Vatsatautia tällä kertaa :(

Tämäkin viikko lähestyy loppuaan. Päivät ja viikot vain kiitävät hurjaa vauhtia. Tämä viikko on kulunut koirien vatsavaivoja parannellessa. Lasse sairastui su-ma yönä ja aamulla oli melkoinen sotku vastassa kun klo 5.30 nousin ylös. Hyvä että ehdin töihin, kun piti siivota hiukan ja pestä pari mattoa. Ja ulkona meni tavallista enemmän aikaa Lassen kanssa.
Kun tulin kotiin töistä pesin vielä kerran lattian ja ulkoilutin Lassea huolella. Sitten olikin kiire kuntokurssille. Ihan huolestuttavaa? Minä, joka en ole koskaan käynyt jumpassa, paitsi pikkutyttönä Vihdin naisvoimistelijoissa, olen nyt tänä syksynä ilmoittanut itseni kahdelle (!) kuntokurssille. Tämä on varmaan joku ikäkriisi??
Tiistai oli välipäivä ripulin siivoamisessa mutta keskiviikkona Peppi ripuloi. Peppi tosin oli varsin siisti tyttö ja ripuloi vain kylpyhuoneeseen ja ulos! Tosin sekin oksensi lattialle.
Tämän jälkeen jännitin että koskahan Lina sairastuu, mutta ei se ole ripuloinut! Tämä on varsin positiivinen yllätys. Lina kyllä on oksentanut pari kertaa viikon aikana, mutta toisaalta se on syönyt/pureskellut takkapuita ja oksentanut sitten puupalasia, ne ei ilmeisesti sula?

Vatsataudista johtuen ollaan minitreenattu vain kotona tämä viikko. Lenkitkin ovat olleet lyhyitä. Lasse oli ma-ti aika huonovointinen ja vaisu. Hetken jo mietin että pitääkö se viedä lääkäriin, mutta onneksi se tiistai-iltana palautui ja oli nälkäisempi kuin aikoihin.

Tänään tehtiin oikein kunnon metsälenkki harjulla ja voi että sitä riemua! Kelpiet pääsivät yhdessä juoksemaan, melkoista menoa! Linaa ärsyttää, kun Lasse on nopeampi. Ja kun minä vielä luoksetulon yhteydessä otin pari juoksuaskelta poispäin niin Linasta kuului pari kiukkuista haukahdusta!?!
Linan kanssa käytiin tänään muutenkin ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kertaa neuvotteluja luoksetulosta. Linan luoksetuloissa ei ole ollut mitään ongelmia aikaisemmin, jos ei lasketa kun se pikkupentuna eksyi kotipihan pensasaidan takana. Mutta tänään neiti päätti että: "en mä ehkä tulekaan?" Se jäi seisomaan parin metrin päähän, eikä edes toisella kutsulla tullut! Kolmatta kutsua ei tullut, vaan taktiikka muuttui! Älä sitten tule, MURR!!!  Ja kohta Lina taas tuli täysiä perille saakka ja sai palkkaa :) Ja tässä kohtaa olin erityisen tyytyväinen Lasseen joka nätisti odotti "käy" käskyn alla kun koulutin Linaa. Toivoa siis on, koska jos olen saanut Lassen opetetua niin kyllä minä Linankin saan!
Lassekin alkaa vihdoin ja viimein olemaan taas täysin kunnossa myös selän osalta. Tänään se minun ilokseni hyppäsi kevyesti kirjoituspöydälle katsomaan tokon PM-kisojen liva streamia! Lasse ei siis ole hypännyt sinne elokuun puolivälin jälkeen. Muutenhan se on liikkunut ja hypännyt autoon yms ihan normaalisti elokuun lopusta lähtien. Onneksi, onneksi maltoin enkä treenannut aksaa. Lasse saa siis jatkaa toipumista ilman säännöllistä aksaamista loppuvuoden enkä varaa sille mitään aksatreenejä ensi vuodellekaan. Ehkä ensi kesänä päästään taas rakkaan harrastuksen pariin, kumman koiran kanssa, sitä en vielä tiedä?

Vauhdikas viikonloppu!

