat tarkat ja laukat nousivat hyvin. Tosin ekassa laukassa tyttö aiheutti hiukan jännitystä hukkaamalla molemmat jalustimet, mutta ei mitään laukka jatkui ja ja jalustimetkin löytyivät:) Melkoinen tyttö!
Itse en löytänyt itsestäni sisäistä kouluratsastajaa vaan päädyin suorittamaan esteillä C-merkin. Rata meni kuten olin ajatellut, tosin tänään Donna oli rauhallisempi kuin keskiviikkona, joten tänään olisi ehkä voinut hiukan päästelläkin, mutta otin varman päälle ja ratsastin radan painopisteinä hyvät tiet, lähestymiset ja oikeat laukat. Siinäkin oli tekemistä kun en ole oikeastaan koskaan aktiivisesti opetellut hyppäämistä. Minunkin merkkisuoritus hyväksyttiin, joten lounaan jälkeen lähdettiin iloisissa tunnelmissa kotimatkalle.
Kotona minua odotti yli super iloinen kelpie ja onnesta vinkuva käppänä:) Kun oli hetki pussattu ja sylitelty saatiin pyykkikone käyntiin ja päästiin lenkille. Huomenna pakataan kamat uudellen ja lähdetään viikoksi mökille Kuhmoisiin.Toivottavasti sää hiukan paranisi, mutta sillä mennään mitä saadaan...
Jag har varit en vecka på ridläger. Det var Mamma-barn läger, så jag "låna" systersdotter Martha 9år. Martha är totalt hästgalen, men har ridit bara 20 gånger tidigare.
Det var riktigt lyx, vi bodde på hotel och fick maten också därifrån. Stallet var på samma gård med hotellet så man kunda bara njuta. Vi har ridit 2 gånger i dagen och lärt oss nya saker. Martha lärde sig mycke och var t.o.m med på en terängridning. Hon gallopera och trava och är modig:) Trevligt att se hur barnen lär sig snabbt nya saker. Jag har också testa nya saker, teräng hinder, bara små såna med ändo! Idag har jag hoppa en liten hoppbana med en fin häst som heter Donna. I stallet fanns det bara trevliga och fina hästar, så veckan var rolig. Vädret var inte någonting att hurra på, men det hjälper inte att klaga.
Idag när jag kom hem så hade jag två galet lyckliga hundar imot mig. Lasse skulle i famnen före han lugna ner sig och Peppi också, förstås!
Imorgon packar vi väskorna igen och åker tille en hyresstuga till en hel vecka. Hoppas på lite bättre väder, men om inte så ska vi njuta av det vi har...
Keskiviikkona oli tarkoitus lähteä maastoon, mutta kovan tuulen kanssa alas tullut kaatosade muutti suunnitelmia ja jäimme maneesiin jatkamaan hyppäämistä. Sain taas Donnan ja parhaiten tunnista jäi mieleen: Jarruta sitä!! Donna hiukan innostui ja hypyt alkoivat olemaan sen mukaisia! Mutta jarrut kyllä löytyivät ja lopuksi suoritimme C-merkin radan kunnialla läpi. Iltapäivän koulutunnilla mun jalat teki stopin. Ärsyttävää!! Ratsastin edelleen Donnalla jolla on ihan suht isot liikkeet, joten tunnista jäi lähinnä pettynyt olo, miksei mun kroppa tee, vaikka mä haluan? Tätäkö on vanheneminen?? Vai onko kyseessä vain huono kunto?? Vai onko kyse molempien tekijöiden yhteisvaikutuksesta? Opettajan mielestä meidän meno oli ihan ok, mutta en itse ole samaa mieltä. Tuo vasen polvi ei enää kestänyt keventämistä kuin pienissä pätkissä ja vatsalihakset ei pitäneet harjoitusravissa, joten mitä jäi jäljelle; käyntiä ja laukkaa:) Illalla meille oli lämmitetty ranatsauna ja huimapäisimmät kävivät myös uimassa hyytävästä tuulesta välittämättä. Martha mm. kävi järvessä 4 kertaa!! Minä tyydyin nauttimaan lämmöstä ja juttuseurasta sekä leiriemojen ja opettajan nuotiolla paistamista ihanista muurinpohjaletuista ja makkarasta. Täydellistä lomaa!!
