Lassen luonnetesti

Tänään oli Lassen "linnanmäki" päivä. Matkasimme heti aamulla aikaisin Helsinkiin dobermannien majalle Oulunkylään. Luonnetesti oli päivän ohjelmana. Testin järjesti sbcak ja tuomareina oli Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi.
Sää ei ainakaan suosinut vaan koko aamun satoi suuria räntähiutaleita. Lasse ei onneksi välitä säästä ja minullakin oli tarpeeksi vaatetta päällä.

Testi alkoi mikrosirun tarkastuksella ja sen jälkeen juteltiin hetki tuomareiden kanssa. Sitten piti leikkiä puukapulalla. Minä tunnustan olevani ikävä ihminen, mutta minun koirat eivät koskaan saa leikkiä oksilla tm. risuilla. Olen nähnyt liian monta tikun suuhun aiheuttamaan vammaa. Mutta vaikka epäilin että Lasse ei leiki, niin sehän otti ilon irti kielletystä hedelmästä. Video: Lasse leikkii
Leikin jälkeen siirryttiin kelkalle. Lasse jäi jumiin tuomariin joka veti kelkkaa ja itse kelkka kiinnosti sitä aika vähän. Toki kun se "kimppuun" kävi niin Lasse vastasi. Videolta näkyy reaktio ja palautuminen. Video: Lasse kelkalla Videoita ei ole kaikista osista mutta toisaalta video kelkasta kertoo miltä testi näytti.
Puolustuksessa Lasse pysyi rohkeasti minun ja hyökkääjän välissä koko ajan. Jos minun kimppuun aikoo käydä ja Lasse on mukana niin ensin pitäisi ohittaa Lasse.
Haalari nousi hiukan laimeasti, mikä oli ehkä vähän sääli, mutta en tiedä olisiko Lasse kuitenkaan reagoinut enempää kuin nyt? Se katsoi ja haistoi nopeasti eikä se kyllä siitä uudelleen ohittaessa välittänyt, reippaana poikana se porskutti menemään minun edellä. Ehkä se ajatteli että on parempi mennä edellä jos joku aikoo uudestaan hyökätä mamman kimppuun? Rämisevä tynnyri aiheutti pienen väistön mutta kun Lasse totesi, että ei se meihin osu niin eipä siitä sen enempää.
Pimeä huone oli seuraava tehtävä. Lasse ei ole vieläkään oppinut, että minä kuljen edellä vaan se sitkeasti haluaa ängetä ainakin yhtä aikaa jokaisesta ovesta. Nyt tuomari otti sen haltuun ennenkuin ovi avattiin, mutta niin vaan Lasse oli taas nopea ja pääsi livahtamaan tuomarilta vapaaksi ja ryysäsi huoneeseen ekana!
Onneksi se on tottelevainen ja se saatiin uudestaan oven ulkopuolelle. Ja kun se sai luvan kanssa tulla niin se tuli ja oli Lassesti tehokas. Lattialla olevat muovit ja joku heitetty esine eivät häntä häirinneet vaan hän otti nokan käyttöön ja kovan nuuhkutuksen kera tuli minun luokse.  Tässä tuli taas esiin Lassen loputon uteliaisuus kun minut oli löydetty huoneessa oli edelleen paljon kiinnostavia asioita. Joten kun valot syttyivät niin Lasse loikkasi lähimmän pöydän päälle tarkistalemaan tilaa paremmin!?! Minua vähän hävetti....
Seinässä se oli ensin hiukan epäillyt että et kai oikeasti meinaa olla ikävä? Mutta kun tilanne näytti siltä niin se puolusti äänekkäästi ja kun uhka poistui niin Lassesta tuli taas kiltti ja kiva kaveri <3

Sitten oli enää laukaukset jäljellä. Tästä olisi ollut kiva saada video, ihan vain siksi että Lasse ei reagoinut yhtään mitenkään!!
Lopputulosta odotellessa Lasse oli ihan normaali, ei se läähättänyt tai touhunnut mitään ihmeellistä. Kun tuomari tuli kertomaan pisteitä niin hän kysyi olinko yllättynyt jostain reaktiosta? No en oikeastaan ollut. Lasse ei vaan pelkää mitään. Kun se tehtiin, niin jossain meni jotain vikaan ja se sai kiihkeyttä kaksi annosta mutta pelko jäi puuttumaan sen reseptistä?
Pisteet olivat 225/300. Ei ehkä kaikista tyypillisimmät kelpien pisteet, mutta testi oli kyllä ihan Lassen näköinen.

Eli kun kuvasta ei näy kaikki niin tässä ovat osa-alueet:
Toimintakyky      +2 Hyvä
Terävyys             +3 Kohtuullinen, ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu     +3 Kohtuullinen hillitty
Taistelutahto        +2a Kohtuullinen
Hermorakenne     +2 TASAPAINOINEN!! tämä oli ehkä isoin yllätys?
Temperamentti     +2KOHTUULLISEN VILKAS   Lasse ei olekaan häiritsevän vilkas?
Kovuus                 +3 KOHTUULLISEN KOVA  ja tämä ehkä selittää eniten sitä mitä en ymmärrä?
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen luoksepäästävä <3
laukaisuvarmuus    +++ Laukaisuvarma

Vaikka Lasse on haastava ja liian nopea niin kyllä se silti taitaa olla elämäni koira, sellainen otus jonka voi saada vain kerran elämässään <3
Lasse on edelleen se sama Lasse kuin eilen, mun pieni kiltti poika joka ei aina malta kuunnella ja joka meni jo usein miten.Mutta sain testistä hiukan ideaa miksi ei aina suju kuin Strömsössä ;)

pitkästä aikaa

Kevät on aina jotenkin kiireistä aikaa? Tekemistä riittää kun illat pitenevät ja sää lämpenee. Tosin tuota sään lämpenemistä odotellaan edelleen, huhtikuun puolivälissä klo 11 mittari näyttää -0,5c !?! Joten ei kyllä lämmintä ole. Ulkona on silti treenattu jo jonkin aikaa. Lähinnä tokoa ja rallytokoa vähän. Aksaa on tehty Linan kanssa muutama kerta mutta huhtikuussa työt ovat haitanneet harrastamista ja lisäksi Lassen aksatauko jatkuu edelleen.
Lassen kanssa käytiin Kaisan luona hakuilemassa ja tunteet olivat kovasti ristiriidassa tuon treenin jälkeen. Helmikuussa metsässä sattuneen "kuristamisen" seurauksena Lassen maalimiesmotivaatio on melkoisen hukassa. Se lähti keskilinjalta hyvin metsään, mutta metsässä se lähinnä juoksee ja välttelee maalimiehiä. Ilmaisuja ei voi treenata ennenkuin saadaan tämä asia korjattua. Onneksi Lasse on Lasse, vaikka se onkin hiukan herkkis niin se pystyy kyllä voittamaan väliaikaisen epäluulonsa maalimiehiä kohtaan. Nyt olisi vain tarve päästä treenaamaan mukavien maalimiesten kanssa. Lassesta kiinni ottanut maalimies on sentään pyytänyt anteeksi, mutta mitään selitystä tapahtuneelle hän ei ole pystynyt antamaan.
Tämän kaiken seurauksena en ole löytänyt edes omaa motivaatiota hakuun, joten odotellaan nyt jos se motivaatio edes treenata palaisi? Ja missä porukassa minä sitten treenaan? Nykyinen porukka on  todella kiva porukka, mutta siellä on nyt yksi maalimies jota en voi enää Lassen kanssa käyttää. Ärsyttää!
Kisaamassa eiole käyty, yksiä aksan epiksiä lukuunottamatta. Lina osallistui supermölleihin ja hienosti pikkuneiti pinkoi. Rata oli juuri sellainenkuin supermölleille pitääkin olla!
Ja torstaina Lina kävi lääkärissä. Sehän on aina reagoinut vähän ääniin. MH testissä ammuttiin vain kolme laukausta kun se reagoi niihin. Mitään paniikkia ei syntynyt mutta eipä se äänistä tykännytkään. Kotona ei ole ongelmia ollut, olen paukutellut kattilankansia ym ja Lina on oppinut yhdistämään äänet nameihin. Ulkona se reagoi enemmän ja esim jääkiekkokaukalo on ollut koko talven ihan kauhistus!
Mutta nyt se alkoi hermostumaan jopa niistä paikoista missä oli joskus kulunut joku ääni?! Joten aika äkkiä olimme tilanteessa jossa jo noin 100 metrin päästä kotoa Lina huolestui ja sitten se huolestui koska se oli huolestunut ja siitä oli varsin lyhyt askel paniikkiin jossa se kiskoi ja reuhtoi erittäin vahvasti kotiinpäin eikä siihen enää saanut järkevää kontaktia :(