Viikolla on lenkkeilty hiukan enemmän, kun vielä töiden jälkeen on valoisaa. Nyt kun kelloa siirrettiin niin saa taas enimmäkseen kulkea pimeässä. 
Torstaina Lina teki ekaa kertaa hyppytekniikkaa. Hyppytekniikka vaatii vielä lisätreeniä, mutta positiivista oli että Lina malttoi! Se malttoi odottaa lupaa suorittaa ja yritti hienosti selvitä rimoistakin. Yhtään rimaa ei pudonnut, mutta kun tehtävässä oli neljä hyppyä (5cm korkeita) niin neljännellä rimalla Lina oli liian lähellä ja se joutui lähes pysähtymään ja loikkasi sitten siitä. Mutta tähän auttaa varmasti harjoittelu.
Eilen ajeltiin Porvooseen tapaamaan Linan sisaruksia. Paikalla oli 5/6 roxette lasta! Vain weikko puuttui. ensin Moora ja Pertti tekivät jälkeä ja hienosti sujui! Sitten laskettiin hurjat leikkimään ja voi sitä iloa! Jotenkin tuntui että jatkoivat siitä mihin pentulaatikossa jäivät. Ja sitten Lina löysi Mooran jäljen ja koska Moora oli ollut "kiireinen" niin jäljellä oli vielä nameja ja Lina siis "jäljesti" omatoimisesti jäljen. Hiukan minulle tuli huono omatunto, Lina on noin innokas ja taitava jälkikoira enkä minä edes treenaa sen kanssa.
Kun pennut saatiin taas kytkettyä niin tutustuttiin rallytokoon. Tiinalla oli muutama kyltti mukana, niin päästiin hiukan kokeilemaan. Lina teki namilla imuuttamalla ihan kivoja pätkiä! Yllätyin positiivisesti:)  Muutkin pennut olivat aika samalla tasolla. Joten ei paniikkia että Lina olisi jotenkin "jäänyt jälkeen" vaikka ollaan sairastalun takia tehty aika vähän.
Tämän jälkeen syötiin lounasta ja nautittiin upeasta syysilmasta. Söimme terassilla ja siinä oli suorastaan lämmin! Luonaan jälkeeen saimme pienen esittelyn nose workista ja pääsimme myös kokeilemaan tositoimia. Lina oli varsin pätevä ja hoksasi aika äkkiä miten minulta saa namin. Näissä jutuissa tuo ahneus on valttia. Lina sai edetä tehtävässä varsin nopeasti ja hiukan harppoen pääsimme jopa kokeilemaan ämpäristä hajun etsimistä. tosin Lina oli ehkä vasta oivaltanut että purkista tulevasta hajusta saa palkaa ja ämpärit olivat vielä hiukan haasteellisia? Toisaalta Lina oli kyllä aika väsynyt tässä vaiheessa päivää myös. Lopuksi otettiin ryhmäkuvia, tai ainakin yritettiin. Iltapäivä oli jo pitkällä, varjot pitenivät pitenemistän ja pennut olivat aika väsähtäneitä, mutta jotain saatiin kyllä silti kuvattua?
Illalla kotona oli väsyneitä koiria. Lasse oli mukana tapaamisessa ja se sai taukojen aikana tehdä hiukan rallyä ja vähän nose workkia. Nose workissa Lasse oli ihan superpätevä! Hiukan kun treenaisi ja opettelisi säännöt itse niin Lasse olisi varmaan kisavalmis ainakin ensimmäiseen luokkaan?
Tänään käytiin pikaisesti Linan kanssa tekemässä hyppytekniikkaa ja hups mitä tulikaan esille? Minulla oli palkkana kissanruokaa purkissa ja sepä oli "liikaa" Linalle. Lina ei pystynytkään ajattelemaan eikä malttanut yhtään?! Joten moinen palkka poistui ja tilalle tuli tylsiä natural menu nameja ja nyt Lina taas pystyi :) Joten saimme uuden harjoiteltavan asian! Minun pitää tehdä lista näistä harjoiteltavista asioista?

Lina 5kk!

