Syksyistä menoa

Sataa, sataa ropisee! Kokoajan ja paljon! Ja on pimeää ja kylmää. Koirien kanssa ei olla tehty ulkona juuri mitään, paitsi käyty metsässä nyt kun vielä näkee töiden jälkeen. Parin viikon kuluttua on pimeää aamulla ja illalla. Hallissa on sentään käyty pari kertaa. Lajiksi on valikoitunut aksa, molempien kanssa. Marjon treenissä pari viikkoa sitten Lina oli ihan mahdoton, se sinkoili ja oli ihan levoton! Joten ostin ylimääräisen paikan viime viikon maanantain treeniin ja onneksi nyt Lina oli enemmän oma itsensä! Saatiin tehtyä jopa jotain! Ja viime viikon keskiviikkona kävin omatoimisesti tekemässä hyppytekniikkaa ja hiukan keppejä. Kahdella verkolla onnistuu (y) Ehkä Lina vielä oppii pujottelemaan?!
Viime torstaina Lasse pääsi piiitkästä aikaa aksaamaan ja olipas tauko tehnyt hyvää. Lasse oli niin kiva ja kevyt ohjata, sillä oli korvat on-asennossa ja se oli jopa liian kuuliainen, mutta ei pahasti vaan niin että tokalla yrityksellä me tehtiin nollalla rata läpi! Nollia ei ole koskaan tehty Lassen kanssa rutiinisti, joten tämä tuntui todella kivalta! Ja siihen minä lopetin Lassen treenin!
Viikonloppuna Lina kisasi Kirsujen hallilla Lohjalla rallytokoa ja ihan se edelleen oli luottamuksen arvoinen. Tulos oli 94p ja tyytyväinen ohjaaja! Joku pieni kauneusvirhe osui matkaan ja jouduin uusimaan yhden tehtävän.
Sununtaina oli vuorossa tokoa ja Lina yllätti taas iloisesti. Olen jotenkin ollut sitä mieltä että sen ruutu on ihan hakusessa ja se on jotenkin kauhean huono?! Mutta ei se kyllä oikeastaan ole kauhea eikä huono. Onhan se hiukan kesken mutta treenaamalla sen saisi kasaan aika helposti, luulen?! Nyt vaan tehdään ruudun paikkaa ja hiukan malttia ruutuun, niin hyvä siitä tulee. Sitten työstettiin tietenkin sitä luopumista, kartioista ja ruudusta ym. Jopa se onnistui lopulta aika kivasti. Lähinnä ongelma on ollut ehkä ollut että Lina ei ole edes ymmärtänyt mitä haluan sen tekevän? Koska oikeastaan olen koittanut kertoa sille: älä tee noin! Sen sijaan että olisin osannut kertoa: tee näin!
Minulla tuli mitta täyteen tätä kosteutta ja märkiä koiria ja tilasin netistä kangasta josta tarkoituksena olisi ommella hiukan säänkestävämmät takit kelpeille. Saa nähdä miten käy?

 Alla on tulevan kankaan kuosi. Jos hyvin käy niin marraskuun räntäsateesta selvitään hiukan tyytyväisempinä?

