Kohti uutta vuotta pikkuhiljaa

Aika kuluu välillä hurjan nopsasti, varsinkin kun on kivaa tekemistä joka päivä. Kävin lukemassa tammikuussa asetettuja tavoitteita. Osa niistä on saavutettu, osa jäi saavuttamatta.

Lassen kohdalla ei tavoitteet toteutuneet. Sen sijaan se tokoili hienosti ja saavutti TK1 ja avoimesta luokasta  ykköstuloksen! Joten Lasse teki komean paluun tokoon. Laji jonka treenaaminen me oltiin jo lopetettu pari vuotta sitten, eikä sille siis ollut yhtään tavoitetta asetettu. Nytkin lähdettiin kisaamaan vain koska SM-joukkueesta puuttui alokasluokan koira ja Lassella oli oikeus kisata alokasluokassa. Lisäksi innostuin ja kisasin sen kanssa Hihan kisoissa syyskuussa avoimessa luokassa ja mitä Lasse tekikään?! Sehän teki hienosti ihan kaiken ja ja saimme ykköstuloksen ja voitimme vielä avoimen luokan! Tämän jälkeen iski suuruudenhulluus ja olemme pikkuhiljaa treenannut voittajaluokan liikkeitä.

Rallytokossa ei edes kisattu kuin pari kisaa ja niistä tulokset jäi puuttumaan, joten rallytokoa on harjoiteltu enimmäkseen nollakoirakkona useissa kisoissa. 

Maaliskuussa Lasse liukastui ja aksa jäi kuvioista pois koko kevään/kesän ajaksi. Kesäkuussa Iina kisasi pari starttia Lassen kanssa ja tuloksena oli 5 ja hyl. Lokakuussa palattiin treenaamaan ja mulla onkin nyt kiltti ja kuuliainen kelpie! Joten ehkä ensi vuonna voisi vielä kisata jonkun kisan, kun hyppykorkeudetkin laskee hiukan.

Vepeä treenattiin myös ja kesän suurin oivallus oli että älykäs koira kyllästyy jos tekee samoja treenejä liian kauan. Alkukesä meni etupään pulmaa ratkoessa. Apu löytyi lopulta Espoosta osteopaatin luota!  Loppukesä tehtiin ylempien luokkien liikkeitä ja ne kyllä sujuivat. Kisaamaan ei lähdetty, koska hukkuva on edelleen epävarma ja lisäksi tuli alkukesästä ongelmia rannasta lähdössä.  Ehkä ensi kesänä?

Haussa kävi alkuvuodesta ikävä juttu maalimiehen kanssa ja sen jälkiä korjattiin valitettavan pitkään. Mutta nyt Lasse taas etsii iloisesti ja luottaa maalimiehiin. Kiintorulla alkaa olemaan varmempi ja pari treeniä lisää niin uskon että ei tarvitse sitä enää pohtia. 

Jälkeä ja esineruutuja tehtiin jokunen kerta ja jos ei mitään hirmuista edistymistä tapahtunut, niin ei myöskään mitään uusia ongelmia ilmennyt. 

Lina saavutti tavoitteet vaikka silläkin oli epäonnea matkassa ja keväällä oli enemmänkin pulmaa. Talven äänipelkojen syyksi paljastunut paha välikorvan tulehdus ei meinannut millään talttua ja pitkien lääkekuurien vuoksi treenit ja kisat jäi väliin. Edistyminen mitattiin tärykalvon kasvamisessa ja siinä että pystyttiin taas käymään ulkona ilman totaalista paniikkia. Vieläkin ilman hermostumista ohitetut aurat ja tiekarhut saavat minut hymyilemään onnellisesti. Onni on joskus pienestä kiinni. 

Kesäkuussa oli sitten juoksut mutta heinäkuussa lopulta päästiin korkkaamaan tokon alokasluokka. Alunperin tarkoitus oli jatkaa eteenpäin kohti avointa luokkaa, mutta niinhän piirimestaruusjoukkueesta puuttui taas alempien luokkien koirakoita, joten lupasin Linan kanssa lähteä joukkueeseen. Lina tokoili märällä nurmikolla hyvin ja lopulta oltiin kahdesti palkintopallilla kun alokasluokassa sijoitus oli 3 ja myös Hihan joukkue oli 3.  Ja tämän jälkeen päätin käydä hakemassa kouluarin Hihan omasta kokeesta syyskuussa. 

Rallytokoa ei juuri ehditty/viitsitty treenata mutta kun tokotausta on kunnossa niin rallytokon avoin luokka sujui ongelmitta ja Lina sai marraskuussa Raaseporista RTK2 tittelin. 

Alkuvuoden korvaongelma aiheutti taukoa ja heinkuussa hajonnut kannuskynsi tuotti uuden tauon treenaamiseen, mutta ollaan kyllä ehditty aksaamaan jonkun verran. Pujottelu on lähes kasassa, yksi verkko on vielä muistuttamassa että pitää keskittyä loppuun saakka. Lina on saanut roppakaupalla varmuutta tekemiseen ja syksyllä se ilmeni jo kurittomuutena ja "minä tiedän" rallitteluna pitkin kenttää mieluiten ilman ohjausta.  Muutama möllikisa käytiin ja niitä pitäisi käydä muutama alkuvuodesta lisää. Katsotaan mitä tapahtuu perjantaina aloitetulle keinoprojektille? A-este on edelleen kesken enkä vieläkään tiedä tuleeko Linalle pysäytys vai juoksukontakti? Puomin 2o/2o on sentään mennyt eteenpäin!
Lisäksi syksyllä treenifiilistä haittasi isän terveyspulmat joiden takia ei oma keskittyminen aina ole ollut kovin loistavaa. Lisäksi välillä piti yksinkertaisesti priorisoida asioita ja silloin kyllä treenit jäi väliin. Onneksi kelpiet ovat suhtautuneet tähän kivasti eivätkä nostaneet mitään mekkalaa vaikka välillä käytiin useampi päivä putkeen vain lenkillä.
Kohta alkaa uusi vuosi ja uudet kujeet. Ensi vuoden tavoitteet ovat vielä hiukan työn alla, mutta toivottavasti niistäkin muutaman rivin tänne ehtii jossain vaiheessa kirjoittamaan?

RTK2

Linan kanssa saavutettiin ainakin yksi tavoite taas kun Raaseporin kisoista tuli hyväksytty tulos 88p ja sen myötä koulari!
Sinällään kisa oli hiukan kauhistuttava ja siinä olisi voinut käydä toisinkin, koska jossain lähistöllä oli joku sotaharjoitus ja sieltä kuului laukauksia tasaiseen tahtiin. Onneksi sain Linan ja sen häkin sisään halliin hiljaisen hetken aikana eikä Lina tainnut tietää millaiseen paikkaan oli saavuttu? Ja onneksi kisat pidettiin vanhassa teollisuushallissa jonne äänet eivät kuuluneet.
Toki tilanne oli silti haasteellinen, koska normaalisti Linan kisapäivään kuuluu pitkä 20-30min reipas lenkki ennen kisaa ja nyt sen tekeminen oli mahdotonta! Pikaisesti sain käytettyä Linan pissalla hallin nurkalla ja siitä äkkiä takaisin sisään, onneksi ei kuulunut laukauksia silloinkaan! Mutta kun haimme tavaroita autolta ilman Linaa,  niin niitä kyllä kuului. 
Lämmittelin ja liikutin Linaa hallissa sisällä sen verran kuin se oli mahdollista, eli ei kauhean paljon. Lina hinkui kehään ihan hurjasti ja keskittyminen oli kyllä hiukan huonoa. Jännä että se haluaa näin kovasti kehään kun luulisi että se tässä vaiheessa kisauraa, yhdeksän kisastartin jälkeen, tietäisi että siellä ei ainakaan saa palkkaa. Mutta näköjään tekeminen jopa ilman palkkaa on niin siistiä että se on se mitä Lina haluaa?!
Olimme neljäs koirakko ja epäonneksi edellinen koira villintyi sen verran pahasti että ohjaaja keskeytti suorituksen ja jouduimme kehään hiukan yllättäen. Lina keuli aikalailla ja hiukan jo jännitti irrottaa talutin?!  Lina malttoi jotenkin lähdössä mutta kun ykköskyltti oli pujottelu niin Lina läks! Seis! ja uusimme heti ykköskyltin, Höh! Istutin Linaa ihan kunnolla ennen kuin lähdin uusimaan ja se auttoi muutaman kyltin eteenpäin. Sitten oli "istu-tule eteen" kyltti ja Lina ei ollut kuulolla, joten se ei tiennyt mitä oli sanottu ja se nousi seisomaan ja istui uudestaan, Uusimme! Ja taas otin aikalisän ja nyt se toimi! Lina skarppasi loppu radan ja selvitti jopa houkutuksen ihan kivuttomasti.
Olimme Sarin kanssa kimppakyydillä ja oman vuoron jälkeen piti jännittää Sarin ja Pyryn suoritusta, mutta heidän kohdalla jännittäminen oli kyllä ihan turhaa! Taitavasti ja varmasti he suorittivat radan ja pisteitä jäi matkan varrelle vain 5 joten he pääsivät myös palkinnoille, Onneksi Olkoon!!
Tämän jälkeen lähdimme lenkille Sarin ja Jaanan kanssa kun oli hiljaista, olikohan harjoitus loppu vai oliko ruoka-aika? En kuitenkaan uskaltanut päästää Linaa irti, koska JOS laukaus kuuluisi en ole edelleenkään varma miten se reagoi? Se on kyllä parantunut hurjasti äänien suhteen ja kotona tutussa ympäristössä se ei juuri reagoi enää mihinkään, mutta nyt oltiin vieraassa paikassa jossa on vilkas tie lähellä.

Mitähän muuta me ollaan tehty? Molemmat ovat käyneet aksaamassa vähän, Lina vastaa treeneihin toivotulla tavalla ja Lasse on edelleen kiltti. Kotiasiat lapsuuden kodissa haittaavat hiukan harrastamista tällä hetkellä. Aikaa on vain 24/7 ja kun sen jakaa monen palasen kesken niin kukin palanen saa hiukan vähemmän aikaa kuin jos palasia olisi vähemmän. Eikä tilannetta ollenkaan auta jatkuva pimeys ja liukkaus ja sade. Mutta kohta on joulu ja silloin on tiedossa hiukan lomaakin! Ja tammikuu on ihan kohta ja silloin alkaa uusi vuosi ja uudet kujeet? Pitäisi kai miettiä kohta jotain tavoitteitakin tulevalle vuodelle? Ehkä sitten lomalla?

Liian vaikeaa?!

Aika on kulunut hujauksessa ja nyt on jo marraskuun puoliväli! Linan aksa on tuottanut todella päänvaivaa. Enemmän ja enemmän alkoi tuntumaan, että aksa Linan kanssa menee väärän suuntaan. Lina jonka kanssa meillä on muissa lajeissa aika kivasti kupla ja halu tehdä yhdessä hajosi kokonaan aksassa. Lina tempoili ja koitti ihan itse selvittää ratoja ja minä koitin ohjata ja ja komentaa eikä siitä tullut yhtään mitään, Murr ja nyyh! Verta, hikeä ja kyyneleitä.  Olen pohtinut ja puhunut asiasta tietysti valmentajan kanssa mutta myös kavereiden kanssa ja tulin lopulta siihen tulokseen että valmennusryhmän treenit ovat tällä hetkellä liian vaikeita Linalle. Lasse saa käydä loput tämän vuoden harjoituksista ja Linan kanssa me tehdään ihan omia juttuja. Vaikka ollaan nytkin tehty toki pätkissä niin radalla esteiden kulmat ja ansaesteet tuovat ihan oman lisämausteen jota emme tällä hetkellä kaipaa.
Minusta on ok toisinaan potkia ohjaaja sinne epämukavuusalueelle, mutta kun sinne joutuu samalla nuori, kokematon koira niin lopputulos ei välttämättä ole kovin hyvä?! Toki jos koira on kiltti ja kestää tiettyä epäselvyyttä ja sählinkiä niin mitään katastrofia ei tapahdu, mutta Lina ei ole sellainen koira. Lina turhautuu ja silloin se hyvin kelpiemäisesti painaa kaasun pohjaan ja häipyy johonkin tekemään omiaan, yleensä lähin putki on ollut Linan vastaus ongelmiin.
Toki  syitä ongelmiin on muitakin kuin vaikeat radat. Minä en osaa ohjata kaikkia kuvioita sujuvasti, on yksi tekijä ja lisäksi Linaa on palkattu kouluttajan kädestä mikä tietysti sai sen sinkoilemaan entistä pahemmin. Lina koitti ihan itse, ilman sähläävää ohjaajaan, keksiä millä reitillä saisi palkan?  Pujottelussa tämä on vielä ihan ok, mutta radalla on kyllä tarkoitus että minä ohjaan ja Lina seuraa ohjausta. Tilanne oli pari viikkoa sitten se että päätin että Linasta tulee tokokoira, minä kun harrastan koirien kanssa siksi kun se on kivaa, ja treeneissä ei meistä kummallakaan ollut enää kivaa, Nyyh :(
Lisäksi parin viikon takainen valmennusryhmän rata oli todella tekninen ja Linan kanssa olo oli kuin olisin ajanut käsijarru kiinni koko ajan ja silti Lina lipsui kuin saippuanpala. Olisin itse halunnut tehdä helpotettua versiota, mutta tällä kertaa kaikkien piti (?) tehdä samaa rataa. Syy ei ihan selvinnyt minulle??
Perjantaina löysin itseni Saijan yksäriltä ja kappas! Lina ei ollutkaan mahdoton, minun ei tarvinnut kokoajan pitä kaksin käsin sitä hallussa vaan me jopa tehtiin paikoitellen pieniä kivoja pätkiä! Saijan koulutuksesta erityisesti jäi mieleen että: anna sen välillä rullata ja että: kun minä otan askeleen kohti Linaa niin se väistää metrin,  pari! Ihmekös jos välillä on hiukan vaikeaa? Kiitos Saija! Lisäksi muutkin ystävät tarjosivat apuja! Kiitos kaikille ihanille <3
Joten tuon perjantain jälkeen olen käynyt pari kertaa hallilla kahdestaan Linan kanssa ja ollaan tehty pientä, helppoa kuviota 3-5 esteellä. Lina on rauhoittunut ja nyt se taas haluaa ja uskaltaa yrittää tehdä mitä ohjataan (y) toki harjoitukset ovat nyt olleet helppoja sellaisia että ollaan molemmat tukevasti mukavuusalueella, mutta sinne oli palattava kun molempien itsetunto ja luotto toisiinsa oli huonossa hapessa.
Talvella ajattelin käydä edelleen omatoimiseti ja kavereiden kanssa treenaamassa perusjuttuja, tekniikoita, esteopetusta, ihan vain merkkausta, käteen tulemista, hallittua irtoamista jne. Ja sitten kun tuntuu siltä että tarvitsemme apuja niin otan jostain yksärin. Itseasiassa ensimmäinen yksäri on jo alustavasti sovittu (y)
Lisäksi olen ilmoittanut Linan vielä yhteen avoimenluokan rallytokokisaan. Katsotaan jos saadaan yksi titteli vielä tälle vuodelle lisää?
Lasse on edelleen ihanan kiltti ja helppo ja se onkin siis saanut paikata Linaa valmennusryhmässä ja kyllä se sujuikin ihan ok. Enpä olisi uskonut muutama vuosi sitten että Lassesta tulee aksataerapiakoira <3 (y)

                  Pari viime vuoden marraskuussa otettua kuvaa!
               Nyt ei ole lunta, on vain pimeää ja märkää ja kylmää.