Niin se aika vain kuluu ja neiti täytti eilen jo 5kk! Hieno pieni kelpie siitä on jo nyt kasvanut ja luulen että se hiukan vielä kasvaa? Ei siitä mitään suurensuurta tule ja aika varmana pidän että jos aksaa joskus kisataan, niin olemme mediluokassa. Koitin mittailla Linaa viikolla kotona, mikä ei ollut hirmu helppoa, mutta tulokset olivat 38-39cm. Eli olisi jopa suotavaa että se vielä muutaman sentin kasvaisi! Viikko takaperin Lina painoi 8,7kg joten ehkä se nyt on jo 9kg? Pitäisikin käydä punnitsemassa Lina.
Mitähän muuten ollaan tehty? Keskiviikkona Lasse kävi aksaamassa piitkästä aikaa. Lasse kyllä oli ihan pätevä, sen tekemisessä ei pitkä tauko niinkään näkynyt, mutta oma tekeminen oli pahemmin hukassa? Ehkä se ei näyttänyt siltä, mutta siltä se kyllä tuntui..
Torstaina lenkkeltiin Nummelassa harjulla. Kyllä Nummelan harjulla on vain niin kotoisa olo jotenkin. Jokainen polku, kivi ja kanto ovat tuttuja. Kivaa helppoa lenkkimaastoa. Kauniit näkymät järvelle jne.
Perjantaina olikin sitten tokon vuoro. Lasse parka <3 Minä jotenkin katsoin kelloa väärin ja olin lähdössä treeneihin tuntia etuajassa. Ehdin jo laittaa koirille takit päälle ja pakata ne autoon ja kun käynnistin auton niin huomasin että nyt olin turhan nopea! Joten auto seis, koirat takaisin sisään jne. Lasse vain meni tästä huijauksesta todella sekaisin. Ensin se ei halunnut tulla takaisin kotiin ja kotona se jääräpäisesti seisoi eteisessä ja mökötti. Lasse on näköjään aika huumorintajuton mitä tulee treenaamiseen, jos treenit on jo luvattu, niitä ei todellakaan voi perua! No lopulta pääsimme hallilla ja sitten Lina vielä sai tehdä ennen Lassea, kamalaa!? Onneksi Lina tekee vielä aika lyhyitä pätkiä ja Lasse pääsi lopulta tekemään. Tehtiin hiukan sekaisin aksaa ja tokoa ja illan tavoite oli saada Lasse tekemään äänettömästi töitä!? Ja tässä tavoitteessa onnistuin, muuten treenien laatu oli mitä oli? Toisaalta jos tavoite on hiljainen treenituokio ja siinä onnistutaan, niin pitää kai olla tyytyväinen?

