Aksaa, hakua, aksaa

Jotenkin alkuvuosi on ollut tahmeaa. Pitäisi kyllä treenata enemmän, paljon enemmän jos mielii kisaamaan ulkokaudella, mutta jos ensi viikolla aloitetaan taas tosissaan tokotreenit?
Lina menee osteopaatille keskiviikkona ja sen jälkeen olen toivottavasti vähän viisaampi Linan voinnin suhteen. Sehän voi periaatteessa aika hyvin tällä hetkellä. Närästystä ei ole ollut eikä sen paino ole enää pudonnut. Pikkuhiljaa olen purkanut tiukimmat rajoitukset ruokavaliosta, toki Lina saa pienen välipalan iltapäivällä ja ruoka on ehdottomasti helposti sulavaa ja kevyttä, mutta nyt se kuitenki on taas ruoan tapaista, eikä pelkästään puuroa ja seitiä.
Lasse onneksi voi hyvin ja on tyytyväinen, kunhan saa osallistua moneen menoon ja sitä rapsutetaan ja kehutaan tarpeeksi.  Lassen kanssa käytiin pari kertaa Kaisan luona hakuilemassa ja Lassen ilmaisua hiukan muokattiin. Nyt sillä roikkuu kaulassa ruotsalainen rulla ja sen kanssa tehdään uusi yritys ilmaisuista. Alku vaikuttaa lupaavalta, hiukan ne vanhat ilkeät möröt vielä välillä nostavat päätään, mutta ei niin pahasti kuin norskin kanssa.  Muutenhan Lasse toimii hakumetsässä hyvin, se malttaa (!), se etsii ja se tulee hallintaan ihan ok. Metsässä on edelleen kivaa,  suurimman osan aikaa ainakin. 
Lassekin on saanut aksata ja se onkin nykyään oikein kiva ja kiltti aksakoira, joten olen ilmoitellut sitä kisoihin muutaman kerran.
Tänään käytiin Lahdessa saakka hakemassa hiukan oppia minulle aiheella miten ohjata koiraa kauempaa, ilman että yhteys katkeaa? Lehtisen Lotalla oli loistavia ideoita ja neuvoja ja lopulta lentävästä Linasta kuoriutui upea taitava hallitusti liitävä aksakoira <3
Kotiläksyjäkin saatiin ja niitä pitää varmaan mennä heti huomenna tekemään molempien kanssa. Ja järkyttävää kyllä Lotta huomasi ison puutteen minun palkkauksessa, Minä palkkaan ihan joka kerta Linan itseni edestä, Kääk! Vieläkö ihmettelen että miksi se pyörii myös tokossa mieluiten minun edessä?!?

Huolta ja omituisia oireita

Lina on taas oireillut omituisesti. Aluksi ajattelin että sillä olisi ihan vaan virtsatieinfektio, mutta sehän olisi ollut ihan liian yksinkertaista.  Joten kun pissanäyte oli puhdas niin varattiin aika ell luokse.
Korvat ja anaalit oli ok, joten narttukoira joutui ultraan. Ultrassa näkyi vähän nestettä kohdussa (?)  mutta ei mitään hälyyttäviä määriä. Hoitona oli kipulääkettä ja antepsin vatsanärsytyksen hoitoon. Ell epäili että juoksut ovat kohta alkamassa? 
Huolestuttavaa oli että kipulääkkeellä merkkaaminen loppui, mutta närästys paheni merkittävästi.  Joten Lina sai  närästyslääkkeen Antepsinen rinnalle ja dieetin jossa rasvan määrä oli minimissä ja ruoka on helposti sulavaa. Tällä dieetillä ainakin Lina laihtui, Auts!
Minua kuitenkin ahdisti diagnoosi kohdussa olevasta nesteestä ja kun mitään merkkejä juoksusta ei ilmestynyt niin parin viikon kuluttua vein Linan uudestaan ell luokse.
Taas tehtiin yleistutkimus jossa ei ollut mitään ihmeellistä, joten otettiin ultra esiin. Ehyt-klinikan ell oli sitä mieltä että kohtu on aivan siisti eikä siellä ole mitään ylimääräistä, mutta että hoikalla pienellä Linalla näkyy joku verisuoni jota voisi luulla kohduksi? Ilmeisesti verisuoni ei yleensä näy ultrassa?
Munuaiset kuitenkin herättivät ell mielenkiinnon, niissä oli ehkä jotain pientä omituista? Nyt alkoi hiukan huolestuttamaan, Kääk! Ja kun Lina on aina juonut paljon niin sehän sopisi myös munuaisongelmiin.. Joten otettiin verikoe, josta tarkistettiin tulehdusarvo ja munuaisarvot. Onneksi kaikki arvot olivat ihan normaalit (y)