Vietit, tunnetila ja motivaatio

Tämä oli viime viikonlopun otsikko kun osallistuin Juha Korrin koko viikonlopun kurssille Lassen kanssa. Mielestäni otsikko kuulosti lupaavalta ja odotukset olivat korkealla. Kurssi olikin loistava, mutta kouluttajasta riippumattomista syistä kurssin anti jäi odotettua vähäisemmäksi.
Aloitimme lauantaina 3h luennolla joka oli oikein mielenkiintoinen. Toki pk-puoli tekee jotain asioita eri tavalla mutta se on ehkä enemmän rikkaus, riippuu miten asioita katsoo.
Jo ennen luennon alkua sain viestin että sisko on aamulla viety ambulanssilla Lohjalle mutta hänelle ei ole isoa hätää, joten kurssi jatkui minun osalta hiukan ajatusten vaeltaessa.
Luennolta mieleen jäi erityisesti laumavietin hyödyntäminen ja se että mietitään ensin mitä ja miksi ollaan tekemässä ja tehdään vasta kun tiedetään.  Ja koira todella valmistellaan niin että kokeessa kaikki olisi ihan tuttua sille. Pk puolella tottis on toki aina samanlainen, kun taas tokossa liike järjestys voi vaihdella paljonkin. Sama on tilanne rallytokossa, koira ei ikinä tiedä mitä tulee seuraavaksi. Siinäkin on puolensa, koira ei kyllästy eikä ehkä ennakoi niin herkästi, mutta toisaalta se pitää ehdottomasti saada kuuntelemaan kunnolla koko ajan.
Luennon jälkeen oli tauko ja sitten alkoi käytännön harjoitukset. Lasse oli toisena vuorossa ja aiheeksi otin seuraamisen ja sen vireongelmat. Välillä se kiehuu, keulii ja piippaa ja välillä se on ihan matkalaukku, joka kyllä pitää paikkansa mutta ei kontaktia tai virettä.
Kurssilla oli mukana hiukan yllättäen matkalaukuversio, joka piippasi pikkuisen. Juhan mielestä Lassen virettä pitäisi nimenomaan nostaa ja palkkausta selventää. Hänen mielestä Lassen hermorakenne on loistava, mutta vire ei. Joten teimme ihan vireen ja motivaation nostoa perusasennosta sai lelun ja nyt tehtiin useita toistoja nopeasti peräkkäin, lelu otettiin pois niin että otin pannasta kiinni ja kun Lasse pudotti lelun nappasin sen ja piilotin selän taakse ja taas Lasse perusasentoon jne. Pari pätkää seuraamista kun oli tehty 4-6 perusasennon palkkaamista ja kyllä se seurasi oikein halukkaasti. Tuo voisi toimia ainakin niinä kertoina kun Lasse on matalassa vireessä. Juhan mielestä se piippaa kun se ei tiedä mitä se saa palkaksi, käytän nameja ja leluja sekaisin. En tiedä, voi toki olla että se turhautuu, pitää nyt kokeilla mitä tapahtuu jos käytän vain tiettyjä patukoita?
Lassen vuoron jälkeen sain viestin, soita heti kun pystyt ja soitin heti. Isä on matkalla Lohjalle ambulanssilla kovien rintakipujen vuoksi!?! Apua! Kurssi jäi siihen ja lähdettiin Jukan kanssa Lohjalle ja Lohjalta matka jatkui Meilahteen teholle jonne isä kuljetettiin. Onneksi tilanne saatiin hallintaan ja tänään kävin taas tapaamassa jo erittäin puheliasta isää joka kovasti haluaisi jo kotiin!
Tämän kokemuksen jälkeen arvostan taas jonkin aikaa ihan tavallista tylsää arkea.

hihan tokokoe

Tänään kisattiin kahden koiran voimin tokoa. Lina starttasi kolmannen kerran alokasluokassa ja Lasse korkkasi uutena avoimen luokan. Lina osaa alokasluokan liikkeet, mutta se on hiukan nopea ja sitä kautta kaikenlaista voi tapahtua?!
Lassekin osaa avon liikkeet, mutta sen kanssa on erittäin todennäköistä että se keksii jotain mitä säännöissä ei lue.
Lina aloitti paikallaololla ja taas siinä oli ongelmia. Tälle pitää kyllä tehdä jotain, kertaakaan ei ole saatu kymppiä tästä liikkeestä. Onko se sitten epävarma muiden koirien lähellä vai mikä lie olla? Tänään se hidasteli maahanmenossa ja jouduin tuplakäskyttämään, muuten ok.
Kapulan pidossa kävi nyt se mitä on ollut näkyvillä, eli Lina ei irrottanut ekalla käskyllä, Murr! Sitten suoritettiin hyppy ja se sujui hyvin. Tämän jälkeen oli kaukot jotka nekin toimivat tällä kertaa ok! Mutta tässä huomasin että liikkeiden välit ovat treenattavien asioiden listalla. Luoksetulo oli ok ja siitä jatkettiin liikkeestä maahan, ihan ok. Seuraaminen oli alussa aika hektistä ja Lina seurasi liian tiiviisti ja taas astuin sen varpaille, Auts! Kohta se ei seuraa ollenkaan kokeissa kun aina sattuu?!
Hypyssä ei ollut mitään ihmeellistä ja kokonaisvaikutelmasta saatiin 8,5. Tuomari sanoi että Lina hiukan yliyrittää ja se voi kyllä olla hänen reaktionsa palkattomaan kisatilanteeseen? Mutta näinkin hiukan huonosti ohjaten Linan pisteet riittivät tulokseen 173,5p. ja TK1