Kuulumisia

Kun Lina on parannellut suuta ollaan Lassen kanssa silti tehty kaikenlaista pientä. Viime sunnuntaina oltiin molempien kanssa hakutreeneissä ja kivaa oli! Lina sai aloittaa ja sen kanssa käytiin yhdessä "viemässä" maalimiehet metsään ja sitten palattiin keskilinjalle ja siitä laskin Linan etsimään. Aluksi se tarvitsi minut mukaan metsään kulkemaan, mutta jo neljännellä ja viimeisellä maalimiehellä minä unohduin keskilinjalle, kun Lina tiesi että siellä se "ukko" on mun namien kanssa.
Lasse sai tehdä ilmaisutreenin ja se teki hienosti oman osuutensa. Treenattiin kaistaleilla ja  se sopi hyvin Lasselle, pistot olivat nopeita, suoria ja tehokkaita. Lasse sai nähdä että maalimies astui metsän puolella, sitten vein sen pois ja kun tultiin takaisin niin lähetin sen etsimään ja tämä sopi hyvin. Fokus ja motivaatio säilyi hyvin. Irtorullat tuli minulle, mutta jouduin kutsumaan se pari kertaa maalimieheltä luokseni kun sillä oli rulla suussa, eli huomaa että tämä oli vasta kolmas ilmaisutreeni. Samoin näytölle annettiin ekoilla maalimiehillä pieni ääniapu mutta sen tarve on selvästi vähenemään päin. Namipurkkeihin pitää jatkossa laittaa enemmän syötävää, nyt sitä oli turhan vähän ja Lasse tulee levottomaksi kun nami on syöty, se saisi mielellään rauhoittua maalimiehen luona. Tietysti tässä on pieni vaikeus, kun rullan saatuaan sen tulee äkkiä palata keskilinjalle ja sitten palkalla ei olekaan kiire minnekään. Onneksi Lassen käytös maalimiehen luona on hillittyä, se ei ole millään lailla törkeä eikä pyri kontaktiin sen enempää, sille riittää että se saa namia ja ehkä lelun?
Kun tulimme kotiin koirat nukkuivat pari tuntia ja minäkin otin päivänokoset ja illalla suuntasimme vielä tokotreeneihin Lassen kanssa. Lina sai jäädä kotiin kun se ei ollut ihan kunnossa ja väsyi.
Tokossa meillä oli omatoimitreenit ja kun mitään aiheita ei ole annettu, niin piti olla luova? Otin ruudun mukaan kentälle ja sen ja merkittömän merkin parissa saimmekin hyvin kulutettua tunnin. Lisäksi teimme paikallaistumisen ryhmässä ja nyt se sujui ihan kivasti. Ruutu ei sitten sujunutkaan... Minulla on ollut ongelmia ruudun palkkauksessa jo pidempään ja nyt tuli näkyville mitä siitä seuraa. Eli Lasse juoksi hyvin ruutuun, pysähtyi sekunniksi ja tuli minun luo hakemaan palkkaa?! No ei näin. Joten olipahan mitä treenata ja pikkuhiljaa Lasselle valkeni mitä haluttin, ruudussa pitää pysyä paikallaan, hipihiljaa, liikkumatta, olipas vaikeeta? Lisäksi tehtiin merkittömällä merkille menoa, aluksi oli ongelmia saada Lasse juoksemaan suoraan eteenpäin, mutta kun pari kertaa piilotettiin pallo sinne kauas eteen, niin johan linja oikeni. Hienosti Lasse kuunteli pysäytyskäskyä, vaikka pallo oli siellä edessä. Tosin varsin äkkiä piilotin pallon ja sitten Lasse ei enää tiennyt oliko siellä pallo vai oliko sen minulla? Tosin tässä kohtaa mietin että kaksi palloa olisi ehkä ideaali ja se "ruotsalainen" idea, jossa koiralle on opetttu eri "käskyt" takapalkalle ja kädestä tulevalle palkalle? Ehkä minun ainakin Linalle pitää opettaa se!
Alkuviikko oltiin aika hissukseen, Linalle opetin maahanmenon ja se oivalsi hyvin ja samaan otin heti malttamisen. Lina on aika kiihkeä typy, mutta hyvin se pystyy malttamaan kun vaan on mustavalkoinen ja palkkaa sitä siitä mitä haluaa, eli malttamisesta ja keskittymisestä. 
Torstaina jatkettiin Lassen kanssa ruudun parissa, mutta nyt se jo tiesi, ruudussa odotetaan! Jee, on se vaan fiksu koira! Lisäksi tehtiin tunnin lenkki ja Lasse juoksi ja pomppi aivan onnessaan pitkin maita ja mantuja, joten ei se ainakaan kovin kipeä voi olla? Mutta tämä vahvisti minun ajatusta että Lasselle sopii hyvin liikunta jossa se itse määrää milloin ja miten se hyppää, aksa odottakoon vielä, siinä kun Lasse ei itse voi määrittää linjoja vaan se minä teen sen ja rehellisesti sanottuna minun ohjaukset eivät aina ole parhaat mahdolliset.

Perjantaina saatiin vihdoin hyviä uutisia eläinlääkäriltä; Linan antibioottikuuri voidaan lopettaa! Hurraa, nyt se on taas terve. Viikonloppu ollaan vielä oltu hiukan maltilla kun Lina on edelleen hiukan väsynyt. Tai se väsyy nopeasti, onhan se tietysti myös pentu ja väsyy siksikin, mutta kyllä lääkekuuri ja tulehdus ovat osansa vaatineet. Lisäksi siltä irtoaa nyt hampaita hurjasti, joten noudot yms saavat nekin nyt odottaa.
Lauantaina Lina pääsi mukaan illalla kun menin Masalaan kouluttamaan aksaa Lassen Tore pojalle. Tore on hieno nuori mies ja vauhtia riittää tässäkin kaverissa! Tore kuitenkin jarrutti ja kasasi hienosti ja tuli mukaan ohjauksiin. Marilla on siinä lupaava harrastuskaveri ja heidän yhteistyö näytti oikein kivalta. Vieraissa paikoissa tekemistä pitää vielä harjoitella.
Lina sai opetella odottamista vieraassa paikassa ja se sujuikin hyvin. Lopuksi Lina pääsi tekemän hiukan tokoa kentälle. Tehtiin maahanmenoja ja seuraamista. Paljon muuta ei Lina sitten osaakaan ;) Toisaalta se pitää kontaktia minuun vieraassa paikassa vaikka samalla kentällä toinen koira tekee aksaa, joten olen ihan tyytyväinen sen tämän hetkiseen osaamiseen! Tekninen opettaminen tulee sujumaan helposti jos saan sen vireen pysymään tällä nykyisellä tasolla.