Tämän jälkeen keskusteltiin ell kanssa että jos oireet johtuvat kuitenkin vain närästyksestä? Linan vatsa ja suolisto on varmasti ollut kovilla viime vuonna kun sillä oli useita ab-kuureja joista pisin kesti kuusi viikkoa!?!
Joten nyt kokeillaan erikoisruokavaliota, lääkkeitä vatsan suojaksi ja mh-bakteereita.
Juuri nyt on vaikea sanoa auttaako,mutta toivon että pidemmällä aikavälillä huomaan muutoksia selvemmin? Lina on myös ollut lomalla treeneistä, koska kipeät koirat eivät treenaa. Pikuhiljaa se alkoi kuitenkin näyttämään ja käyttäytymään niin että jotain ohjelmaa oli pakko keksiä?
Tehtiin siis nose workkia ja sehän olikin kivaa! Lina on luontainen nenänkäyttäjä, kuten varmaan kaikki koirat, ja se etsii hajuja innokkaasti ja pitkäkestoisesti.
Ja kaiken lisäksi päästiin kunnon nose work oppiin lauantaina kun kasvattaja järjesti tapaamisen Lappeenrannassa jossa päästiin tekemään nose workin lisäksi hyppytekniikkaa. Aivan loistava päivä ja oli kiva tavata tuttuja joita näkee turhan harvoin ja tavata joku ihan uusikin tuttavuus.
Nyt pitäisi vain ottaa itseään niskasta ja opettaa molemmille koiruuksille parempi ilmaisu niin sitten voisi lähteä hajutestiin?!

Lassen H-Oiva!

Elämä on uuden oppimista alusta loppuun saakka. Tänä vuonna tuli uusittu Kitu agilityliitolle ja pitihän minun kokeilla osaanko käyttää sitä? Ja hupsista olin ilmoittanut Lassen kisaamaan aksaa! Treenaaminen on yliarvostettua ehkä? Me lähdettiin enemmän fiilistelemään ja kokeilemaan miten tämä nykyinen kiltiksi muuttunut Lasse ohjautuu?

Aamupäivällä tehtiin ensin Eliaksen kanssa hiukan haun ilmaisuja ja ehkä lamppu syttyi? Isän jääkaapista lainatut lihapullat ainakin selkeästi motivoi Lassea miettimään, Hyvä! Saatiin muutama oikein hyvä rullan nosto ja palautus "keskilinjaan"