Sitten piti lenkittää Lasse, viritellä sitä paikallaoloon, eli ei viritellä ja luoksepäästävyyden kautta menoks! Luoksepäästävyys on niin ihanan helppoa Lassen kanssa, se on takuulla luoksepäästävä!
Ryhmässä oli kolme koiraa, labbis, mustaterrieri ja Lasse.
Lasse bongasi heti alussa takakulmassa olevan ruudun, joka siis oli nyt Lassen etuvasemmalla. Lasse keskittyi sen verran, että pysyi istumassa vaikka muuten se kyllä haaveili ruudusta. Pisteitä 10!
Ennen yksilöliikkeitä totesin että Lasse on aika matalassa vireessä. Mutta päätin antaa olla, se tuntui jotenkin kiltiltä tuossa mielentilassa ja satsasin siihen.
Ensimmäisenä oli nouto, Lasse kyyläsi mutta nosti katseen ja pyysi luvan. Lopussa se oli vino ja nousi seisomaan kun otin kapulan, 8p
Sitten tehtiin kaukot ja sehän sujui! 10p. Hiukan napakammin kyllä käskytin kuin yleensä..
Siitä luoksetulo, 9,5p vino.
Sitten ruutuun lähetys. Lasse oli ainakin bongannut sen ja se upposi juuri eikä melkein sinne minne pitikin! 10p Jee!
Sitten liikkeestä seisominen joka sekin onnistui hienosti, 9,5p
Tästä tehtiin seuraaminen, joka ei ollut ihan parasta osaamista, mutta tasaista ja varmaa sen sijaan, 9p. Myös peruutus onnistui kivasti.
Sitten piti kiertää kartio?! Tämä on ollut hiukan epävarma liike ja sitä käytiin aamulla pk-kentän puolella treenaamassa, onneksi! Nyt se onnistui yhdellä käskyllä eikä haitannut vaikka lopun perusasento jäi vinoksi, 9,5p
Tämän jälkeen oli liikkeestä maahanmeno. Luottavaisesti lähdin liikkeelle ja Lasse putosi hienosti! Kun lähdin kävelemään kohti koiraa niin Lasse pomppasi seisomaan, What?! Nopeasti käskin uudestaan maahan ja saatiin sekoilusta 6p.  Ilmeisesti tämä oli vain joku aivopieru? Ihan sama, en usko että tulee enää koskaan toistumaan.
Lopuksi jäljellä oli vain hyppy. Lasse oli tehnyt hyvin töitä palkatta ja se oli ollut koko kehän hiljaa! Ei yhtään pienintäkään Iiih- ääntä tullut!!
Hypyllä se hiukan nykäisi kun jätin sen, mutta sen jälkeen se kuunteli tarkasti ja hypystä tuli 9,5p  vino.
Tuomari sanoi että on harmi että se jätti lähes kaikki perusasennot vinoiksi, koska niistä meni joka kerta 0,5p. Ja niinhän se on, mutta kun oletan että vinous tulee matalasta vireestä jolloin se ei enää viimeistele sivulle tuloja. Toisaalta korkeammassa vireessä se olisi ehkä suorempi, mutta luultavasti tapahtuisi paljon muute mikä pudottaisi pisteitä? Joten kun kaikkea ei voi saada, niin otan nuo vinoudet. Ja toisaalta rallytokossa tuollainen vinous varmaan on saanut vahvistua, kun siellä sitä ei lasketa eikä korjata.
Lopputulos oli 293p!!! Wow! Kyllähän se tuntui kivalta, mutta että näyttikin noin kivalta! Ja tämän pienoisen ihmeen kruunasi luokkavoitto! Ihan oikeasti, Lasse voitti 9 koiran luokan tokossa! Ihmeiden aika ei ole ohi!