Syksyistä menoa

Sataa, sataa ropisee! Kokoajan ja paljon! Ja on pimeää ja kylmää. Koirien kanssa ei olla tehty ulkona juuri mitään, paitsi käyty metsässä nyt kun vielä näkee töiden jälkeen. Parin viikon kuluttua on pimeää aamulla ja illalla. Hallissa on sentään käyty pari kertaa. Lajiksi on valikoitunut aksa, molempien kanssa. Marjon treenissä pari viikkoa sitten Lina oli ihan mahdoton, se sinkoili ja oli ihan levoton! Joten ostin ylimääräisen paikan viime viikon maanantain treeniin ja onneksi nyt Lina oli enemmän oma itsensä! Saatiin tehtyä jopa jotain! Ja viime viikon keskiviikkona kävin omatoimisesti tekemässä hyppytekniikkaa ja hiukan keppejä. Kahdella verkolla onnistuu (y) Ehkä Lina vielä oppii pujottelemaan?!
Viime torstaina Lasse pääsi piiitkästä aikaa aksaamaan ja olipas tauko tehnyt hyvää. Lasse oli niin kiva ja kevyt ohjata, sillä oli korvat on-asennossa ja se oli jopa liian kuuliainen, mutta ei pahasti vaan niin että tokalla yrityksellä me tehtiin nollalla rata läpi! Nollia ei ole koskaan tehty Lassen kanssa rutiinisti, joten tämä tuntui todella kivalta! Ja siihen minä lopetin Lassen treenin!
Viikonloppuna Lina kisasi Kirsujen hallilla Lohjalla rallytokoa ja ihan se edelleen oli luottamuksen arvoinen. Tulos oli 94p ja tyytyväinen ohjaaja! Joku pieni kauneusvirhe osui matkaan ja jouduin uusimaan yhden tehtävän.
Sununtaina oli vuorossa tokoa ja Lina yllätti taas iloisesti. Olen jotenkin ollut sitä mieltä että sen ruutu on ihan hakusessa ja se on jotenkin kauhean huono?! Mutta ei se kyllä oikeastaan ole kauhea eikä huono. Onhan se hiukan kesken mutta treenaamalla sen saisi kasaan aika helposti, luulen?! Nyt vaan tehdään ruudun paikkaa ja hiukan malttia ruutuun, niin hyvä siitä tulee. Sitten työstettiin tietenkin sitä luopumista, kartioista ja ruudusta ym. Jopa se onnistui lopulta aika kivasti. Lähinnä ongelma on ollut ehkä ollut että Lina ei ole edes ymmärtänyt mitä haluan sen tekevän? Koska oikeastaan olen koittanut kertoa sille: älä tee noin! Sen sijaan että olisin osannut kertoa: tee näin!
Minulla tuli mitta täyteen tätä kosteutta ja märkiä koiria ja tilasin netistä kangasta josta tarkoituksena olisi ommella hiukan säänkestävämmät takit kelpeille. Saa nähdä miten käy?

 Alla on tulevan kankaan kuosi. Jos hyvin käy niin marraskuun räntäsateesta selvitään hiukan tyytyväisempinä?

Vietit, tunnetila ja motivaatio

Tämä oli viime viikonlopun otsikko kun osallistuin Juha Korrin koko viikonlopun kurssille Lassen kanssa. Mielestäni otsikko kuulosti lupaavalta ja odotukset olivat korkealla. Kurssi olikin loistava, mutta kouluttajasta riippumattomista syistä kurssin anti jäi odotettua vähäisemmäksi.
Aloitimme lauantaina 3h luennolla joka oli oikein mielenkiintoinen. Toki pk-puoli tekee jotain asioita eri tavalla mutta se on ehkä enemmän rikkaus, riippuu miten asioita katsoo.
Jo ennen luennon alkua sain viestin että sisko on aamulla viety ambulanssilla Lohjalle mutta hänelle ei ole isoa hätää, joten kurssi jatkui minun osalta hiukan ajatusten vaeltaessa.
Luennolta mieleen jäi erityisesti laumavietin hyödyntäminen ja se että mietitään ensin mitä ja miksi ollaan tekemässä ja tehdään vasta kun tiedetään.  Ja koira todella valmistellaan niin että kokeessa kaikki olisi ihan tuttua sille. Pk puolella tottis on toki aina samanlainen, kun taas tokossa liike järjestys voi vaihdella paljonkin. Sama on tilanne rallytokossa, koira ei ikinä tiedä mitä tulee seuraavaksi. Siinäkin on puolensa, koira ei kyllästy eikä ehkä ennakoi niin herkästi, mutta toisaalta se pitää ehdottomasti saada kuuntelemaan kunnolla koko ajan.
Luennon jälkeen oli tauko ja sitten alkoi käytännön harjoitukset. Lasse oli toisena vuorossa ja aiheeksi otin seuraamisen ja sen vireongelmat. Välillä se kiehuu, keulii ja piippaa ja välillä se on ihan matkalaukku, joka kyllä pitää paikkansa mutta ei kontaktia tai virettä.
Kurssilla oli mukana hiukan yllättäen matkalaukuversio, joka piippasi pikkuisen. Juhan mielestä Lassen virettä pitäisi nimenomaan nostaa ja palkkausta selventää. Hänen mielestä Lassen hermorakenne on loistava, mutta vire ei. Joten teimme ihan vireen ja motivaation nostoa perusasennosta sai lelun ja nyt tehtiin useita toistoja nopeasti peräkkäin, lelu otettiin pois niin että otin pannasta kiinni ja kun Lasse pudotti lelun nappasin sen ja piilotin selän taakse ja taas Lasse perusasentoon jne. Pari pätkää seuraamista kun oli tehty 4-6 perusasennon palkkaamista ja kyllä se seurasi oikein halukkaasti. Tuo voisi toimia ainakin niinä kertoina kun Lasse on matalassa vireessä. Juhan mielestä se piippaa kun se ei tiedä mitä se saa palkaksi, käytän nameja ja leluja sekaisin. En tiedä, voi toki olla että se turhautuu, pitää nyt kokeilla mitä tapahtuu jos käytän vain tiettyjä patukoita?
Lassen vuoron jälkeen sain viestin, soita heti kun pystyt ja soitin heti. Isä on matkalla Lohjalle ambulanssilla kovien rintakipujen vuoksi!?! Apua! Kurssi jäi siihen ja lähdettiin Jukan kanssa Lohjalle ja Lohjalta matka jatkui Meilahteen teholle jonne isä kuljetettiin. Onneksi tilanne saatiin hallintaan ja tänään kävin taas tapaamassa jo erittäin puheliasta isää joka kovasti haluaisi jo kotiin!
Tämän kokemuksen jälkeen arvostan taas jonkin aikaa ihan tavallista tylsää arkea.

hihan tokokoe

Tänään kisattiin kahden koiran voimin tokoa. Lina starttasi kolmannen kerran alokasluokassa ja Lasse korkkasi uutena avoimen luokan. Lina osaa alokasluokan liikkeet, mutta se on hiukan nopea ja sitä kautta kaikenlaista voi tapahtua?!
Lassekin osaa avon liikkeet, mutta sen kanssa on erittäin todennäköistä että se keksii jotain mitä säännöissä ei lue.
Lina aloitti paikallaololla ja taas siinä oli ongelmia. Tälle pitää kyllä tehdä jotain, kertaakaan ei ole saatu kymppiä tästä liikkeestä. Onko se sitten epävarma muiden koirien lähellä vai mikä lie olla? Tänään se hidasteli maahanmenossa ja jouduin tuplakäskyttämään, muuten ok.
Kapulan pidossa kävi nyt se mitä on ollut näkyvillä, eli Lina ei irrottanut ekalla käskyllä, Murr! Sitten suoritettiin hyppy ja se sujui hyvin. Tämän jälkeen oli kaukot jotka nekin toimivat tällä kertaa ok! Mutta tässä huomasin että liikkeiden välit ovat treenattavien asioiden listalla. Luoksetulo oli ok ja siitä jatkettiin liikkeestä maahan, ihan ok. Seuraaminen oli alussa aika hektistä ja Lina seurasi liian tiiviisti ja taas astuin sen varpaille, Auts! Kohta se ei seuraa ollenkaan kokeissa kun aina sattuu?!
Hypyssä ei ollut mitään ihmeellistä ja kokonaisvaikutelmasta saatiin 8,5. Tuomari sanoi että Lina hiukan yliyrittää ja se voi kyllä olla hänen reaktionsa palkattomaan kisatilanteeseen? Mutta näinkin hiukan huonosti ohjaten Linan pisteet riittivät tulokseen 173,5p. ja TK1

Sitten piti lenkittää Lasse, viritellä sitä paikallaoloon, eli ei viritellä ja luoksepäästävyyden kautta menoks! Luoksepäästävyys on niin ihanan helppoa Lassen kanssa, se on takuulla luoksepäästävä!
Ryhmässä oli kolme koiraa, labbis, mustaterrieri ja Lasse.
Lasse bongasi heti alussa takakulmassa olevan ruudun, joka siis oli nyt Lassen etuvasemmalla. Lasse keskittyi sen verran, että pysyi istumassa vaikka muuten se kyllä haaveili ruudusta. Pisteitä 10!
Ennen yksilöliikkeitä totesin että Lasse on aika matalassa vireessä. Mutta päätin antaa olla, se tuntui jotenkin kiltiltä tuossa mielentilassa ja satsasin siihen.
Ensimmäisenä oli nouto, Lasse kyyläsi mutta nosti katseen ja pyysi luvan. Lopussa se oli vino ja nousi seisomaan kun otin kapulan, 8p
Sitten tehtiin kaukot ja sehän sujui! 10p. Hiukan napakammin kyllä käskytin kuin yleensä..
Siitä luoksetulo, 9,5p vino.
Sitten ruutuun lähetys. Lasse oli ainakin bongannut sen ja se upposi juuri eikä melkein sinne minne pitikin! 10p Jee!
Sitten liikkeestä seisominen joka sekin onnistui hienosti, 9,5p
Tästä tehtiin seuraaminen, joka ei ollut ihan parasta osaamista, mutta tasaista ja varmaa sen sijaan, 9p. Myös peruutus onnistui kivasti.
Sitten piti kiertää kartio?! Tämä on ollut hiukan epävarma liike ja sitä käytiin aamulla pk-kentän puolella treenaamassa, onneksi! Nyt se onnistui yhdellä käskyllä eikä haitannut vaikka lopun perusasento jäi vinoksi, 9,5p
Tämän jälkeen oli liikkeestä maahanmeno. Luottavaisesti lähdin liikkeelle ja Lasse putosi hienosti! Kun lähdin kävelemään kohti koiraa niin Lasse pomppasi seisomaan, What?! Nopeasti käskin uudestaan maahan ja saatiin sekoilusta 6p.  Ilmeisesti tämä oli vain joku aivopieru? Ihan sama, en usko että tulee enää koskaan toistumaan.
Lopuksi jäljellä oli vain hyppy. Lasse oli tehnyt hyvin töitä palkatta ja se oli ollut koko kehän hiljaa! Ei yhtään pienintäkään Iiih- ääntä tullut!!
Hypyllä se hiukan nykäisi kun jätin sen, mutta sen jälkeen se kuunteli tarkasti ja hypystä tuli 9,5p  vino.
Tuomari sanoi että on harmi että se jätti lähes kaikki perusasennot vinoiksi, koska niistä meni joka kerta 0,5p. Ja niinhän se on, mutta kun oletan että vinous tulee matalasta vireestä jolloin se ei enää viimeistele sivulle tuloja. Toisaalta korkeammassa vireessä se olisi ehkä suorempi, mutta luultavasti tapahtuisi paljon muute mikä pudottaisi pisteitä? Joten kun kaikkea ei voi saada, niin otan nuo vinoudet. Ja toisaalta rallytokossa tuollainen vinous varmaan on saanut vahvistua, kun siellä sitä ei lasketa eikä korjata.
Lopputulos oli 293p!!! Wow! Kyllähän se tuntui kivalta, mutta että näyttikin noin kivalta! Ja tämän pienoisen ihmeen kruunasi luokkavoitto! Ihan oikeasti, Lasse voitti 9 koiran luokan tokossa! Ihmeiden aika ei ole ohi!