Sitten kahviteltiin hetki ja sitten lähdin ajelemaan kohti Vantaata. Perillä oltiin sopivasti ja ehdittiin kävellä kiva lenkki hyvässä säässä ja kun sain kengät vaihdettua niin pääsikin jo tutustumaan rataan. Aikaa oli ruhtinaallisesti ja tein hyvän suunnitelman ja koitin huolellisesti miettiä kaikki ansakohdat ym läpi? 
Kisarutiinin puutteen huomasi kyllä, minua jännitti ihan oikeasti! Voi kauhistus! Ja sitten mokasin ja toin Lassen halliin aivan liian aikaisin. Lasse kiihtyi todella reippaasti ja se mekasti, vinkui ja piippasi taukoamatta ja koitti rynnätä radalle väliaitojen yli/läpi. Intoa ainakin oli!
Lähtöön meno oli aika kamala.. Mutta kun jätin Lassen istumaan niin se myös istui. Ensimmäinen rima putosi. Nolla meni siis siinä, mutta kun lähtö, kontaktit ja pujottelu seinää kohti toimi niin matkalla pudonnut toinen rima ei oikeastaan edes harmittanut. Aikakin oli ihan kohtuullinen ja Sari Mikkilän radat olivat superkivoja!
Toisena oli hyppyrata. Taas sai tutustua rauhassa. Hypärillä oli vähemmän koiria ja nyt onnistuin ottamaan Lassen halliin aika hyvään aikaan. Sain sen hallintaan eikä se piipannut yhtään, mutta radalle saavuttiin edelleen neliveto päällä, Murr!
Rata ei sujunut ihan hirmuisen harmoonisesti ja kauniisti, vaan pari kohtaa oli kyllä enemmän "pelasta ja kalasta" tyylillä tehtyjä, mutta aksa ei ole tyylilaji ja niin meille vaan kirjattiin tulokseksi nolla! Sijoitus oli lopulta 3. ja se riitti H-OIVA merkintään! Mutta vaikka nyt onkin oikeus kisata kolmosissa niin taidamme kisata vielä pari kk kakkosissa. Katsellaan kolmosia kun saadaan rutiinia tekemiseen.
Kolmas rata oli siis uusilla sännöillä mahdollista juosta ja niinhän me sekin kirmattiin. Mutta nyt näkyi pientä väsymystä molemmilla. Minä olin syönyt huonosti koko päivän ja Lasse oli tsempannut hurjasti ja ollut kiltti jo kaksi rataa. Ei Turbo-Laser mitä vaan jaksa. Radalle päästiin tällä kertaa asiallisesti löysällä taluttimella. Tällä radalla oli kiva hyppykuvio, jota kuulin monen tuskailevan tutustumisessa, mutta minulle oli selvää että teen sen takaaleikkaamalla pari kertaa. Se sopii Lasselle selkeästi paremmin kuin minun huonot myöhässä olevat valssit. Rata sujuikin hyvin kepeille saakka mutta siinä tuli väsy ja Lasse jätti yhden kepin väliin. Korjasin kepit ja Lasse ei ainakaan siitä riemastunut. Keppien jälkeen se päätti että nyt hyppään tuon hypyn ja niinhän se teki, vaikka piti mennä putkeen. Kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen kaikkiin päivän ratoihin. Me oltiin Yhdessä samoilla radoilla. Osasin suunnitella moneen kohtaan juuri Lasselle sopivia ohjauksia ja pysyin suunnitelmissani!

Tänään oli niin kivaa että taidan ilmoittaa Lassen uudestaan johonkin kisaamaan?

Tavoitteita

Tavoitteita on kyllä, monenlaisia.. 

 Tavoitteena on pitää hauskaa, tehdä yhdessä hörökorvien kanssa unohtumatonta matkaa kohti jotain. 

Päämäärä ei ole se tärkein asia vaan tämä yhteinen matka. Tavoitteena on tehdä yhdessä asioita joista tulee ihania muistoja, asioita joista tulee "VautsiVau" fiiliksiä, asioita joista oppii uutta, asioita joista nauttii, asioita joita tehdessä tulee ylittäneeksi itsensä, asioita jotka ovat jännittäviä, asioita jotka saavat nauramaan ja itkemään. 

Tavoitteena on nähdä monta ihanaa auringonnousua ja auringonlaskua ja hienoja päiviä yhdessä. Tavoitteena on uskaltaa tehdä omalla tavalla asioita, tavoitteena on oppia jotain uutta ja ihmeellistä.  Tavoitteena on että koiratkin oppisivat jotain uutta! 

Tavoitteena on herätä uteliaana näkemään mitä hienoa juuri tämä päivä tarjoaa ja nukahtaa tyytyväinen hymy huulilla. 

Tuossa on siis ensi vuoden tavoitteet! 

Jatketaan edelleen tokoa, rallytokoa, aksaa, vepeä, hakua, jälkeä, ja koitetaan keksiä jotain uutta vielä?! 

Katsotaan mitä tästä vuodesta tulee jos en kirjaa yhtään kisaa tai treeniä tavoitteeksi?  En mitenkään usko että siksi jäisi kisat käymättä tai että lopettaisin treenaamisen vain koska en tavoittele luvaa, serttiä, koularia tai titteleitä. Niitä tulee jos on tullakseen.  Ollaan ja nautitaan yhdessä tekemisestä. 

Kohti uutta vuotta pikkuhiljaa

Aika kuluu välillä hurjan nopsasti, varsinkin kun on kivaa tekemistä joka päivä. Kävin lukemassa tammikuussa asetettuja tavoitteita. Osa niistä on saavutettu, osa jäi saavuttamatta.

Lassen kohdalla ei tavoitteet toteutuneet. Sen sijaan se tokoili hienosti ja saavutti TK1 ja avoimesta luokasta  ykköstuloksen! Joten Lasse teki komean paluun tokoon. Laji jonka treenaaminen me oltiin jo lopetettu pari vuotta sitten, eikä sille siis ollut yhtään tavoitetta asetettu. Nytkin lähdettiin kisaamaan vain koska SM-joukkueesta puuttui alokasluokan koira ja Lassella oli oikeus kisata alokasluokassa. Lisäksi innostuin ja kisasin sen kanssa Hihan kisoissa syyskuussa avoimessa luokassa ja mitä Lasse tekikään?! Sehän teki hienosti ihan kaiken ja ja saimme ykköstuloksen ja voitimme vielä avoimen luokan! Tämän jälkeen iski suuruudenhulluus ja olemme pikkuhiljaa treenannut voittajaluokan liikkeitä.

Rallytokossa ei edes kisattu kuin pari kisaa ja niistä tulokset jäi puuttumaan, joten rallytokoa on harjoiteltu enimmäkseen nollakoirakkona useissa kisoissa. 

Maaliskuussa Lasse liukastui ja aksa jäi kuvioista pois koko kevään/kesän ajaksi. Kesäkuussa Iina kisasi pari starttia Lassen kanssa ja tuloksena oli 5 ja hyl. Lokakuussa palattiin treenaamaan ja mulla onkin nyt kiltti ja kuuliainen kelpie! Joten ehkä ensi vuonna voisi vielä kisata jonkun kisan, kun hyppykorkeudetkin laskee hiukan.

Vepeä treenattiin myös ja kesän suurin oivallus oli että älykäs koira kyllästyy jos tekee samoja treenejä liian kauan. Alkukesä meni etupään pulmaa ratkoessa. Apu löytyi lopulta Espoosta osteopaatin luota!  Loppukesä tehtiin ylempien luokkien liikkeitä ja ne kyllä sujuivat. Kisaamaan ei lähdetty, koska hukkuva on edelleen epävarma ja lisäksi tuli alkukesästä ongelmia rannasta lähdössä.  Ehkä ensi kesänä?

Haussa kävi alkuvuodesta ikävä juttu maalimiehen kanssa ja sen jälkiä korjattiin valitettavan pitkään. Mutta nyt Lasse taas etsii iloisesti ja luottaa maalimiehiin. Kiintorulla alkaa olemaan varmempi ja pari treeniä lisää niin uskon että ei tarvitse sitä enää pohtia. 

Jälkeä ja esineruutuja tehtiin jokunen kerta ja jos ei mitään hirmuista edistymistä tapahtunut, niin ei myöskään mitään uusia ongelmia ilmennyt. 

Lina saavutti tavoitteet vaikka silläkin oli epäonnea matkassa ja keväällä oli enemmänkin pulmaa. Talven äänipelkojen syyksi paljastunut paha välikorvan tulehdus ei meinannut millään talttua ja pitkien lääkekuurien vuoksi treenit ja kisat jäi väliin. Edistyminen mitattiin tärykalvon kasvamisessa ja siinä että pystyttiin taas käymään ulkona ilman totaalista paniikkia. Vieläkin ilman hermostumista ohitetut aurat ja tiekarhut saavat minut hymyilemään onnellisesti. Onni on joskus pienestä kiinni. 

Kesäkuussa oli sitten juoksut mutta heinäkuussa lopulta päästiin korkkaamaan tokon alokasluokka. Alunperin tarkoitus oli jatkaa eteenpäin kohti avointa luokkaa, mutta niinhän piirimestaruusjoukkueesta puuttui taas alempien luokkien koirakoita, joten lupasin Linan kanssa lähteä joukkueeseen. Lina tokoili märällä nurmikolla hyvin ja lopulta oltiin kahdesti palkintopallilla kun alokasluokassa sijoitus oli 3 ja myös Hihan joukkue oli 3.  Ja tämän jälkeen päätin käydä hakemassa kouluarin Hihan omasta kokeesta syyskuussa. 

Rallytokoa ei juuri ehditty/viitsitty treenata mutta kun tokotausta on kunnossa niin rallytokon avoin luokka sujui ongelmitta ja Lina sai marraskuussa Raaseporista RTK2 tittelin. 

Alkuvuoden korvaongelma aiheutti taukoa ja heinkuussa hajonnut kannuskynsi tuotti uuden tauon treenaamiseen, mutta ollaan kyllä ehditty aksaamaan jonkun verran. Pujottelu on lähes kasassa, yksi verkko on vielä muistuttamassa että pitää keskittyä loppuun saakka. Lina on saanut roppakaupalla varmuutta tekemiseen ja syksyllä se ilmeni jo kurittomuutena ja "minä tiedän" rallitteluna pitkin kenttää mieluiten ilman ohjausta.  Muutama möllikisa käytiin ja niitä pitäisi käydä muutama alkuvuodesta lisää. Katsotaan mitä tapahtuu perjantaina aloitetulle keinoprojektille? A-este on edelleen kesken enkä vieläkään tiedä tuleeko Linalle pysäytys vai juoksukontakti? Puomin 2o/2o on sentään mennyt eteenpäin!
Lisäksi syksyllä treenifiilistä haittasi isän terveyspulmat joiden takia ei oma keskittyminen aina ole ollut kovin loistavaa. Lisäksi välillä piti yksinkertaisesti priorisoida asioita ja silloin kyllä treenit jäi väliin. Onneksi kelpiet ovat suhtautuneet tähän kivasti eivätkä nostaneet mitään mekkalaa vaikka välillä käytiin useampi päivä putkeen vain lenkillä.
Kohta alkaa uusi vuosi ja uudet kujeet. Ensi vuoden tavoitteet ovat vielä hiukan työn alla, mutta toivottavasti niistäkin muutaman rivin tänne ehtii jossain vaiheessa kirjoittamaan?