Torstaina päästiin sitten maastoon. Ensin lähti kokemattomien ryhmä pariksi tunniksi. Martha oli ilmoittanut haluavansa vauhtiryhmään ja opettajalle se sopi, joten aamupäivällä kävimme Marthan kanssa Suonenjoen keskustassa ihmettelemässä. Sä oli edelleen viileä, joten visiitti jäi hiukan lyhyeksi. Lounaan jälkeen hipsittiin tallille ja satuloitiin ratsuja. Martha sai Eemeli ponin ja minä sain Miiran. Maastossa oli kivaa, meno oli varsin kesyä verattuna siihen mihin olen tottunut, mutta kun mukana menossa oli myös Martha niin luulen että Celina osasi mitoittaa vauhdin varsin sopivaksi. Martha pärjäsi hyvin porukassa ja lopuksi käytiin vielä tutustumassa maastoesteisiin. Elämys minullekin, tätä en ollut vielä ikinä kokeillut! Ja kivaa se oli, mutta ei se kyllä minun lajini olisi?!
Perjantaina ratsastimme merkkisuorituksia ja suureksi ilokseni ja ylpeydekseni Martha suoritti hienosti perusmerkin!! Martha ratsasti Chagall ruunalla hienosti ja varmasti. Tiet olivat tarkat ja laukat nousivat hyvin. Tosin ekassa laukassa tyttö aiheutti hiukan jännitystä hukkaamalla molemmat jalustimet, mutta ei mitään laukka jatkui ja ja jalustimetkin löytyivät:) Melkoinen tyttö!
Itse en löytänyt itsestäni sisäistä kouluratsastajaa vaan päädyin suorittamaan esteillä C-merkin. Rata meni kuten olin ajatellut, tosin tänään Donna oli rauhallisempi kuin keskiviikkona, joten tänään olisi ehkä voinut hiukan päästelläkin, mutta otin varman päälle ja ratsastin radan painopisteinä hyvät tiet, lähestymiset ja oikeat laukat. Siinäkin oli tekemistä kun en ole oikeastaan koskaan aktiivisesti opetellut hyppäämistä. Minunkin merkkisuoritus hyväksyttiin, joten lounaan jälkeen lähdettiin iloisissa tunnelmissa kotimatkalle.
Kotona minua odotti yli super iloinen kelpie ja onnesta vinkuva käppänä:) Kun oli hetki pussattu ja sylitelty saatiin pyykkikone käyntiin ja päästiin lenkille. Huomenna pakataan kamat uudellen ja lähdetään viikoksi mökille Kuhmoisiin.Toivottavasti sää hiukan paranisi, mutta sillä mennään mitä saadaan...
Jag har varit en vecka på ridläger. Det var Mamma-barn läger, så jag "låna" systersdotter Martha 9år. Martha är totalt hästgalen, men har ridit bara 20 gånger tidigare.
Det var riktigt lyx, vi bodde på hotel och fick maten också därifrån. Stallet var på samma gård med hotellet så man kunda bara njuta. Vi har ridit 2 gånger i dagen och lärt oss nya saker. Martha lärde sig mycke och var t.o.m med på en terängridning. Hon gallopera och trava och är modig:) Trevligt att se hur barnen lär sig snabbt nya saker. Jag har också testa nya saker, teräng hinder, bara små såna med ändo! Idag har jag hoppa en liten hoppbana med en fin häst som heter Donna. I stallet fanns det bara trevliga och fina hästar, så veckan var rolig. Vädret var inte någonting att hurra på, men det hjälper inte att klaga.
Idag när jag kom hem så hade jag två galet lyckliga hundar imot mig. Lasse skulle i famnen före han lugna ner sig och Peppi också, förstås!
Imorgon packar vi väskorna igen och åker tille en hyresstuga till en hel vecka. Hoppas på lite bättre väder, men om inte så ska vi njuta av det vi har...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)