                                                               Lasse <3 <3 <3

Tokon piirimestaruuskisat

Sunnuntaina oli uudenmaan piirin tokon mestaruuskisat ja olin luvannut osallistua Linan kanssa joukkueeseen. Joten Lina kilpaili sittenkin enemmän kuin yhden kisan alokasluokassa. Selkä aiheutti oman lisäjännityksen lähes loppuun saakka, kun en tiennyt miten paljon se tulisi sietämään? Mutta selkä oli oikeastaan ihan kiltisti, suorituksen ajan minulla oli tukiliivi päällä ja kisapaikalla oli kivasti tuoleja joilla saattoi istua kun ei jaksanut seistä. Kisapaikkana oli Järvenpään koirakerhon kenttä. Oikein kiva ja idyllinen paikka, mutta nurmikenttä. Ja koko yön satoi vettä, joten märkää oli.
Alokasluokka alkoi vasta iltapäivällä ja Lina oli luokan 4. koira. Kehiä oli kaksi ja ne olivat suht lähekkäin, mutta ne olivat myös isot, joten en ollut siitä huolissani.
Ensimmäisenä tehtiin paikallaolot. Meidän ryhmässä oli viis koiraa, cockerspanieli, kultainen noutaja, Lina ja kaksi pk collieta. Lina oli collieiden välissä.
Ennen juoksutarkastusta Lina sai sätkyn jostain hajusta (?) joka tuli ojasta kentän takaa?? Se ei halunnut mennä sinne päinkään ja loikki muutenkin villisti. Juoksutarkastus sujui kuitenkin mallikelpoisesti ja siirryimme kehään, jossa Linaa edelleen hiukan ällöti joku ja se ei halunnut tulla perusasentoon?! Lopulta hiukan kädellä ohjaamalla sain sen istumaan nätisti ja sitten liike alkoi! Lina oli kuulolla ja meni hyvin maahan minun käskyllä. Lähes heti, kun ohjaajat olivat siirtyneet riviin cockeri lähti ohjaajan luokse. Lina katseli sitä uteliaana, mutta sitten se ryhdistäytyi ja "muisti" että häiriötreeniä, ei saa reagoida!! Sen verran alusta oli ällö että kun pyysin sitä lopuksi istumaan se loikkasi seisomaan! Annoin sen seistä, koska se ei luultavasti olisi kuitenkaan istunut edes tuplakäskyllä..?  Joten saimme 9p tästä liikkeestä.
Rivissä seistessä huomasin että vatsani kurisi ihan hurjasti, olin unohtanut syödä. Heti paikkallaolojen jälkeen ostin puffasta suklaapatukan vaientamaan vatsani ja se toimikin. 
Ehdin katsoa parin koirakon suoritukset ja sitten olikin meidän vuoro mennä kehään. Järjestys oli sekoitettu, ensin oli liikkeestä maahanmeno, joka onnistui hyvin, vaikka olin ollut huolissani että miten Real Sugar menisi märälla nurmikolla maahan. Sitten oli vuorossa kapulan pito. Tässä kohtaa säädin itse ihan turhaan? Lina liikahti kun siirryin sen eteen ja korjasin sitä ja siitä tuli pistevähennystä. Muuten neiti piti kapulaa ihan ok. Luovutuksessa se oli hiukan levoton ja vapautti kyllä itsensä ennenkuin ehdin oikeasti vapauttamaan sen, Hups!
Tästä jatkettiin seuraamiseen. Lina oli hiukan alussa juoksemassa johonkin, mutta korjasi itse hyvin ja loppu olikin ihan hyvää seuraamista, jopa yllättävän tiivistä, niin että astuin sen varpaille täyskäännöksessä, kun se oli yht´äkkiä ihan vieressä. Se ei siis yleensä ole seurannut niin tiiviisti.
Seuraava liike olli luoksetulo joka oli minusta ihan ok, mutta tuomari huomautti että se törmäsi jalkaan! En ole itse tajunnut että näin käy, joten tämän asian suhteen pitää miettiä kriteeriä tai jos se vaikka jäisi pois kun tulee kohta ne pysäytykset mukaan kuvioon?
Sitten oli hyppy, jossa ei ollut mitään ihmeellistä, odotti, hyppäsi ja tuli viereen hyvin!
Viimeinen liike oli kaukot. Lina meni maahan ok, mutta istumaan noustessa se ennakoi vähän ja taas se loikkasi taaksepäin. Tämä loikka ei ole yllätys, tätä on työstetty kesästä lähtien. Mutta sen työstämistä pitää siis vain jatkaa.

Pisteitä tuli yhteensä 180 ja KP ja se riitti 3 sijaan. Toiseksi tuli Mari ja Roy joten olimme huimasti parantaneet myös joukkueen pistetiliä.
Tämän jälkeen syötiin ja sitten vielä jännitettiin Niinan ja Hupsin suoritus ja sitten piti vain malttaa odottaa että joukkueiden tulokset selviävät? Ja lopulta selvisi että Hiiden Haukut oli 3. myös joukkuekisassa! Joten eipä ollut turha reissu!
Linan kanssa oli helppo olla koko päivä kisoissa. Se rauhoittui hyvin autoon ja suoritti hyvin kehässä, sosiaalinen palkkaus tuntui toimivalta ja Lina osasi jopa olla palkintojen jaossa hienosti! Sitä ei muuten olla koskaan erikseen harjoiteltu, mutta ei kai se koiran näkökulmasta eroa kovin suuresti normaalista juttutuokiosta? Lina, joka reagoi ääniin herkästi, reagoi ehkä vähän aplodeihin, mutta sekin ihan positiivisesti, se halusi vain kiskoa talutinta. Olen kyllä palkannut sitä äänien sietämisestä remmileikeillä, joten tiedän mistä tämä tuli.
Pisteet näyttivät seuraavilta:
Seuraaminen           9
liikkeestä maahan  10
luoksetulo               9
kapulan pito            8
kaukot                     8
hyppy                      10
kok. vaikutelma       9

Maanantaina kävin taas työterveyslääkärin kansa juttelemassa ja pienen väännön jälkeen sain luvan mennä perjantaina töihin! Lääkäri olisi ehkä kirjoittanut enemmänkin saikkua jotta hoitaisin selän kunnolla kuntoon. Vaikka en ihan heti hoksannut niin lääkäri oli ihan fiksu ja hän tiesi kyllä miten helposti käy, kun työpäivän jälkeen on väsynyt ja kotitöitä on jne niin se jumppa ja rentoutuminen unohtuu, ei jaksa, ei ehdi... ja se on kuitenkin se mitä kroppa tarvitsee tällä hetkellä pysyäkseen kunnossa. Joten olen eilisen ja tämän päivän oikein satsannut itseni, omaan hyvään oloon ja siihen jumppaan! Joskin jumppaaminen kahden aktiivisesti osallistuvan kelpien kanssa on aika mielenkiintoista! Lina haluaisi ryömiä mun selän alle ja Lasse makaa mun vieressä selällään ja huitoo tassuilla!
Peppi kävi tänään sen vakilääkärin luona, kun se perjantaina alkoi roikottaman häntää?! Se siis näytti ns. vesihännältä? Mutta ei pitäisi olla, kun ei ole saanut kylmää, eikä ole kastunut. Se sai kipulääkettä viikonlopun ajan ja kun se edelleen maanantaina oli surkea varasin sille ajan. Otin jo kotona pissanäytteen purkkiin ja ilahduimme molemmat eläinlääkärin kanssa kun siitä löytyi ihan reipas tulehdus! Joten ihan vielä ei ole tullut aika hyvästellä pientä suloista partasuuta (y) Nyt syötetään sille lääkekuuri ja laseroidaan sen selkä ja sitten katsotaan missä mennään?

Kohti liikettä taas

Selkä on rauhoittunut pikkuhiljaa ja olen käynyt työterveyshuollon fyssarin luonakin. Häneltä sain jumppaohjeita ja ohjeen kävellä paljon! Sehän sopii, vielä kun saan jalat tähän ideaan mukaan niin menoks! Tänään oli tosiaan ensimmäinen aamu kun kävely tuntui jo lähes normaalilta, Jee!
Koirilla on ollut lähinnä tylsää tai tosi tylsää. Lassen viikonlopun kisat peruuntuivat mutta Linan kanssa kävin Tarjan tokokoulutuksessa. Aiheena oli luopuminen, kun se on kovin vaikeaa, varsinkin sellaiset asiat mihin yhdistyy juokseminen ovat vaikeita. Lähellä olevat asiat sujuu jo aika kivasti.Linalla on kyllä ajatus olemassa mutta voi että kun noutokapula lentää ja kentällä on ruutu ja kiertokartio niin sitten tulee ongelmia. Lina kyylää ihan maanisesti niitä ja korvat ovat vain koristeena, Auts!
Tähän saatiin nyt kuitenkin kivasti työkaluja ja Lina vastasi kivasti treeniin. Kun tällä ohjeella jatketaan niin saadaan ainakin korvat takaisin kuulolle, jos pientä silmän käyttöä voi joutua purkamaan pidempään?  Lisäksi treeni oli kovin selkäystävällinen, en joutunut itse tekemään juuri muuta kuin käskyttämään ja palkkaamaan. Lina liikkui ja Tarja heitteli kapulaa.
Eilen ajelttiin koirien kanssa hallille ja Lasse sai tehdä suuntakäskyjä ja juosta pallon kanssa onnellisena ympäri kenttää! Siihen oli muuten patoutunut aika paljon juoksemista ja jokainen palkkaus kesti useamman minuutin :) Suuntakäskyjä on viimeksi tehty joskus viime talvena ja ne olikin aika ruosteessa, mutta palautuivat jotenkuten kuitenkin.
Lina teki puomia. Ensin ihan vain 2o/2o paikkaa ja sitten koko estettä! Nyt Lina oli rohkaistunut ja sillä oli vauhtia paljon enmmän kuin keväällä. Vai onko sillä ollut keväällä välikorvan tulehduksesta johtuen jotain tasapaino-ongelmia?? En tiedä, mutta nyt puomi näyttää jo ihan hyvältä ja 2O/2o kesti myös vauhdissa ja se kesti senkin että minä tulin perässä, kun en vielä ottanut juoksuaskelia niin paikalla piti hetki malttaa. Mutta se malttaminen siinä on kyllä seuraava askel, vielä ei ole kovin vahvaa ajatusta siitä.

Terveys ensin tai jotain?

Ja juuri kun Linan varvas parani niin sitten mun selkä sanoi poks! Torstaina oli ihan normi päivä, illalla käytiin koulun kentällä treenaamassa tokoa molempien kanssa ja se sujui kivasti, paitsi että Lasse keksi että noudossa voi varastaa luvatta kapulan perään!?! Haloo!! No se ei käynyt silloin eikä nytkään!
Perjantaina kun heräsin niin Auts! Aamutoimet onnistui vähän ontuen, kun vasempaan jalkaan säteili kipua selästä. Mutta töihin kuitenkin lähdin ja tein ihan normi työpäivän. En kyllä nostellut enää lapsia lattialta syliin, mutta istuin matalalla jakkaralla ja siinä sujui sylittely ihan ok.
Illalla koulutin vielä rallytokoa ja sekin onnistui aika kivuttomasti. Pidettiin rallyssä seuraamisen kriteeri-ilta ja mietittiin oikein huolella mitä, miten ja miksi?! Oikein hyvä ilta, jopa kouluttajana sain ajateltavaa! Illalla selässä tuntui selkeästi päivän touhut ja otin illalla buranan ja sirdaludin ja menin nukkumaan. Nukkumisesta ei vaan tullut oikein mitään, kun mikään asento ei ollut hyvä.
Lauantai-aamuna koko kauheus paljastui! Kipu säteili vasemman jalan kantapäähän saakka enkä saanut edes sukkia itse jalkaan! Lauantai meni sirdaludin, buranan ja panadolin voimin ja sunnuntaina sama meno jatkui.
Maanantaina ei tullut kysymykseenkään mennä töihin vaan varasin ajan lääkäriin ja osteopaatille. Osteopaatti hoisi minkä pystyi/uskalsi ja lääkäri kirjoitti saikkua ja lääkkeitä. Diagnoosi ei ole varma kun välilevyt näkyisi vain magneettikuvissa ja sinne ei ole mitään pääsyä tässä vaiheessa ainakaan, mutta pullistuma L4-5 välissä on vahva veikkaus. Osteopaatti myös teippasi selän ja se auttoi kyllä vähän. Tiistaina oli bileet kun sain itse sukat jalkaan! Joten koirien kanssa ei ole tehty yhtään mitään.
No ollaan me Linan kanssa tehty vähän kaukoja, minä olen sohvalla ja Lina tuo lelun, sitten sen pitää kuunnella ja tehdä pyydetty vaihto, vaikka lelu on minun kädessä ja jos vaihto on hyvä se saa palkaksi lelun, jos ei niin joutuu yrittämään uudestaan. Lina tuo lelun minulle niin kauan kun se jaksaa ajatella ja kun sille tulee aivohiki se ei tuo lelua vaan lepää hetken ja sitten kun se taas jaksaa ajatella se tuo taas lelun minulle! Mutta ai että on vaikeaa tehdä yhtään mitään kun lelu on näkyvissä! Mutta ihan hirmu jähmeistä vaihdoista ei kyllä saa lelua, pitää vaan pystyä olemaan reipas vaikka kuinka haluaisi lelun!
Lasse ei ymmärrä tuollaista se vaan on ja odottaa että koska tehdään jotain??  Ja luultavasti se kerää hurjasti kierroksia?! Velde on ulkoiluttanut koirat koska en pysty ulkoiluttamaan muita kuin Peppiä, joka ei takuulla vedä taluttimessa ja vaikka vetäisi niin se ei saa minua nurin!
Viikonlopun suunnitelmat meni nyt uusiksi ja se kyllä harmittaa! Mutta oliko se niin että terveys ensin ja sitten muut?

Loppukesän juttuja

Viikot kuluvat hurjaa vauhtia! Mitä me ollaankaan ehditty tekemään? Tokoa, pikkuisen aksaa, vepeä, lisää lääkettä ja vähän kesän sadon säilömistä. Omenakausi on juuri alkamassa ja vesi herahtaa kielelle kun vain ajattelen kaikkia tulevien viikkojen herkkuja, piirakoita, mehuja, kakkuja, hilloa, uuniomenoita jne. Nam!
Mutta mitäs me ollaankaan tehty koirien kanssa? Lina on parannellut huonolla menestyksellä  kynttä/varvasta ja se onkin juuri nyt lyhyellä ja tehokkalla ab-kuurilla kynsivallintulehduksen takia. Vasta kolmas kuuri tänä vuonna :( 
Kynnen takia Lina on treenannut säästeliäästi. Aksan valmennusryhmä alkoi pari viikkoa sitten ja niissä treeneissä käytiin tassu tukevasti paketissa ja se sujuikin hyvin, mutta kontaktit ym odottavat nyt sitten uutta kynttä. Mutta oli kiva treenata pitkästä aikaa aksaa Linan kanssa! Vauhti ei ole hävinnyt mihinkään, hiukan pitää vielä hienosäätää korvia??
Lasse on vepeillyt jonkin verran ja vepeen tuli paljon uutta iloa kun keksin viikko sitten että nyt loppui! Nyt ei tehdä enää kertaakaan alokasluokan liikkeitä, koska ne sujuvat viikko viikolta huonommin ja huonommin!?!  Sen sijaan tehtiin avoimen ja voittajluokkien juttuja ja voi että oli kivaa ja vautsi miten hyvin se sujuikaan (y) Lasse sai ihan uutta intoa ja iloa treenaamiseen kun haasteet olivatkin uusia. Milloin mä unohdin että älykkään ja ajattelevan koiran kanssa ei vaan voi hinkata samoja asioita viikosta toiseen! Iso kiitos tästä oivalluksesta kuuluu Anna-Leenalle ja Neolle jotka kävivät Virossa kisaamassa vepeä ja ovat harjoitelleet kaikenlaisia uusia "outojakin" juttuja kuluneina viikkoina. Tosin loppukesän treenit ovat uhattuina kun töissä on niin monta iltapalaveria/koulutusta peräkkäisinä tiistaina, Tyhmää!!
Lasse on myös tehnyt tokoa ja voi olla että se pääsee vielä tänä syksynä kisaamaan kuitenkin avoimeen luokkaan?  Ja jos Linan varvas paranee nyt tämän uuden ja tehokkaan kuurin myötä niin Lina pääsee sitten kuitenkin kisaamaan vielä alokasluokassa, kun piirimestaruusjoukkueeseen tarvittiin alempien luokkien koira.
Mutta prioriteeteissä on nyt ykkösenä kynsivallin hoitaminen täysin terveeksi! Jos lyhyt kuuri ei riitä, niin sitten Lina saa pidemmän kuurin ja kisat jää väliin. Kisoja tulee aina uusia, varpaita ei! Mutta toivoa on, kun varvas on jo nyt paremman näköinen kuin viikonloppuna jolloin kuuri alkoi!