RTK2

Linan kanssa saavutettiin ainakin yksi tavoite taas kun Raaseporin kisoista tuli hyväksytty tulos 88p ja sen myötä koulari!
Sinällään kisa oli hiukan kauhistuttava ja siinä olisi voinut käydä toisinkin, koska jossain lähistöllä oli joku sotaharjoitus ja sieltä kuului laukauksia tasaiseen tahtiin. Onneksi sain Linan ja sen häkin sisään halliin hiljaisen hetken aikana eikä Lina tainnut tietää millaiseen paikkaan oli saavuttu? Ja onneksi kisat pidettiin vanhassa teollisuushallissa jonne äänet eivät kuuluneet.
Toki tilanne oli silti haasteellinen, koska normaalisti Linan kisapäivään kuuluu pitkä 20-30min reipas lenkki ennen kisaa ja nyt sen tekeminen oli mahdotonta! Pikaisesti sain käytettyä Linan pissalla hallin nurkalla ja siitä äkkiä takaisin sisään, onneksi ei kuulunut laukauksia silloinkaan! Mutta kun haimme tavaroita autolta ilman Linaa,  niin niitä kyllä kuului. 
Lämmittelin ja liikutin Linaa hallissa sisällä sen verran kuin se oli mahdollista, eli ei kauhean paljon. Lina hinkui kehään ihan hurjasti ja keskittyminen oli kyllä hiukan huonoa. Jännä että se haluaa näin kovasti kehään kun luulisi että se tässä vaiheessa kisauraa, yhdeksän kisastartin jälkeen, tietäisi että siellä ei ainakaan saa palkkaa. Mutta näköjään tekeminen jopa ilman palkkaa on niin siistiä että se on se mitä Lina haluaa?!
Olimme neljäs koirakko ja epäonneksi edellinen koira villintyi sen verran pahasti että ohjaaja keskeytti suorituksen ja jouduimme kehään hiukan yllättäen. Lina keuli aikalailla ja hiukan jo jännitti irrottaa talutin?!  Lina malttoi jotenkin lähdössä mutta kun ykköskyltti oli pujottelu niin Lina läks! Seis! ja uusimme heti ykköskyltin, Höh! Istutin Linaa ihan kunnolla ennen kuin lähdin uusimaan ja se auttoi muutaman kyltin eteenpäin. Sitten oli "istu-tule eteen" kyltti ja Lina ei ollut kuulolla, joten se ei tiennyt mitä oli sanottu ja se nousi seisomaan ja istui uudestaan, Uusimme! Ja taas otin aikalisän ja nyt se toimi! Lina skarppasi loppu radan ja selvitti jopa houkutuksen ihan kivuttomasti.
Olimme Sarin kanssa kimppakyydillä ja oman vuoron jälkeen piti jännittää Sarin ja Pyryn suoritusta, mutta heidän kohdalla jännittäminen oli kyllä ihan turhaa! Taitavasti ja varmasti he suorittivat radan ja pisteitä jäi matkan varrelle vain 5 joten he pääsivät myös palkinnoille, Onneksi Olkoon!!
Tämän jälkeen lähdimme lenkille Sarin ja Jaanan kanssa kun oli hiljaista, olikohan harjoitus loppu vai oliko ruoka-aika? En kuitenkaan uskaltanut päästää Linaa irti, koska JOS laukaus kuuluisi en ole edelleenkään varma miten se reagoi? Se on kyllä parantunut hurjasti äänien suhteen ja kotona tutussa ympäristössä se ei juuri reagoi enää mihinkään, mutta nyt oltiin vieraassa paikassa jossa on vilkas tie lähellä.

Mitähän muuta me ollaan tehty? Molemmat ovat käyneet aksaamassa vähän, Lina vastaa treeneihin toivotulla tavalla ja Lasse on edelleen kiltti. Kotiasiat lapsuuden kodissa haittaavat hiukan harrastamista tällä hetkellä. Aikaa on vain 24/7 ja kun sen jakaa monen palasen kesken niin kukin palanen saa hiukan vähemmän aikaa kuin jos palasia olisi vähemmän. Eikä tilannetta ollenkaan auta jatkuva pimeys ja liukkaus ja sade. Mutta kohta on joulu ja silloin on tiedossa hiukan lomaakin! Ja tammikuu on ihan kohta ja silloin alkaa uusi vuosi ja uudet kujeet? Pitäisi kai miettiä kohta jotain tavoitteitakin tulevalle vuodelle? Ehkä sitten lomalla?

Liian vaikeaa?!