                                                               Lasse <3 <3 <3

Tokon piirimestaruuskisat

Sunnuntaina oli uudenmaan piirin tokon mestaruuskisat ja olin luvannut osallistua Linan kanssa joukkueeseen. Joten Lina kilpaili sittenkin enemmän kuin yhden kisan alokasluokassa. Selkä aiheutti oman lisäjännityksen lähes loppuun saakka, kun en tiennyt miten paljon se tulisi sietämään? Mutta selkä oli oikeastaan ihan kiltisti, suorituksen ajan minulla oli tukiliivi päällä ja kisapaikalla oli kivasti tuoleja joilla saattoi istua kun ei jaksanut seistä. Kisapaikkana oli Järvenpään koirakerhon kenttä. Oikein kiva ja idyllinen paikka, mutta nurmikenttä. Ja koko yön satoi vettä, joten märkää oli.
Alokasluokka alkoi vasta iltapäivällä ja Lina oli luokan 4. koira. Kehiä oli kaksi ja ne olivat suht lähekkäin, mutta ne olivat myös isot, joten en ollut siitä huolissani.
Ensimmäisenä tehtiin paikallaolot. Meidän ryhmässä oli viis koiraa, cockerspanieli, kultainen noutaja, Lina ja kaksi pk collieta. Lina oli collieiden välissä.
Ennen juoksutarkastusta Lina sai sätkyn jostain hajusta (?) joka tuli ojasta kentän takaa?? Se ei halunnut mennä sinne päinkään ja loikki muutenkin villisti. Juoksutarkastus sujui kuitenkin mallikelpoisesti ja siirryimme kehään, jossa Linaa edelleen hiukan ällöti joku ja se ei halunnut tulla perusasentoon?! Lopulta hiukan kädellä ohjaamalla sain sen istumaan nätisti ja sitten liike alkoi! Lina oli kuulolla ja meni hyvin maahan minun käskyllä. Lähes heti, kun ohjaajat olivat siirtyneet riviin cockeri lähti ohjaajan luokse. Lina katseli sitä uteliaana, mutta sitten se ryhdistäytyi ja "muisti" että häiriötreeniä, ei saa reagoida!! Sen verran alusta oli ällö että kun pyysin sitä lopuksi istumaan se loikkasi seisomaan! Annoin sen seistä, koska se ei luultavasti olisi kuitenkaan istunut edes tuplakäskyllä..?  Joten saimme 9p tästä liikkeestä.
Rivissä seistessä huomasin että vatsani kurisi ihan hurjasti, olin unohtanut syödä. Heti paikkallaolojen jälkeen ostin puffasta suklaapatukan vaientamaan vatsani ja se toimikin. 
Ehdin katsoa parin koirakon suoritukset ja sitten olikin meidän vuoro mennä kehään. Järjestys oli sekoitettu, ensin oli liikkeestä maahanmeno, joka onnistui hyvin, vaikka olin ollut huolissani että miten Real Sugar menisi märälla nurmikolla maahan. Sitten oli vuorossa kapulan pito. Tässä kohtaa säädin itse ihan turhaan? Lina liikahti kun siirryin sen eteen ja korjasin sitä ja siitä tuli pistevähennystä. Muuten neiti piti kapulaa ihan ok. Luovutuksessa se oli hiukan levoton ja vapautti kyllä itsensä ennenkuin ehdin oikeasti vapauttamaan sen, Hups!
Tästä jatkettiin seuraamiseen. Lina oli hiukan alussa juoksemassa johonkin, mutta korjasi itse hyvin ja loppu olikin ihan hyvää seuraamista, jopa yllättävän tiivistä, niin että astuin sen varpaille täyskäännöksessä, kun se oli yht´äkkiä ihan vieressä. Se ei siis yleensä ole seurannut niin tiiviisti.
Seuraava liike olli luoksetulo joka oli minusta ihan ok, mutta tuomari huomautti että se törmäsi jalkaan! En ole itse tajunnut että näin käy, joten tämän asian suhteen pitää miettiä kriteeriä tai jos se vaikka jäisi pois kun tulee kohta ne pysäytykset mukaan kuvioon?
Sitten oli hyppy, jossa ei ollut mitään ihmeellistä, odotti, hyppäsi ja tuli viereen hyvin!
Viimeinen liike oli kaukot. Lina meni maahan ok, mutta istumaan noustessa se ennakoi vähän ja taas se loikkasi taaksepäin. Tämä loikka ei ole yllätys, tätä on työstetty kesästä lähtien. Mutta sen työstämistä pitää siis vain jatkaa.

Pisteitä tuli yhteensä 180 ja KP ja se riitti 3 sijaan. Toiseksi tuli Mari ja Roy joten olimme huimasti parantaneet myös joukkueen pistetiliä.
Tämän jälkeen syötiin ja sitten vielä jännitettiin Niinan ja Hupsin suoritus ja sitten piti vain malttaa odottaa että joukkueiden tulokset selviävät? Ja lopulta selvisi että Hiiden Haukut oli 3. myös joukkuekisassa! Joten eipä ollut turha reissu!
Linan kanssa oli helppo olla koko päivä kisoissa. Se rauhoittui hyvin autoon ja suoritti hyvin kehässä, sosiaalinen palkkaus tuntui toimivalta ja Lina osasi jopa olla palkintojen jaossa hienosti! Sitä ei muuten olla koskaan erikseen harjoiteltu, mutta ei kai se koiran näkökulmasta eroa kovin suuresti normaalista juttutuokiosta? Lina, joka reagoi ääniin herkästi, reagoi ehkä vähän aplodeihin, mutta sekin ihan positiivisesti, se halusi vain kiskoa talutinta. Olen kyllä palkannut sitä äänien sietämisestä remmileikeillä, joten tiedän mistä tämä tuli.
Pisteet näyttivät seuraavilta:
Seuraaminen           9
liikkeestä maahan  10
luoksetulo               9
kapulan pito            8
kaukot                     8
hyppy                      10
kok. vaikutelma       9

Maanantaina kävin taas työterveyslääkärin kansa juttelemassa ja pienen väännön jälkeen sain luvan mennä perjantaina töihin! Lääkäri olisi ehkä kirjoittanut enemmänkin saikkua jotta hoitaisin selän kunnolla kuntoon. Vaikka en ihan heti hoksannut niin lääkäri oli ihan fiksu ja hän tiesi kyllä miten helposti käy, kun työpäivän jälkeen on väsynyt ja kotitöitä on jne niin se jumppa ja rentoutuminen unohtuu, ei jaksa, ei ehdi... ja se on kuitenkin se mitä kroppa tarvitsee tällä hetkellä pysyäkseen kunnossa. Joten olen eilisen ja tämän päivän oikein satsannut itseni, omaan hyvään oloon ja siihen jumppaan! Joskin jumppaaminen kahden aktiivisesti osallistuvan kelpien kanssa on aika mielenkiintoista! Lina haluaisi ryömiä mun selän alle ja Lasse makaa mun vieressä selällään ja huitoo tassuilla!
Peppi kävi tänään sen vakilääkärin luona, kun se perjantaina alkoi roikottaman häntää?! Se siis näytti ns. vesihännältä? Mutta ei pitäisi olla, kun ei ole saanut kylmää, eikä ole kastunut. Se sai kipulääkettä viikonlopun ajan ja kun se edelleen maanantaina oli surkea varasin sille ajan. Otin jo kotona pissanäytteen purkkiin ja ilahduimme molemmat eläinlääkärin kanssa kun siitä löytyi ihan reipas tulehdus! Joten ihan vielä ei ole tullut aika hyvästellä pientä suloista partasuuta (y) Nyt syötetään sille lääkekuuri ja laseroidaan sen selkä ja sitten katsotaan missä mennään?