Koska tilanne tällaisenä on kestämätön lähdin nopeasti muuttamaan ajatusta ulkoilusta, eli Lina pääsi yksin minun kanssa ulos ja mukaan otettiin säkillinen nameja. Ulkoilusta tuli pieniä erittäin iloisia ja namintäytteisiä hetkiä ulkona, jossa palkittiin ihan kaikki järkevä käytös! Ja Lina vastasi nopeasti tähän ja olemalla iloinen ja reipas taas. Lisäksi käytiin lenkillä eri paikoissa ja uudet paikat olivat huomattavasti helpompia Linalle. Se oli normaali, heti kun sillä ei ollut syytä olla epäluuloinen ja huolestua. Tosin olen melko varma että kun jossain uudessa paikassa kuuluisi joku pamaus niin siitäkin paikasta tulisi kauhea?!
Sain Kaisalta hyviä neuvoja ja ideoita miten siedättää ja vastaehdollistaa Linaa. Pitkä tie kuljettavaksi mutta minkäs teen? Kaisan kanssa puhuessa ja aikaisemminkin kaverin kanssa puhuessa oli noussut esiin mahdollisuus että korvassa olisi jotain mikä aiheuttaa kipua?? Korvatulehdusta Linalla ei ole, mutta entäs vierasesine korvassa, haava tärykalvolla tm?? Sen voi selvittää vain eläinlääkäri. Joten varasin ajan ja torstaina lähdettiin lääkäriin Lohjalle. Harvoin käytän koiriani turhaan lääkärissä mutta nyt oli kyllä vähän sellainen ole että nyt olen ylihuolehtiva? Jätin auton prisman P-halliin ja siitä hissillä alas ja kadun yli vastaanotolle. Mutta jo P-hallissa ostoskärryjen työntäminen sai Linan hermostumaan ja kun tulimme kadulle siinä olevat nuoret skeittilaudan kanssa olivat viimeinen pisara, Lina lisäsi vauhtia ja häntä painui alas. Samalla se alkoi  ravistelemaan päätä ja vasen korva meni ruttuun.. Hetkinen: Mitä minä juuri nyt näen?? Sehän reagoi ihan selvästi ravistelemalla päätä ja se jopa käänsi pään hiukan vinoon! Ok, ehkä tämä ei sittenkään ole turha käynti??
Ja aivan totta, jotain siellä vasemmassa korvassa on. Mutta kun klinikalla ei ollut mahdollisuutta tähystää niin jäi epäselväksi mitä siellä korvassa on? Vasen tärykalvo punoitti/veresti. Oikealla puolella ei näkynyt mitään. Lina sai antibioottikuurin ja suosituksen että tärykalvo tutkitaan tarkemmin tähystämällä. Olen surullinen ja helpottunut. Lina ei ehkä olekaan täysin ääniarka, se onkin ehkä reagoinut kipua aiheuttaneisiin asioihin/ääniin?!  Mutta miten se on voinut peittää kivun kaikissa muissa tilanteissa? Se ei todellakaan raavi korvaa, ravistele päätä, kulje pää vinossa tms mitä pidetään korvavaivojen tyypillisinä oireina.
No nyt Lina on antibioottikuurilla ja siksi Lasse sai perjantaina osallistua tokotreeneihin. Lassen kanssa ei ole tehty tokoa pariin vuoteen enää. Lasse on herkkä ääntelemään ja kun Linasta on tulossa tokokoira niin Lasse on saanut keskittyä rallytokoon, vepeen ja hakuun. Mutta niin vaan Lassenkin kanssa tehtiin tokoa perjantaina ja lauantaina. Sain hyviä ideoita houkutuksista selviytymiseen ja ja totesin että Lasse muistaa yllättävän hyvin myös tokon liikkeet. Tavallaan rallytokossa on paljon samoja asioita, mutta kriteerit ovat hiukan erilaisia. Tämä ei Lassea masentanut se vaan tekee iloisesti aina kun tilaisuus tarjoutuu.

Rallytokoa tuplana

Tämän viikon olen saanut nauttia lomasta. Ja onhan se kiva kun saa aamulla nukkua ja muutenkin saa tehdä ja touhuta ilman että pitää koko ajan katsoa kelloa. Koirat ovat saaneet huomiota ja jopa minun vatsa kiittää ja on voinut epätavallisen hyvin! 
Porvoon kisan jälkeen ehdittiin treenaamaan houkutusta pari kertaa. Jotain ehkä liikahti Lassen päässä, mutta projekti on edelleen kesken ja jotenkin veikkaan että se tulee olemaan kesken vielä syksylläkin?
Lasse kävi  Niinalla viikko sitten. Ja olihan se ressukka jumissa. Talven liukkaat ovat jättäneet jälkensä turbo Laserin kroppaan. Vähän joka kohdassa oli jotain. Suurin pulma on etupää, siellä on hiukan enemmän jumia ja kun jumit siirtyvät jalasta toiseen ja takaisin niin hiukan olemme ihmeissään että mitä hoidetaan milloinkin? Toisaalta kun hoidetaan molemmat etujalat ja selkä siinä sivussa niin eiköhän se siitä taas. Aksa piti nyt vaan jättää tauolle ja kun olin joka tapauksessa jättämässä sitä kesäksi tauolle niin nyt tuo tauko vain alkoi hiukan aikaisemmin.
Rallytokoa emme jätä tauolle vaan sitä kisattiin jopa viikonloppuna. Lohjalla oli tuplakisat. Ensimmäinen startti oli heti aamupäivällä ja toinen oli vasta klo 15 iltapäivällä. Onneksi kisat olivat lägin hallilla, eli Lasse pääsi starttien välissä kotiin nukkumaan ja rentoutumaan. Ja minäkin pääsin kotiin syömään ja siivoamaan.
Ensimmäsellä radalla tehtiin jopa yksi kyltti vasemmalla puolella. No tulipa ainakin testattua oikean puolen seuraaminen. Ja sitä pitää kyllä edelleen vahvistaa. Mitään suurta ongelmaa ei ollut siksi että piti olla oikealla puolella, mutta taas kelpien ajatukset olivat jossain jumissa ja se aiheutti pistemenetyksiä.
Toinen rata oli monipuolisempi ja alkoi juosten pujottelulla jonka uusimme kahdesti, koska Lasse kyllä osaa, kunhan se hiukan keskittyy! Ja osasihan se. Loppurata sujui aika kivasti, mutta yhdellä kyltillä uusin vielä, samasta syystä ja siitä seurasi tietenkin hylky. Sinällään hiukan harmi koska se olisi ollut muuten meidän ensimäinen tulos mestarissa. Mutta toisaalta Lasse tarvitsee sitä että myös kisoissa pitää tehdä kunnolla, eikä tohottaa omiaan. Joten otamme tuonkin maksullisena treeninä.
Kisojen jälkeen oleme ottaneet rauhallisesti, kävelylenkit kytkettynä ovat ok, samoin meillä on lupa rauhallisiin rallytokotreeneihin. Molempia olemme minun lomaviikolla tehneet. Lina on saanut treenata senkin edestä.  Aksaa se on tehnyt kahdesti. keskiviikkona ratatreeninä 17 esteen radalla, jonka se suoritti yllättävän hyvin. Selvisimme parhaimmillamme vain yhdellä pudotuksella (y)
Torstaina olikin ihan eri tyyppinen treeni. Timo Rannikko tuli kouluttamaan Hihan viikkotreeneihin. Rata vaikutti kivalta ja olisihan se ollut kiva päästä kokeilemaan ihan ratanakin, mutta koska Lina ei osaa niin teimme ihan yhden ja kahden esteen pätkinä tekniikkatreeninä. Opeteltiin vekkaamista, putkijarruja, mun pitää todella pysähtyä kuin betoniseinään niin sitten Lina jarruttaa ja kääntyy putken jälkeen! Lisäksi mietittiin mikä on paras/toimivin tapa tehdä niisto? Oikein hyvä ja hyödyllinen treeni tämäkin ja toisaalta minusta nuoren koiran kanssa pitääkin olla monipuolisia treenejä. Sitä rataa ehditään varmaan kaahaamaan ihan riittävästi tulevina vuosina.
Tässä on video keskiviikon treenistä.  Treeni 2303
Tämän lisäksi ollaan lomalla tehty tokoa. Seuraaminen on pikkuhiljaa edistynyt, kesken se on edelleenkin, mutta suunta on oikea. Tunnari edistyy ja nyt Lina (kai) hakee minun hajua.  Noutoonkin on saatu uusia ideoita ja näitä juttuja on toteutettu sekä kotona että perjantain tokovuorolla  sekä tänään Niinan kanssa kentällä! Ihanaa kun pääsee taas ulos treenaamaan.
Ensi viikolla työt taas asettavat raamit arjelle, mutta onneksi illat ovat huomisen jälkeen valoisia niin voidaan treenata illalla myöhempään ulkona!

