tiistai 6. lokakuuta 2020

 Koko vuosi kulunut ilman yhtään kirjausta tänne. Ja mitäs ollaan tehty? No joku virushässäkkä sotki kevään osalta aikalailla kaiken tekemisen. Lina on kuitenkin sterkattu jo ennen virushässäkkää. Sitten omassa elämässä oli surua ja motivaatio oli aika hukassa hetken. 

Kesällä kisattiin tokoa Lasssen kanssa, yksi ykköstulos tuli ja useampi kakkostulos, niin lähellä, mutta niin kaukana. Aksaa käytiin kisaamassa piirimestaruuskisoissa joukkueissa ja se oli hyvä reissu, molemmille arvokisamitali, Lasselle kultainen ja Linalle pronssinen. 

Lassen 10v synttärit jouduttin juhlimaan ihan vain kotimaassa, koska Ruotsiin ei nyt voinut matkustaa. Me vietettiin etkot ja jatkot ja 12.9 tehtiin retki Turkuun ja kisattiin tokoa ja käytiin Sonjan aksatreeneissä. Meillä oli ehdottomasti todella hauskaa! 

Linan kanssa käytiin myös Turussa aksaamassa. Yksi nopea kymppi, yksi voittonolla ja yksi putkessa törmäys ja keskeytys. Linahan olisi periaatteessa yhtä nollaa vaille kakkosissa?  Linan kanssa ollaan käyty Sonjalla treenaamassa ja sitä jatketaan myös ensi vuonna. 

Keväällä Lasse teki kuperkeikan tokotreeneissä josta seurasi jo silloin useamman viikon saikku, kun hauikset tulehtuivat. Ne kuitenkin paranivat oireettomiksi. Kesä saatiin mennä ja tehdä ja kyllähän me tehtiinkin, vepeä, tokoa, rallytokoa mutta pari viikkoa sitten Lasse selkeästi ontui ja siitähän seurasi peräti kolme ell keikkaa samalla viikolla. Käytiin töissä Reean juttusilla ja sieltä jatkettiin Tiiun juttusille ja ultraan josta löytyi taas ne tulehtuneet hauikset ja sen jälkeen piti poissulkea ihan kauhistuttava vaihtoehto. Onneksi ei löytynyt kasvainta, mutta spondyloosi löytyi L3-L4 ja L7-S1 väleistä. Joten Lassen aksaura on kyllä nyt taputeltu. Toivottavasti saamme vielä jatkaa hiukan maltillisempien lajien parissa, esim. koiratanssi -ja nose work kisat on kokeilematta vielä.

Lassen aksaura, niin siitä saisi lähes romaanin. Nuori, hurja, sairaan kovaa kiitävä ja itsenäinen josta kasvoi nopea ja luotettava ja taitava. Ohjaajan kehitys tuskin on ollut yhtä suurenmista kuin koiran, mutta kyllä minä olen kaikenlaista oppinut tämänkin matkan varrella. 

Loppuvuoden ainoa tärkeä tavoite on saada Lasse taas kuntoon. Aluksi kokeillaan konservatiivista hoitoa; lepo, laser, fyssari jne mutta jos se ei riitä niin sitten täytyy vain tutkia lisää ja hoitaa.  Ja se pentukuume vaivaa aina vaan. Pitäisikö hommata siihen lääkettä ensi vuonna? 


Lasse sellaisena kuin se on. Vähääkään itseään säästämättä aina valmis osallistumaan <3

kuva: Angelica Leiman








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti