Paluu arkeen pikkuhiljaa

Lassen vatsa on vihdoin rauhoittunut niin paljon, että olen uskaltanut treenata tällä viikolla hiukan enemmän sen kanssa. Vatsa on kestänyt myös kiihdyttävät hetket elämässä joten ensi viikolla voimme jatkaa suunnitelman mukaisesti. Peruskunnon kohentaminen on listan kärkipäässä.
Maanantaina olimme pk tottista tekemässä ja se sujui aika hyvin. Hiukan oli ehkä yli-innokas kelpie kentällä, mutta se on varsin ymmärrettävää. Tehtiin seuruuta henkilöryhmässä ja muutama aika vauhdikas palkkaus! Sitten jatkoin Linan kanssa tokon parissa. Lina ei halunnut maata paikallaolossa. Paikallaolon pelottavuus johtuu siitä, kun viime viikon keskiviikkona Linan ollessa paikallaolossa kentän takaa ajoi auto jonka pakoputki paukkui ja se oli Linasta ällöttävää! Lina ei ole sen koommin halunnut maata minusta kaukana ulkona. Hallissa ja kotona se edelleen makaa miten vain.
Tiistaina Lähdimme yhdessä Marin ja Mahtiksen kanssa Porvooseen nuorten koirien tokoringin pääsykokeeseen. Eka liikkeenä oli paikkallaolo, Hui? Varsinkin kun kentän reunalla leikkineet lapset vielä saivat "sopivasti" ilmapallonsa räjähtämään juuri ennen meidän vuoroa?!? Lina meni maahan ok, kun autoin kädellä. Tässä kohtaa en edes yrittänyt ilman tuplakäskyä, kun treeneissä oli ollut niin nihkeää. Ja se jäi riviin nätisti makaamaan. Mutta aika nopeasti se nousi istumaan, en tiedä kuuliko se jotain vai näkikö se jotain?? Mutta se istui nätisti paikallaan. Kunnes vieruskaveri lähti seikkailemaan, onneksi Linasta poispäin?! Aussi sai mukaansa labbiksen ja silloin Linakin läks´ tosin Lina tuli ekalla kutsulla luokse ja rauhoittui nopeasti. Paikkis uusittiin ja nyt Lina olikin niin rauhallisesti että! Autoin sen taas maahan mutta muuten se suoritti kympin paikallaolon hyvällä ilmeellä!!! Olin niin iloinen ja helpottunut tämän liikkeen jälkeen. Lina ei ole niin herkkis kuin voisi luulla?
Meile tuli arvonnassa nro 8 joten ehdin rauhassa katsomaan muutaman suorituksen ja vau miten hienoja suorituksia!
Kun tuli Linan vuoro niin sanoin ensin että hyppyä pitäisi madaltaa. Ja silti se näytti niin korkealta?!? Linahan ei ole hypännyt kuin pari kertaa 40cm hyppyä kun en halua että kasvava pentu hyppää korkeita hyppyjä. Sitten liikkuri tuli hakemaan minulta noutokapulan ja hups! Tätähän en ole koskaan harjoitellut?! Lina ei halua luopua kapulasta jos joku vieras sen nappaa mukaansa?!? Joten seuraaminen kaatui tähän :( Lina seurasi enemmän liikkuria kuin minua. Ainoa mistä voisimme saada 0,5p niin sinnikkyydestä? En luovuttanut vaan yritin ja taistelin koko kaavion läpi. Käskyjä käytin monta ja lopputulos oli silti masentava. Mutta eihän se ole Linan vika. Se ei vain osaa vielä, ainakaan luopua kapulasta tällä tavalla. Seurata se kyllä osaa ikäisekseen ihan ok. Mutta se jäi tällä kertaa näyttämättä :(  Ollaan harjoiteltu kapulasta luopumista niin että se on minulla taskussa, kädessä ja niin että se on kentän reunalla pöydällä, mutta ei niin että joku ottaa sen minulta.
Luoksetulo sujui hyvin! Vauhtia ei puuttunut ja loppuasentokin oli suora. Kapulan pito meni myös ok, tosin ei ihan niinkuin on harjoiteltu? Normisti kun sanon: "kiitti" Lina irrottaa kapulasta vetämällä pään poispäin. Nyt se kyllä avasi leuat, mutta minun piti nätisti ujuttaa kapula suusta pois. Lopuksi oli vielä hyppy. Porvoon hyppy oli niin erinäköinen/ erivärinen kuin kotona että pelasin varman päälle ja annoin erikseen hyppy-käskyn ja sen jälkeen pyysin sen sivulle. Mutta Lina teki oikein ja se oli pääasia!
Vaikka kaikki ei mennyt kuten Strömsössä niin itselle jäi ihan hyvä mieli. Lina oli kehässä minun kanssa ja se vastasi hyvin sosiaaliseen palkkaan. Meillä oli jopa paikoitellen oikein kivaa yhdessä. Jälkikäteen harmitti se seuraaminen aika paljonkin, mutta sellaista elämä vain on. Lina on vielä niin kakara että me voimme hakea ensi vuonna uudestaan ;)
Torstaina Lasse käväisi aksatreeneissä ja vitsi miten kivaa meillä oli yhdessä! tänään oltin Lassen kanssa bh-kurssilla ja kouluttajan palaute lämmitti mieltä, Lasse <3

Suvi Teräsniskan kappale "Nyt ja tässä" osui ja upposi aika hyvin kun sen radiosta yksi ilta kuulin: 

Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä
Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt liian lähellä

Entä jos kaikki se mitä etsit on sun edessä

Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina?