Ylhäältä alas ja taas ylös ja alas

Sunnuntaina Lasse aloitti tämän vuoden kisakauden Porvoossa rallytokon parissa. Kuluneen viikon varrella oli treenattu ja lenkkeilty ja etsitty sopivaa liikunnan ja levon tasapainoa. Ja tässä ilmeisesti onnistuttiin aika kivasti, koska kisapaikalla menossa mukana oli iloinen ja järkevä kelpie! Hallin veryttelyalue oli tuskastuttavan pieni, mutta onneksi meillä oli lähtönumero 4 eikä jouduttu kauaa odottamaan.
Vime viikolla treenattiin sitä että sanon: "valmis" ja samalla annan namin. Tämä juttu toimi kisassa kuin junan vessa, kun vastasin tuomarille "valmis" niin Lasse otti katsekontaktin ja oli hienosti valmis töihin. Se suoritti rataa häntä heiluen ensimmäiset 8 kylttiä, mutta sitten tuli vastaan houkutus ja vieläpä oikealla puolella. Ja se oli sitten siinä. Lasse meni katsomaan molemmat houkutukset, ei kuitenkaan ottanut mitään suuhun. Mutta myös seuraavat 4 kylttiä kärsivät kovasti houkutukseen kiinnijäämisestä. Mutta sen jälkeen Lasse teki taas paremmin töitä maaliin saakka. Pisteitä menetettiin runsaasti houkutuksen ja sen jälkeisen sekoilun takia. Käytösruutu taas sujui todella hienosti, vaikka tehtävä oli vaikeimmasta päästä, eli seisominen edesä 3min. Minä vielä varmistelin että Lasse on varmasti oikeassa paikassa ja laitoin sen seisomaan varmaan puoli minuttia turhan aikaisin, joten käytännössä se seisoi lähemmäs 4min ilman että yksikään tassu liikkui!! Päätä se hiukan käänteli, mutta sen sallin, koska se on oikeasti erittäin vaikea liike näin vilkkaalle koiralle. Joten vaikka radalla tapahtui kaikenlaista niin fiilis oli hyvä kun tulimme kehästä pois. Tosin kun näin pisteet niin mieliala väkisin laski jonkin verran. Ja joo, meidän tavoite oli hyvä vire ja fiilis kehässä ja se toteutui suurimmaksi osaa... Mutta kun vihdoin sain vireen kohdilleen niin silti meille jäi aika iso ongelma. Mokomakin houkutus ja mokoma impulsiivinen kelpie. Lina suoriutuu nyt jo paljon paremmin houkutuksista kuin Lasse. Ja Lassen kanssa on todellakin treenattu Paljon (!) erilaisia häiriöitä. Nyt se sentään selviytyy aika kivasti muiden käskyistä mutta nuo lelut kehässä ovat lähes mahdoton asia selviytyä?!? Olen koittanut hyvällä ja jopa hiukan pahallakin selittää että mitään ei saa ottaa maasta ilman minun erikseen antamaan lupaa ja uskon että jollain tasolla Lasse jopa tietää sen. Mutta asia ei vaan ole vieläkään riittävän mustavalkoinen, Hoh hoijaa!  Ja kotimatkalla ajellessa olin jo sitä mieltä että siitä ei kyllä varmaan edes tule ikinä ihan mustavalkoista?! Tosin kotona kävin treenaamassa juuri tätä asiaa ja tavallaan on tietysti hyvä että virhe tulee esiin myös ihan lavastetussa treenissä ja siihen voi puuttua, mutta toisaalta se kyllä kertoo että liike ei ole lähellekään kisavalmis. Mutta siitä huolimatta meillä on tuplakisat lauantaina, joten onhan tässä vielä kolme päivää aikaa treenata tämäkin asia kuntoon?! Ei kai se mitään merkitse että en ole saanut sitä kuntoon kuudessa vuodessa?
Joka tapauksessa tässä video meidän kisasta. Siinä on paljon hyvää ja paras osa, eli se tunne että lähdettiin yhdessä radalle ja tultiin sieltä pois yhdessä ei edes näy videolla. Se helpotuksen tunne kun huomasin että tänään ei keitä eikä kuohu vaan tänään Lasse kuuntelee se oli oikeasti hieno <3 Ja käytösruudussa seissyt rauhallinen koira oli lähes uusi tuttavuus minulle?! Ihanaa että jossain asioissa edes on edistytty

Kisakauden alkuun on vain viikko aikaa!

Maaliskuussa olin suunnitellut että lähdetään kisaamaan jotain, jonkun kanssa? Tavoitteita oli vaikka ja mitä mutta lopulta "helpointa" oli laittaa s-postia ja kysellä peruutuspaikkoja rallytokoon Lasselle. Ja niitä paikkoja saatiin enemmän kuin uskalsin toivoa! Joten seuraavan kahden viikon aikana kisaamme neljä starttia! Ensi viikolla kisat ovat la ja su ja seuraavalla viikolla meillä on ekat tuplakisat Lohjalla. Tosin uskon että tuplakisat voivat olla hyvä juttu Lasselle. Niinä kertoina kun ollaan oltu nollakoirana oman suorituksen jälkeen Lasse on ollut kivassa vireessä! Ja niinä kertoina se on ollut myös erittäin yli-innokas ekalla radalla...
Kisoihin on jopa valmistauduttu ja treenattu. Vaikeinta on oikealla puolella tehtävät käännökset. Varsinkin täyskäännös oikeaan, koira oikealla puolella on vaikea. Ja apua jos ennen täyskäännöstä pitäisi vielä istua! Jostain syystä takapään käyttö oikealla puolella tuntuu hukkuneen kokonaan? Minun mielestäni Lasse osasi jo jotenkin käyttää takapäätä oikealla puolella ollessaan mutta ehkä se onkin ollut vain unta?
Lina ei kisaa vielä hetkeen, koska odottelen että neiti tekisi juoksut? Tosin sehän voi tehdä ne vasta syksyllä, joten sen puolesta voisin ehkä ilmoittaa sen rallytokoon? Pitäisi opettaa vain pyörähdys ja eteentulo ilman apuaskelta.
Agilityä on tehty Linankin kanssa ja aloitin jopa pujottelun opettamisen. Olin kohta vuoden suunnitellut että opetan Linan pujottelemaan 2x2 menetelmällä. Mutta en ole opettanut sillä menetelmällä koskaan enkä ole edes livenä nähnyt kenenkään opettavan. Joten kynnys lähteä opettamaan itselleen uutta asiaa vain nettivideoiden pohjalta oli liian iso. Lina saa nyt alkuun ainakin opetella verkoilla ja ohjureilla. Ja Linasta onkin kiva opetella, luulen niin, ainakin vauhdin perusteella. Mielenkiinnolla jään nyt katsomaan miten nopeasti/hitaasti tämä projekti etenee?
Ja tänään Linan kisakirja tuli varmennettua kun Anders Virtanen mittasi Linan ja hänkin sai siitä medin, aika reippaasti vieläpä. Joten seuraava suurempi askel aksassa olisi sitten ilmoittaa Lina kisaamaan? Tosin sitä ennen pitää kiertää melkoinen määrä epiksiä ja erilaisia koulutuksia, pitää saada tuntumaa eri halleihin, esteisiin jne. Mutta nämä ovat kesän suunnitelmia, tässä välissä on vielä koko valoisa kevät! Ihanat illat metsässä ja kentällä ja mahtavat aamulenkit lintukonserttia kuunnellen.