Aika on kulunut hujauksessa ja nyt on jo marraskuun puoliväli! Linan aksa on tuottanut todella päänvaivaa. Enemmän ja enemmän alkoi tuntumaan, että aksa Linan kanssa menee väärän suuntaan. Lina jonka kanssa meillä on muissa lajeissa aika kivasti kupla ja halu tehdä yhdessä hajosi kokonaan aksassa. Lina tempoili ja koitti ihan itse selvittää ratoja ja minä koitin ohjata ja ja komentaa eikä siitä tullut yhtään mitään, Murr ja nyyh! Verta, hikeä ja kyyneleitä.  Olen pohtinut ja puhunut asiasta tietysti valmentajan kanssa mutta myös kavereiden kanssa ja tulin lopulta siihen tulokseen että valmennusryhmän treenit ovat tällä hetkellä liian vaikeita Linalle. Lasse saa käydä loput tämän vuoden harjoituksista ja Linan kanssa me tehdään ihan omia juttuja. Vaikka ollaan nytkin tehty toki pätkissä niin radalla esteiden kulmat ja ansaesteet tuovat ihan oman lisämausteen jota emme tällä hetkellä kaipaa.
Minusta on ok toisinaan potkia ohjaaja sinne epämukavuusalueelle, mutta kun sinne joutuu samalla nuori, kokematon koira niin lopputulos ei välttämättä ole kovin hyvä?! Toki jos koira on kiltti ja kestää tiettyä epäselvyyttä ja sählinkiä niin mitään katastrofia ei tapahdu, mutta Lina ei ole sellainen koira. Lina turhautuu ja silloin se hyvin kelpiemäisesti painaa kaasun pohjaan ja häipyy johonkin tekemään omiaan, yleensä lähin putki on ollut Linan vastaus ongelmiin.
Toki  syitä ongelmiin on muitakin kuin vaikeat radat. Minä en osaa ohjata kaikkia kuvioita sujuvasti, on yksi tekijä ja lisäksi Linaa on palkattu kouluttajan kädestä mikä tietysti sai sen sinkoilemaan entistä pahemmin. Lina koitti ihan itse, ilman sähläävää ohjaajaan, keksiä millä reitillä saisi palkan?  Pujottelussa tämä on vielä ihan ok, mutta radalla on kyllä tarkoitus että minä ohjaan ja Lina seuraa ohjausta. Tilanne oli pari viikkoa sitten se että päätin että Linasta tulee tokokoira, minä kun harrastan koirien kanssa siksi kun se on kivaa, ja treeneissä ei meistä kummallakaan ollut enää kivaa, Nyyh :(
Lisäksi parin viikon takainen valmennusryhmän rata oli todella tekninen ja Linan kanssa olo oli kuin olisin ajanut käsijarru kiinni koko ajan ja silti Lina lipsui kuin saippuanpala. Olisin itse halunnut tehdä helpotettua versiota, mutta tällä kertaa kaikkien piti (?) tehdä samaa rataa. Syy ei ihan selvinnyt minulle??
Perjantaina löysin itseni Saijan yksäriltä ja kappas! Lina ei ollutkaan mahdoton, minun ei tarvinnut kokoajan pitä kaksin käsin sitä hallussa vaan me jopa tehtiin paikoitellen pieniä kivoja pätkiä! Saijan koulutuksesta erityisesti jäi mieleen että: anna sen välillä rullata ja että: kun minä otan askeleen kohti Linaa niin se väistää metrin,  pari! Ihmekös jos välillä on hiukan vaikeaa? Kiitos Saija! Lisäksi muutkin ystävät tarjosivat apuja! Kiitos kaikille ihanille <3
Joten tuon perjantain jälkeen olen käynyt pari kertaa hallilla kahdestaan Linan kanssa ja ollaan tehty pientä, helppoa kuviota 3-5 esteellä. Lina on rauhoittunut ja nyt se taas haluaa ja uskaltaa yrittää tehdä mitä ohjataan (y) toki harjoitukset ovat nyt olleet helppoja sellaisia että ollaan molemmat tukevasti mukavuusalueella, mutta sinne oli palattava kun molempien itsetunto ja luotto toisiinsa oli huonossa hapessa.
Talvella ajattelin käydä edelleen omatoimiseti ja kavereiden kanssa treenaamassa perusjuttuja, tekniikoita, esteopetusta, ihan vain merkkausta, käteen tulemista, hallittua irtoamista jne. Ja sitten kun tuntuu siltä että tarvitsemme apuja niin otan jostain yksärin. Itseasiassa ensimmäinen yksäri on jo alustavasti sovittu (y)
Lisäksi olen ilmoittanut Linan vielä yhteen avoimenluokan rallytokokisaan. Katsotaan jos saadaan yksi titteli vielä tälle vuodelle lisää?
Lasse on edelleen ihanan kiltti ja helppo ja se onkin siis saanut paikata Linaa valmennusryhmässä ja kyllä se sujuikin ihan ok. Enpä olisi uskonut muutama vuosi sitten että Lassesta tulee aksataerapiakoira <3 (y)

                  Pari viime vuoden marraskuussa otettua kuvaa!
               Nyt ei ole lunta, on vain pimeää ja märkää ja kylmää.