 

 

Sitkeä sissi ja häiriötä

Tämä talvi ja kevät on kyllä mennyt niin nopeasti että oksat pois. Ihan äsken oli joulu ja paukkupakkaset ja nyt linnut visertävät ja puissa on kohta hiirenkorvia!
Lasse ei ole vielä treenikunnossa, ikävä kyllä. Koska minä kaipaan kovasti treenejä Lassen kanssa. Lina on tosi kiva ja reipas ja tekee mielellään ihan mitä vain minun kanssa, mutta Lasse on vain Lasse. Ikinä en tule saamaan toista Lassea. Lassen into, sen innosta loistavat silmät, sen energia ja vauhti ja voima millä se tekee kaiken. Ei, toista Lassea ei maa päällään kanna.
Lassen tikkien poisto meinasi muodostua farssiksi?! Tai ehkä lähinnä tregediaksi? Lasse on antanut minun suihkuttaa ja kuivata haavaa tosi hyvin, ei se ehkä juosten kylpyhuoneeseen tullut, mutta hyvässä yhteisymmärryksessä saatiin suihkuttelut ja kuivaamiset hoidettua. Tikkien poisto oli kuitenkin aivan liikaa Lasselle! Että joku vieras ihminen koskisi kipeään takamukseen, Ei käy! Yhtään kertaa Lasse ei koittanut purra eikä se edes murissut, enemmän sen valtasi paniikki ja siitä löytyi lähes yliluonnollisia voimia kun se pisti hanttiin. Parhaimmillaan/pahimmillaan kiinnipitäjiä oli kolme henkeä ja nippanappa saimme Lassen pysymään edes pöydällä. Tämä paini lopetettiin suht nopeasti ja ell laittoi rauhoittavan pistoksen, joka sekin oli vaikeaa, kun ei saanut koskea niin ei sitten saanut koskea ollenkaan. Tämän jälkeen odotettiin ja Lasse rauhoittui, se siis istui, mutta ei enää ollut ihan hermoraunio. Muuta ei sitten tapahtunut, vaikka odotimme ja odotimme. Joten lisää lääkettä kehiin. Edelleen tarvittiin kaksi kiinnipitäjää että saatiin toinen pistos rauhoittavaa. Tämän jälkeen Lasse nukahti ja saimme pari tikkiä pois, kunnes se virkosi taas!? Tämän jälkeen kahden kiinnipitäjän voimin sille laitettiin kanyyli suoneen ja se sai nukutusainetta suoraan suoneen. Ja uskomatonta kyllä se pisti hanttiin nukutusaineesta huolimatta. Mutta tikit saatiin pois lopulta ja kun se sai herätteen se nukahti, ressukka. Kun vieraat ihmiset poistuivat huoneesta se uskalsi antaa periksi? Kotona se oli erittäin väsynyt sekä stressaantunut eikä millään meinannut uskaltaa asettua pitkälleen? Lopulta se torkkui takkatulen ääressä minun kanssa.
Seuraavana päivänä se oli taas oma itsensä ja selvästi helpottunut kun tikit oli poistettu. Mutta ongelma on edelleen jatkuva ripuli. Perjantaina hain sille Tylosinia ja nyt toivon että se vaikuttaisi? Toistaiseksi ei näytä kovin hyvältä...

Linan kanssa ollaan treenattu kaikenlaista. Mutta pääpaino on ehdottomasti tokossa tällä hetkellä. Aksa on kivaa hömpötystä, mutta kun Lina ei osaa edes esteitä niin kahdella hypyllä pyörittäminen ei kauheasti vie eteenpäin. Tosin ensi sunnuntaina alkaa Sonjan pentukurssi ja sitten varmaan päästään eteenpäin aksassa.