Hyvä treeni, parempi mieli! Huono treeni..?

Montakohan päivitystä olen tehnyt faceen jossa lukee: hyvä treeni, parempi mieli :)  Ja niinhän se kyllä onkin. Onnistuminen ja edistyminen on kivaa! Siksihän kai useimmat koiriensa kanssa harrastavat?
Mutta luulen että ihan jokainen joka jotain koiraurheilua harrastaa törmää myös silloin tällöin ei niin hyviin treeneihin? Milloin tulee joku ulkoinen häiriö johon ei voinut varautua, milloin joku suunnitelma ei toiminutkaan tai milloin koira ei jaksanut/pystynyt keskittymään vaan teki ihan jotain muuta kuin mitä piti? Joskus kouluttajan ohje ei vain toimi ja joskus ohjaaja ei pysty/kykene/jaksa keskittyä. Jos on itsellä huono päivä niin olisi tietenkin erittäin järkevää jättää treenit tekemättä. Joskus tämäkään ei ole mahdollista?
Entäs jos koiralla on se huono päivä, juoksut alkoi viime yönä, naapurin nartulla tai omalla koiralla?
Entäs jos kesken treenin sattuu jotain joka vie ilon ja innostuksen??
Meille sattui tänään ikävä tapahtuma, joka vaikutti ainakin minuun niin että en voinut päivittää hyvä treeni, parempi mieli. Oltiin oman seuran hakumetsässä ja treenattiin ilmaisua. Kommunikaatio petti ja vaikka olin selittänyt että kiintorullaa voi kevyesti koskea, niin lopputulos oli, että koiraan koskettiin tavalla jonka Lasse koki epämiellyttävänä. Ja minulle tuli suorastaan paha mieli kun näin Lassen ilmeen. Maalimiehen pitää olla parasta maailmassa ja hänen luokseen pitää AINA olla kiva mennä! Näin minä olen ymmärtänyt ja näin olen koittanut koirilleni opettaa. Tuntui erittäin kurjalta että pienen hetken näin koirani "kasvoilla" hämmennystä ja epäuskoa; Miksi tuo teki noin, hyi olkoon! Huusin kovaa että koiraan EI SAA koskea! ja tilanne loppui. Mutta kotiin ajaessa mietin kyllä että näinkö tämän treenin vaikutuksia korjataan pitkään??
Meille kävi vepessä kerran hassusti, kausi oli ihan alussa ja Lasse teki vientiä veneelle. Veneen luona se luovutti esineen ja jäi odottamaan palkkaa ja mokoma hassu koira lopetti uimisen ja painui pinnan alle. Äkkiä se sai kuonon taas veden pinnalle mutta luottamus oli mennyttä ja vientiä harjoiteltiin koko se kausi eikä siitä tullut edes sen kauden aikana kovin hyvää. Laitoin Lasselle sen jälkeen pelastusliivit päälle jotta moista ei ikinä enää pääsisi tapahtumaan. Nyt en voi laittaa sille pelastusliivejä. Minun pitää ennaltaehkäistä tällaiset tapahtumat puhumalla ja selittämällä entistä tarkemmin miten maalimies toimii juuri minun koirani kanssa. Pitäisikö peräti tulostaa jotain lappuja, kun puhutun ymmärtäminen on erilaista eri ihmisillä?? Ja miten selitän koiralleni että se oli vain vahinko, ei noin tehdä enää ikinä! Palaamalla taaksepäin treeneissä, tekemällä helppoja harjoituksia, suunnittelemalla treenit niin että koiran itseluottamus ja luottamus maalimiehiin palautuu? Onneksi ensi viikolla on Kaisan treenit! Kaisa osaa kyllä korjata (y)
Onneksi eilisen aksakisat sujuivat iloisissa merkeissä. Osallistuimme siis lägin epiksiin, molemmat koirat oli ilmoitettu supermöllien radalle. Linan kanssa juoksin itse ja Lassea ohjasi siskonpoika Elias. Ja hienosti Elias ohjasikin. Yhdellä hylyllä maaliin! Ja tämä pari ei ole liikoja yhdessä treenannut, kaksi kertaa ennen eilistä. Ja Lassen ohjaaminen radalla, jossa rimat ovat 20cm, en ehkä itse haluaisi kokeilla, se saattaa mennä hiukan lujaa? Lina on niin aidosti supermölli kun olla ja voi. Voi kun se jäisi tällaiseksi? Sen kanssa ei ole tunnetta että pitäisi tehdä nollaa, että pitää kisata ja pärjätä. Tämä on mahtavaa kun saa harjoitella uutta, saa kokea niitä ihania hetkiä kun palaset loksahtavat kohdalleen ja treenit ovat vielä sen tasoisia että niillä onnistuminen on paljon todennäköisempää kuin epäonnistuminen :)