Paluu arkeen

Paluu arkeen on sujunut ihan kivasti, vaikka ensimmäinen työviikko kyllä tuntui rankalta ja nukuin päivänokoset joka päivä töiden jälkeen, välillä tunnin, välillä pari!? Toinen viikko on onneksi sujunut jo paremmin.
Koirien kanssa tehtiin viime viikolla aika vähän. Lähinnä käytiin tekemässä tokoa muutamana iltana. Lasse yllätti iloisesti ja teki niin hienoja ruutuja ja seuraaminenkin oli ihan kelvollista. Ehkä pitäisi kuitenkin jatkaa sen tokouraa? Linakin on edistynyt, mutta Lasseen verratttuna sen kanssa on vielä tekemistä aika paljon. Onneksi Linan kanssa tekeminen on niin kivaa!
Rallytokoakin harjoiteltiin vähän enemmän ajatuksella Linan kanssa, koska huomenna piti olla kisat, eipä olekaan.. Ja kai me pujotteluakin tehtiin kerran viime viikolla?
Sunnuntaina olin Linan kanssa aksaamassa Hyvinkäällä Lotta Vuorelan kurssilla ja se oli oikein hyvä treeni! Ihan perusohjauksia tuli taas tehtyä ja opettua Linalle ja se on kyllä erittäin tärkeää! Lina ei tosiaan osaa kuin muutaman ohjauksen ja niillä ei vielä oikeilla radoilla pitkälle pötkitä.
Tällä viikolla tehtiin siis maanataina rallyä, tiistaina vepeä ja loppuviikko keskityttiin enemmän lenkkeilemään. Tosin tänään piti mennä treenaamaan ja huomenna piti olla rallytokokisat Linan kanssa, mutta kelpiet leikki aamulla ja hups niin ilmeisesti Lassen kulmuri osui Linan kannuskynteen ja se murtui. Se ei näyttänyt silloin kovin pahalta, kynsi oli oikeassa asennossa eikä vuotanut verta. Laitoin kevyen siteen siihen ja lähdin töihin. Kun tulin kotiin näky oli karumpi. Kynsi oli revennyt murtumakohdasta ja suoni sykki "haavan" kohdalla, Auts! Joten eikun soittamaan ja soittamaan! Ajan saaminen oli taas tosi vaikeaa. Kaikissa paikoissa sanottiin että soita johonkin muualle, meillä ei oo aikaa! Lopulta jo vähän ärsytti kun kukaan ei edes tarjonnut maanantaille aikaa. Ja olen maanantainakin viiteen saakka töissä joten silloinkin olisi pitänyt saada ilta-aika. Lopulta soitin Remediumiin ja heiltä löytyi vapaa aika tänään klo 18!! Jee!
Joten Lina pääsi hoitoon ja kynsi kuorittiin ja se saatiin lääkkeet. Hetki saattaa mennä että kynsi kasvaa kunnolla takaisin, mutta toivon kovasti että kipu loppuisi nopeasti ja että tulehdukselta vältytään!
Kisoja tulee uusia! Pitää vaan saada ne mahtumaan meidän kalenteriin?! 

Linan pujotteluprojekti

Minula oli kovin kunnianhimoinen ajatus aluksi että opetan Linan 2x2 menetelmällä pujottelemaan. Mutta aikaa kului ja vaikka kuinka yritin motivoida itseni tutustumaan kunnolla tuohon menetelmään niin silti se tuntui kovin vieraalta?
Kevätatlvella joskus, helmikuussa päätin että jotain on tehtävä ja menin hallille ja laitoin puolikkaisiin keppeihin verkot. Se sujui ihan hyvin, Lina hoksasi tosi nopeasti miten tuosta kujasta pääsi läpi ja vauhtia oli alusta alkaen riittävästi. Tätä teimme kaksi treenikertaa ja kun se sujui niin otin seuraavaan treeniin kaikki 12 keppiä mukaan. Vähän Lina hämmästyi kun verkkokuja jatkuikin, mutta sitten se vain lisäsi vauhtia ja pujotteli hienosti kaikki kepit. Sitten tuli taas muutaman viikon tauko. Sitten olin jossain Marjon treeneissä ja edellisellä koiralla oli ollut vain 6 verkkoa ja Marjo ehdotti että kokeillaan mitä Lina tuosta sanoo? Olin kovin epäileväinen mutta koitettiiin kuitenkin ja mitä ihmettä?! Parin harhan jälkeen Lina selvitti kepit vain kuudella verkolla! Sitten tulikin pidempi tauko, korvat vaivasi jne.
Kuudesta verkosta pääsin suht helpolla viiteen verkkooon, mutta ai että siitä viidennestä verkosta on ollut tuskaa päästä eroon. Molemmissa päissä on siis ollut kaksi verkko ja keskellä on yksi verkko. Syy ongelmaan on että ei ole vain harjoiteltu. Linalla ei yksinkertaisesti ole rutiinia, lihasmuistissa ei ole liikettä eikä edes kunto riitä pienellä?
Kesäkuun alussa päätin että kesälomalla sitten! Hihan kentällä on kepit ja verkot, mä vaan käyn harjoittelemassa pari viikkoa tosi ahkerasti! Kesäloma alkoi, Lina oli juoksussa vielä.. Sitten oli juhannus, sitten oli Ruotsin reissu.. Aina oli hyvä syy? Yhtäkkiä heräsin ja huomasin että lomaa on jäljellä vain kaksi viikkoa! Hups! Ja eikun treenaamaan. Käytiin peräti kahdesti ja sitten Lina menikin fyssarille ja hups, pari päivää taukoa tuli kyllä lihasten kannalta tarpeeseen. Mutta kun se pari päivää venähti taas. Maanantaina rallytokotreenin päätteeksi tehtiin toistoja viidellä verkolla, koska edelleen rutiini ja rytmi puuttuu. Tiistaina ei tehty mitään koska Peppi kävi ell. luona hammashoidossa ja se oli kipeä illalla. Pepiltä löytyi myös sydämestä sivuääni. Sitä ei kuulunut vielä tammikuussa, joten sitä pitää nyt seurata.
Keskiviikkona menin kentälle tekemään vain pujottelua! Olen koittanut häivyttää viidettä verkkoa huonolla menestyksellä, mutta nyt onnistui ensimmäisen kerran! Lina pujotteli kerran oikein neljällä verkolla, niin siis että vain päissä on kaksi verkkoa! Mutta tämä ihme ei sitten toistunutkaan. Lina varmaan väsyi, se meni hämilleen tm? Joten laitoin viidennen verkon takaisin ja Lina teki pari hyvää toistoa vielä.
Torstaista tuli taas välipäivä, mikä on ehkä ihan hyväkin? Tänään sitten taas härkää sarvista ja puskemaan! Tänään kikkailin hiukan aluksi verkkojen sijoittelulla, määränä oli viisi verkkoa mutta ne eivät olleet ihan perinteisesti vaan halusin hiukan herättää Linaa miettimään? Sehän on oikein pätevä miettimään ja ratkaisemaan pulmia. Lina teki oikein väärin, oikein, väärin.. Se kokeili erilaisia versioita ja hiukan jopa turhautui kun ei saanut palkkaa kuin yhdestä versiosta ;)
Sitten laitoin verkot taas päihin ja jätin sen viidennen pois. Nyt huomautin kun meni pieleen sanomalla Oho! Ja palkkaa ei tullut. Lina meinasi hermostua ja autoin sitä pari kertaa kädellä. Sitten annoin sen taas itse miettiä ja se se tosiaankin ratkaisi arvoituksen!? Nyt Lina tietää miten saa lelun pujottelun päätteeksi (y) Ja koska Lina on hurjan kiltti kelpie niin sille voi jopa jättää etupalkan ja silti se pujottelee ensin ja ryntää vasta luvalla lelun kimppuun!
Joten tässä on vielä viikonloppu aikaa tehotreenata pujottelua ennenkuin loma loppuu ja arki ja sen kiireet haastavat taas. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen projektin edistymiseen! Lina on oppinut pujottelemaan nopeammin kuin osasin odottaa ja se todella tekee sen itsenäisesti. Paljon on vielä tehtävää ennenkuin pujottelu on läheskään valmis. Mutta pienin askelin eteenpäin ja matkasta nauttien <3

Linan tokokoe

Tänään oli astetta jännittävämpi päivä kun olin ilmoittanut Linan tokokokeeseen Hyvinkäälle. Sain sille ilokseni paikan hallikokeeseen. Halusin aloittaa hallissa koska Lina on edelleen reagoinut yllättäviin, äkillisiin ääniin jonkin verran. Se ei ole enää rynnännyt paniikissa pois tilanteista, mutta sen keskittyminen kyllä rakoilee jos jotain outoa kuuluu.
Aamupäivällä koitin tehdä kotona jotain järkevää, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Linan kanssa en treennnut enää, sen olin päättänyt ja onnistuin pitämään siitä kiinni!
Lähdettiin pari tuntia ennen oman luokan alkua ajamaan ja olimme paikalla suunnitelman mukaan n 1,5h ennen luokan alkua. Kävin hallissa tekemässä ilmon ja sitten vein Linan kävelylle. Ei kävelty erityisen pitkään, mutta toisaalta Lina tuntui aika kivalta, joten en pitänyt mitään megalenkkiä tarpeellisena. Lina ei ole kopio Lassesta.
Kisakirjan vahvistus sujui hyvin, toimiva mikrosiru löytyi. Juoksutarkki sujui helposti, onneksi sitä on joskus harjoiteltu.
Paikkiksessa tuli pieni moka, kun Lina meni maahan jo ensimmäisen ohjaajan käskyllä ja sitten kun oli minun vuoro niin Lina kai tajusi että hups!? se kuitenkin makasi kiltisti rivissä vaadittavan ajan, mutta istumaan nousemisessa se oli hurjan epävarma ja hidas. Joten tästä vain 7,5p. Auts, siinä meni kymmenen pistettä ja oikeastaan ihan "turhaan" mutta minkäs teet. Eteenpäin vaan!
Liikkeidenjärjestys oli sotkettu kivasti ja kehän alkoi hypyllä, joka oli heti kun tultiin kehään sisään. Joten otin Linan hallintaan ajoissa ennen kehää ja vein sen kehään vapaana. Järjestys oli:
hyppy, liikkeestä maahan, luoksetulo, seuraaminen, kapulan pito ja kaukot.

Linan pisteet näyttävät tältä:
Paikallaolo     7,5
Seuraaminen  8,5
Maahanmeno liikkeestä 10
Luoksetulo 8
noutoesineen pito 9
kaukot 9,5
hyppy 9
kok.vaikutelma 9

Olin tyytyväinen Kokonaisuuteen! Vain kerran Lina meinasi lähteä liikkeiden välissä juoksemaan ja silloinkin se tuli kiltisti viereen kun kutsuin sitä. Useimmissa liikkeissä tapahtui jotain pientä joka maksoi 0,5-1p Isoimmat mokat tulivat paikkiksessa ja luoksetulon jätössä, jossa Lina meni maahan mutta ehdin nostamaan sen istu-käskyllä ylös, mutta samalla jouduin jättämään sen sillä käskyllä.. Hiukan jännitti että pysyykö se? Mutta pysyi se sentään ja tuli iloisesti luokse kun kutsu kävi!
Tuomari sanoi että se on nopea ja tarkka (y) Nopean allekirjoitan täysin, mutta että vielä tarkka? Noup! Sitä pitää vielä harjoitella niin että se sujuu myös vieraassa paikassa, vieraan liikkurin kanssa vaikka minä jännitän.
Tosin on sanottava että en edes jännittänyt mitenkään pahasti. Lassen kanssa kisaamainen on paljon jännittävämpää, vaikka se ihan takuulla osaa liikkeet itsessään paremmin ja varmemmin kuin Lina. Alokasluokka oli nyt tässä ja sitten suunnataan kohti avointa luokkaa. Siinä on tarkoitus kisata useampi kisa ja kerätä hiukan kokemusta Linan kanssa. Ja kuka tietää jos Lassekin joskus kuitenkin starttaisi avoimessa luokassa?

Lomailua ja jotain pientä..