Tokossa näkyy pientä edistymistä ja edelleen agendalla olisi häiriötreenit. Häiriöksi riittää hyvin joku ihminen tai koira joka kävelee/juoksee kauempana. Ja vaikka huokailen ja tuntuu että työmaata on enemmän kuin tarpeeksi niin Lina on kyllä aika hyvä häiriötreeneissä. Se on jo nyt saanut kiinni ideasta ja pystyy tekemään pieniä pätkiä todella hienosti, varsinkin jos vertaa Lasseen jolla meni vuosia päästä samalle tasolle millä Lina on jo nyt! Mutta minulle itselleni on selvästi jäänyt sellainen "yäk-olo" häiriötreeneistä, kun ne ovat olleet niin haastavia ja vaikeita. Lassen häiriötreenit ovat saaneet kaikki muuta nauramaan kippurassa, vain minua ei ole juurikaan naurattanut. Lina teki yhden viikonlopun häiriötreeniä helmikuussa ja nyt tein pe ja su hieman treeniä eli paljoa ei ole treenattu tätä asiaa. Tulisi varmaan nopeammin valmista jos treenaisi enemmän? Tämä on vain minulle vaikea treeni ja pelkään että Linan into ja halu tehdä  yhdessä katoaa jos se joutuu liian vaikean paikan eteen? Eli tarvitsisin tutun ja luotettavan ihmisen häiriköimään joka ymmärtäisi mitä tarvitaan?

Mutta vaikka on vaikeaa niin jotain iloistakin aina tapahtuu. Lassen tytär Typy kävi luonnetestissä lauantaina ja läpäisi testin hienosti 142p ja kaikki osa-alueet plussalla! Kaksi pentua on testattu ja hienosti on molemmilla mennyt. Vilkkaita ovat molemmat, Kalle enemmän kuin Typy, mutta silti ovat ihan huipputyyppejä!

                                   Lasse rentoutuu kaulurista välittämättä ennen tikkien poistoa
                           

Lina herkutteli ja treenaa ahkerasti!

Lina treenaa nyt ahkerasti, kaikenlaista..  Lasse saa vielä keskittyä toipumiseen. Tosin Lasse alkaa olemaan aika energinen eikä se ole mitenkään erityisen kipeän oloinen. Tikit selvästi hiukan haittaa, mutta niistäkin päästään ensi viikolla eroon.
Lina on harjoitellut tokoa, hiukan aksaa ja kiipeilyä, ehkä Lina pitää ottaa mukaan seinäkiipeilemään ensi kerralla? Lina siis kiipeili keittiössä ja sai hampaisiinsa suklaalevyn! ja koska Lina on häiritsevän ahne niin se söi sen ihan viimeistä murusta myöten. Kun tulin Lassen kanssa lenkiltä sisään ja näin paperit lattialla niin meinasi itku päästä!? Ei nyt, kun työt alkavat puolen tunnin kuluttua! Nopsa soitto Vihtivetiin ja sitten Lina kainaloon ja soitto töihin, myöhästyn pikkuisen..?
Klinikalla oli kaikki valmiina ahmatin käsittelyä varten ja se sai pistoksen heti. Sitten vaan odottamaan ja minähän odotin ja odotin. Hoitajat ihmettelivät että eikö sillä ole edes paha olo?? No ei ole ei. Lina ihmetteli kun kukaan ei edes katso suuhun? Lopulta minun oli pakko lähteä töihin ja Lina jäi klinikalle jossa se oli saanut kissanruokaa ja toisen pistoksen ja sitten se oli oksentanut. Lina motto oli selvästi: saavutetuista herkuista ei luovuta! Näyttää siltä että pääsimme säikähdyksellä. Eihän maitosuklaa niin myrkyllistä edes ole, mutta en mitenkään olisi voinut jättää Linaa yksin kotiin työpäivän ajaksi. Ei minun työnteosta olisi tullut yhtään mitään.
Työpäivän jälkeen hain iloisen Linan kotiin. Ensi viikolla olisi vielä verikoe, maksa-arvot pitää tarkastaa.
Mutta kun Lina on ollut ihan oma itsensä niin torstaina oltiin taas treenaamassa. Tokossa on tehty paljon perusasentoja hiukan olen haastanut ja testannut ja kyllä, tekemistä vielä riittää. Seuraaminen on jäänyt vähemmälle perusasentotreenien takia, mutta se mitä on tehty on ollut paljon käännöksiä ja niissä paikan säilyttämistä  ja takapään käyttöä. Luoksetulot ovat hyvällä mallilla kuten myös kapulan pito, jossa Lina on oivaltanut idean Niinan hyvän vinkin ansiosta, kiitos Niina! Hyppy sujuu aika kivasti ja tällä viikolla tutustuimme myös 40cm hyppyyn joka oli ensin Linan mielestä ihan kauheeta?! Mutta ahne koira on niin helppo motivoida ylittämään pelkonsa ja namin voimalla Lina päätti hypätä vaikka metriä?
Seuraava isompi projeksi olisi sitten paikallaolo. Sitä on toki tehty joka treenissä, mutta kun minä edelleen treenaan yksin.. 
Huomenna Lina saa tulla hakumetsään etsimään ukkoja! Se tykkää siitäkin kovasti. Varsinkin kun maalimiehillä on hyvää Ruokaa!!

                                                    Lasse toipumassa tötterössä <3

                                Linan seuraava harrastus, seinäkiipeilyä Eliaksen kanssa?