Kohti liikettä taas

Selkä on rauhoittunut pikkuhiljaa ja olen käynyt työterveyshuollon fyssarin luonakin. Häneltä sain jumppaohjeita ja ohjeen kävellä paljon! Sehän sopii, vielä kun saan jalat tähän ideaan mukaan niin menoks! Tänään oli tosiaan ensimmäinen aamu kun kävely tuntui jo lähes normaalilta, Jee!
Koirilla on ollut lähinnä tylsää tai tosi tylsää. Lassen viikonlopun kisat peruuntuivat mutta Linan kanssa kävin Tarjan tokokoulutuksessa. Aiheena oli luopuminen, kun se on kovin vaikeaa, varsinkin sellaiset asiat mihin yhdistyy juokseminen ovat vaikeita. Lähellä olevat asiat sujuu jo aika kivasti.Linalla on kyllä ajatus olemassa mutta voi että kun noutokapula lentää ja kentällä on ruutu ja kiertokartio niin sitten tulee ongelmia. Lina kyylää ihan maanisesti niitä ja korvat ovat vain koristeena, Auts!
Tähän saatiin nyt kuitenkin kivasti työkaluja ja Lina vastasi kivasti treeniin. Kun tällä ohjeella jatketaan niin saadaan ainakin korvat takaisin kuulolle, jos pientä silmän käyttöä voi joutua purkamaan pidempään?  Lisäksi treeni oli kovin selkäystävällinen, en joutunut itse tekemään juuri muuta kuin käskyttämään ja palkkaamaan. Lina liikkui ja Tarja heitteli kapulaa.
Eilen ajelttiin koirien kanssa hallille ja Lasse sai tehdä suuntakäskyjä ja juosta pallon kanssa onnellisena ympäri kenttää! Siihen oli muuten patoutunut aika paljon juoksemista ja jokainen palkkaus kesti useamman minuutin :) Suuntakäskyjä on viimeksi tehty joskus viime talvena ja ne olikin aika ruosteessa, mutta palautuivat jotenkuten kuitenkin.
Lina teki puomia. Ensin ihan vain 2o/2o paikkaa ja sitten koko estettä! Nyt Lina oli rohkaistunut ja sillä oli vauhtia paljon enmmän kuin keväällä. Vai onko sillä ollut keväällä välikorvan tulehduksesta johtuen jotain tasapaino-ongelmia?? En tiedä, mutta nyt puomi näyttää jo ihan hyvältä ja 2O/2o kesti myös vauhdissa ja se kesti senkin että minä tulin perässä, kun en vielä ottanut juoksuaskelia niin paikalla piti hetki malttaa. Mutta se malttaminen siinä on kyllä seuraava askel, vielä ei ole kovin vahvaa ajatusta siitä.

Terveys ensin tai jotain?

Ja juuri kun Linan varvas parani niin sitten mun selkä sanoi poks! Torstaina oli ihan normi päivä, illalla käytiin koulun kentällä treenaamassa tokoa molempien kanssa ja se sujui kivasti, paitsi että Lasse keksi että noudossa voi varastaa luvatta kapulan perään!?! Haloo!! No se ei käynyt silloin eikä nytkään!
Perjantaina kun heräsin niin Auts! Aamutoimet onnistui vähän ontuen, kun vasempaan jalkaan säteili kipua selästä. Mutta töihin kuitenkin lähdin ja tein ihan normi työpäivän. En kyllä nostellut enää lapsia lattialta syliin, mutta istuin matalalla jakkaralla ja siinä sujui sylittely ihan ok.
Illalla koulutin vielä rallytokoa ja sekin onnistui aika kivuttomasti. Pidettiin rallyssä seuraamisen kriteeri-ilta ja mietittiin oikein huolella mitä, miten ja miksi?! Oikein hyvä ilta, jopa kouluttajana sain ajateltavaa! Illalla selässä tuntui selkeästi päivän touhut ja otin illalla buranan ja sirdaludin ja menin nukkumaan. Nukkumisesta ei vaan tullut oikein mitään, kun mikään asento ei ollut hyvä.
Lauantai-aamuna koko kauheus paljastui! Kipu säteili vasemman jalan kantapäähän saakka enkä saanut edes sukkia itse jalkaan! Lauantai meni sirdaludin, buranan ja panadolin voimin ja sunnuntaina sama meno jatkui.
Maanantaina ei tullut kysymykseenkään mennä töihin vaan varasin ajan lääkäriin ja osteopaatille. Osteopaatti hoisi minkä pystyi/uskalsi ja lääkäri kirjoitti saikkua ja lääkkeitä. Diagnoosi ei ole varma kun välilevyt näkyisi vain magneettikuvissa ja sinne ei ole mitään pääsyä tässä vaiheessa ainakaan, mutta pullistuma L4-5 välissä on vahva veikkaus. Osteopaatti myös teippasi selän ja se auttoi kyllä vähän. Tiistaina oli bileet kun sain itse sukat jalkaan! Joten koirien kanssa ei ole tehty yhtään mitään.
No ollaan me Linan kanssa tehty vähän kaukoja, minä olen sohvalla ja Lina tuo lelun, sitten sen pitää kuunnella ja tehdä pyydetty vaihto, vaikka lelu on minun kädessä ja jos vaihto on hyvä se saa palkaksi lelun, jos ei niin joutuu yrittämään uudestaan. Lina tuo lelun minulle niin kauan kun se jaksaa ajatella ja kun sille tulee aivohiki se ei tuo lelua vaan lepää hetken ja sitten kun se taas jaksaa ajatella se tuo taas lelun minulle! Mutta ai että on vaikeaa tehdä yhtään mitään kun lelu on näkyvissä! Mutta ihan hirmu jähmeistä vaihdoista ei kyllä saa lelua, pitää vaan pystyä olemaan reipas vaikka kuinka haluaisi lelun!
Lasse ei ymmärrä tuollaista se vaan on ja odottaa että koska tehdään jotain??  Ja luultavasti se kerää hurjasti kierroksia?! Velde on ulkoiluttanut koirat koska en pysty ulkoiluttamaan muita kuin Peppiä, joka ei takuulla vedä taluttimessa ja vaikka vetäisi niin se ei saa minua nurin!
Viikonlopun suunnitelmat meni nyt uusiksi ja se kyllä harmittaa! Mutta oliko se niin että terveys ensin ja sitten muut?