Aikalailla on vaan oltu ja nautittu. Pientä kotitokoa on kyllä tehty jopa pari kertaa päivässä, mutta kentällä ei ole käyty hirmuisen montaa kertaa. Vähän tokoa ja Linan kanssa yksi ex-tempore aksatreeni käytiin. Lina on kyllä niin hauska aksakoira (y) Sen vauhdissa ei ole mitään vikaa, se kääntyy (liian hyvin) ja se yrittää oikeasti tehdä oikein. se on sellainen mussukka..
Lasse on saanut jostain ihmeen syystä jatkaa tokotreenejä. Ja onhan se tavallaan jopa kivaa. Ainakin aika ajoin.. Vaikka aina ei ole kauhean kivaa? Lasse saattaa päättää että hän ei nyt hae tuota ohjatun noudon vasenta kapulaa! Ja kun tuo koira saa jotain päähänsä niin sen päätä ei käännetä ihan hetkessä...
Mutta Lasse on kyllä muuten aika kiva tokokaveri. Pikkuhiljaa katsellaan JOS saadaan avon liikkeet kasaan? Jos ne olisi joskus syksyllä riittävän hyvin kasassa niin voidaan ehkä harkita jotain koetta??
28.6  käytiin nollakoirana Hihan rallytokon iltakisoissa voittajaluokassa ja kyllä se sujui taas ihan kivasti! Hiukan Lasse lämpesi mutta ei edes pahasti jäänyt mihinkään jumiin! Olin kyllä hiukan yllättynyt kun sille oli merkitty paperiin 2x -3p HAUkkuminen?!? Käytösruudusta toinen merkintä ja radalta toinen. Eihän se missään nimessä ollut hiljaa kummassakaan paikassa. Käytösruudussa se äänteli oikeastaan koko ajan kun se ei seurannut rataa suorittavaa koiraa. Mutta ilmeisesti mä olen immuuni sen äänille kun en huomannut että se olisi haukkunut..
Radalla se kyllä keitti hiukan mutta ei pahasti, mitään ei jouduttu uusimaan!! Ja se on jo melkoinen saavutus!
Lasse on myös käynyt osteopaatin luoa ja ilmeisesti tuli tarpeeseen sekin käynti? Hiukan sen kroppa on ottanut osumaa matkan varrella ja niitä kohtia taas hoidettiin. Etupää oli ottanut osumaa tällä kertaa enemmän, olisiko peräti viime talven jälkiä? 
Torstaina koirat läksivät hoitoon ja me pakattiin laukut ja perjantaina lähdettiin lomalle Ruotsiin. Ilman omia koiria kolme kokonaista päivää, olipa outoa?! Sunnuntaina toki käytiin katsomassa tokoa Ruotsin malliin. Muutenhan säännöt ovat nykyään kovin samanlaiset, muta Ruotsissa paikallaolot ovat erilaiset. Alokasluokassa sitä ei ole ollenkaan! Avoimessa koirat istuvat rivissä kytkettyinä minuutin ajan. Voittajaluokassa tehdään meidän alokasluokan paikkis, eli koirat rivissä ohjaajat 10-15m(?)  ja aikaa 1min. Ja tuosta he hyppäävät suoraan evl:n paikallaoloon!?!
Tällä viikolla aloitin vihdoin ja viimein Linan pujottelu kuntoon projektin. Nyt ollaan käyty kahdesti kentällä ja viidellä verkolla onnistuu aika hyvin, mutta siitä en saa verkkoja vähennettyä vielä.
Huomenna on tiedossa ratatreeniä, mutta kumman kanssa se on vielä arvoitus?! Molempien kanssa olisi hyväksi harjoitella radan tekemistä, mutta olisiko tämä kuitenkin enemmän Lassen juttu??

Taas juostaan!

Lina aloitti pitkän odotuksen jälkeen toiset juoksunsa edellisen viikon sunnuntaina, juuri sopivasti kun tokon kevätkausi päättyi ja meillä oli pienet epikset.
Toisaalta en voi edes valittaa asiasta koska minusta tuollainen lähes 10kk juoksuväli on ihan ok. Hiukan tuli ylimääräistä jännitystä epiksiin kun piti äkkiä etsiä juoksupökät jostain eikä niitä ehditty edes kokeilemaan ennen kentälle saapumista, koska neiti alkoi tiputtamaan vain 2h ennen kisaa.
Syksyn juoksujen aikaan Lina oli kiukuinen kuin ampiainen, mutta tämä juoksu on sujunut seesteisemmissä merkeissä (y)
Keskiviikkona oli lisää tokoa ja Lina teki oikein kivasti hommia! Ei nytkään haitannut pöksyt tai  juoksut. Lina keskittyi ja vastasi treeniin kivasti! Tehtiin Marikan ohjauksessa kiertonoutoa, tai oikeastaan me ei koskaan päästy sihen saakka vaan me tehtiin kiertämistä nätisti, ilman että jumittuu mihinkään! Ja lisäksi päästiin ohittamaan kapuloita kiertoon mennessä! Lina kyllä vastaa treeniin kunhan ohjaaja on kartalla mitä ja miten pitää tehdä. Lisää treeniä vaan!
Ja mitähän Lasse on tehnyt? Se on tehnyt tosi kivasti rallytokoa. Ja sittens e on tehnyt ei niin kivasti vepeä.. Jätin nyt vepen pienelle tauolle ja Lasse sa käydä tsekissä ja odotellaan että vesi hiukan lämpenisi? Ja sitten tehdään uusi yritys. Tässä välissä voisi käydä vain uimassa ilman mitään vepeen liittyvää ja hakea uimiseen rentoutta ja iloa.

Tässä on pätkä meidän epiksistä. Liikkeiden välit ja kapulan luovutus on seuraavat tehotreenin aiheet!

Kesäisiä treenejä!

Pikkuhiljaa on palattu normaaleihin treeneihin Linan kanssa ja kylläpä tuleekin tarpeeseen! Neiti on ihan päässyt hunningolle?!
Ollaan tehty tokoa aika ahkerasti. Pari kertaa viikossa ohjatusti ja omatoimiset siihen lisäksi. Vaikka omatoimisten kanssa tarvitsisin ehkä apua? Ollaan siis pohdittu (taas kerran) perusasentoa ja siihen tulemista. Jättäviä on pohdittu hiukan.
Sitten pohdittiin ja treenattiin seuraamista ja kiertoa ja noutoa ja tunnaria. Näistä kierto, nouto ja tunnari on aika pahassa jamassa? Toisaalta niitä tehtiin Konalassa sirkuskentällä minkä vieressä on skeittiramppi ja siinä oli muutama nuori, jotka kolisteli jotain? En itse katsonut mitä tekivät, riitti että Lina vilkuili heitä. Mutta Lina teki tokoa silti!! Tämä on erittäin iso edistysaskel verrattuna maaliskuun tilanteseen! Silloin ensimmäinen kolahdus rampilta sai Linan juoksemaan auton luo ja treenit loppuivat siihen silloin. Nyt Lina ei kertaakaan poistunut kentältä. Toki se reagoi, en edes yritä kieltää, mutta reaktio oli pieni ja hallittu. Pystyin tekemään äänitreeniä ja Lina vastasi treeniin kivasti! Tämä toki tarkoitti, että tokossa en pystynyt pitämään koko aikaa kaikista kriteereistä kiinni, vaan oli pakko palkata äänien sietämistä myös silloin kun perusasento oli vino tm.
Toisaalta olin niin vilpittömän iloinen siitä, että Lina leikki, söi ja kuunteli minua, että olisin voinut syöttää sille vaikka kilon sisäfilettä, ihan vain koska olin niiin iloinen!!
Lisäksi on tehty ruutua. Siitä Linalla on jonkinlainen ajatus?! Mutta siinäkin riittää tekemistä. Alun jumitus, ruudun paikka, sinne pysähtyminen ja siellä pysyminen! Mutta en minä kyllä luullutkaan että se olisi valmis.
Lasse ei ole tehnyt yhtään kertaa tokoa, pientä kotitokoilua ei kai lasketa? Lasse on kuitenkin käynyt pari kertaa vepeilemässä. Mutta en ihan ymmärrä mitä on tapahtunut? Lasse joka ryntäsi veteen joka kerta viime kesänä jumittaa nyt rantavedessä eikä meinaa lähteä uimaan?! Jos minä olen veneessä ja kutsun sieltä, niin se lähtee aika hyvin, kunhan palkkaneuvottelut on käyty ja olen monta kertaa näyttänyt että kannattaa kyllä tulla, mulla on paras pallo täällä. Mutta en oikeastaan ymmärrä mitä on tapahtunut? Mistään tällaisesta ei ollut mitään merkkejä viime syksynä ja talvella on tuskin tapahtunut mitään mistä voisi saada traumoja? No katsellaan mitä saadaan parilla treenillä aikaiseksi? Seuraavaksi olisi Lassella yksi rallytokon voittajaluokan nollakoiran homma. Pitää siis treenata vähän rallyäkin? Ja viikon kuluttua pitäisi alkaa minun kesäloma, koirille se ei tarkoita lomaa, päinvastoin ;)

Tokoa koko viikonloppu!

Nyt oli SE viikonloppu, kun Suomen tottelevaisimmat, taitavimmat ja hienoimmat koirakot kisasivat tokon suomenmestaruudesta. Ja miten ihmeessä tämä liittyy meihin mitenkään??
No kun Lasse pääsi/joutui joukkueeseen alokasluokkaan! Hiiden Haukuissa ei nähtävästi ollut muita alokasluokan koiria?! Joten Lasse oli myös ainoa alokasluokan koira, pieniä paineita saada tulos ehkä..?
Lauantaina herättiin jo ennen kukonlaulua ja aamutoimien jälkeen pakattiin autoon tokokamat ja lämpimiä vaatteita. Sitten ajettiin Ojankoon ja siellä ensin toimitettiin kaverin kisakirja hänen joukkueenjohtajalle ja sitten roudattiin teltta ja häkki ym kisakeskukseen.
Ensimmäinen oikeasti jännittävä osio oli ell tarkastus. Lasse toki läpäisisi sen helposti mutta sinne päästäkseen joutui jonottamaan hetken ja sehän ei ole mitenkään Lassen vahvoja puolia. Mutta vaikka takana ollut koira peruutti jopa Lassen päälle niin selvisimme jonotuksesta ja ell tarkista moitteettomasti!
Tämän jälkeen meillä oli hyvin aikaa tehdä pitkä lenkki kauniissa vaikka hiukan koleassa säässä. Kisat alkoivat kymmeneltä ja alokasluokan kehä eteni ripeästi. Etukäteen oli tiedossa että nro 138 jälkeen olisi 45min tauko ja kun meillä oli nro 145 niin oli helppo päätellä koska olisimme menossa kehään. Joten ei tarvinnnut hermoilla aikataulun suhteen ja taukoon saakka saatoin keskittyä enemmän tai vähemmän evl-kehän seuraamiseen. Vaikka sekin oli vaikeaa kun kehiä oli kolme, niin vaikka ne olivat vierekkäin niin ei mitenkään pystynyt seuraamaan kaikkien koirien kaikkia suorituksia.
Kun tauko alkoi niin lähdin tekemään Lassen kanssa vielä viimeisen treenin, häiriötreeniä edelleen.. Ja sitten kun kisat kehässä jatkuivat niin Lasse messiin ja menoks! Yllättäen ei jännittänyt pahasti ja Lassekin tuntui suht normaalilta? ensimmäisessä kehässä aloitettiin liikkeestä maahanmenolla. Lasse kyttäsi jonkin verran merkkejä ym mutta teki töitä ihan hyvin. Sitten oli luoksetulo joka on aika pomminvarma liike, ellei Lasse lähde liikkurin käskystä?!  No eipä lähtenyt vaan tuli nätisti kun minä kutsuin. Sitten oli vielä kaukokäskyt. Kehässä oli käytetty runsaasti matalia merkkejä ja Lasse kyttäsi niitä jonkin verran, mutta selviytyi kuitenkin kaukoista ihan ok. Sosiaaliseen palkkaan Lasse vastasi ihan kivasti, eikä tuntunut häiriintyvän yleisöstä, enemmän se kyttäsi kehässä olevia asioita.
Sitten siirryttiin seuraavaan kehään jossa ensimmäinen liike oli kapulan pito. Lasse jumitti taas jotain ja katseli poispäin minusta. Liike alkoi siitä huolimatta ja kapulan piti antaa Lasselle. No onneksi se havahtui viime tipassa ja avasi suun kiltisi ja sen jälkeen se jopa keskittyi minuun. Seuraavaksi oli seuraaminen ja voi apua! Nyt keuli mopo, Lasse piippasi hiukan mutta meidän onneksi se ei kuulunut kovin hyvin, kun kentällä oli niin kova tuuli. Muutenkin seuraaminen oli huonoa! Lasse oli ihan tiltissä ja jouduin antamaan ylimääräisen käskyn, jota tuomari ei ehkä kuullut kun tuuli? Kun tämä liike loppui sanoin tiukasti: Jätä! ja viimeinen liike, joka oli hyppy, onnistuikin kivasti!
Sitten olikin jäljellä enää paikallaolo, Hui! Lasse oli ryhmän kolmas koira ja poisjäännin vuoksi sen vasemmalla puolella oli bc uros ja oikealla puolella oli pk collie narttu. Riviin, remmi pois ja yksitellen maahan. Lasse malttoi eikä pudonnut muiden käskystä,mutta kun oma käsky  tuli se meni ripeästi maahan. Jäteteään koirat: Vänta!! Mutta sen verran oli jännää, että leuka ei mennyt maahan kertaakaan. Toisaalta Lassen ilme oli kuitenkin ihan hyvä koko ajan ja itsekin pystyin hengittämään ja hymyilemään!! Tämä on Lassen kanssa opeteltu juttu, se paineistuu jos e luulee että minä olen vihainen, joten olen opetellut hymyilemään väkisin. Ja se toimii, koira ja minä olemme kumpikin rennompia. Palataan koirien luokse, yksitellen ylös, Lasse nousi ripeästi! Kiitos! Jee!!! Hieno koira!! Sitten vielä pisteet, ensimmäinen sai 9, toinen sai 9,5 ja Lasse sai 10p! Lasse oli oman ryhmän ainoa joka sai kympin ja siellä minä seisoin ja nieleskelin kyyneleitä, onnesta toki! Mun hassu, hullu upea Turbo-Laser <3 Huipulle on hyvä lopettaa! Lasse sai kaikenkaikkiaan 184,5p ja sen myötä myös TK1 tittelin.
Pisteitä tuli seuraavanlaisesti:
Liikkeestä maahanmeno: 9p
Luoksetulo:                     10p
Kaukokäskyt:                   9p
Kapulan pito:                    8p
Seuraaminen:                  8,5p
Hyppy:                            9,5p
kok. vaikutelma:        8,9,10p
         
    Yhteensä 184,5p ja sijoitus 19/75.

Olen todella aidosti iloinen ja tyytyväinen eilisen kisaan! Lasse on Lasse <3 Se teki kyllä parhaansa, mutta sen oman toiminnan ohjaus on vaan jotenkin vaurioitunut :(
Mutta kisaaminen oli kivaa, en itse jännittänyt kovin pahasti, pahimmat hetket olivat perjantai-iltana, silloin jännitti, mutta se ei haitannut lauantaina kisaamista eikä siitä nauttimista. Koska kyllähän minäkin tiedän olevani etuoikeutettu kun saan olla mukana tuossa suuressa sirkuksessa iloisen terveen koiran kanssa! 

Valoa tunnelin päässä!