Treeniä kohti kisakautta!

Tammikuu on ollut ihan vain treeniä ja treeniä. Pikkuhiljaa katsellaan kisakalenteria. Alun perin ajatuksena oli laittaa ekat kisailmot jo helmikuun alussa, mutta en ole yhtään ilmoa vielä laittanut. Tai Lassen "ilmoitin" nollakoiraksi rallytokoon Saloon tulevana lauantaina. Pitäisi saada pari nollakoiran paikkaa vielä lisää niin ehkä sitten uskaltais lähteä itsekin kisaamaan??
Linan kanssa on palattu takaisin perusasioiden pariin ja pohditaan hiukan vireitä uusiksi. Onhan se ihanaa kun koira on innokas ja haluaa tehdä! Mutta olisihan se kiva jos se keskittyisi itse asiaan, eikä ihan kaikkeen mitä tapahtuu?! Joten Kaisan neuvoja on ahkerasti treenattu ja pikkuhiljaa alkaa jopa sujumaan, ei tietenkään ihmeitä ole tapahtunut, mutta tiedän taas mihin kiinnittää huomiota. Edelleen pitää joka hetki muistaa, että sähläämällä ei saavuta mitään, Lina siis. Minä saatan toistaiseksi saavuttaa jotain vaikka sählääkin?
Tätä on aluksi harjoiteltu ihan vain kotona, jos innostuu liikaa niin joutuu jäähylle. Saa nähdä miten saadaan tämä ajatus myytyä sokerimurulle? Vaikka eilen aksatreeneissä sain palautteen että se ei olisi ollut yhtä kiihkeästi lentoon lähdössä kuin edellisellä viikolla, joten jos se toimii näin hyvin että viikossa huomaa eroa jo aksassa, niin se kyllä kannustaa jatkamaan!
Ja Lassenkin kanssa treenataan tätä samaa. Kyllä yhä edelleen Lasse pitäisi saada keskittymään paremmin. Sehän on loistava kun se keskittyy, mutta sen keskittyminen on kuin tuuliviiri, tänään itään, huomenna etelään jne. Erittäin vaikeasti ennustettava ja hallittava.
Linan eilinen aksa siis näytti tältä, silloin kun melkein kaikki onnistui?
 treenit 8.2
Tällä mennään nyt kohti keväistä auringonpaistetta, kohti kisailmoja ja onnistuneitä treenejä!