Loppukesän juttuja

Viikot kuluvat hurjaa vauhtia! Mitä me ollaankaan ehditty tekemään? Tokoa, pikkuisen aksaa, vepeä, lisää lääkettä ja vähän kesän sadon säilömistä. Omenakausi on juuri alkamassa ja vesi herahtaa kielelle kun vain ajattelen kaikkia tulevien viikkojen herkkuja, piirakoita, mehuja, kakkuja, hilloa, uuniomenoita jne. Nam!
Mutta mitäs me ollaankaan tehty koirien kanssa? Lina on parannellut huonolla menestyksellä  kynttä/varvasta ja se onkin juuri nyt lyhyellä ja tehokkalla ab-kuurilla kynsivallintulehduksen takia. Vasta kolmas kuuri tänä vuonna :( 
Kynnen takia Lina on treenannut säästeliäästi. Aksan valmennusryhmä alkoi pari viikkoa sitten ja niissä treeneissä käytiin tassu tukevasti paketissa ja se sujuikin hyvin, mutta kontaktit ym odottavat nyt sitten uutta kynttä. Mutta oli kiva treenata pitkästä aikaa aksaa Linan kanssa! Vauhti ei ole hävinnyt mihinkään, hiukan pitää vielä hienosäätää korvia??
Lasse on vepeillyt jonkin verran ja vepeen tuli paljon uutta iloa kun keksin viikko sitten että nyt loppui! Nyt ei tehdä enää kertaakaan alokasluokan liikkeitä, koska ne sujuvat viikko viikolta huonommin ja huonommin!?!  Sen sijaan tehtiin avoimen ja voittajluokkien juttuja ja voi että oli kivaa ja vautsi miten hyvin se sujuikaan (y) Lasse sai ihan uutta intoa ja iloa treenaamiseen kun haasteet olivatkin uusia. Milloin mä unohdin että älykkään ja ajattelevan koiran kanssa ei vaan voi hinkata samoja asioita viikosta toiseen! Iso kiitos tästä oivalluksesta kuuluu Anna-Leenalle ja Neolle jotka kävivät Virossa kisaamassa vepeä ja ovat harjoitelleet kaikenlaisia uusia "outojakin" juttuja kuluneina viikkoina. Tosin loppukesän treenit ovat uhattuina kun töissä on niin monta iltapalaveria/koulutusta peräkkäisinä tiistaina, Tyhmää!!
Lasse on myös tehnyt tokoa ja voi olla että se pääsee vielä tänä syksynä kisaamaan kuitenkin avoimeen luokkaan?  Ja jos Linan varvas paranee nyt tämän uuden ja tehokkaan kuurin myötä niin Lina pääsee sitten kuitenkin kisaamaan vielä alokasluokassa, kun piirimestaruusjoukkueeseen tarvittiin alempien luokkien koira.
Mutta prioriteeteissä on nyt ykkösenä kynsivallin hoitaminen täysin terveeksi! Jos lyhyt kuuri ei riitä, niin sitten Lina saa pidemmän kuurin ja kisat jää väliin. Kisoja tulee aina uusia, varpaita ei! Mutta toivoa on, kun varvas on jo nyt paremman näköinen kuin viikonloppuna jolloin kuuri alkoi!