Lina kävi viikko sitten maanantaina tekemässä yhden pätkän rallytokoa. Se seurasi kivasti. Torstaina Lina pääsi hakuilemaan vähän. Linalla on kohtuullinen ajatus siitä mitä pitää tehdä ja se ainakin irtoaa hyvin. Mutta se mitä se ei halunnut uskoa, oli että minulla voisi olla joku visio, siitä mistä kannattaa etsiä? Mutta onneksi treenit oli suunniteltu ja toteutettu niin, että kun Lina lopulta meni minne ohjattiin niin joka kerta löytyi joku ;)
Eilen oli taas Linan korvakontrolli ja nyt näytti jo paljon paremmalta! Hienosti on kasvanut uusi tärykalvo ja korvakäytävä sekä tärykalvon alue muutenkin näytti paljon paremmalta! Tärykalvo on edelleen hiukan paksuuntunut, mutta se ei ole mitenkään kummallista kaiken potemisen jälkeen. Ensin ell mietti, että antibiootin voisi lopettaa vaikka heti, mutta sitten hän päätti että eipäs, jatketaan vielä viikko! Mutta kipulääkettä ei tarvitse jatkaa joka on tosi hyvä, koska Linan vatsa alkoi jo oireilemaan pitkään jatkuneeseen kipulääkkeen syöttämiseen.
Ja vaikka tulehdus on selätetty ja lääkityksiä voidaan pikkuhiljaa purkaa niin jäljellä on vielä tekemistä. Suolisto on tuskin tykännyt lääkkeistä kovin hyvää, joten kesän ajan Lina tulee syömään ainakin maitohappobakteereita ja hapankaalia. Ja lisäksi korvia puhdistetaan nyt säännöllisesti jonkin aikaa ainakin, koska niissä on edelleen hiukan hiivaa/vaikkua.
Ja sitten on diagnoosin myötä kokonaan kesken jäänyt ääniharjoittelu. Koska vaikka kipu onkin saatu pois korvasta niin Lina edelleen ymmärrettävästi reagoi jonkin verran koviin ääniin, se on se kipumuisti :(
Pitää nyt kaivaa esiin saadut ohjeet ja palata treenien pariin. Koska Lina on reagoinut äänien aiheuttamaan kipuun voimakkaasti niiin tavoitteena on opettaa uusi erilainen käytösmalli kun jostain kuuluu ääni. Ideaali olisi jos se olisi kuten Lasse eikä reagoisi mitenkään mihinkään ääniin, mutta ikävä kyllä pelkään että se juna meni jo.
Mutta toki me päästään nyt treenaamaan muutakin kuin äänien siedättämistä. Tokoa, rallytokoa, aksaa ja ehkä myös hakua voisi tehdä? Voi miten kiva on päästä treenaamaan myös Linan kanssa.
Lasse on nyt tehnyt vain tokoa, häiriötreenejä ja häiriötreenejä. Ollaan hiukan tarkennettu tiettyjen liikkeiden kriteerejä ja samalla on tullut treenattua seuraaminenkin kuntoon. Koska rallytokon myötä Lassen seuruu oli muuttunut aika kamalaksi?!
Lauanataina on sitten tiedossa totinen paikka, tokon SM-kisat Vantaalla, Hui! Mutta toisaalta Lasse kyllä osaa liikkeet ja kevään ajan tehty työ häiriöiden parissa (taas kerran) on tuottanut edes jotain tulosta. Toki näillä treenimäärillä sen pitäisi olla parempi, mutta kun ei ole. Sillä mennään mitä on. Tällä viikolla on toki vielä parit treenit. Olin alunperin ajatellut että tällä viikolla ei enää tehtäisi mitään vaikeaa, mutta kun sunnuntain treenissä jopa leluhäiriötreenit sujuivat kivasti niin muutin suunnitelmaa lennossa ja taidan treenata ihan tappiin saakka häiriötreenejä. Isoissa kisoissa on kuitenkin monenlaista katseltavaa ja kun Lasse on hiukan hataramuistinen/kovapäinen niin voi olla ihan hyvä pitää mielessä että häiriöitä voi olla ja tulee olemaan, mutta niistä EI välitetä!
Ja kun Lasse suhtautuu häiriötreeneihin enemmän haasteena kuin kauheutena niin antaa mennä vaan. Palaan viikon kuluttua asiaan ja kerron oliko minun ajatukseni hyvä vai ei..?
Ainoa mitä on vaikea treenata on vireen hallinta kisamaisissa oloissa. Koska Lasse on eri vireessä kotikentällä  ja tuttujen treenikavereiden kanssa kuin mitä se on isoissa kisoissa vieraiden kanssa, mutta haluan nyt uskoa ja luottaa että Lasse handlaa myös hiukan isommat kisat ilman että sillä totaalisesti keittää yli? 
Ja jo ennen tokokisoja niin torstaina on kelpie erkkari! Olin ajatellut että ilmoitan tänne Linan mutta kun ilmo oli menossa umpeen, oli jo aika selvä että Lina tulisi olemaan doping varoajalla vähintään ja nythän se on itseasiassa ihan lääkityksen alainen vielä erkkarin aikaan. Mutta kun sinne oli tulossa useampi Linan sisaruksista niin ajattelin osallistua jotenkin ja ilmoitin Lassen Grande Turissimo kisaan mukaan. Nythän Lassella on hurja karvanlähtöaika ja pohjavillaa irtoaa tuppoina, mutta onneksi torstaille on luvattu sadetta, silloin kai kaikki koirat näytävät enemmän tai vähemmän uitetuilta.
Myös vepekausi on alkamassa. Itseasiassa tänään olisi ollut ekat treenit rannassa mutta olin ihan itsekäs ja lähdin katsomaan siskonpojan jalkapallo ottelua.

Sairastuvan syntymäpäivät

Linalla oli korvakontrolli reilu viikko sitten. Toiveikkaana ajelin Saloon ja toivoin kovasti hyviä uutisia. Mutta toisin kävi. Lina rauhoitettiin ja se nukahti kiltisti minun syliin. Ell tuli avustajan kanssa ja tähystettiin enesin oikea korva. Kaikki on kuten olla pitää, paitsi että korvassa oli jotain kuivahkoa kökköä? Sehän on hiivaa pitkään jatkuneen antibioottikuurin takia.
Sitten se vasen korva. Siinä oli enemmän kökköä ja tähystystystä ei voitu tehdä ennenkuin korva puhdistettiin, kun linssi meni tukkoon möhnästä. Ja kun korva oli puhdistettu piti odottaa että se kuivuu... Ja jännitys vaan jatkui! Lopulta korva oli kuivahtanut sen verran että pääsimme katsomaan miltä näyttää? Ja Hui Kauhistus! Näytti pahalta, tärykalvo on revennyt kokonaan ja korvaluut, jalustimet ym näkyivät pelottavan hyvin!?!Kukaan ei ilahtunut ja minä ainakin kauhistuin jonkin verran. Apua mitä tämä tarkoittaa?? No ainakin se tarkoittaa, että lääkekuurit jatkuvat. Antbioottia ja kipulääkettä. Korvissa oleva hiivakin vaatii jotain, terveeseen korvaan Canofiteä ja toiseen sitten ell itse tekemä liuos. ell päätti myös konsultoida ja lupasi palata asiaan.

Minä joka olen ihan vaan pikkuisen kärsimätön ja utelias halusin tietenkin myös itse selvittää mitä tämä tarkoittaa? Onneksi laajasta kaveripiiristä löytyi ihania ihmisiä jotka tietävät ja osaavat nämä jutut ja sainkin lohdullisia vastauksia kysymyksiini. Tärykalvon pitäisi parantua, välikorvan tulehduksen pitäisi parantua, kuulon ei pitäisi tuhoutua kokonaan. Hiukan se saattaa jäädä huonommaksi vasemmassa korvassa?  Mutta kärsivällisyyttä vaaditaan. Ainoa hoito on riittävän pitkään jatkuva antibioottikuuri ja aika. Lina on onneksi nuori ja sen pitäisi siis kaiken järjen mukaan parantua. Ell soitteli myös ja kyseli kuulumisia ja kertoi jatkosuunnitelmista. Ensi viikolla mennään tas kontrolliin ja nyt tutkitaan hiukan tarkemmin ja laajemmin. Ja jos paranemista ei rupea tapahtumaan niin sitten pitä lähteä Yes:iin tutkimuksiin? Mutta niin paljon toivon kyllä että siellä ensi viikolla näkyisi jo reunat uudesta tärykalvosta (y) (y) (y)

Tämän lisäksi Lina vietti syntymäpäivää eilen. Hän on jo 2v!!  koko kevät on mennyt ihan penkin alle treenien suhteen, harmittaa toki. Mutta onneksi Lina on nuori, me ehditään vielä tekemään vaikka mitä. Ell sanoi kyllä että Lina saa elää normaalia elämää, treenata ja liikkua normaalisti, mutta jotenkin ei tunnu ihan oikealta viedä sitä treeneihin. Koska kun vasemmassa korvassa ei ole tärykalvoa niin sillä korvalla ei vaan voi kuulla kovin hyvin. Ja tokossa kuuleminen on aika oleellinen osa. Aksaa voisi tietysti tehdä ja vähän on tehtykin, mutta mutta.. Nyt kun Lassella on fyssarin lupa treenata täysillä niin taitaa isoveli päästä huomisen aksatreeneihin? Lasse on siis pitänyt aksataukoa kun sen hauisjänne reagoi hiukan maaliskuussa. Aluksi sitä kylmättiin ja laseroitiin ja sen jälkeen on eletty vähän normaalia rauhallisemmin ja aksa jätettiin pois kokonaan. Kesällä on tarkoitus keskittyä vepeen, hakuun ja rallytokoon. Tosin nyt on tehty tokoakin jonkin verran sattuneesta syystä..
Eilen otin Linan mukaan rallytokoon ja se oli ihan innoissaaan. Se seurasi hienosti ja keskittyi hyvin! ehkä se korva paraneen pikkuhiljaa ja sen myötä Linakin voi ja jaksaa taas keskittyä oikeisiin asioihin.

Treeniä, treeniä

Linan kanssa olisi lupa treenata normaalisti tällä viikolla? Hups, mistä aloittaisi? Tokoa, aksaa ja rallytokoa? Mistä aloitetaan ja miten paljon/vähän tehdään? Linahan on edelleen antibioottikuurilla. Katsoin treenipäiväkirjaa ja ollaan käytännössä oltu koko huhtikuu treenaamatta. Tai alkuun tehtiin vähän äänijuttuja, mutta kun saatiin diagnoosi niin ne jutut jäi heti pois. Olisi todella epäreilua siedättää koiraa kipuun :(

Lassen kanssa on tehty väliaikainen lajin vaihto.. Lasse treenaa tokoa toukokuun ajan. Lisäksi käytiin tekemässä kevän ensimmäinen jälki. Lasse oli hyvällä moodilla lähdössä jäljelle, se nosti hyvin jäljen mutta sitten se hukkasi sen tai se kai vaihtoi sen johonkin riistan jälkeen??
Uusi nosto ja nyt sujui jonkin aikaa hienosti, keppejä alkoi nousemaan ja ensimmäinen kulma sujui hyvin. Sitten tuli toinen kulma ja Lassella meni herne nenään? Sille on aina ollut vaikeaa kulmat. Opetuskysymys luultavasti, tai lähinnä kun ei ole opetettu? Metsässä sitten ihmeteltiin että mitäs nyt? Lasse ei käänny kulmasta, eikä edes 10m sen jälkeen. Se nostaa kuonon ylös ja etsii jotain ilmavainulla!?!  Voi apua! Kun tällä tavalla ei pääse eteenpäin Lasse menee maahan ja lopettaa kaiken.. No ei käy! Nostan sen jaloilleen ja kerron että tässä on jälki, maassa, aja siitä... Lasse empii hetken, mutta onneksi kohta löytyy keppi ja sen itseluottamus ja motivaatio paranevat ja loput jäljestä onkin pelkkää suoraa. Selviämme viimeiselle kepille, Jippii!! Itseasiassa Lasse ajoi kohtuu hyvin kun 8/9 keppiä tuli metsästä pois. Tällä viikolla tehdään usi jälki ja koitetaan taas tehdä kulmista hiukan helpompia? Tai pitäisikö haastaa ihan kunnolla ja tehdä monta kulmaa? Ja jokaiseen kulmaan keppi että saisi palkattua? En mä tiedä, pitää kysellä viisaammilta?
Rallytokoakin on hiukan tehty ja sunnuntaina oltiin taas nollakoirana Lägin kisoissa voittajaluokassa. Nyt kun ei ollut houkutusta niin Lasse päätti ilahduttaa itseään tekemällä puolenvaihtoja vähän sinne sun tänne? Tuomarin kommentti oli: "Paljon hyviä pätkiä! Ei voi mitään jos haluaa tehdä puolenvaihtoja koko ajan!" Lassen kanssa ei vaan ole koskaan tylsää. Siitä ei tule koskaan tasaista ja varmaa suorittajaa, mutta se tykkää kovasti tehdä ja häntä heiluu iloisesti koko radan ajan. Eikä se pahastu vaikka uusin pari kylttiä, häntä heiluu iloisemmin!

Linan lääkärireissut

Lina on kai pienen ikänsä, kohta muuten 2v! reagoinut ääniin enemmän tai vähemmän. Aluksi se ei juuri reagoinut ja jossain kohtaa se alkoi tulemaan minun luokseni kun jostain kuului liian kova ääni. Ensimmäinen uusivuosi meni aika hyvin, ulkona kun käytiin pikapissalla nin se ei tykännyt äänistä, mutta teki tarpeensa ja sisällä se oli ihan ok. Jo silloin mietin että jotain olisi ehkä syytä tehdä? Toisaalta Lina ei reagoinut arjen ääniin ja päätin antaa sille aikaa. Sehän oli vain pentu.
Viime keväänä, toukokuussa olimme Ruotsissa MH testissä ja siellä se reagoi selvästi laukauksiin. Jotenkin minulle jäi mieleen, että kun ammuttiin toinen laukaus niin Lina vinkaisi ja päästi lelusta irti. Se kuitenkin palautui tilanteesta hyvin ja sille ammuttiin vielä kolmas laukaus, jolloin se yritti kiivetä minun syliin ja viimeistä laukausta ei ammuttu, vaan paperiin merkittiin 5. Muutenhan Lina oli tosi reipas ja rohkea koko MH-testin ajan.
Kesällä, heinäkuussa naapurissa sijaitsevassa päiväkodissa tehtiin piharemonttia ja siinä oli kaivinkone ja hiekkarekkoja. Se oli Linalle aivan liikaa!?! Näitä se pelkäsi jo aika tosissaan, jopa niin, että kun lähdettiin lenkillä siihen suuntaan, niin Lina ei halunnut kävellä. Joten siedätin sitä isojen koneiden ääniin ja mietin että mitä ihmettä tästä tulee?
No siitä tuli juoksut elokuussa ja niiden jälkeen oli vielä yksi vaihe kun se reagoi enemmän ääniin, mm autojen ovien pamahdukset huomioitiin..
Syksyllä loppusyksystä, muistan sen myös kerran iltalenkillä kulkeneen pää vinossa, mutta kun oire loppui sisään tultuamme ajattelin että sillä oli hyttynen tms korvassa?! 
Joulukuussa treenattiin pari kertaa 6mm starttipistoolilla laukauksia ja samalla piti syödä nameja, mutta tämä ei ollut toimiva tapa. Lina yhdisti treenit kaveriin, hänen koiriin, paikkoihin jne. Ja nyt se reagoi todella pieneen ääneen! Joten joulukuun puolivälissä hain jo tuubin Sileota uudeksi vuodeksi. Ja hyvä niin. Sille oli kyllä käyttöä, myös Peppi hyötyi siitä kovasti!
Uudenvuoden päivänä olimme metsässä lenkillä klo 13-14 kun joku alypää päätti ampua lisää raketteja. Nytkin Lina tuli minun luokseni, mutta loppulenkin ajan se oli pidettävä kytkettyna ja nyt se jo pelkäsi ja hermoili vaikka raketteja lopulta ammuttiin vain 4-5kpl. ja lenkki jatkui aika kauan sen jälkeen.Kääk! Tälle olisi tehtävä jotain! Kun Peppi kävi ell hammashoidossa otin Linan mukaan ja ell katsoi sen korvat, koska mulla oli vain sellainen olo... Mutta korvat olivat siistit kuin oppikirjassa!  Joten aloitettiin kotona suht helpoilla harjoituksilla ja Lina siedättyi kattilankansiin ja leikkuulautojen kolinaan ym keittiön ääniin. Ulkona se sen sijaan alkoi hermoilla koska jääkiekkokaukalo on jotain ihan kauheaa!! ja pikkuhiljaa jossain vaiheessa se reagoi taas autojen oviin, roskisten kansiin, päiväkodin porttiin jne. Lenkkeily kävi haasteellisemmaksi ja haasteellisemmaksi, koska jos alkumatkasta kuului kova ääni, niin loppulenkin Lina läähätti ja hermoili. Ei kovin kivoja lenkkejä aina siis :(
Ja pikkuhiljaa tilanne paheni, vaikka jääkiekkokaukalo suli niin Lina ei suostunut hermostumatta kävelemään sinne päinkään. Lopulta maaliskuun lopulla, Lina hermostui totaalisesti joka kerta, kun menimme ulos. Ja kun sanon että se hermostui niin se todellakin oli lähes paniikissa. Se läähätti, kuolasi ja reuhtoi kotiinpäin lähinnä hysteerisenä!
Huhtikuun alussa otin yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan koska emme voineet enää lenkkeillä kotona ainakaan! Vieraassa paikassa Lina vielä rentoutui jonkin verran (y)
Sain ideoita ja ajatuksia Kaisalta ja samaan aikaan koitin muuttaa Lina mielentilaa pihalla. Eli otin Linan yksin ulos valjaissa ja 5m liinassa. Ja mukaan otin "säkillisen" nameja! Idea oli lyhyesti vakuuttaa Linalle että ulkona on ihan kiva olla. Tavoitteena ei ollut edes että se tekisi tarpeena vaan että se ei pelkäisi?! Aluksi tehtiin minilyhyitä lenkkejä 100-150m ja nameja satoi käytännössä sen eteen! Tämä kyllä auttoi! Lina rentoutui jonkin verran ja otin sisällä tehtyjä äänitreenejä mukaan ulos. Lina jopa selvisi treeneistä menemättä paniikkiin, kunhan nameja satoi  riittävästi.
Mutta samaan aikaan varasin sille kuitenkin ajan eläinlääkäriin. Jos ne korvat vielä kerran katsotaan oikein tärykalvoon saakka! Kiirastorstaina Linalla oli aika Lohjalle Evidensiaan. Jätin autoni Prisman P-halliin ja käveltiin siitä hissille, ja kadun yli. Mutta voi kauhistus. P-hallissa työnnettiin ostoskärryjä! Lina hermostui ja tilanne paheni kun kadulla oli nuorisoa joilla oli skeittilautoja. Nyt näin kuitenkin jotain mitä en ollut ainakaan ennen huomannut?! Kun kuului kovia ääniä Lina pakeni/hermostui pahasti mutta samalla se painoi vasemman korvan ihan ruttuun ja jopa käänsi päätä vasemmalle?!?
Ell tutki korvat huolella ja totesi että vasemman korvan tärykalvo punoittaa/verestää. Lina sai 10vrk antibioottikuurin. Lohjalla ei ollut välineitä tutkia korvaa tarkemmin, mutta ell suositteli video-otoskooppitutkimusta.
Sain ajan tutkimukseen Saloon ehyt-klinikalle viime maanantaille. Joten maanantaina olimme Salossa ja ensin ell kuunteli sydämän huolella kun mainitsin että suvusta löytyy sydänvikaa, mutta Linan sydän sykkii kuten kuuluukin! Lina rauhoitettiin ja sen korvat tähystettiin ja voi pientä ressukkaa. Sillä on välikorvan tulehdus ja ilmeisesti sen tärykalvo on jossain vaiheessa revennyt ja parantunut sen jälkeen. Välikorvan tulehduksia hoidetaan pitkillä antibioottikuureilla, jopa kuusi viikkoa!? 
Nyt Lina sai lisää antibioottia ja kortisonia ja sen jälkeen vielä kipulääkettä! En edes jaksa nyt laskea dopingvaroaikoja...
Mutta jo ensimmäisen lääkekuurin aikana Lina alkoi sietämään taas ulkoilua paremmin ja olemme käyneet jopa metsässä lenkillä Linan kanssa. En ole treenannut nyt mitään lajeja kun Lina on ollut lääkekuurilla, mutta ensi viikolla on tarkoitus tehdä jotain pientä tokoa, rallytokoa ja ehkä pikkiriikkisen aksaa? Se meidän pujotteluprojektikin on ihan kesken...
Tässä on video MH testistä. Tuossa reaktion näkee, mutta se on vielä kaukana paniikista. Tällä hetkellä olen lähes valmis hyväksymään tämän reaktion, vaikka hiukan toivon että saisin senkin pienenemään?

Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen että vein Linan lääkäriin! Ainoa oire oli että se meni paniikkiin ulkona. Ja EHKÄ JOS olisi osannut katsoa paniikissa riehuvasta koirasta niin vasemman korvan ruttuun painaminen, mutta minusta se painoi molemat korvat niskaan ja halusi vain kotiin. Ei se kuunnellut eikä kallistanut päätään enää millekään.
Mutta tänään ulkona ollessamme kuului joku pamaus, ja siitä huolimatta pystyimme jatkamaan lenkkiä. Hetkeksi Lina painoi hännän alas ,mutta opettelemillamme jutuilla se pystyi rentoutumaan uudestaan ja saatoin jatkaa lenkkiä iloisen reippaan Linan kanssa <3<3<3 

Lassen luonnetesti

Tänään oli Lassen "linnanmäki" päivä. Matkasimme heti aamulla aikaisin Helsinkiin dobermannien majalle Oulunkylään. Luonnetesti oli päivän ohjelmana. Testin järjesti sbcak ja tuomareina oli Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi.
Sää ei ainakaan suosinut vaan koko aamun satoi suuria räntähiutaleita. Lasse ei onneksi välitä säästä ja minullakin oli tarpeeksi vaatetta päällä.

Testi alkoi mikrosirun tarkastuksella ja sen jälkeen juteltiin hetki tuomareiden kanssa. Sitten piti leikkiä puukapulalla. Minä tunnustan olevani ikävä ihminen, mutta minun koirat eivät koskaan saa leikkiä oksilla tm. risuilla. Olen nähnyt liian monta tikun suuhun aiheuttamaan vammaa. Mutta vaikka epäilin että Lasse ei leiki, niin sehän otti ilon irti kielletystä hedelmästä. Video: Lasse leikkii
Leikin jälkeen siirryttiin kelkalle. Lasse jäi jumiin tuomariin joka veti kelkkaa ja itse kelkka kiinnosti sitä aika vähän. Toki kun se "kimppuun" kävi niin Lasse vastasi. Videolta näkyy reaktio ja palautuminen. Video: Lasse kelkalla Videoita ei ole kaikista osista mutta toisaalta video kelkasta kertoo miltä testi näytti.
Puolustuksessa Lasse pysyi rohkeasti minun ja hyökkääjän välissä koko ajan. Jos minun kimppuun aikoo käydä ja Lasse on mukana niin ensin pitäisi ohittaa Lasse.
Haalari nousi hiukan laimeasti, mikä oli ehkä vähän sääli, mutta en tiedä olisiko Lasse kuitenkaan reagoinut enempää kuin nyt? Se katsoi ja haistoi nopeasti eikä se kyllä siitä uudelleen ohittaessa välittänyt, reippaana poikana se porskutti menemään minun edellä. Ehkä se ajatteli että on parempi mennä edellä jos joku aikoo uudestaan hyökätä mamman kimppuun? Rämisevä tynnyri aiheutti pienen väistön mutta kun Lasse totesi, että ei se meihin osu niin eipä siitä sen enempää.
Pimeä huone oli seuraava tehtävä. Lasse ei ole vieläkään oppinut, että minä kuljen edellä vaan se sitkeasti haluaa ängetä ainakin yhtä aikaa jokaisesta ovesta. Nyt tuomari otti sen haltuun ennenkuin ovi avattiin, mutta niin vaan Lasse oli taas nopea ja pääsi livahtamaan tuomarilta vapaaksi ja ryysäsi huoneeseen ekana!
Onneksi se on tottelevainen ja se saatiin uudestaan oven ulkopuolelle. Ja kun se sai luvan kanssa tulla niin se tuli ja oli Lassesti tehokas. Lattialla olevat muovit ja joku heitetty esine eivät häntä häirinneet vaan hän otti nokan käyttöön ja kovan nuuhkutuksen kera tuli minun luokse.  Tässä tuli taas esiin Lassen loputon uteliaisuus kun minut oli löydetty huoneessa oli edelleen paljon kiinnostavia asioita. Joten kun valot syttyivät niin Lasse loikkasi lähimmän pöydän päälle tarkistalemaan tilaa paremmin!?! Minua vähän hävetti....
Seinässä se oli ensin hiukan epäillyt että et kai oikeasti meinaa olla ikävä? Mutta kun tilanne näytti siltä niin se puolusti äänekkäästi ja kun uhka poistui niin Lassesta tuli taas kiltti ja kiva kaveri <3

Sitten oli enää laukaukset jäljellä. Tästä olisi ollut kiva saada video, ihan vain siksi että Lasse ei reagoinut yhtään mitenkään!!
Lopputulosta odotellessa Lasse oli ihan normaali, ei se läähättänyt tai touhunnut mitään ihmeellistä. Kun tuomari tuli kertomaan pisteitä niin hän kysyi olinko yllättynyt jostain reaktiosta? No en oikeastaan ollut. Lasse ei vaan pelkää mitään. Kun se tehtiin, niin jossain meni jotain vikaan ja se sai kiihkeyttä kaksi annosta mutta pelko jäi puuttumaan sen reseptistä?
Pisteet olivat 225/300. Ei ehkä kaikista tyypillisimmät kelpien pisteet, mutta testi oli kyllä ihan Lassen näköinen.

Eli kun kuvasta ei näy kaikki niin tässä ovat osa-alueet:
Toimintakyky      +2 Hyvä
Terävyys             +3 Kohtuullinen, ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu     +3 Kohtuullinen hillitty
Taistelutahto        +2a Kohtuullinen
Hermorakenne     +2 TASAPAINOINEN!! tämä oli ehkä isoin yllätys?
Temperamentti     +2KOHTUULLISEN VILKAS   Lasse ei olekaan häiritsevän vilkas?
Kovuus                 +3 KOHTUULLISEN KOVA  ja tämä ehkä selittää eniten sitä mitä en ymmärrä?
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen luoksepäästävä <3
laukaisuvarmuus    +++ Laukaisuvarma

Vaikka Lasse on haastava ja liian nopea niin kyllä se silti taitaa olla elämäni koira, sellainen otus jonka voi saada vain kerran elämässään <3
Lasse on edelleen se sama Lasse kuin eilen, mun pieni kiltti poika joka ei aina malta kuunnella ja joka meni jo usein miten.Mutta sain testistä hiukan ideaa miksi ei aina suju kuin Strömsössä ;)

pitkästä aikaa

Kevät on aina jotenkin kiireistä aikaa? Tekemistä riittää kun illat pitenevät ja sää lämpenee. Tosin tuota sään lämpenemistä odotellaan edelleen, huhtikuun puolivälissä klo 11 mittari näyttää -0,5c !?! Joten ei kyllä lämmintä ole. Ulkona on silti treenattu jo jonkin aikaa. Lähinnä tokoa ja rallytokoa vähän. Aksaa on tehty Linan kanssa muutama kerta mutta huhtikuussa työt ovat haitanneet harrastamista ja lisäksi Lassen aksatauko jatkuu edelleen.
Lassen kanssa käytiin Kaisan luona hakuilemassa ja tunteet olivat kovasti ristiriidassa tuon treenin jälkeen. Helmikuussa metsässä sattuneen "kuristamisen" seurauksena Lassen maalimiesmotivaatio on melkoisen hukassa. Se lähti keskilinjalta hyvin metsään, mutta metsässä se lähinnä juoksee ja välttelee maalimiehiä. Ilmaisuja ei voi treenata ennenkuin saadaan tämä asia korjattua. Onneksi Lasse on Lasse, vaikka se onkin hiukan herkkis niin se pystyy kyllä voittamaan väliaikaisen epäluulonsa maalimiehiä kohtaan. Nyt olisi vain tarve päästä treenaamaan mukavien maalimiesten kanssa. Lassesta kiinni ottanut maalimies on sentään pyytänyt anteeksi, mutta mitään selitystä tapahtuneelle hän ei ole pystynyt antamaan.
Tämän kaiken seurauksena en ole löytänyt edes omaa motivaatiota hakuun, joten odotellaan nyt jos se motivaatio edes treenata palaisi? Ja missä porukassa minä sitten treenaan? Nykyinen porukka on  todella kiva porukka, mutta siellä on nyt yksi maalimies jota en voi enää Lassen kanssa käyttää. Ärsyttää!
Kisaamassa eiole käyty, yksiä aksan epiksiä lukuunottamatta. Lina osallistui supermölleihin ja hienosti pikkuneiti pinkoi. Rata oli juuri sellainenkuin supermölleille pitääkin olla!
Ja torstaina Lina kävi lääkärissä. Sehän on aina reagoinut vähän ääniin. MH testissä ammuttiin vain kolme laukausta kun se reagoi niihin. Mitään paniikkia ei syntynyt mutta eipä se äänistä tykännytkään. Kotona ei ole ongelmia ollut, olen paukutellut kattilankansia ym ja Lina on oppinut yhdistämään äänet nameihin. Ulkona se reagoi enemmän ja esim jääkiekkokaukalo on ollut koko talven ihan kauhistus!
Mutta nyt se alkoi hermostumaan jopa niistä paikoista missä oli joskus kulunut joku ääni?! Joten aika äkkiä olimme tilanteessa jossa jo noin 100 metrin päästä kotoa Lina huolestui ja sitten se huolestui koska se oli huolestunut ja siitä oli varsin lyhyt askel paniikkiin jossa se kiskoi ja reuhtoi erittäin vahvasti kotiinpäin eikä siihen enää saanut järkevää kontaktia :(
Koska tilanne tällaisenä on kestämätön lähdin nopeasti muuttamaan ajatusta ulkoilusta, eli Lina pääsi yksin minun kanssa ulos ja mukaan otettiin säkillinen nameja. Ulkoilusta tuli pieniä erittäin iloisia ja namintäytteisiä hetkiä ulkona, jossa palkittiin ihan kaikki järkevä käytös! Ja Lina vastasi nopeasti tähän ja olemalla iloinen ja reipas taas. Lisäksi käytiin lenkillä eri paikoissa ja uudet paikat olivat huomattavasti helpompia Linalle. Se oli normaali, heti kun sillä ei ollut syytä olla epäluuloinen ja huolestua. Tosin olen melko varma että kun jossain uudessa paikassa kuuluisi joku pamaus niin siitäkin paikasta tulisi kauhea?!
Sain Kaisalta hyviä neuvoja ja ideoita miten siedättää ja vastaehdollistaa Linaa. Pitkä tie kuljettavaksi mutta minkäs teen? Kaisan kanssa puhuessa ja aikaisemminkin kaverin kanssa puhuessa oli noussut esiin mahdollisuus että korvassa olisi jotain mikä aiheuttaa kipua?? Korvatulehdusta Linalla ei ole, mutta entäs vierasesine korvassa, haava tärykalvolla tm?? Sen voi selvittää vain eläinlääkäri. Joten varasin ajan ja torstaina lähdettiin lääkäriin Lohjalle. Harvoin käytän koiriani turhaan lääkärissä mutta nyt oli kyllä vähän sellainen ole että nyt olen ylihuolehtiva? Jätin auton prisman P-halliin ja siitä hissillä alas ja kadun yli vastaanotolle. Mutta jo P-hallissa ostoskärryjen työntäminen sai Linan hermostumaan ja kun tulimme kadulle siinä olevat nuoret skeittilaudan kanssa olivat viimeinen pisara, Lina lisäsi vauhtia ja häntä painui alas. Samalla se alkoi  ravistelemaan päätä ja vasen korva meni ruttuun.. Hetkinen: Mitä minä juuri nyt näen?? Sehän reagoi ihan selvästi ravistelemalla päätä ja se jopa käänsi pään hiukan vinoon! Ok, ehkä tämä ei sittenkään ole turha käynti??
Ja aivan totta, jotain siellä vasemmassa korvassa on. Mutta kun klinikalla ei ollut mahdollisuutta tähystää niin jäi epäselväksi mitä siellä korvassa on? Vasen tärykalvo punoitti/veresti. Oikealla puolella ei näkynyt mitään. Lina sai antibioottikuurin ja suosituksen että tärykalvo tutkitaan tarkemmin tähystämällä. Olen surullinen ja helpottunut. Lina ei ehkä olekaan täysin ääniarka, se onkin ehkä reagoinut kipua aiheuttaneisiin asioihin/ääniin?!  Mutta miten se on voinut peittää kivun kaikissa muissa tilanteissa? Se ei todellakaan raavi korvaa, ravistele päätä, kulje pää vinossa tms mitä pidetään korvavaivojen tyypillisinä oireina.
No nyt Lina on antibioottikuurilla ja siksi Lasse sai perjantaina osallistua tokotreeneihin. Lassen kanssa ei ole tehty tokoa pariin vuoteen enää. Lasse on herkkä ääntelemään ja kun Linasta on tulossa tokokoira niin Lasse on saanut keskittyä rallytokoon, vepeen ja hakuun. Mutta niin vaan Lassenkin kanssa tehtiin tokoa perjantaina ja lauantaina. Sain hyviä ideoita houkutuksista selviytymiseen ja ja totesin että Lasse muistaa yllättävän hyvin myös tokon liikkeet. Tavallaan rallytokossa on paljon samoja asioita, mutta kriteerit ovat hiukan erilaisia. Tämä ei Lassea masentanut se vaan tekee iloisesti aina kun tilaisuus tarjoutuu.

Rallytokoa tuplana

Tämän viikon olen saanut nauttia lomasta. Ja onhan se kiva kun saa aamulla nukkua ja muutenkin saa tehdä ja touhuta ilman että pitää koko ajan katsoa kelloa. Koirat ovat saaneet huomiota ja jopa minun vatsa kiittää ja on voinut epätavallisen hyvin! 
Porvoon kisan jälkeen ehdittiin treenaamaan houkutusta pari kertaa. Jotain ehkä liikahti Lassen päässä, mutta projekti on edelleen kesken ja jotenkin veikkaan että se tulee olemaan kesken vielä syksylläkin?
Lasse kävi  Niinalla viikko sitten. Ja olihan se ressukka jumissa. Talven liukkaat ovat jättäneet jälkensä turbo Laserin kroppaan. Vähän joka kohdassa oli jotain. Suurin pulma on etupää, siellä on hiukan enemmän jumia ja kun jumit siirtyvät jalasta toiseen ja takaisin niin hiukan olemme ihmeissään että mitä hoidetaan milloinkin? Toisaalta kun hoidetaan molemmat etujalat ja selkä siinä sivussa niin eiköhän se siitä taas. Aksa piti nyt vaan jättää tauolle ja kun olin joka tapauksessa jättämässä sitä kesäksi tauolle niin nyt tuo tauko vain alkoi hiukan aikaisemmin.
Rallytokoa emme jätä tauolle vaan sitä kisattiin jopa viikonloppuna. Lohjalla oli tuplakisat. Ensimmäinen startti oli heti aamupäivällä ja toinen oli vasta klo 15 iltapäivällä. Onneksi kisat olivat lägin hallilla, eli Lasse pääsi starttien välissä kotiin nukkumaan ja rentoutumaan. Ja minäkin pääsin kotiin syömään ja siivoamaan.
Ensimmäsellä radalla tehtiin jopa yksi kyltti vasemmalla puolella. No tulipa ainakin testattua oikean puolen seuraaminen. Ja sitä pitää kyllä edelleen vahvistaa. Mitään suurta ongelmaa ei ollut siksi että piti olla oikealla puolella, mutta taas kelpien ajatukset olivat jossain jumissa ja se aiheutti pistemenetyksiä.
Toinen rata oli monipuolisempi ja alkoi juosten pujottelulla jonka uusimme kahdesti, koska Lasse kyllä osaa, kunhan se hiukan keskittyy! Ja osasihan se. Loppurata sujui aika kivasti, mutta yhdellä kyltillä uusin vielä, samasta syystä ja siitä seurasi tietenkin hylky. Sinällään hiukan harmi koska se olisi ollut muuten meidän ensimäinen tulos mestarissa. Mutta toisaalta Lasse tarvitsee sitä että myös kisoissa pitää tehdä kunnolla, eikä tohottaa omiaan. Joten otamme tuonkin maksullisena treeninä.
Kisojen jälkeen oleme ottaneet rauhallisesti, kävelylenkit kytkettynä ovat ok, samoin meillä on lupa rauhallisiin rallytokotreeneihin. Molempia olemme minun lomaviikolla tehneet. Lina on saanut treenata senkin edestä.  Aksaa se on tehnyt kahdesti. keskiviikkona ratatreeninä 17 esteen radalla, jonka se suoritti yllättävän hyvin. Selvisimme parhaimmillamme vain yhdellä pudotuksella (y)
Torstaina olikin ihan eri tyyppinen treeni. Timo Rannikko tuli kouluttamaan Hihan viikkotreeneihin. Rata vaikutti kivalta ja olisihan se ollut kiva päästä kokeilemaan ihan ratanakin, mutta koska Lina ei osaa niin teimme ihan yhden ja kahden esteen pätkinä tekniikkatreeninä. Opeteltiin vekkaamista, putkijarruja, mun pitää todella pysähtyä kuin betoniseinään niin sitten Lina jarruttaa ja kääntyy putken jälkeen! Lisäksi mietittiin mikä on paras/toimivin tapa tehdä niisto? Oikein hyvä ja hyödyllinen treeni tämäkin ja toisaalta minusta nuoren koiran kanssa pitääkin olla monipuolisia treenejä. Sitä rataa ehditään varmaan kaahaamaan ihan riittävästi tulevina vuosina.
Tässä on video keskiviikon treenistä.  Treeni 2303
Tämän lisäksi ollaan lomalla tehty tokoa. Seuraaminen on pikkuhiljaa edistynyt, kesken se on edelleenkin, mutta suunta on oikea. Tunnari edistyy ja nyt Lina (kai) hakee minun hajua.  Noutoonkin on saatu uusia ideoita ja näitä juttuja on toteutettu sekä kotona että perjantain tokovuorolla  sekä tänään Niinan kanssa kentällä! Ihanaa kun pääsee taas ulos treenaamaan.
Ensi viikolla työt taas asettavat raamit arjelle, mutta onneksi illat ovat huomisen jälkeen valoisia niin voidaan treenata illalla myöhempään ulkona!

Ylhäältä alas ja taas ylös ja alas

Sunnuntaina Lasse aloitti tämän vuoden kisakauden Porvoossa rallytokon parissa. Kuluneen viikon varrella oli treenattu ja lenkkeilty ja etsitty sopivaa liikunnan ja levon tasapainoa. Ja tässä ilmeisesti onnistuttiin aika kivasti, koska kisapaikalla menossa mukana oli iloinen ja järkevä kelpie! Hallin veryttelyalue oli tuskastuttavan pieni, mutta onneksi meillä oli lähtönumero 4 eikä jouduttu kauaa odottamaan.
Vime viikolla treenattiin sitä että sanon: "valmis" ja samalla annan namin. Tämä juttu toimi kisassa kuin junan vessa, kun vastasin tuomarille "valmis" niin Lasse otti katsekontaktin ja oli hienosti valmis töihin. Se suoritti rataa häntä heiluen ensimmäiset 8 kylttiä, mutta sitten tuli vastaan houkutus ja vieläpä oikealla puolella. Ja se oli sitten siinä. Lasse meni katsomaan molemmat houkutukset, ei kuitenkaan ottanut mitään suuhun. Mutta myös seuraavat 4 kylttiä kärsivät kovasti houkutukseen kiinnijäämisestä. Mutta sen jälkeen Lasse teki taas paremmin töitä maaliin saakka. Pisteitä menetettiin runsaasti houkutuksen ja sen jälkeisen sekoilun takia. Käytösruutu taas sujui todella hienosti, vaikka tehtävä oli vaikeimmasta päästä, eli seisominen edesä 3min. Minä vielä varmistelin että Lasse on varmasti oikeassa paikassa ja laitoin sen seisomaan varmaan puoli minuttia turhan aikaisin, joten käytännössä se seisoi lähemmäs 4min ilman että yksikään tassu liikkui!! Päätä se hiukan käänteli, mutta sen sallin, koska se on oikeasti erittäin vaikea liike näin vilkkaalle koiralle. Joten vaikka radalla tapahtui kaikenlaista niin fiilis oli hyvä kun tulimme kehästä pois. Tosin kun näin pisteet niin mieliala väkisin laski jonkin verran. Ja joo, meidän tavoite oli hyvä vire ja fiilis kehässä ja se toteutui suurimmaksi osaa... Mutta kun vihdoin sain vireen kohdilleen niin silti meille jäi aika iso ongelma. Mokomakin houkutus ja mokoma impulsiivinen kelpie. Lina suoriutuu nyt jo paljon paremmin houkutuksista kuin Lasse. Ja Lassen kanssa on todellakin treenattu Paljon (!) erilaisia häiriöitä. Nyt se sentään selviytyy aika kivasti muiden käskyistä mutta nuo lelut kehässä ovat lähes mahdoton asia selviytyä?!? Olen koittanut hyvällä ja jopa hiukan pahallakin selittää että mitään ei saa ottaa maasta ilman minun erikseen antamaan lupaa ja uskon että jollain tasolla Lasse jopa tietää sen. Mutta asia ei vaan ole vieläkään riittävän mustavalkoinen, Hoh hoijaa!  Ja kotimatkalla ajellessa olin jo sitä mieltä että siitä ei kyllä varmaan edes tule ikinä ihan mustavalkoista?! Tosin kotona kävin treenaamassa juuri tätä asiaa ja tavallaan on tietysti hyvä että virhe tulee esiin myös ihan lavastetussa treenissä ja siihen voi puuttua, mutta toisaalta se kyllä kertoo että liike ei ole lähellekään kisavalmis. Mutta siitä huolimatta meillä on tuplakisat lauantaina, joten onhan tässä vielä kolme päivää aikaa treenata tämäkin asia kuntoon?! Ei kai se mitään merkitse että en ole saanut sitä kuntoon kuudessa vuodessa?
Joka tapauksessa tässä video meidän kisasta. Siinä on paljon hyvää ja paras osa, eli se tunne että lähdettiin yhdessä radalle ja tultiin sieltä pois yhdessä ei edes näy videolla. Se helpotuksen tunne kun huomasin että tänään ei keitä eikä kuohu vaan tänään Lasse kuuntelee se oli oikeasti hieno <3 Ja käytösruudussa seissyt rauhallinen koira oli lähes uusi tuttavuus minulle?! Ihanaa että jossain asioissa edes on edistytty